Kuukausi: maaliskuu 2020

Sen verran niistä työoloista on tullut puhuttua, jotta tänään sitten tuumasta toimeen ja Ikean sivuille katsomaan ihanaa lastulevytyöpöytää. Ja sieltähän löytyi (ei ollut lastulevyä). Mutta voih! Ne jotka eivät olleet saaneet kaupasta Vessapaperia, olivat ostaneet kaikki työpöydät. Pöytälevyjä olisi ollut, mutta jalkoja ei. Ei sähköisiä eikä kiinteitä. Kuinka nyt selviän??

Lounaiden kotiinkuljetuksessa olisi vielä hiottavaa. Tai niitä pitäisi siis olla. Voisiko pienet lounasravintolat lyödä hynttyyt yhteen ja DHL tyyppisesti kaikki ruuan tarjoajat pakkaisi samoihin autoihin kohdealueiden mukaan safkat ja sitten autot ajaisivat jääteläautojen tapaan tiettyä reittiä ja siitä voi sitten käydä hakemassa lounaansa. Uskoisin että näin saisi kuljetuskustannuksia alas ja joustavuutta toimintaan. Ainakin tänne meille kotiin kuljetuskustannukset tuppaa olemaan n 10€, joka on vaan liikaa lounasruuasta.

Toinen vaihtoehto lounasravintolalle olisi tarjota jääkaappikamaa ja vaikkapa koko viikon lounaat kerralla. Asiakaskin voisi tykätä, kun ei joka päivä tarvitse sählätä lounaiden kanssa.

Kotonakin tehtyä lounasta kyllä syö, mutta ainakin mielestäni ulkopuolinen lounas antaa edes pienen piristyksen päivään ja niitä me kyllä tarvitaan. Isoja ja pieniä piristyksiä.

Kuukausi kotiarestia lisää. Ei kai kukaan mitään muuta odottanutkaan, mutta niin vain nyt kuitenkin kävi. Aikamoista kyllä.

Oisin myyny herra 7v vanhan pyörän, stadi täynnä ostajia, mutta ei sitä nyt saa keskinkertaisella vaivalla tai järkevään hintaan sinne mitenkään. Voi voi.

Twitterin käyttö on vähentynyt edelleen ja aika moni raportoi samaa. Toksinen meininki, ainainen ihmisjahti ja gatet ei jaksa innostaa päivästä toiseen. Olen itse huudattanut estonappia estoitta, mutta silti apinoita ja trolleja tursuaa. Nämäkin tapahtumat saattavat muljauttaa sosiaalisen median ekosysteemiä. Tai sitten eivät.

Tänään on ollut kurkku kipeä ja yskitti. Kurkku on välillä ollut kipeä ainakin viimeiset kolme viikkoa. Ehkä se ei siis ole korona.

Jatketaan. Fly safe!

Se ilo tästä koronaeristyksestä on, että kaikenlainen suorittaminen on kohtuullisen vähäistä. Tänään nukuttiin pitkään, johon osaltaan vaikutti kellon kääntäminen. Aamupalaa, mepepuuhastelua, ulkoilua, pleikkaria, ulkoilua, pleikkaria jne. En ehkä joka päivä haluaisi elää näin, mutta nyt oli mukavaa. Ei ole huono omatunto siitä, kuinka ei ole salilla, uimahallissa tms.

Aikaa on kenties vähän enemmän käytettävissä nyt kuin aiemmin. Sitä mietin, kuinka siitä saisi eniten järkevää irti. En tarkoita suorittamista, mutta nyt voisi olla aikaa laittaa asioita. Mutta sama kehtuutus on kuitenkin päällä työpäivän jälkeen, olipa sitten etänä tai konttorilla. Ei ihmeitä saa aikaiseksi.

Tai no, sain käytettyä vihdoin auton sisäpuhdistuksessa, varasin renkaanvaihdon, korjautin tuulilasin.. Sellaisia juttuja, joihin meidän normiarjessa on vaikea löytää aikaa. Ehkä olenkin saanut jotain aikaan.

Kotonakin olen yrittänyt vähän jumpata. Se ei ole kyllä mitenkään erityisen riemullista, tai en ainakaan vielä ole siitä innostunut. Kuitenkin koen, että vastapainoksi kaikelle kököttämiselle on pakko yrittää aktivoida lihaksia ja liikuttaa paikkoja.

