Kuukausi: marraskuu 2011

Kuuntelin tänään Tuomas Enbusken uusinta pressavaaliehdokashaastattelua, Eva Biaudet puhukseli RKP:n näkökulmia. Suosittelen kaikille, jotka ovat jotain mieltä ruotsin opiskelun pakollisuudesta, kuuntelemaan uusimman jakson Yle Areenasta.

Oikeasti suosittelen. Siinä Eva esittelee poliittista puhumisen taitoaan kiertelemällä asiaa, johon hänellä ei ole yhtään järkevää argumenttia. Kuunnelmassa päädytään mm. kauhistelemaan sitä, että joissain maissa tytöt ei pääse kouluun ollenkaan ja siksi suomessa pitää olla pakkoruotsi. Tuomas yrittää ainakin 5 kertaa eri näkökulmista lähestyä suurta kysymystä: Miksi pitää olla pakko opiskella ruotsia, miksei pakollinen kielenoppiminen riitä. Eva väistää joka kerta kysymyksen, ilmeisesti ääneen sanottuna pakkoruotsi kuulostaa niin pahalta, että hän välttää sitä tarkoituksella. Ja muut opiskeluvaihtoehdot on pakko ohittaa kommentoimatta, sillä ne ovat niin paljon fiksumpia, kuin pakkoruotsi.

En ole pakkoruotsin kovimpia kannattajia. Oikeastaan pakko-etuliitteellä lähes kaikki on rankasti perperistä. Jos unohdetaan Suomen kaksikielisyys, joka on tabu, niin ruotsin pakko-opiskeluun on vaikea löytää järkevää syytä.

Edes englantia ei ole kouluissamme pakko opiskella. Vaihtoehtona on myös saksa. Eli jos pystymme mitenkään ohittamaan ajatuksen, että koska perustuslaki, niin ruotsin pakollisuus on kovin vaikeaa hahmottaa. Jopa RKP:n edustaja voinee myöntää, että keskivertosuomalaiselle tulee olemaan enemmän käyttöä englanninkielelle kuin ruotsin.

No, RKP:n on tietenkin pakko kannattaa pakkoruotsia, koska se edesauttaa ruotsalaisen kulttuurin tai jonkun vastaavan leviämistä ja hyvinvointia Suomessa ja pakkoruotsin poistaminen olisi ensimmäinen askel kaksikielisyyden poistamiseen tai sen uudelleenarviointiin.

Kun kuuntelin Evaa, niin tajusin että RKP:lla ei olisi tosiaan yhtään kannatusta, jos he eivät olisi kielipuolue. Eva on täysin yössä, kauhistelee esimerkiksi vihapuhetta, mutta kieltäytyy analysoimasta sitä. Eikä muutkaan RKP:n edustajat ole minua koskaan vakuuttaneet – eikä heillä ruotsinkielisyyden lisäksi mitään agendaa olekaan, mikä on tietysti hyvä hallitusnäkyvyyden puolesta.

Pakkoruotsin sijasta meillä voisi olla kilpailukykyä lisäävää, tehokasta järkevien kielien opiskelua, jossa opiskelijalla on motivaatiota ainakin sillä perusteella, että valitsi itselleen valikoimasta pienimmän pahan (jos valikoima olisi vaikka ruotsi, venäjä, ranska). Mutta tämä ei käy, koska kukaan ei voi nuorena tietää mitä kieltä tarvitsee. Tämä on RKP:n vasta-argumentti. Kukaan ei voi tietää, mitä kieltä sitä tarvitsee.

Miksi sitten pitää lukea ruotsia, kun sen tarviimisesta ei ole tietoa? No tässä vaiheessa Biaudeet tai muu kertoo jonkun anekdootin kummitytönkaimasta, joka oliki muuttanu Ruotsiin joskus! Siis uskomatonta, että joku on tarvinnut sitä ruotsia oikeasti?

