Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Ruokaboksi – myös Ruokaboksi koodi

Tässä postauksessa kerron ensikokemuksistani Ruokaboksin kanssa. Jos sinua haluttaa kokeilla, saat 20e alennusta käyttäen ruokaboksi koodia 8SNQ. Pääset suoraan tilaamaan kokeiluboksin tästä.

Ruokaboksi kokeilussa

Koronan myötä ja vähän ennen koronaakin on kokeiltu ruuan verkkokauppoja, nimenomaan Keskon ja Ässän versioita. Ja vaikka alkutilanne oli aika huono, kohentuvat palvelut kovaa vauhtia ja Ässän uusi betaversio vaikuttaa jo ihan hyvältä melko karmaisevan Foodie-kokemuksen jälkeen. Vielä kaipaisin hieman hintakilpailua lisää noihin keräilymaksuihin.

Mutta liian usein on ollut sellainen tilanne, että ei oikein keksi mitä sitä söisä. Turhan monta kertaa viimeisten viikkojen aikana ollut uunilohta tai pasta carbonara tai makaronia ja jauhelihakastiketta – perus lapsiperheruokia. Ei niissä oikeastaan edes ole mitään vikaa, mutta harvoin sitä ajattelee, että nyt repäisen tekemällä kanaa curry-kastikkeessa, kun sitä viimeksi on ollut jopa 2 viikkoa sitten.

Lähipiirissä kokeiltiin Ruokaboksia. Minua hieman arvelutti palvelu, jossa joku muu päättää mitä syön, minulle jäisi valmistamisen vastuu ja todennäköisesti maksan vielä preemiota tästä kuratoidusta ruokailusta.

Mutta, sitten oli taas yksi kerta kun googlettelin reseptejä ”mitähän syötäisiin” sohvalla ja google-mainos ilmoitti, että nyt tästä sais 10e alennuksen Ruokaboksista, kokeile sitä. Ja sittenhän kokeiltiin.

Ruokaboksi verkkopalvelu

Ruokaboksin käyttäjäkokemus oli sellaisella tasolla mitä nyt voi nykyaikaiselta järjestelmältä odottaa. Hieman WordPress ilmoitteli itsestään, mutta ei liikaa. Ei haitannut.

Maksukortin syöttämisen jälkeen saa seuraavan 10 viikon boksien tulemista säätää. Voit siis perua tai hyväksyä boksin saapumisen seuraavien viikkojen osalta. Boksi saapuu aina maanantai-iltana.

Tässä on yksi kauneusvirhe. Jos haluan kokeilla boksia, laitan tietysti kaikkien muiden viikkojen boksit ”peruttu” tilaan, jotta ei vahingossa tule ylimääräisiä. Joka viikko ilmestyy aina uusi viikko säädettäväksi (rullaavasti seuraava viikko) ja huolimatta mistään muista säädöistä, se uusi viikko on aina toimitettavassa tilassa. Eli jos olet perunut kaikki muut boksit, niin ensi viikolla löytyy 10 viikon päähän yksi boksi joka on toimitusjonossa. Siinä on toki aikaa muuttaa tilannetta, mutta jos vain tilaa ja unohtaa, niin 10 viikon päästä alkaa bokseja tulla. Tästä tosin tulee muistutusviestejä.

Mielestäni se on kuitenkin heikko suoritus palvelun puolesta ja vaikkei se kenties olekaan pahat mielessä suunniteltu, tulee mieleen tällaiset mainostetut kokeilupalvelut joissa on pieni präntti että jatkuu toistaiseksi voimassa olevana hintaan se ja se ja peruuttaa voi soittamalla numeroon xyz 31.2. kello 25:00.

Mutta muuten, ei valittamista.

Ruokaboksin sisältö

Minulla on nyt kokemusta yhdestä viikosta. Kerrotaan sen verran vielä taustaa, että en ole mikään erityisen taitava ruuanlaittaja. Tarkoitan sillä sitä, että kaipaan tarkkoja ohjeita. En halua ohjeita joissa ”keitetään kunnes kastike on sopivaa” tai laitetaa ”hyppysellinen sitä” ja ”maustetaan maun mukaan”. Sen verran minussa on insinööriä, että oikein kun tsemppaan, niin tarkkoja ohjeita pystyn noudattamaan.

Tällä viikolla tein kylmäsavukalakeiton (yksinkertainen ja erittäin herkullinen, parhaimpia kalakeittoja joita olen syönyt, pl. Lofooteilla syöty kalakeitto, joka oli 6/5). Vaimo teki lihapullat tomaattikastikkeessa + kuskusia. Eli nämähän ei ole mitään hifistelyruokia, meille tilattiin muksuboksi jonka sisältö on ajateltu olevan myös lapsille kelpaavaa.

Kummatkin ovat olleet maultaan oikein hyviä. Ruuan laittoon on mennyt meillä hieman enemmän aikaa kuin aiemmin (omasta alotteesta en olisi kiloa kuorinut perunoita kalakeittoon), mutta valmistuvat ruoka-annokset ovat suuria (5-6 aikuisen annosta) joten joka päivä ei tarvitse tehdä ruokaa. Ohjeet ovat myös olleet tarkkoja. Keitä 15 minuuttia tai kun perunat ovat kypsiä. Tähän minäkin kykenen. Keitän ensiksi 15 minuuttia ja kokeilen sitten onko perunat kypsiä :)

Kolmas ruoka on vielä tekemättä, tulossa on jotain kanaa – ainakin ohjeen silmäilemällä vaikutti oikein hyvältä.

Ruokaboksin toimitus

Ruokaboksi ainakin täällä Tampereella toimitetaan maanantai-iltana jossain 16-21 slotissa. Voit valita, että jättävät ovelle, jos et ole kotona. Pystyt myös puhelimella tai selaimella seuraamaan lähetyksen saapumista, näet jakeluauton reaaliajassa kartalla. Lisäksi arvio saapuma-ajasta on, tosin se ei kyllä pitänyt kovin hyvin paikkaansa, vaikka tarkkeni illan aikana pariinkin otteeseen.

Ruokaboksi tule isohkossa pahviboksissa ja sisältää käytännössä kaikki tarvikkeet, pl. normaalit mausteet ja sen sellaiset. Ruokaboksiin voi lisäksi ottaa myös kananmunia (tulee joltain pientuottajalta, on luomua ja helvetin kallista) ja aamupalaa ja hedelmiä. Kaikkee ihan fiksua.

Summa summarum

Kahden ruuan perusteella ruovan kanssa päätettiin, että otetaan Ruokaboksi myös ensi viikolle. Eli ollaan tykätty. Rouvan makunystöröitä ei ilmeisesti ole hivellyt yhtä hyvin kuin minun, mutta ei ole jäänyt syömättäkään.

Hinnasta en oikein osaa sanoa. Ruuat riittävät about viideksi päiväksi ja maksaa 75e (Muksuboksi). Pelkkää ruuan hintaa katsoen se on tietysti kallis, mutta joku tuo ne sulle ovelle, tekee reseptit, poimii tuotteet.. Tää kai on sitä pientä elämän premiumia johon voi aina joskus investoida. Näin sen ainakin itse ajattelen.

Jos haluat koklata itse, niin tosiaan tuolla alussa sanotulla koodilla 8SNQ (tai klikkaa tästä) saa 20e alennusta. Mulle tulee kans 10e alennusta.

Tällä postauksella ei ole mitään tekemistä Ruokaboksi Oy:n kanssa, mitä nyt satuin arvostelemaan heidän tuotettaan.

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Polar Vantage M

Kaksi ja puoli vuotta sitten innostuin treenaamisesta (edes vähän..) enemmän. Diplomi-insinöörille oli loogista hankkia Polarin V800 sykemittari, että saa träkättyä kaikki liikkumisen ainakin jollain tasolla ja olihan V800 parasta mitä ainakin Polar&Suunto saralta oli tarjolla (Garmin ei minulle koskaan ole ollut tuttu).

Polar V800

V800 ei koskaan ollut mikään seksikkäin pakkaus, mutta ominaisuuksiltaan kattava (liiankin). Ranneke oli kuitenkin suomeksi sanottuna huono ja paksu kellon rakenne oli omalle ohuelle ranteelle vähän haaste.

No, sitten täytin 36 vuotta (!!!) ja sain syntymäpäivälahjaksi Polar Vantage M -sykemittarin.

Se on aika erilainen kokemus kaikkiaan.

