Ihmetyttääkö teitä koskaan kuinka paljon kaikenlaisia piilokuluja oikein maksamme. Oikeastaan kaiken huippu on ollut Nordea, joka on kivana pankkina myöntänyt meille lainaa, mutta joka kuppaa asiakastaan joka välissä. Kun olen Avainasiakas, eli on todella paljon velkaa pankille, pääsen ässätiimiin, joka saa esimerkiksi MasterCard Goldin ilmaiseksi! Ja tilinhoitokuluakin otetaan ainoastaan 50 snt / kk! Normaalisti sitä ei otettaisi nuoruuteni vuoksi, mutta avainasikkaana se otetaan.
Tämähän on hienoutta, normaalisti edellä mainittu MasterCard maksaisi vissiin noin 100e / vuodessa. No, nyt on ilmeisesti Nordeakin tulossa katumapäälle ja alkaa velottaa epäeuroisista nettiostoksista vielä huonomman vaihtokurssin lisäksi jotain naurettavaa, melkein 2% provisiota asiakkaalta. Tämän lisäksi minun pitäisi maksaa 6 euroa vuodessa palvelumaksuja lisää, jotta näkisin verkkopankissa MasterCardin tapahtumatilanteen.
Kulut sen kuin lisääntyvät: Nyt kun e-laskut ovat tulleet jo kohtuullisen laajasti käyttöön, pankit kuten Tapiola ja Spankki lähettävät saapuneesta laskusta sähköpostin asiakkaalle, että tulehan maksamaan. Nordealla sähköpostin lähetys ja tekstiviestin lähetys e-laskusta ovat maksullisia lisäpalveluita. Tai kuten lainan suoraveloitukseen keksitty vähän reilun euron kulu, joka on käytännössä siis vain kiinteä lisäkorko.
Lisää piilomaksuja tulee, kun kaupat saavat veloittaa maksamiseen liittyviä kulujaan asiakkailta. Viehko ajatus, kauppa pääsee vihdoin kattamaan kulujaan, jotka on jo valmiiksi katettu tuotteiden hinnassa.
Ei riitä että joudumme ottamaan käyttöön maailman vammasimmat termit Debit/Credit kortitmaksemisessa, vaikka kumpikaan ei ole suomea koskaan nähnytkään. Otamme tämän käyttöön, koska niin kuulemma on kaikkialla muuallakin. En ole kaikkialla käynyt, mutta niissä muutamassa paikassa jossa olen käynyt, ei ole lukenut Debit eikä Credit vaan jotain ihan muuta. Tämä kaikkialla muualla taitaa olla yhtä mustaa valkoisella kuin Tanja Vienonesella Karpelalla Saarelalla Karpelalla aikoinaan tekijänoikeuslaista.
En tarkoita että kaiken pitäisi olla ilmaista, tai että Nordeakaan ei minulta voisi periä noita kuluja. Mutta minua suomeksi sanottuna vituttaa surffailla Nordean verkkopankissa, kun jokainen klikkaus potentiaalisesti maksaa rahaa. Minulla on esimerkkejä, kuinka homma toimii joillain muilla aloilla.
Nimittäin pokerifirmat saavat tulonsa siitä, että ihmiset pelaavat siellä. Ja sen kyllä näkee. Siinä missä leikkirahalla näpertelevät saavat esimerkiksi Party Pokerilla odottaa tuesta vastausta keskimäärin kaksi viikkoa, rahapelaajat saavat vastauksen tunnissa. Mikään palvelu ei maksa mitään lisää, vaan pokerifirma on tyytyväinen siihen rakeen, jonka saa minulta kerättyä, kun pelaan.
Nordeakin saa meidän perheestä melkein tonnin joka kuussa rahaa. Jos se ei riitä, niin eikö sitä marginaalia olisi voinut sen verran olla enemmän lainassa, että voisi pankkipalvelut kattaa ihan kokonaan niillä ja keskittyä palveluun? Siinä ei paljon viiskytsenttiset tuntuisi. Mutta ei.
Nordea ei ole ainut, Tapiola alkaa perimään minulta jotain aivan käsittämätöntä yli viiden euron kuukausimaksua tilistä, kunhan täytän 27! Olenkin jo siirtänyt rahastot Tapiolasta Seligsoniin, lainat Nordeaan, vakuutukset pääosin Fenniaan ja siirrän Tapiolasta loputkin, kunhan keksin minne.
Nyt kun Nordea on ollut tässä haukuttavana ja esimerkkinä, niin täytyy kuitenkin kehaista sen verran, että 1) Leppävirran Nordeasta on saatu loistavaa palvelua 2) Nordean henkilökohtainen asiakasneuvoja on todella hyvä systeemi.
Mutta noista lisämaksuista en välitä, no, sen ehkä jo hoksasittekin.
Yksittäistapaus on siitä jännittävä määre, että se ei muutu miksikään riippumatta siitä, mitä laskutoimituksia tehdään. Jos yksittäistapauksia on vaikka 5 tai 500 eli yksittäistapaus kerrottaisiin 500:lla, niin lopputulema on silti yksittäistapaus. Yksi poikkeus tähän kuitenkin on. Nimittäin jos yksittäistapauksia on todella runsaasti, puhutaan tuhansista ja ne voidaan todentaa, niin itse yksittäistapauksen määritelmä (yksittäinen tapaus) murenee ja mutatoituu. Sitten siitä tulee asiakas ei osaa -tapaus. Tämän teorian on määritellyt vuonna 2008 Hannu ”yksittäistapaus” Vuola, tunnetaan myös Sampo Pankin viestintäjohtajana.
Minulla on rahojani kolmessa pankissa, Nordeassa, Sampossa ja Tapiolassa. Nordeasta olen siirtänyt kaikki jo pois ja tili odottaa vain sulkemista, mutta pitää odottaa vielä, että muutostiedot menee verotoimistoon ja kelalle. Sitten kai sen tilin voisi lopettaa kokonaan.