Tääkin keskustelu menee jotenkin sillä tasolla, että Jasmon Blogin pitää tähänkin puuttua tällee hei oikeesti apinat. Mietinkin kuunnellessani Biaudeeta, että soittamalla 10h päivässä tuotakin haastattelua radiossa, nousisi persujen kannatus varmaan 40%:iin. Siinä määrin järki lähtee päästä.

Kuka keksi karppauksen, laulaa Kaija Kyy uusimmalla levyllään. Ja sietää kysyäkin, siinä määrin tämäkin homma lähti käsistä.

En muista, että mikään muu ruokailutottumus olisi saanut lehtiä ja mediaa näin sekaisin. Ja sitten kun iltalehdet alkavat kirjoittaa, alkaa myös ihmiset menemään sekaisin. Ja nämä sekaiset ihmiset sitten sekoilevat pahimmillaan Hesarissa tai jossain muussa lehdessä, jossa on joskus oikeitakin juttuja.

Korvasin hiilihydraatit rasvalla ja koska olen kovalla dieetillä päivisin, palkitsen itseni illalla kaljalla ja suklaalla.

Voisi sanoa, että liioittelen, mutta en edes. Tuotahan se on. Tämä on se taso, millä karppauksesta puhutaan. Ja koska seuraan politiikkaa ja politiikassa pitää aina olla omakohtainen kokemus riippumatta siitä, kuinka relevantti se on, niin täältä pesee. Omat karppauskokemukseni.

Päätin naimislahjaksi saamani Ison Kirjan innoittamana kokeilla karppausta viime kesänä. Eikä siinä mitään, lähdin kokeilemaan kun lupaukset oli hyvät ja kirja osasi esittää asian oikein. Kokeillaan, ajattelin. Ja niin kokeiltiin. Aamun kauraleivät vaihtuivat munakkaisiin, joskus pekoniin, nakkeihin, milloin mitäkin. Suostuin yrittää syödä myös papuja, en halua enää. Päiväruualla, jotkut puhuvat lounaasta, söin vaan lihapöytää ja salaattia, unohdin hedelmät (kuten aina olen unohtanut) ja join vettä. Söin paljon, hyvin kylläiseen oloon saakka.

Kotona iltaruokana vedimme jotain lihaa ja salaattia, joskus lihapullia ilman korppujauhoa. Tai taisi olla korppujauhoa. Joskus kokeilimme karppauspitsaa, joka itseasissa oli varsin hyvää, tosi hyvää. Suosittelen!

Ja katso, paino tippui aivan järjetöntä vauhtia. Kirjan oppien mukaan vietin noin 6 karppauspäivän ja yhden tsiittauspäivän, jolloin pitikin vetää överisti. No, monesti xiittaus venyi koko viikonlopuksi, mutta sou not. Tiistaina oltiin samassa tilanteessa taas kuin perjantaina ja paino putosi. 23.5. painoin 82 kg ja 18.6. painoin 78kg. En tiedä onko 4kg kuukaudessa kaksinen laihdutus, mutta se oli hyvin helppoa. Ainoastaan aamuruuat alkoivat ällöttää. Eikä kakka meinannut tulla, kun pavutkin ällötti.

Siksipä peliin tuli ruisleipä. Aloin syömään ruisleipää aamiaisella ja lisäksi aivan hiukan perunaa tai pastaa tai riisiä lounaalla tai päivälliseksi. Siis hyvin vähän, alle 50g. En todellakaan siis ollut missään ketoosissa tai muussakaan hömpötyksessä. Lisäksi kohonneet sykkeet ja epämiellyttävät tuntemukset sydämessä, joita koin ensimmäisen kuukauden aikana, poistuivat. Näillä muutoksilla painoin 16.9. 76,7kg.

Sen jälkeen innokkaampi purismi kuoli ja karppaamisesta alettiin puhumaan joka paikassa ja sekös alkoi vituttaa. Nykyisin olen taas moniravintoinen, mutta syön huomattavasti vähemmän hiilariaineksia kuin aiemmin. Painoni liikkuu 77-78kg välillä. Paitsi nyt SkiExpon jälkeen en ole uskaltanut käydä puntarissa. Odotellaan ensin vähän.