Ranneke on mukava, kokonaistunnelma on ohuempi, kevyempi, huomaamattomampi. Ominaisuuksia on joltaiin osin enemmän, mutta jotain myös puuttuu (verrattuna V800). Kyseessähän on köyhän miehen malli Vantage M, eikä tosiurheilijan versio (Polar Vantage V Titan).

V800:een verrattuna latausjohto on aika paljon fiksumpi ja käyttökelpoisempi. Aikaisempi V800 version latausjohtohan toimi eräänlaisella pihtiotteella ja sen kanssa oli aina vähän vaikeuksia.

Kellon näyttötaulu väreineen on tietysti aika eri tasoa kuin vanha kaksivärinen. Unen mittaus toimii ihan kivasti. Kello oli kovin ihmeissään kun yhtenä yönä tuli yöunia vaan 15 minuuttia lentokoneessa ja mietti itsekin että Why there is no sleep data? Tiesin kyllä vastauksen.

Myös ennalta laadittujen treenien teko on helppoa mobiiliapplikaatiossa tai verkkosovelluksella. Vaikkapa intervallijuoksu tai pyöräily onnistuu muutamalla napin painalluksella.

Kello mittaa rannesykettä, mutta erityisen tarkkaa se ei ole. Joskin omien testien mukaan fiilis on se, että aika lähelle keskisykkeet saattavat todellisuutta edustaa. Sillä rannesyke liikkuu paljon hitaammin ylös ja alas ja tuntuu että ylärekisteri ja alarekisteri jäävät treenin aikana helposti pois. Mutta vaikkapa salilla käydessä tai jossain muussa puolivallattomassa treenissä on ihan kiva vähän mittailla sykettä ja saada kenties jokin arvaus käytetystä energiasta vs. varsinaisen sykevyön pukeminen. Mutta jos haluaa vaikka intervallitreeniä tai jotain muuta tarkemmin mitattavaa suoritusta tehdä, sykevyö on edelleen pakollinen. Sitä en tiedä, toimiiko rannesykkeen mittaus uidessa.

Kosketusnäyttöä ei ole ja se on vain ja ainoastaan hyvä asia. Suunto Spartanin sekoilua seurattuani ei paljon kiinnosta. Kelloa kun käytetään usein hikisenä ja heikoissa olosuhteissa, niin kivempi näin. Vantage M:ssä ei ole myöskään mitään napautuseleitä, kuten V800:ssa oli. En jää kaipaamaan.

Kellohan ei ole törkeän kallis, ovh 279e. Lippulaiva maksaa 600 euroa.. Olen nyt käyttänyt kolme viikkoa ja edelleen kovin tyytyväinen..

..vaan en ihan kaikkeen. Puhelimesta tulevat notifikaatiot toimivat sanalla sanoen huonosti. Kello värisee kyllä aina notifikaation tullessa, mutta ei useinkaan näytä notifikaation sisältöä. Sisällön nähdäkseni minun pitää painaa vasenta alanappia, valita sieltä notifications ja sen jälkeen voin siitä selata notifikaatiot. Joskus toiminto toimii oikein ja notifikaatiot näkyvät suoraan puhelimesta tullessa. Logiikkaa en ole toiminnasta löytänyt ja se vaikuttaa bugilta. Toivottavasti herrat ja rouvat Polarilla ovat siitä tietoisia ja korjaus on matkalla.

Ainakin uudemmissa Android-versioissa sovellusten tausta-ajojen rajoitukset vaikuttaa kellon synkronointia puhelimen kanssa. v800 ja jokin reippaasti vanhempi android toimivat hyvin, puhelimeen ei tarvinnut koskea synkatessa. Nyt uusimmassa (Android 9) olen antanut Polar Flow applikaatiolle erikseen kaikki oikeudet pysyä ajossa taustalla koko ajan (ei käytä erityisesti akkua) ja useimmiten synkkaus toimii ilman puhelimeen koskemista. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että välillä sovellus joko kaatuu tai Android tappaa sen taustalta, koska aina synkkaus ei toimi ilman, että puhelimen ottaa esiin ja käynnistää sovelluksen.

Näistä on kuitenkin selvitty. Jospa tällä sitten seuraavat 2,5 vuotta? :)

Kategoriat
Yleistä

JB testaa:Kuinka poistaa punaviinitahra

Kävipä kerran niin, että Puolassa golfkierroksilla tuli housuun punaviinitahra.

Punaviintä lahkeessa
Ups

Kun aloin sitten selvittämään, että kuinka tahra saadaan pois housusta, oli aika pessimistisiä vastauksia, olihan viini kerinnyt jo viikon verran hautua housuun.

Kokeeksi Frantsilan Kehäkukasta köntsä sappisaippuaa

Sappisaippua

Ensin käsittely saippualla ohjeiden mukaan, sitten konepesuun (housut kestivät vain 30 asteen pesun, joten viileässä vedessä mentiin).

Pesutulos oli jännittävä, mutta vihdoin kone lopetti pesemisen:

Puhdasta onEi laikkuja. Ei edes niin paljoa värieroa, että kamera sen olisi saanut poimittua, sopivassa valossa silmällä näki että missä läikkä oli.

Sappisaippua kova. Maksaa alle neljä euroa Frantsilan Kehäkukassa, että jos sillai funtsii, niin melko edukasta puhtaanapitoo.

Tämä ei ollut ehkä jännittävimpiä postauksia, mutta arjen dramatiikkaa!

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Etelä-Ranskan hiihdot

Tällä kaudella ei pitänyt mennä mihinkään alpeille. Ei olevinaan ollut varaa, eikä aikaa. Mietittiin, että johonkin pienempään paikkaan voisi mennä, jos olisi vaikka lunta, niin ei tarvitse kieli vyön alla juosta ja taistella hissijonoissa. No, suunnittelua vain, eihän me mihinkään mennä.

Sitten tuli lumet. Vaikka Struven äärihiihdot tietysti tyydyttää suomalaisen riiraiderin, oli hiihtofilmien katsomisen jälkeen pakko lähteä johonki hiihtämään. Engelbergistä ei tällä kertaa simomajoitusta löytynyt ja pienempää paikkaa etsittiin, niin tikka osui kartalla kohtaan Serre Chevalier. Lento Milanoon, auto alle ja mestoille.

Päivä 1.

Pirkkala, Tampere. Kylmän kostean, minä tunsin .. Pirkkalan. Kuivien säätiedotusten sävyttämät lähtötunnelmat. Raikkarin lennolla ei tarjoiltu ruokaa (edes rahalla). Magners oli hyvä. Bergamon lentokentältä autot alle ja suoraan kohti Serreä.
Ainut, että kello oli 16, oli perjantai ja olimme Milanon ohitustiellä. 4 kaistaa ei riittänyt suuntaansa autoille, vaan jonot pysähtelivät. Otimme ruokatauon, ajattelimme, että ehkä sitten helpottaa. Ruokailun jälkeen oli pimeä, ruuhkaisa ja pysähtyilevät jonot.

280 kilometrin matkaan saatiin kulutettua melkein kuusi tuntia. Milanon möhinöistä selvittyämme olikin sitten Torino ja sama meininki. Italialainen liikennekulttuuri tuli melkein crash-coursena tutuksi.

Koska varsinainen majoitus alkoi vasta lauantaina, oli meillä yksi yö yhden tähden (!) hotellissa Brianconissa. Yö + ravitseva aamupala (patongin pätkä ja croisantti) maksoi koko 6 hengen köörille sen 180 euroa.

Hotelli oli ilmeisesti jokin perhehotelli ja englantia osaamaton hotellinpitäjä oli jo nukkumassa saapuessamme paikalle hieman klo 22 jälkeen. Onneksi hänellä oli joku tuttu puhelimen päässä, joka osasi englantia, niin pelkällä käsien heiluttelulla ei tarvinnut kommunikoida.

Päivä 2.

Monetier, Serre Chevalier. Kuivaa ja aurinkoista, kuten oli odotettukin. Nollaraja huitelee jossain 3300 paikkeilla. Topissa oli kuitenkin ainakin joidenkin mittareiden mukaan vielä -1. Säästämme hissilipuissa, ostamme vain yhden huipun lipun. Laskemme heti toiselle huipulle, jossa joudumme neuvotteluun ja aneluun hissinaisen kanssa siitä, pääsisimmekö me viattomat turistit nyt kerran vielä ylös, vaikkei lippua olekaan.

