Seuraa sekalaista kotiinpalushittiä. Viikonloppu on ohi ja arki on alkanut, tosin ei minulla – menen töihin vasta huomenna. Kävin tänään kuitenkin pariin otteeseen ulkona hallituissa olosuhteissa totuttautumassa kotimaahan ja meininkiin täällä.
Kieltämättä aamulla koiraa ulkoiluttaessa ja rapaisessa loskassa seisoessa mietti, että ”nyt taas ymmärrän, miksi kotimaassa ihmiset olivat niin äkäisiä talven”. Kyllä itseäkin olisi kovasti riivannut. Onneksi päivällä alkoikin paistamaan aurinko ihan napakasti, eikä loskaakaan kaupungilla ole. Katsoinko oikein: Suomessa on pidempi valoisa aika kuin Sveitsissä tällä hetkellä?
Asiakaspalvelu on tavallaan ollut vähän kanssa esissä tässä heti tänään. Sveitsissä asioin pienissä liikkeissä ja usein myyjät olivat ainakin näöltä tuttuja. No niin ei tietenkään ole Sokoksella tai Prismassa. En itse ole kokenut mitään vääryyttä, mutta kun Sokoksella joku nainen haluaisi lyhennyttää sieltä ostamaansa ranneketjua ja vastaus on, että tässä menee viikko, niin heti vilahti joku asia takaraivossa. Tuonhan saisi tehtyä minuutissa. Mutta noin kai se isoissa puljuissa ja yksiköissä menee.
Kävin myös harjoittelemassa kännykkäirkkausta ja jonotussimulaattoria Nordealla. Pääsin sulkemaan tilini 30 minuutin odottelun jälkeen. Tilin sulkemisessa meni yllättävän kauan, varmaan viisi minuuttia. Mutta hupaisinta oli, että kun tililläni oli ollut 30snt rahaa (ihan rihikuivaa!), niin sitä rahaa piti pankkivirkailijan lähteä sitten etsimään pankista ja siihen meni hyvinkin 5 minuuttia. Nauratti.
Tapiolasta sanottiin pankki-/visakorttiin menevän noin pari viikkoa. Sitten käyn kokeilemassa Sammon tilinlopetuspalvelua. Entisten kokemusten perusteella Sammossa ei tarvitse juuri jonotella. Veikkaan, että Sammossa eivät edes jaksa kysyä syytä poistumiseeni pankin kuvioista.
