Noniin, viimein sain raahattua peräni Plevnan penkkiin ja mentiin vaimokkeen kanssa katsomaan Tarantinon uusin raina. Hanna sanoi pitävänsä elokuvasta, mässäilevä väkivalta poislukien, mutta henkilökohtaisesti olen jotenkin syvemmissä vesissä.
Poikkeuksellisesti Tarantino kykeni pysymään suunnilleen yhdellä aikajanalla, mutta chapterit piti kuitenkin olla esillä. Juoni oli kuitenkin minusta aika kevyt, valjuhko ja poukkoileva. Jotenkin koko ajan jäi sellainen tunne, että milloin tässä elokuvassa alkaa tapahtumaan jotain. Ja sitten se loppui.
Jännittävä asia sekin, että saakohan jenkit noin katsojina enemmän kiksejä natsien tappamisesta kuin perus joensuulaisperäinen kaveri? Ainakin kun Tarantino oli Conanin vieraana, niin yleisö aploodeerasi, kun Tarantino sanoi että nyt tapetaan natseja. Ja aika vähänhän niitä tapettiin. Mutta vähän korostetun ihanaa se natsien tappaminen oli, en jotenkin ite pääse samanlaiseen hurmokseen, mutta kai siinä on se ikäero, en ole kokenut ko. sotaa.
Antaisin ehkä 2,5 tähteä. Ihan hyvä, mutta liian pitkä sisällölleen ja jos ohjaajana on Tarantino, niin katsojalla pitää olla oikeus odottaa perushuttua parempaa kamaa. Väkivaltaa saatiin taas buustattua, mutta tuntui että Tarantino toisti kaikkia hänelle ominaisia tehokeinoja elokuvassa, mutta ei tuonut niihin mitään lisää tai mitään uutta. Otetaan vaikka verrokiksi Kill Bill, jonka väkivallassa oli jotain Täysin Uutta (isoihin produktioihin).
En tiedä. Tuntuu että nämä maailmalla suositut elokuvat alkavat mennä minulta ohisektoriin ja ne, joista muut eivät pidä, taas kolahtavat. Esimerkkinä uusin Batman (en pitänyt) ja Max Payne (pidin). Jännä juttu.
Vastaa