Pieni haikki eräälle huipulle ja siitä itse koillisseinämää ja muut jotain aurinkoista seinämää alas. Vaikeaa, lumi on varjossa osittai pehmeää, osittai kovaa, välillä kantta, välillä ei. Auringossa parempaa, tasaisemmin lämmennyttä, joskaan ei ehkä aivan firniä. Sanotaanko, että Struven hiihdot eivät valtavaa tuntumaa luoneet pohjalle.

Lounastauolla allekirjoittanut ottaa pari mukia paikallista punkkua, jonka jälkeen oli paras lopettaa laskettelu ja lähteä autoilemaan (..) kohti majoitusta Jussin kanssa, muiden vielä jäädessä laskemaan jotain eeppistä feissiä.

Maijoitus oli Monetierissä, tilaa oli kuudelle henkilölle hyvin, parisänkyjä ainoastaan yksi. 100 metrin päässä oli pikkukauppa nimeltä Sherpa, josta kävimme alkutankkauksen kämpille, johon paloikin sitten 200 euroa. Jatkossa kävimme läheisessä Aldissa (josta tässä emme vielä tienneet).

Päivä 3.

Montgenevre. Serren laaksosta hieman etelään on Montgenevren huippu. Se on hieman korkeampi kuin Monetier ja lähdimme haistelemaan haikkimeininkejä sieltä. Itsellä oli edellinen ilta mennyt paikallisen lekurin (halvin punaviini) kanssa ruokaa laittaessa ja sehän iski aikamoisen päänsäryn. Ilmeisesti halvin viini ei ole aina parasta. Siksi aamuruoka jäi vähän vähiin ja yhden firniseinän laskemisen ja takaisin skinnaamisen jälkeen tyydyin katselemaan Itä-Eurooppalaisten skinnaajien pölhöilyä. Muut lähtivät jollekin huipulle, josta sai laskettua noin 400m verttiä erilaisia firnirännejä. Oli vissiin eeppistä.

Omat 95mm skinit osottautuivat hieman kapeiksi skinnaushommissa, Sumo on keskeltä 125mm ja reunat jäi vähän liian helposti kannattamaan suksea. Tähän kun lisätään porukan levein suksi ja huonoin kunto, niin tilanne on valmis. Skinnaus oli paitsi raskasta, niin myös melko ikävää, joten illalla välinevälppäystuokiossa annoin hankintalupauksen uusista 130mm skineistä, jotka sitten leikattiin Sumon muotoihin (ei tarvinnut kamalasti..). Nyt niillä skinnaa vaikka puuhun!

Päivä 4.

Montgenevre. Edellisen päivän laskut olivat hyviä ja itse uusilla energioilla ja skineillä matkaan. Saldona huimat kaksi laskua, edellisen päivän skinnailut olivat taas verottaneet muiden voimia. Reissun tähän mennessä parhaat hiihdot. Firniä firniä. Pari fotoa, mutta ei mitään jälkipolville kehystettävää.

Illalla OP kaivoi kontaktejaan ja päädyimme seuraavana aamuna La Graveen.

Päivä 5.

La Grave. Yksittäisnousu 31e / naama. Nousuun kuluu 45 minuuttia. Kaikki easy access hiihdetty aivan (le) betongiksi ja vaikeissakin (ei minulle tarkoitetuissa) ränneissä jälkiä. Pulkkis Markku esittelee meille paikkoja ja päädymme laskemaan St. Cristoffiin (jotenkin noin se kirjoitetaan). 900 metriä verttiä, elämää pidempi traverse ja ravintolaan syömään.

Alku seinästä oli todella vaikeaa. Lumi on viikkojen aikana sulanut pehmeäksi noin 15-20cm syvyydeltä ja sitten taas jäätynyt, sulanut, jäätynyt, sulanut.. Aina sulan aikaan siellä on sitten käyty laskemassa, ja jäljet ovat pakkautuneet kovaksi. Tuloksena melko jännittävä (=epämiellyttävä) seinä. Jotain fotausta yritettiin, mutta kuvaaja taas valkkasi väärän paikan ja ei jäänyt jälkipolville kehystettävää. Jonkun 35 astetta ränni vissiin oli jyrkkä, näillä taidoilla ja noilla lumilla ei tullut tehtyä mainittavia urotekoja.

Viimeiset 200-300m verttiä alkoi pehmenemään paremmin ja toisten jälkiä oli vähemmän. Olisi ollut saumaa päästellä, mutta yläosa oli saanut minut jotenkin henkisesti jarruttelumoodiin, eikä siitä sitten oikein tullut mitään. Tajuttuani alhaalla, että tässä nyt missattiin oikeasti hiihtoa, alkoi oikein ärsyttää.

Onneksi puolentoistatunnin poikkaroinnin ja louhikkoloikinnan jälkeen olimme paskaisine housuinemme Cristoffin ravintolassa syömässä. Nälkä oli korvia huumaava ja ruoka oli hyvää, lähinnä tuli mieleen karjalanpaisti missä on isompia lihakönttejä. Ravintolanpitäjä järjesti meille vielä taksikyydityksen La Graveen (olimmehan vuoren väärällä puolella ja automme oli La Gravessa) joka maksoi melko tarkkaan 100e. Taksikuski ajoi kaikkien odotusten vastaisesti melko rauhallisesti, eikä tarvinnut pelätä – ehkä juuri siksi mutkaiset tiet saivat kyytiläiset melko huonovointisiksi, onneksi ei sentään tarvinnut pysähtyä.

Vielä jälkkärikahvit Markun kanssa, skinnaussuunnittelua (jotka jäivät myöhemmin toteuttamatta) ja autoon ja takaisin majoitukseen Monetieriin miettimään, että mitäs sitten tehdään.

Päivä 6.

Sestriere. Sestriereen oli pari viikkoa sitten dumppaillut hieman lunta, mutta aiemmin olimme pitäneet niitä lumia kauan sitten laskettuina, eikä maksanut vaivaa mennä Sestriereen.

Mielipiteet saatiin kuitenkin muuttumaan, kun ainakin minun mielestäni reissussa piti saada hiihtää myös hissipyydaa. Markun kautta kuulimme myös muutamista muista kavereista, jotka olivat hiihdelleet Sestrieressä, eli kyllä siellä jossain jotain piti olla.

Sattumalta osuimme juuri näiden hahmojen kanssa samaan aikaan parkkipaikalle Sestrieressä ja saimme hieman vinkkejä siitä, mihin kannattaa mennä ja mihin ei. Sumojen kantit oli teroitettu (ToolTonicilla) valmiiksi, joten ei muuta kuin lippujen ostoon (á 34e) ja kattelemaan mitä sieltä löytyisi.

Ja sieltähän löytyi. Ensin parisataa verttimetriä isoa kenttää ja sen jälkeen tihenevää, mutta onneksi aukkoisaa mettähiihtoo. Siis oikeaa puuteria! Muistin ehkä mainita meidän skinnausintoilijoille tästä hissipyydan ihanuudesta ja tuotto-panos-suhteesta.

Aikaisemman päivän nihkeilyn takia olin tänä päivänä vähän jämäkämpänä tarkoituksena hiihtää niin hyvin kuin osaa. Se onnistuikin yläkentällä ihan hyvin, mutta mettä tuntui paikoin melko tiheältä. Toisella kierroksella kuitenkin löysimme metästä parempaa aukkoa ja vähän joutui jo virittelemään ”isä oli köyhä kirvesmieeeess..”. Hyvää hiihtoa.

Tässä vaiheessa OP joutui lähtemään työreissulle Pariisiin ja läpsystä peliin iskeytyi Aki, suoraan Oulxin juna-asemalta (tai jostain).

Päivä 7.

Sestriere. Ei sitä tietenkään osannut muuallekaan enää mennä, kun vihdoin päästiin (hissi-)pyydan pariin. Samaan suuntaan mahtui vetoja ja metsästä löytyi pitkiäkin aukkoja, joissa muut eivät olleet käyneet laisinkaan. Eka veto menee jo sulavammin, mutta toka veto on jo todella kova. Ainut mikä jäi harmittamaan, oli isolla kentällä perusvirhe – sukset takaa ristiin ja kun paino on sopivasti suksella, ei sitä meinaa saada pois. Ei mitään mankeleita, pikku pyllähdys. Mutta ennen sitä hyvää hiihtoa ja jopa HYPPYJÄ kivien päältä. En tiedä mitä aineita mulle oli annettu, kun HYPPÄSIN offarilla.

