Avainsana: elokuva

No, kävipä niin että eräänä lauantaisena päivänä (tänään) ei ollut illalle mitään suunnitelmia, vaimokin karussa. No, lompakostahan löytyi vapaalippu elokuviin ja ajattelin, että teenpä tällaisen sooloiskun, kun edellisestä sooloilusta (Inception) jäi niin hyvä maku. Mikäs nyt on suosittua, no The Expendables.

Leffahan oli kunnon kasariräiskintä, jossa juoneen ei ollut paljon panostettu. Leffan kantava voima ilmeisesti oli tähdistö, Jason Statham oli päässyt päärooliin Syltyn kanssa. Sitten oli Jet Litä, Mickey Rourkea, oli Dolph Lundgrenia ja Randy Coutourea ja tietysti Arnoldi ja Bruce Willis. Ja lisää oli pyydetty, Wesley Snipes ei päässyt esiintymään, koska kuvaukset oli ulkomailla ja kyseinen jamppa ei saa jenkeistä poistua. Van Damme sanoi, että leffassa ei ole juonta (totta, mutta ei dammen perusleffoissakaan ole). Kysyttyjen tähtien lista vaan jatkuu.

No, menin leffaan ja odotin että nyt nähdään sitten, että näitä tähtiä tapetaan, sehän on aina siistiä. Höpsis. Ei niitä mitään tapettu. Alkuteksteissä huomasin, että leffan oli ohjannut ja kuvakäsikirjoittanut Sylvester Stallone. Siinä vaiheessa olisi pitänyt ehkä nousta ja lähteä kotiin.

Sylttyhän teki nyt niinku uuden Rambon, jossa on muitakin tähtiä, kuin hän itse. Leffassa ei ole mitään eroa viimeisimpään Ramboon, veritehosteetkin ovat samat ja juoni vielä huonompi. Tapettavan armeijan kokokin (200 miestä) taitaa olla sama? Willisin ja Swartsineekerin cameot oli lyhyitä, mutta hauskoja.

Syltty ja Arska keskustelee:

Arska: Give this job to my friend, he loves playing in the jungle.  (arska tarjoaa työn syltylle)
Syltty: Right.
Bruce: [Arska lähtee] What’s his fucking problem?
Syltty: He wants to become president.

Hyvä, huumoria!

Kattomaanhan tätä leffaa ei kannata mennä, minun vierestäni pari jotain 15v kollia lähti kesken leffan pois, kun ei jaksaneet kattoa. Jos tykkää 80-luvun toiminnasta, ärsyttävästi leikatuista ja heilutelluista taistelukohtauksista ja järjettömästä godmodesta, mikä hyviksillä on, niin sitten voi mennä katsomaan. Muuten ei kannata. Wareta ja kato kotona poikain kanssa kalja kourassa. Juonessa pysyy kyllä mukana, vaikkei koko ajan jaksaisikaan seurata. Eivät saa päähänsä ainakaan jatko-osaa tehdä sitten.

Arvostelu: 1/5

Inception, tuo tämän hetken kuumin elokuva. Mennessäni katsomaan sitä, en oikeastaan odottanut kamalasti mitään. Ystävistäni osa on tykännyt elokuvasta kovasti ja osa vihannut täysin. Toisaalta, juuri sen vuoksi odotin hyvää elokuvaa, koska se jakaa mielipiteet noin voimakkaasti. Tuntui, että kaikki hekuttivat Dark Knightia, vaikka minun mielestäni se oli täysi rapa. Ehkäpä Inceptionissa olisi jotain, joka viihdyttäisi.

Ja olihan siinä. Täytyy sanoa, että elokuvan trailerit näyttivät elokuvan täysin erilaisena, kuin mitä se oli. Trailerin nähdessäni ajattelin aikoinaan, että tuota elokuvaa en mene katsomaan, enkä olisi mennytkään, jollei siitä olisi kasvanut tällainen pienimuotoinen hype. Ja elokuva oli hyvä. Pahoittelen, mutta kerron seuraavaksi jotain asioita, joita ei ehkä kannata lukea, jollei leffaa ole vielä nähnyt ja sen aikoo mennä katsomaan.