No, katsotaan mitä tästä nyt taas tulee. Fly safe!

Ei käytykään Pirkkalassa vaan lähempänä TTY:n pihassa olevalla salilla. Ihan ok, tosin aika vaikea on saada ehjää treeniä, varsinkin kun porukkaa alko tulla loppua kohti aika paljon paikalle. Lisäksi oli todella kylmä tuuli!

Skylinesissä uusi tallennus on alkanut hyvän oloisesti. Ekalla yrityksellä hankittu ymmärrys on parantanut hommaa.

Meripelastus onkin mielenkiintoinen harrastus näinä aikoina. Kokoontumiset on ehdottomasti kielletty, mutta kausi alkaa huonon talven jälkeen jo lähestyä. Saa nähdä, nyt näitä kovasti pohditaan.

Jenkkien tilanne mietityttää. Mitenhän siellä käy? Ystäviltäni olen jo kuullut kuinka palvelut alkaa olla ihan jo jossa, apteekit myy ei oota, terveydenhuolto sakkaa ja se ei siellä muutenkaan ole ollut erityisen hienoa.

Toivotaan että Suomessa rajoitukset auttaisivat ostamaan aikaa sen verran että testaus (vasta-aineet ja tauti) saataisiin skaalattua ylös ja immuunit pyörittämään yhteiskuntaa ja sairaat karanteeniin.

Tai jotain. En pelkkää odottamista haluaisi.

Aika paljon sitä tulee harrasteltua asioita yhteisissä tiloissa. Futista, padelia ja salia kaipaan – joskin Padelia kaikkein eniten. Padel-hallit ei ole suljettu, mutta oireettomuus on vaatimuksena. Nyt kun alkaa myös allergiakausi, niin aivastelu ja niin edelleen on perussettiä terveenäkin. Tämä on vähän harmillista, olen useasti harkinnut meneväni oireista huolimatta. Mutta se olisi ehkä myös väärin.

Pispalan portaissa oli paljon jengiä, käydään tänään sitten Pirkkalan ulkosalilla katsomassa, mahtuisiko sekaan. Veikkaan, että iltapäivällä sielläkin on paljon jengiä.

Taudin etenemisen raportointi on edelleen tuomiopäivän odotusta. Ja ehkä ihan oikein niin, kaikista toimista huolimatta on lienee selvää, että pahin on vielä edessä. Kuitenkin korona on sen verran aikaa jo Suomessakin viettänyt, että tervehtyneitäkin pitäisi olla jo jonkin verran. Olisi kiinnostavaa uutisointia ja ajattelua se, että mitä vaikkapa parjattu THL on mieltä siitä, mitä parantuneiden pitäisi tehdä. He ilmeisesti ovat immuuneja taudille, joten voisiko tästä saada jotain lohtua mahdottomalta näyttävään tulevaisuuteen?

Ehkä tästä puhutaan enemmän sitten, kun vasta-ainetestaukset alkaa kunnolla.

Jatketaan ja fly safe!

Tilanne on sen verran tasoittunut, tai siihen on jossain määrin totuttu, että nyt alkaa politikointi.

Persut ovat kerinneet vaatia arkkivihollisensa YLE:n rahoituksen leikkaamista. Korona antaisi hyvän tekosyyn tällaiselle poliittisia agendoja ajavalle päätökselle. Onneksi kuitenkaan tähän ei näytettäisi lähtevän.

Itse luotan Sanna Marinin korkeaan moraaliin, mutta poikkeuksellisina aikoina on mahdollisuus poikkeuksellisiin tekoihin ja veivauksiin poliittisen kannatuksen ja omien agendojen ajamiseksi. Erityisesti jännitän Keskustan tulevia edesottamuksia.

Mietin tuossa tälleen maalaisjärjellä helikopterirahaa. Eli että ihmisille jaettaisiin poikkeuksellisesti perustulon kaltaista rahaa, säännöllisesti tai kertaluonteisesti. Näin ihmiset selviytyy lomautuksistaan ja irtisanomisistaan (tosin Suomessa taitaa tuo olla jo joka tapauksessa hoidossa nykyisillä rakenteilla).