Metästä ei meinannu enään löytyä niin ihmeitä, mutta hyvää kuitenkin – sujuvuutta tuli rutkasti ja sitä kautta hiihto helpottui ja mettä alkoi tuntua yhä harvemmalta. Joillakin jopa liian harvalta. Matso ja Pave lähti haastamaan jotkut äärikurut, muut valuteltiin perusreitit alas.

Päivä 8.

Sestriere. Katseltiin ruottalaisen guidoporukan menoa edellisenä päivänä ja otettiin yks lähimetän veto. Aika vaikeaa hiihtoa, reidet oli vähän jumiset ja rinne oli viettävää, mutta niin loivaa, että käännöksiä joutui vähän hyppyyttämään. Raskasta hiihtää.

Sieltä kolisteltiin alas ja uusi kierros, tällä kertaa vähän eri suuntaan. Ja sillon osui kunnon jäkpot, meinaan harvaa mettäputikkaa oli heti ja kerralla palijon. Okei, sen jälkeen tehtiin vähän uusia ratkaisuja ja jouduttiin vähän tiheisiin ja jyrkkiin paikkoihin, lisäksi Pave otti yhden käännöksen väärän suuntaan ja myöskin lumi muuttui liimaksi. Tuloksena oli se, että alas pääsemiseen meni oma aikansa, jonka jälkeen siirryimme pizzalle ja kämpille.

Päivä 9.

Monetier-Villeneuve-Briancon-Puy St. Vincent. Lauantaina majoituksemme loppui ja kasasimme aamulla kamat autoon ja luovutimme huoneiston. Seuraavat kaksi yötä olisi Puy St. Vincentin kahden tähden hotellissa, jossa on sauna!

Ainoastaan Aki meni vetämään rinnehiihdot, muut nautimme erilaisia ruoka-annoksia Villeneuvessa ja Brianconissa. Tässä vaiheessa saatiin arvottua kotiinkin tuliaisia, vaikka valikoimaa ei voi kyllä kehua – paitsi jos haluaa ostaa vuokrasukset.

Nokia Ovi Maps vähän kujeili meille matkalla Puy St. Vincentiin, mutta paikallisen kaverin avulla löysimme mestoille (olisi pitänyt ajaa vain suoraan..). Varasimme saunan, joka oli 2,5m kanttiinsa oleva kuutio yhdellä heti-valmis -kiukaalla. Ihan ok sauna kuitenkin, hintakin varsin kohtuullinen.

Arvuuttelimme seuraavan päivän hiihtoja, viereinen keskus näytti lupaavalta – eihän siellä ketään voi käydä.

Päivä 10.

Puy St. Vincent. Väärin. Koko Etelä-Ranskan myyrät olivat kerääntyneet sinne. Ja niiden vanhemmat. Ja lunta ei ollut yhtään. Eikä etukäteen katsotuille reiteille päässytkään ilman rappelointia.

Muutama pyydafoto (löytyi sen verran) ja paljon rinnefotausta (ai miksikö?). Ei jäänyt jälkipolville kehystettävää, mutta sen tässä vaiheessa varmaan jo arvasikin.

Päivä 11.

Puy St. Vincent – Bergamo – Pirkkala – Tampere. Aamulla oli vähän jännäkakka. Italiasta vuokratuissa autoissa oli kesärenkaat ja aamupäiväksi oli luvattu lumisadetta. Ylitettävänä oli kaksi solaa, jolloin käytiin lähes 2000m korkeudessa. Joten asiassa oli riskinsä.

Joten kun klo 8.30 pakkasimme autoihin viimeisiä kamoja ja lumihiutaleita alkoi leijailemaan alaspäin, tuli hieman kiire. Onneksi lumisade ei yltynyt kunnon pyryksi missään vaiheessa ja pääsimme korkeimpien kohtien yli vaivattomasti ja ilman tilanteita.

Joku italiaano oli lähtenyt tekemään sankariohitusta italialaiseen tapaan. Huomasimme sen jälkikäteen ajaessamme keskellä tietä kyljellään makaavan auton ohi.

Jos Ovi Maps käyttäjät ajelette Bergamon suunnalla, niin huomio! Hakusanat Bergamo Airport ajattaa jostain syystä Milanon keskustaan, eikä suinkaan Bergamoon. Kai sen verran pitäisi olla kartalla, ettei moista mokaa pääsisi käymään, mutta minä olin kartturi – arvatkaa kävikö..

No, onneksi lumivaaran takia oli startattu ajoissa, eikä tästä poikkauksesta saatu mitään isompaa issueta rakennettua.

Kolmen tunnin päästä oltiinkin Pirkkalassa. Ranskan puolentoistakuukauden kuivuus päättyi samana hetkenä, kun ländäsimme Pirkkalaan. Huonoa tuuria, mutta katkera en osaa olla.

Tämä on viikkoturistin arkea. Paitsi jos reissaa Maliskan kanssa.

Silloin voi olla kuivia kuukausiakin.

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Struve uudelleen

Aiemmin pölhöillessämme Jämsässä Struven ketjun paikkeilla olimme Oravivuoressa. Jotkut varmaan muistavat tarinan kahdesta vapaalaskijasta, jotka lähtivät Jämsän maastoihin hiihtämään putikkaa vesisateessa. Matka oli mieleenpainuva.

Oravivuori ei koostaan huolimatta oikein lunastanut asetettuja odotuksia. Tänä vuonna tutkimusta tehtiin netin suosituimmissa tietopalveluissa (relaa.com) ja päädyttiin siihen että Jämsän Struven ketjulla on vielä muutamia kukkuloita, joille täytyy käydä kiipeämässä. Kevään ensimmäisenä kauniina aurinkopäivänä kävimme tuumasta toimeen.

Matso ja Jasmo skinnaa jäällä
Ei muuta kuin matkaan

Jutun moninaisesta kuvituksesta vastaavat Jasmon surullisen kuuluisa Samsung Galaxy S, Matson kuvausmultimediapuhelimien ykkönen, eli N8 ja Tomin pokkari. Voitte arvuutella mikä kuva on milläkin otettu.

Tällä kertaa ensimmäisenä paikkana oli Vaaruvuori. Vaaruvuori on noin 120m korkeuseroltaan oleva osittain suojeltu kukkula, jonka laella on vaellusreitti ja jotain muuta sellaista.

Vaarun jyrkkä

Menimme tietysti luonnonsuojelualueiden ohi kohti harvaa mäntymetsää, kuten Relaassa sanottiin. Skinnailu ylös meni helpohkosti, ainoastaan minulla oli taas ongelmia skinien kanssa. Ne eivät ole enää ihan uudet ja ne ovat myös 25mm kapeammat kuin sukset, jolloin käy aika herkästi niin, että reunat kannattavat suksea ja skini lipsuu.

No siitä huolimatta ylös päästiin. Harvaan mäntymetsään.

Harvuus o suhteellista

Tälläkään kertaa lumet eivät olleet aivan sellaisia kuin olisi pitänyt olla. Lisäksi harva mäntymetsä olikin louhikkoista sekametsää, jossa oli paljon kaatuneita puita ja muita jännittäviä yllätyksiä. Aika Paha Koli henkinen kaikkineen.

Mutta ei jäänyt harmittamaan. Tällä kertaa olimme ottaneet ensimmäisestä kerrasta opiksemme ja mukana oli makkaraa (myöhempää käyttöä varten), leipää, kahvia ja vaimon leipomia herkullisia mokkapaloja. Eväspuoli oli siis kunnossa.

Laskeutumisen jälkeen kello oli sen verran, että kerkisimme läpsytellä takaisin autolle ja lähteä vielä katsomaan toisen vuoren. Se oli nimeltään joku Pölhövuori ja sen saavuttaminen oli helppoa – joskin paikka oli myös pienempi kuin Vaarun reunamat.

Laskeva aurinko toi näkymiin tiettyä hienoutta.

Viimeisen kerran skinejä pois pohjasta

Tämä seinämä oli ihan toista laatua kuin Vaarun louhikkopuska. Ihan hyvää hiihtoa, joskin seinämä oli aika rikkonainen, muutamia kaatuneita puita ja siirtolohkareita. Lumi oli paljon parempaa kuin Vaarussa, pohjoisseinämällä ihan oikeaa puuteria. Mielellään olisi ottanut pari kierrosta lisääkin, mutta valo alkoi maailmasta poistua, joten pienet makkaratulet löytämällämme tulentekopaikalla ja sitten kotiinpäin.