Noniin, viimein sain raahattua peräni Plevnan penkkiin ja mentiin vaimokkeen kanssa katsomaan Tarantinon uusin raina. Hanna sanoi pitävänsä elokuvasta, mässäilevä väkivalta poislukien, mutta henkilökohtaisesti olen jotenkin syvemmissä vesissä.

Poikkeuksellisesti Tarantino kykeni pysymään suunnilleen yhdellä aikajanalla, mutta chapterit piti kuitenkin olla esillä. Juoni oli kuitenkin minusta aika kevyt, valjuhko ja poukkoileva. Jotenkin koko ajan jäi sellainen tunne, että milloin tässä elokuvassa alkaa tapahtumaan jotain. Ja sitten se loppui.

Jännittävä asia sekin, että saakohan jenkit noin katsojina enemmän kiksejä natsien tappamisesta kuin perus joensuulaisperäinen kaveri?  Ainakin kun Tarantino oli Conanin vieraana, niin yleisö aploodeerasi, kun Tarantino sanoi että nyt tapetaan natseja. Ja aika vähänhän niitä tapettiin. Mutta vähän korostetun ihanaa se natsien tappaminen oli, en jotenkin ite pääse samanlaiseen hurmokseen, mutta kai siinä on se ikäero, en ole kokenut ko. sotaa.

Antaisin ehkä 2,5 tähteä. Ihan hyvä, mutta liian pitkä sisällölleen ja jos ohjaajana on Tarantino, niin katsojalla pitää olla oikeus odottaa perushuttua parempaa kamaa. Väkivaltaa saatiin taas buustattua, mutta tuntui että Tarantino toisti kaikkia hänelle ominaisia tehokeinoja elokuvassa, mutta ei tuonut niihin mitään lisää tai mitään uutta. Otetaan vaikka verrokiksi Kill Bill, jonka väkivallassa oli jotain Täysin Uutta (isoihin produktioihin).

En tiedä. Tuntuu että nämä maailmalla suositut elokuvat alkavat mennä minulta ohisektoriin ja ne, joista muut eivät pidä, taas kolahtavat. Esimerkkinä uusin Batman (en pitänyt) ja Max Payne (pidin). Jännä juttu.

Tulin juuri elokuvista. Resident Evil: Extinction oli päräyttävä elokuva. Alku vähän hämäsi – edellisistä osista oli jo aikaa, mutta mukaan pääsin nopeasti. Elokuvahan koostuu tasan kolmesta elementistä: säikäyttely, pilkkominen ja ampuminen. Säikäyttely on ok, tosin sitä oli vähän liikaa. Pilkkominen on erittäin jees, sitä oli vähän liian vähän. Ampumista sopivasti.

Tämän kaltaista hack’n’slash elokuvaa olen jo vähän kaivannutkin. Gorea. Komeeta. Lisäksi äänet ovat naurettavat, mutta toimivat. Veitsen heilauttelu ilmassa vastaa itsensä Sithin miekan suhinaa ja laukaukset lävistävät uhrinsa kovan pärskäyksen kera.

Äänet ovatkin ehkä yksi kohta, josta en ole ihan tyytyväinen. Nimittäin Tampereen Plevna 1:ssä ne olivat vähän liian kovalla. Yläpäätä olisi voinut kuristaa sen 3-5 dB, niin nyt ei tuntuisi korvissa siltä, että äänet tulisivat verhon takaa. Tuntuma on samanlainen kuin keskiverto bileiden jälkeen. Eli siitä miinus.

Äärettömän päräyttävä elokuva, tekisi mieli verrata 300:aan, mutta en tiedä kumpi olisi parempi. Kannattaa tsekata :)