Kääntyisikö silloin hetkellisesti pääoman keskittyminen pois niiltä, joilla sitä on jo paljon? Osa isoista yrityksistä tekee jättitappioita, mutta ainakin toistaiseksi (Suomessa) tuet on ymmärtääkseni nimenomaa PK-sektorille. Voisiko käydä niin että jättiyritykset ja niiden omistajat heikentyisivät hieman verrattuna normaaliin ihmiseen?

Tosin monet jättifirmat ovat tässäkin voittajia. Applella ei mene hyvin, mutta veikkaan että esimerkiksi Microsoftille (o365/Teams) tämä tekee hyvää liiketoiminnalle.

Ylipäätään tavaran tuottajilla (pl. medi) ei mene hyvin. Tuotantoketjut ovat katki ja ostajistakaan ei ole varmuutta.

En tiedä syntyykö tästä mitään sen suurempaa murrosta, varsinkin jos tästä ei tule finanssikriisiä. Mutta se voi olla vähän aikaista tuomita vielä. Italian ja Espanjan pankit olivat huonoimmassa hapessa ja siellä on täysi mylläkkä päällä.

Mielenkiintoisia ja vähän jännittäviä aikoja on. Ihmisten arvomaailmakin tulee hyvin esiin. Jos henkilö tai hänen läheiset eivät ole riskiryhmää, he luettelevat twitterissä arrogantteja hintoja ihmiselämästä.

Mielestäni talous ja hyvinvointi on tärkeää. Mutta periaate lienee että ihmishenkien pelastaminen on tärkeintä. Eräs viisas sanoi että periaatteet maksaa rahaa.

Ehkä tämän myötä myös länsimaat havahtuvat lapsikuolleisuuteen ja muuhun ikävyyteen kaukaisissa maissa, joita tähän saakka ei ole voitu auttaa, kun ”ei ole rahaa”.

Tsemppiä ja fly safe!

Nyt on sitten Uusimaa säpissä. Ei herätä isompia tunteita minussa, mutta erikoinen toimi kyllä on.

Tänään ei ollut yhtään niin masentunut olo kuin eilen aamulla. Käytiin pikkupojan kanssa huollattamassa auton lasi (2 ihmiskontaktia kun avaimia ei desinfioitu välillä) ja Solitan toimistolla hakemassa välttämättömyyksiä. Siellä ei tullut yhtään ihmiskontaktia. Solitalla on ilmeisesti 6 kokonaista kerrosta Tampereen toimistossa, yhdessä kerroksessa näin pari ihmistä, toisessa en yhtään. Veikkaan että aika turvassa sosiaalisilta kontakteilta voi olla myös työpaikalla.

Olokin tuli ergonomisemmaksi, kun sain kotitoimistoon vähän panostettua ja rouvakin sai toimistotuolin. Muutenkin tänään ihan hyvät fiilikset, varmaan myös siksi että vaimo hoiti pääasiallisesti noi pikkumiehen kouluhommat, hän on siinä minua todella paljon parempi.

Sportin puolelle pitäisi keksiä jotain kiinnostavaa. Haluaisin pelata padelia, mutta en ole oireeton. Vaikka olen varma, ettei minulla ole koronaa, voi padel hallilla yskiminen vähän aiheuttaa muille oudon olon…

Iltaisin on ollut aikaa, tänään en pelannut cities Skylineä vaan minun tosielämän tycoon-peliä nimeltä https://tukikauppa.fi. Pikkuhiljaa on siinä komisteltu nurkkia ja tarjottu palvelua. Kohta taas jotain uutta tulossa.

Sitä odottelen että lounas-jätskiautot, eli lounasaikaan ajavat pakettiautot joista saa lounasta, alkavat ajaa Tampereellakin. Ainakin itselle maistuisi ajatus. Kotiruuassa ei sinänsä mitään vikaa, mutta.. Olen käynyt usein Turtolan Subista hakemassa lounaspatongin, mutta kai sekin on sellaista liikkumista mitä pitäisi välttää.

Ei muuten mene kamalasti bensaa tälleen elellen! Rahaakaan ei periaatteessa, mutta ostin just pojalle uuden Islabiken ja ainahan sitä keksii kaikenlaista. Rahastosäästöt, onneksi eivät isot, on tullu kivasti tonttiin tässä. Ei haittaa, kunhan ei joutuisi vaan lunastamaan niitä pohjalta. Mieluummin tankkaisi ja uskoisi ettei tämä maailma tähän lopu tai jos loppuu, niin eipä siinäkään silloin mitään häviäisi.