Kynsitulet tulentekopaikalla

Hyvä reissu. Jatkumoa viime vuoden pölhöilyihin. Oltiinpahan tuokin 5 tuntia pois pahanteosta ja saatiin raitista ilmaa. Eikä mennyt pelkäksi kiipeämiseksi, tällä kertaa saatiin oikein laskuakin. Keski-Suomen timantteja.

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Mustavuori

Aina ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan. Tai Mustavuorta kauemmaksi hiihtelee.

Tässä viime aikoina on tullut käytyä tuolla Sappeessa hiihtelemässä, kun on tehnyt mieli hiihdellä. Tai eritoten viime vuonna kävin monta kertaa. Tänä vuonna käytiin jo kertaalleen Matson kanssa Sappeessa ja oltiin kummatkin ihmeissään, että miksi me täällä käydään, kun hiton tylsä paikka. 4 tuntia menee reissuun vähintään, hiihto ei ole kaksista ja hinnat ovat hirveät.

Joskus voit nauttia Sappeessa sitten jonottamisesta.

Mutta miksi mennä Sappeeseen, johon on hiton pitkä matkakin, kun Mustavuori on ihan lähellä. Korkeuseroa sanoovatten 80m mitanneen, tiedä sitten kuinka selvänä. Profiili hyvin yksinkertainen. Lähtee viettämään ja viettää jonkun matkaa ja sitten tulee hissi. Ihan kiva. Tämmönen lussu kaveri saa jonku 8 käännöstä 16m kääntösäteisellä tellusuksella tuohon. Haha.

Nopeita kierroksia. Keppiurpot vähä haittaa, mut jos niitä ei ole niin aivan passeli.

Aivan sikakallis paikka sekin, 20e / 2h tuollaisessa tönössä. Ja tänään mentiin illalla joskus kuuden jälkeen, paikka menee kasilta kiinni ja silti ottaa täyden hinnan. Aivan pyllystä.

No, pari kertaa vuoteen jos käy ja jättää Sappeet käymättä, niin tämähän on säästöä. Makkispekkiksiä ei tullut testattua, mutta sekin on ehkä ihan hyvä asia.

YHTEENVETO
Hyvää:
+ Lähellä
+ Kierroksia saa nopeasti
+ Muoto on ihan hyvä

Huonoa:
– Nihkee myyjäakka
– Valot on vissiin Kolin nykyisiä edeltävät valot uusiokäytössä. Eli onnettomat tuikut, jotka ei näytä mitään.

JB suosittelee muutamia kertoja kaudessa, ei ehkä pääkaupunkiseudulta kannata tulla kuin kerran kauteen.

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Ruka 2010

Tadaa! Taas oltiin Rukalla ja lukijat jo odottavat minkälaista marmatusta ja itkemistä etelän hetelmistä, kalliista hinnoista ja paskoista rinteistä nyt tulee. Ehkä tulee, ehkä ei.

Tällä kertaa ei otettu Mazdaa matkaan, vaan saksalaisittain liikuttiin nelivetoaudilla, joka varsinkin takaisin tullessa tuli ihan tarpeeseenkin. Menomatka oli yhtä paussia. Ensin logistiikkapäällikön piti saada kurkunkostuketta Orivedeltä, sitten jo jäätiinkin syömään johonkin legendaariselle Jyväskylägrillille, siitä Kuopioon shoppailemaan ja ahtamaan auto niin täyteen, kuin se vaan näillä luonnonlaeilla on mahdollista.

Ja silloin oltiin vasta puolivälissä. Kenen idea on a) mennä aina Rukalle b) aina ajaa sinne? Tahko olisi puolet lähempänä..

Mökki oli sama kuin viime vuonnakin, eli sinne mahtui ihan hyvin. Väkeä oli tällä kertaa hieman enemmän, 15 jamppaa selasi reissulehtiä illat.

Mites se hiihtäminen sitten? Kävin syksyllä poistamassa Camusta puoleen hintaan Movementin Jamit. Se on sellainen joku reilu 180cm sivakka, jossa on mukavan lyhyt kääntösäde ja keskellä on leveyttä 85mm, kuten puuterisuksessa pitää ollakin. On meinaan hyvä suksi. Matsolainen sen tietysti hiveli ja viimeisteli ennen lähtöä jumalaiseksi, mutta veikkaan että osa oli suksenkin hyvyyttä. Rukan rinteet antautuivat sukselle sata nolla.

Tähän kun liitetään vielä uudet tellumonot (T1), niin tuntuma alistamiseen oli hyvä. Rukalla. Ruohos Anan innoittamana lähdin tietty laskemaan myös väärinpäin, mutta luistopuoli ei meinannut pysyä alapuolella.

Mutta ei isompia angsteja rinteistä tai jonoista. Tai no vähän jonoista. Mikä siinä on, että sitä Saaruan tuolihissin jonoa ei saada fiksattua järkeväksi, että olisi ihan oikea sinkkulinja ja sitten se neljä porttia. Kunnon häröpallo se jono, ollut jo 5 vuotta.

Mutta rinteet riitti juuri ja juuri kolmen päivän laskuihin. Kelo-puolelta löytyi välillä piristävää vaihtelua, eturinteet jäi aika vähille laskuille, koska ne oli lanattu keltaiselle jäälle ja se oli (kylmän) tuulen puolella. Valaistusolosuhteiden (helevetin pimeä) vuoksi laskimme iltavuorossa (alkaen noin klo 15), jonka vuoksi rinteet oli ottaneet jo hieman itseensä alkupäivän hierojista.

Miksi ei enempää angstia? Tässä syitä:

  • En mennyt ostamaan lippua lipputiskiltä
  • En käynyt affessa Pisteessä enkä Bistrossa, vaan meidän omalla mökillä (joka on aivan Vuosselin vieressä)
  • Yritin olla positiivinen, jotta voi nauttia
  • Pikkuhiljaa alkaa hyväksymään tosiasiat

Ja ihan hyvin meni. En uudelleen tänä vuonna Rukalle menisi, mutta ihan kiva keikka oli. Joku Pyhä, tai jopa tänä vuonna Tahko, olisi kiinnostanut aika paljon enemmän, mutta ennakkovaraajan on betsattava lumivarmuuteen.

Opin matkalla myös jännittäviä korttipelejä, esim pelin nimeltä 500, jonka säännöt tuntuivat olevan jatkuvassa kehittymistilassa ja myös norjalaisten kansanpelin, mysterious eight, jonka säännöissä ei ollut varsinkaan mitään järkeä. Suomessa vastaavanlaista peliä kai pelataan nimellä seiska (ei siis risti-), mutta tuossa norskiversiossa oli vielä vähemmän järkeä. Epäilen että after-olut oli aiheuttanut sääntöihin muutoksia.

Summa summarum, hyvä keikka eikä paluumatkan lumimyräkkäkään ollut aivan kamala, paitsi parissa kohtaa (jolloin tietysti minä ajoin..) Tellukäännös muuttui aika paljon paremmaksi, vihdoin pääsin sieltä takasnujusta eteenpäin ja kunnolla lantiota rinteeseen. Suksen leveys auttoi tässä, kun side ei heti tarraa. Mutta eiköhän nämä kaikki taas degeneroidu pois, kunhan ensimmäiset puuterit pääsee kokeilemaan. Ei kyllä haittaa tippaakaan.

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Samsung Galaxy S

Aiemmin tuossa olikin jo voihketta ja lätinää Samsung Galaxy S:stä, mutta silloin käyttöikää oli vasta varsin vähän takana. Koko kauheus ja komeus on paljastunut vasta myöhemmin.

JB testaa, Samsung Galaxy S
Samsung Galaxy S

Alunperin ostin uuden puhelimen, sillä vanha Nokian 5730 ei enää tuntunut tarpeeksi kuulilta kaltaiselleni tekniikan kosmopoliitille, jona itseäni pidän. Nokian N8 oli vasta tulossa, ties milloin, ja se ei vaikuttanut tarpeeksi trendikkäältä. iPhone taas vaikuttaa trendikkäältä, mutta heteromiehelle (tiedoksi vain Päivi Räsänen!) ei oikein maita Steven tapa tuuppia kakkoseen pitkin matkaa.

Joten silloin oli Samsung Galaxy S kuuminta hottia. Parin viikon odotuksella sellaisen sitten sai. Unboxasin puhelinta vessassa, siltä varalta jos pelkkä näkeminen saa housut kastumaan, jos tiedätte mitä tarkoitan. No, laatikko oli hieno, omppukavereilta kopioitu, mutta akkua ei ollut yhtään ladattu, joten kostumiset jäi väliin.

Käyttöönotto ei mennyt niin kuin ohjeissa luki. En tiedä miksi, mutta sellaisia kyselyitä ja välivaiheita, joita ohjekirja ehdotti, ei ollut eikä tullut. Ehkä softaversiot olivat päivittäneet aloitusta sen verran, että käyttöohje, joka on muuten täysi vitsi, ei ollut kerinnyt päivittyä.

SGS on sellainen värkki, jolla ei tee yhtikäs mitään, jos ei ole kiinteää dataveloitusta. Tosin kai Suomessa kaikilla älypuhelimen hankkijoilla on kiinteä dataveloitus. Tai jos ei ole, niin ota. Itse aikoinani (Nokia 5730 kanssa), pohdin, että pitäisikö upgreidata vanhasta 4e/25Mt datapaketista kiinteähintaiseen rajoittamattomaan pakettiin. Upgreidasin ja seuraavan kuukauden datasiirto oli 1,2 Gt..

Asentelin aluksi kaikki perusjutut, yhdistin puhelimen Twitteriin ja Facebookiin ja Google-tiliini. Sen jälkeen huomasin että näin ei olisi kannattanut suorilla tehdä, vaan vähän ajatella. Mutta ajattelu oli vaikeaa, koska ei tiennyt, mitä puhelin tekee, kun sen yhdistää kaikkiin noihin värkkeihin. Käytännössähän se tarkoitti sitä, että yhteystiedot monistuivat osoitekirjaan ja niitä piti käydä sitten käsin yhdistelemässä. No, yhdistelyn jälkeen tietysti ressi loppui, koska synkkasin osoitekirjan Googlen kanssa ja nyt ongelmaa ei enää ole. Google Synkki toimii siinä määrin hyvin, että vaikka olen resetoinut (tästä myöhemmin..) puhelintani useaan otteeseen, kaikki yhteystiedot sun muut palautuvat automaattisesti Googlelta puhelimeen.

Kaikki toimi aloituksessa hienosti ja suuri näyttö värikkäine nappuloineen toi sellaista wow-efektiä, jota Nokia-insinööri ei ole saanut vieläkään tehtyä. Paitsi N8 kameran kanssa.

Samsung Galaxy S testikuva
Samsungin kuvistakin saa selvää, jos valot on kunnossa, mutta ei se mikään N8 ole.

Mutta sitten puhelimella piti soittaa. Siinä missä Symbian-vehkeet on rakennettu sen puhelinominaisuuden ympärille, niin Android-porukka tajusi releasea edeltävänä viikolla, että voi saasta, täällähän pitäisi voida soittaakin. Siksipä nopeasti askarreltiin joku ohjelma, jolla voi vähän niinku soittaa. Soittaminen on kyllä mahdollista, mutta ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen sekoillut soittamisen kanssa. Ihan ensimmäinen soittoyritys aiheutti pientä hämmennystä, kun en osannut katkaista puhelua. Koska jos vahingossa painat soita-nappia henkilön kohdalla ja sitten heti painat back-painiketta, niin soittoprosessi jää sinne taustalle. Siellä se sitten soittelee, kun samaan aikaan yrität etsiä, että mistä helevetistä pääsen siihen soittonäkymään takaisin.

Jos ajattelit soitella puhelimella, älä osta Samsung Galaxy S
Soittaminen SGS:llä voi aiheuttaa pientä ressiä.

Eihän tuo nyt paha ongelma ole, pieniin kummallisuuksiin tottuu. Mutta äärettömän huonoon äänenlaatuun puheluissa, katkeileviin puheluihin ja rätiseviin puheluihin – siihen ei oikein vuonna 2010 jaksa tottua. En tiedä mitä tuon puhelimen kanssa on taas toilailtu, mutta kuvio on sama kuin silloin, kun iPhonet tulivat markkinoille. Siitä tiesi soittavansa iPhone-käyttäjälle, kun ei saanut selvää toisen pään puheesta ja yhteys katkeili. Ehkä Samsung on ajatellut, että se kuuluu asiaan. Soittaminen kuluttaa myös käsittämättömän paljon akkua. Soittaessa sentään proximity sensor toimii, eikä ole niinkuin pomon iPhone4, jossa poskella sitten painellaan kosketusnäytöstä puhelua pitoon ja kaiuttimelle ja vaikka mitä.

Mutta viestittely, sosiaalinen media ja internetin selaus ovat kaikki yhtä juhlaa, pois lukien on-screen-näppis, josta en innostu. Applikaatiot toimivat hyvin ja esimerkiksi kotona ei iltaisin tule juuri oikealla tietokoneella oltua, irkkailu ja muu satunnainen kotiselaus onnistuu hyvin puhelimella. Ja puhelin osaa kytkeä datayhteydet pois päältä, kun ollaan ulkomailla. Nokia 5730 oli sen verran jäässä, että oli sitä mieltä että Saunalahden verkossa ollessa, olen roaming-tilassa, joten roaming piti sallia. Niin kivillä SGS ei ole, vaan yhteydet katkeavat ulkomaille mennessä hienosti, mutta kaikki synkkautuu, kun jostain löytyy wlan, johon yhdistäydyt. Jotenkin tuntui aika.. nykyaikaiselta.

Tosin ainakaan 2.1 versio ei osannut kytkeä datayhteyksiä kotiverkossa pois päältä, kun akku alkaa loppumaan. Niinpä aika monena aamuna on herätessä huomannut, että puhelin on yön aikana synkkaillut vähän facebookkia ja twitteriä ja roikkunut verkossa (tai wlanissa) ja kuluttanut akun pois.

Virtuaalinäppis ei minun mieleeni kamalasti ole, mutta Swype auttaa asiaa aika paljon. Swype tosin perustuu tekstin syötön ”ennakoimiseen”, joten se toimii hitosti paremmin yksinkertaisemmissa kielissä, kuten englanti, kuin suomessa, jossa on paljon yhdyssanoja ja muuta kummallista. Saatika, kun pitää saada kirjoittaa mie ja sie.. Mutta Swype tekee kirjoittamisen siedettäväksi, lisäksi se kivasti korjaa virheet silloin, kun pitää kirjoittaa englantia puhelimella.

Androidiin siirtyessä myös huomaa sellaisia asioita, joissa ilmeisesti standardointi on jätetty väliin. Tekstiviestinä Nokialaisesta tulevat yhteystiedot eivät toimi, eli siinä ilmeisesti ei kukaan ole mitään standardia keksinyt. Bluetoothin yli yhteystiedot tulevat hienosti. Bluetooth kuulokkeissa ei ilmeisesti next/prev painikkeiden toimintaa ole standardoitu, sillä ainakaan minun Nokia BH-504 kuulokkeiden next/prev -painikkeet eivät SGS:n kanssa toimi. Play ja Call -nappulat kyllä toimivat, joten luureilla tulee toimeen.

Nokia BH-504
Nokia BH-504

Bluetooth muuten, varsinkin luurien yhdistely ja musiikkisoittimen kanssa roplaaminen, aiheuttaa yleensä sen, että musiikkisoitin kaatuu. Joskus koko puhelin menee jumiin. Päivityksen (lisää myöhemmin) jälkeen tämä on kyllä parantunut, eikä BT ole aiheuttanut kaatuiluita nyt.

Nokian koodiapinoita on tullut haukuttua melko usein. Vaan ei Samsungillakaan vahvasti mene. Puhelimen softista voi ottaa sellaisen nyrkkisäännön, että mikä on Googlen tekemää, toimii hienosti ja mikä on Samsungin tekemää, kannattaa poistaa puhelimesta tai olla ainakin käyttämättä sitä. SGS shipattiin Androidin versio 2.1 kanssa ja päivitystä lupailtiin syyskuulle. Ensin päivitys viivästyi kuukauden, sitten se osottautui sellaiseksi kasaksi paskaa, että se oli pakko vielä korjata ja sitten se tuli uudelleen pihalle. Päivittäminen oli hieno kokemus.