Näihin tunnelmiin!

Tarkkaavaisuus on koetuksella. Työelämälle ei oikein riitä tarpeeksi vastapainoa. Ainakin itselle jää työajatukset helposti päälle ja pari juttua voisi aina tehdä lisää.

Muuten kyllä ihan samanlaista lapsiperheen elämää kuin muutenkin.

Se mietityttää näissä karanteenissa etc, että miksi ne on maan sisällä samassa vaiheessa, vaikka epidemia on pahana vasta Etelä-Suomessa. Eikö Parikkalassa voisi edelleen toimia, jos nyt ei normaalisti, niin normaalimmin?

Ja kuinka motivaatio tiukkaan sosiaaliseen etääntymiseen syntyy ja pysyy, jos lähin todettu tapaus on 400km päässä?

Vai onko niin että yhdenvertaisuusperiatteen tai vastaavan vuoksi ei voida tehdä ihan mitä sattuu?

Alkaa jo tuntua tämä kotona kököttäminen. Ja se että Herra 7v on kanssa kotona. Olisi kiva keskittyä töihin, olisi kiva käydä salilla ja pelaamassa padelia. Padel-hallit kai on auki, mutta minulla on välillä flunssan oireita (mullahan on niitä melkein aina) niin eipä noihin viitsi mennä.

Poistin eilen Facebookin puhelimesta. Twitterin olen vahvasti arvioinut. Tekisi toisaalta mieli poistaa se. En jaksa koronapoliiseja ja maailmanlopun lietsontaa. Ja jatkuvia ”gateja”. Twitterissä on aina joku todella tärkeä hässäkkä menossa. Milloin ketäkin tai mitäkin ihmisryhmää lynkataan.

Mutta Twitter ei ole pelkästään yksiulotteinen. Sieltä löytyy myös fiksua keskustelua ja linkkejä hyviin blogeihin ja artikkeleihin. Näkökulmia ja syvää ymmärrystä esimerkiksi talouteen. Heidän viestinsä vaan valitettavasti meinaa hukkua ties minkä kohkaamisen päälle. Tänään se on itse nettiä selaamalla terveyden ammattilaisiksi kuukaudessa tulleet twitteristit.

Selvästi huomaa oman mielentilan ainakin hetkellisesti nyt heikentyneen. Ei huvita.

Kevään reissut on kaikki peruttu ja rahan palautukset on prosessissa. Toivottavasti rahat ehtii tulla ennen kuin firmat menevät konkurssiin.

Alkaa Suomessa ilmeisesti tunnelma tiivistyä, kun ensimmäinen on tautiin menehtynyt ja uusien tartuntojen määrä on lähtenyt nyt näyttävämpään kasvuun.

Huomenna jatkuu taas kotikoulu! Jännittävää nähdä, miten herra 7v asiaan suhtautuu. Viime viikko meni uutuuden viehätyksen piikkiin. Nythän tämä on jo arkea. Katsotaan sanoi lääkäri.

Metsässä ulkoilureittien varressa autoja oli enemmän kuin koskaan aiemmin. Vaikka Oriveden Pukala ei ainakaan aiemmilla kerroilla ole ollut mikään superkohde ihmismäärän suhteen, niin autoja siellä oli tänään runsaasti. Tosin, runsaasti on tässä tapauksessa kymmeniä autoja ja polkua on 15 kilometriä, joten turvavälit saatiin kyllä säilytettyä. Itse otin tällä kertaa urheilun kannalta, niin ei tullut edes nuotiopaikoilla pysähdeltyä. Sen verran mitä sinne vilkuilin, niin ihmiset tuntuivat kyllä – entiseen tapaan – istuvan omissa porukoissaan jonkin matkan päässä toisistaan.

Pitäisi varmaan ottaa todesta tämä etätyökausi ja alkaa rakentamaan kunnollisia etätyöpisteitä kotiin. Ettei tarvitsisi kiropraktikkoa ja hierojaa – kuka tietää milloin nekin taas ottaa vastaan.

Tsemppiä kaikille ja palataan asiaan!