Ala nyt miettimään Nokia PC Suitea ja Nokia Ovi Suitea. Ota mielessäsi niistä pois 10% ominaisuuksista (toimivat). Sen jälkeen laita kaikki ominaisuudet mielessäsi pussiin ja ravista. Ulos tulee Samsung Kies, jumalainen ”PC Suite”-softa, jolla pitäisi esimerkiksi päivittää puhelimen softat. Kun ongelmia tulee, Kies pitää asentaa uudelleen. Jos et usko, etsi googlesta hakusanalla ”Samsung Kies Problem” ja huomaat että kaikkiin ongelmiin on yksi ja ainut korjaustapa. Asenna softa uudelleen. Yleensä pitää jotain rekistereitä käydä nollaamassa, jotta saadaan ihan oikea uudelleenasennus. Uudelleenasennuksen jälkeen Kies saattaa toimia. Jollei, kannattaa kokeilla asennusta pari kertaa vielä.

Sitten kun uusi firmis vihdoin löytyi ja Kies oli yhteistyöhaluinen, softapäivitys meni puhelimeen ihan hyvin. Tavallaan. Puhelin oli päivityksen jälkeen täysin jumissa. Kaikki tapahtui toooodelllla hitaasti. Parit factory resetit ja Google Mapsin päivitysten poisto ja nyt minulla on oikeasti toimiva puhelin (paitsi se puhelin-osuus). Ja kun kaikki datat on Googlella tallessa, niin yhteystiedot ja sen sellaiset palautuvat automaattisesti. Factory reset ei siksi aiheuta mitään äärimmäistä kiukkua.

Nyt kun SGS:ssä on Android 2.2 ja päivitettyä Samsungin softaa, on esimerkiksi akkumittari järkevöitynyt, BT ongelmat vähentyneet, akun kulutus on vähentynyt, puhelin on nopeampi ja kalenteri synkkauskin alkoi toimimaan, kun resetoin Google kalenterin (vika ilmeisesti oli jossain tapahtumassa tai sitten muuten vain Googlen päässä). Marketti toimii paremmin ja Angry birds ei kuluta puhelimen akkua loppuun jotenkin ihmeellisesti taustalla. Ja kun on oppinut elämään puhelimen kanssa, esimerkiksi käynnistämään sen joskus aina uudelleen, tuntuu värkki nyt varsin mainiolta.

Joitain ominaisuuksia edelleen kaipaan vanhasta Nokialaisesta, kuten esimerkiksi äänikomentoja. SGS ei tue suomenkielisiä äänikomentoja eikä tajua mitään suomenkielestä. Melko turha yrittää soittaa kenellekään äänikomennoilla. Se oli hyvä apu autoillessa, kun ei tarvinnut katso ruutuun soittaessa (meillä aukeaa autotallin ovi soittamalla). Toisekseen erillinen kameran nappi on puhelimessa pakollinen, jos sillä joku aikoo jonkun kuvan ottaa. Naurettava ajatuskin ottaa kuvia painamalla näyttöä. Ensinnäkin se on hyvin epäluonnollinen asento ja toisekseen tärähtäminen on, jos nyt ei todennäköistä, niin aivan varmaa.

Samsung Galaxy S Kamera
Samsung Galaxy S kamera UI

JB suosittelee SGS:n hankkimista, jos pääkäyttötarkoitus ei ole soittaminen. DNA:lta saa alle 400 euroon kytkynä.

JB ei suosittele SGS:n hankkimista.

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Messukylän hikikebab

Nythän kävi niin, että Messukyläntien varteen on tullut uusi kebab-paikka jonkun muun paikan tilalle erääseen ränsistyneeseen taloon. Vaikka talon julkisivu ja takaosa näyttää siltä, että se romahtaa minä hetkenä hyvänsä, on siihen remontoitu sisälle ihan hyvät kebab-paikan tilat. Historian ja talon ulkoasun vuoksi innokkaatkaan kebabnistit ei uskaltaneet käydä siellä, joten JB tunsi vastuunsa ja lähti testaamaan kyseisen paikan 3 hengen testiryhmällä. Kebabnälkää pohjustettiin 3 tunnin ulkoilulla.

Testiryhmä odottaa kebabin saapumista
Testiryhmä odottaa kebabin saapumista

Huomaa komea tiiliverhoilu taustalla. Tilat olivat, ainakin vielä, puhtaat, eikä paikka ollut lähellekään niin hikinen kuin olettaa saattoi. Lasit oli käännetty mäkistä, ja kuten alla olevasta kuvastakin huomaa, niin tuttu mäkkilogo siellä laatikon kyljessä pilkistää. Sisällä oli melko lämmin.

Markkinoinnin 101 oli jäänyt tankkaamatta, kun ulkona mainostettiin että kebabit ja pizzat alkaen 5 eur, mutta sisällä ilmenikin, että kaikki maksaa nyt avaustarjouksena 3,60. Hinnasta ja kassakoneesta voi päätellä myös, että kirjanpidon peruskurssi ja verotuksen ABC ovat jääneet heikommalle huomiolle.. Mutta sinänsä nämä asiat eivät poikkea muista kebabbiloista.

Messukylän Hikikebab, vimpan päälle hieno sisältä
Messukylän Hikikebab, vimpan päälle hieno sisältä

Varrasta ei näkynyt, mutta myöskään mikron kilahdusta ei kuulunut. Ehkä kello oli revitty mikrosta irti (vinkki vaan sinne Lahteen). Annokset tulivat nopeasti (tosin paikalla ei ollut meidän lisäksi muita odottamassa ruokaa), niiden koko oli hyvä ja maku oli ihan ok. Ei mikään jumalainen (tykkään esim Drinan mätöistä aika reilusti enemmän), mutta ei myöskään mikään rasvavelli.

Kokonaisuutena testiryhmämme mielipide paikasta oli yksimielinen 8, ottaen huomioon hintatason. Myöskään jälkipoltteet mahassa eivät äityneet satunnaista murahtelua ja savuttamista pahemmaksi, toisin kuin esimerkiksi siellä Lahdessa..

JB heittää nyt pallon Kebabille.comille, joka saa jatkaa paikan arviointia. Vielä arviota ei ollut.

Kategoriat
Yleistä

JB seikkailee androidimaailmassa

Tämä on ensimmäinen ei-Nokialainen puhelin, mikä kädessäni ja taskussani on koskaan ollut. En ole käyttänyt tai omistanut Ericssoneja tai muitakaan epäisänmaalaisia merkkejä. Mutta nyt omistan: Samsung Galaxy S.

Koska puhelin ei ole vielä ollut minulla kuin viikon, niin mitään oikeaa testiä en vielä voi kirjoittaa, mutta tänään bongasin Aamulehdestä sen tason kirjoituksen, että siihen oli pakko reagoida. Nimittäin tämä mobiilialaan erikoistunut toimittaja kirjoittaa Androidista ja Galaxy S:stä otsikolla Nokiantappajalta puuttuvat aseet. Otsikon jälkeen toimittajan järki himmenee:

Android osoittautui testin aikana varsin epävakaaksi. Puhelin jumittuu yksinkertaisissakin toiminnoissa kuten valokuvatessa ja jopa puheluun vastattaessa. Näitä niin sanottuja älypuhelimia käytetään ahkerasti sähköpostien lukemiseen ja kirjoittamiseen. Tässä on Androidin toinen heikkous: sähköpostiohjelmassa on vakavia puutteita. Se jumittuu, eikä ajoittain hae uusia sähköposteja. Pahimmissa tapauksissa sähköpostiohjelma menee sekaisin ja näyttää eri viestiä, minkä käyttäjä on valinnut. Ohjelma jopa lähetti itsestään vanhan sähköpostiviestin kolmannelle henkilölle.

En epäile etteikö näin olisi voinut käydä, tuskin toimittaja sentään valehtelee. Mutta kun kaveri testaa Samsung Galaxy S:ää ja puhuu samaan aikaan, kuinka Android-puhelin jumittuu valokuvatessa ja puheluun vastattaessa, ei voi oikein ottaa tekstiä vakavasti. Mitä sieniä tämä kaveri on syönyt? Ei itsellänikään ole ollut android-maailmassa pelkkää ihanuutta, Google kalenteri ei suostu kunnolla synkkautumaan, enkä tiedä miksi (enkä ole jaksanut vielä aloittaa valtaisaa googletusta). Mutta jos olisin tämä toimittaja, niin en paljon ilkkuisi Galaxy S:n sähköpostiongelmista. Nimittäin minulla oikeastaan ainut syy puhelimen vaihtamiseen oli tietysti halu kokeilla uutta ja se, että Nokian värkkien sähköpostiohjelmat – mitä niistä nyt haluaakaan käyttää – eivät toimi riittävän hyvin, jos ollenkaan. MfE:n asentamisen jälkeen akkua saakin olla aina irroittelemassa. Itselläni ei noita muita toimittajan ongelmia ole ollut.

Sekoilu jatkuu:

[…]Lisäksi Samsungin lippulaiva kuluttaa virtaa niin paljon, ettei puhelimen akku riitä edes kokonaiseksi työpäiväksi.

Tähän ei sinänsä ole muuta kommentoitavaa, kuin että tämä on pelkkää paskaa. Itselläni puhelin on uutuudenviehätyksessään koko ajan käytössä, näplään Facebookkia ja Twitteriä, pelaan Angry Birdsiä ja niin edelleen ja puhelimen akku (1500 mAh) kestää ainakin yli vuorokauden. Tarkkaa kestoaikaa en ole saanut mitattua (puhelimessa on mittari siihen), mutta kaverini jolla tällainen samanlainen puhelin on, sanoi että normaalikäytössä 2-3 vuorokautta.

Sitten toimittaja ottaa aiheeksi Android Marketin. Siellä on tällä hetkellä vissiin vähän reilut 70 000 sovellusta, joista kaikki ei kai maksullisuuden takia meille suomalaisille näy.

Ongelma on vain siinä, että suurin osa ohjelmista on täysin hyödyttömiä tai ei toimi. Esimerkiksi Android-puhelimeen ei tällä hetkellä löydy edes toimivaa ohjelmaa, joka nauhoittaa puheluita. Osa ohjelmista ei toimi ollenkaan, toiset sekoittavat puhelimen muun toiminnan.

Miten palikka voi toimittaja olla? Toistan vielä: suurin osa ohjelmista on täysin hyödyttömiä tai ei toimi. Hyödyttömiä kenelle? En tiedä paljonko toimimattomia on, varmasti niitä on paljon. Kaikkiin tarpeisiin olen tällä hetkellä löytänyt loistavan ohjelman, joka toimii kuin junan vessa. Podcastien automaattiseen lataamiseen pitäisi itseasissa löytää joku sovellus, niitä oli paljon enkä osannut valita. Älkää käsittäkö väärin, myös minun mielestä tämä on issue Android Marketissa. Ohjelmia pitäisi jotenkin moderoida ja luoda jotain editor picks -listoja. Mutta jos toimittajalla näkökulma on se, että Nokialla kaikki on paremmin Ovi palvelussa, niin pitäisiköhän vähentää niiden sienien syömistä? Tosin itse olen käyttänyt Ovi Kauppaa vain 5730 puhelimella, epäilemättä paremmilla malleilla siellä on ladattavissa muutakin kuin Skype ja MfE ja Oakley Theme.

Symbian säilyy ilmaisena, ja siitä on piakkoin tulossa rajusti uusittu versio. Ensimmäinen uutta Symbiania käyttävä puhelin on Nokian N8-älypuhelin. Ensi talvena on tarkoitus tuoda markkinoille myös ensimmäiset MeeGo-käyttöjärjestelmää käyttävät Nokian laitteet. Nokia kehittää MeeGoa yhteistyössä maailman suurimman siruvalmistajan Intelin kanssa.

Androidin symbolille, vihreälle robotille on luvassa kovia aikoja.

Onko toimittajalla kaikki rahat kiinni Nokian osakkeissa ja jotenkin pitäisi saada vivuttua kurssia korkeammalle, että saisi edes jotain takaisin? Siltä ainakin kuulostaa.

Uskon ja toivon, että Nokia saa lyötyä N8:lla jarrua imagon laskulle. Ja toivon, että Meegolla pääsisi jo edelle. Mutta herätys toimittaja, Androidin keskushahmo on Google. Sitä käyttävät pienet pelaajat kuten Samsung, LG, Sony Ericsson, Motorola. En näe ihan vähällä kovinkaan kovia aikoja Androidille. Jos kolmea käyttistä ei markkinoille mahdu, niin ennemmin povaisin iPhonen marginalisoitumista.

Jos tämä juttu olisi ollut vaikka Taloussanomissa, olisin ohittanut olankohautuksella, Taloussanomissa noita mainosuutisia on vaikka kuinka paljon. Tosin ei olisi Nokian kaltaista lähteä mollaamaan suoraan kilpailijoita, tosin Suomessa Nokialla ei ole ollutkaan kilpailijoita, enkä tiedä onko vieläkään. Mutta juttu on Aamulehdessä, lehdessä, jonka pitäisi olla uskottava. Kun kaikki oikeat laitteen testaajat ovat laitetta kehuneet (esim1, esim2), niin tämän mobiilialaan erikoistuneen kaverin mielestä laitteella eikä Androidilla tee mitään. No, joku päätoimittaja on nyt tehnyt virheen. Toimittajan erinomaisuudesta kertoo myös sen, että kun samassa kappaleessa haukkuu, kun Google Mapsissa ei ole navigointia (totta), kehuu että Nokialta tulee syksyllä N8, joka lyö kaikki laudalta, mutta unohtaa mainita – tai ei tiedä – että myös Suomeen pitäisi tulla Google Maps navigointi syksyllä. Tai että Androidiin on kyllä olemassa maksullisia navigointisovelluksia.

Nämä kaikki kohdat, mitä tässä käsittelin, todistavat mielestäni yksiselitteisesti, että juttu on täyttä paskaa. Aion lähettää Aamulehteen palautetta ja kysyä, että millähän meriiteillä tämä Teppo Kuittinen tuonne oikein kirjoittelee.

Enkä todellakaan ole mikään Android tai Galaxy -fanipoika. En ainakaan vielä. On minullakin ollut ongelmia ja myös joitain keskeisiä ominaisuuksia, joihin noksuissa on tottunut, puuttuu. Itselläni on siis puhelimessa Android 2.1. Pahin vika on se, että jostain syystä Google Kalenterini ei synkkaannu. En tiedä miksi. Se on ärsyttävää, mutta en ole jaksanut asiaan paneutua vasta kuin kevyellä googlettelulla. Ehkä siihen löytyisi ratkaisu tai toivottavasti ratkaisun tuo viimeistään syyskuussa julkaistava softaversio 2.2, jota kaikki ovat kehuneet hyväksi.

Muita asioita kaipaan. Esimerkiksi erillinen laukaisupainike kameralle on pakollinen, on-screen laukaisu on vaan yksinkertaisesti perseestä. Lisäksi äänikomennot eivät toimi ollenkaan, entisessä 5730:ssä sai soitettua helposti ihmisille painamalla toista toimintonäppäintä ja sanomalla ihmisen nimen. Galaxyssä se on paljon monimutkaisemman teon takana eikä äänikomennot tunnistu oikein, ilmeisesti tuki on lähinnä englanninkielisille. Oli nokiassakin ongelmia vaikeiden nimien kanssa, kuten Pylkkänen. Mutta pääosin toimi hienosti.

Lisäksi Nokialla tajuttiin ensimmäisenä, että on-screen-näppis on vain perseestä ja sillä selvä. Kosketusnäyttö sopii hyvin klikkailuun ja sormen heilutteluun, mutta ei kirjoittamiseen. Kyllähän sillä kirjoittaa, mutta ottasin hardisnäppiksen milloin tahansa. Nokia on ymmärtänyt tämän ja toimittaa näitä puhelimia, missä on sekä hw-näppis että touch-screen. Juuri näin! Muilla valmistajilla näitä on huomattavasti vähemmän.

Mutta muuten puhelin on toiminut todella hienosti. Kaltaiselleni ihmiselle, joka haluaa enemmänkin selata facebookia ja twitteriä, irkata ja viestitellä kuin soitella, se käy hienosti. Ilman datapakettia – en suosittele. Ja, Androidissahan on taas pykälän verran oikeampi moniajo, kuin iPhonessa, joten esimerkiksi irkkiyhteyden pitäminen taustalla tai Google Latituden käyttö onnistuu. Oikeasti. Eli moniajoa ei ole tarvinnut jäädä kaipaamaan.

Puhelin on kevyt, mutta aika muovisen tuntuinen. Mutta kun hintalapussa lukee suomessa tällä hetkellä 380e (sis. liittymä 2v) ja iPhonessa kaikkineen ~700e, niin en siitä alumiiníkuoresta (vai mikä siinä on) ja paskasta antennista halua maksaa kuitenkaan 300 euroa. N8 tulee ilmeisesti maksamaan yli 500e, eli näiden teinimallihintojen kanssa jatkan menemistä.