Ketä kiinnostaa laihdutuskokemukseni? Kispekin itkee jo verta ja huutaa Jyväshyvässä.

Kaikkiahan se kiinnostaa, ettekö lue lehtiä. Ei kai lehdet siitä muuten kirjoittaisi. Joka päivä.

Minusta karppausajatuksessa on paljon hyvää. Kun aikaisempi ruokailutottumus on se, että syödään puolikiloa pastaa ja nakki, niin nyt syödään puolikiloa nakkeja ja pastasuikale. No, toivottavasti nakit eivät ole jauhonakkeja, mutta kuitenkin. Pasta-annoksen jälkeen jaksat kyllä juosta vähän aikaa, mutta toimistotyössä istut aikasi, pieraset ja taas on nälkä. Vähän kuin söisi ABC-burgerin tai mäkissä.

Jos taas pystytään syömään vaikka vain yksi peruna sen edellisen 4 perunan sijaan, lisäämään hieman lihaa ja salaattia, niin helposti käykin niin, että kaloreita tulee nautittua vähemmän, mutta kylläisenä on pidempään.

Eihän tämä sovi Kispen kaltaiselle urheilija..no..nuorukaiselle, joka kuluttaa energiaa. Mutta meikäläiselle, mutkaselkäiselle toimistoesalle, joka jaksa mitään tehdä, se sopii mainiosti. Itseasissa liikkumalla laihduttaminen on vaikeaa juuri tällaiselle meikäläisen kaltaiselle pullamössölle. Vähän kun käyt juoksemassa, tuletkin sitten r-kioskin kautta kotiin ja otat sipsipussin palkinnoksi, kun niin hienosti juoksit. Parempi kun hukkaa vaan kalorit syömisestä ja yrittää pysyä kylläisenä. Sydän saattaa poksahtaa, mutta väittäävät että se poksahtaa lihavillakin. Ei ole helppoa.

Se, mikä koko karppausajatuksen pilaa, on se, kun ihmiset ovat taas kerran niin tyhmiä. Miksi jonkun 8v lapsi karppaa? Mitä se tarkoittaa, jos 8v karppaa? Toisaalta, minusta on älytöntä sekin, että jonkun lapsi, 8v, on kasvissyöjä, kai tämä menee siihen samaan sekoiluun. Ihmiset sekoavat asioista, joita laittavat suuhunsa. Katsokaa nyt niitä rastatukkaisia värikkäisiin vaatteisiin pukeutuvia kasvissyöjiä. Sellainen sinustakin tulee, jos et syö lihaa. Että suosittelen syöttämään pikku-Pekalle lihaa heti vaan kun leuat jaksaa jauhaa. Peruskarppaaja kai on vielä hieman tukeva mies, joka on karppaamalla hukannut 10+ kiloa ja on sitä mieltä, että se on parasta maailmassa. Varmasti tuntuu olo kevyemmältä ja niin edelleen, mutta epäilen että se ei ole se paha hiilari, joka siellä on aiemmin tuntunut raskaalta vaan se, että olet ollut läski, etkä isoluinen.

Toisia karppaajia on sitten ne, jotka on saaneet sen käsityksen, että kun lisää rasvan syömistä, niin elämä muuttuu liukkaaksi. Kaadat paistorasvat vielä lasiin ja hörppäät ne perään, niin johan luistaa. Kakkakin kelluu kivasti.

Sen verran pitää vielä Kirjaa lainata tähän, että eikö ole erinomaisen jännittävää, että joku on keksinyt, että ruokaa polttamalla (siis tulessa), voidaan mitata se, että paljonko se lihottaa. Että kun poltat kilon sokeria, niin se lämmittää niin paljon vettä, että lihot 10 kiloa. Tai jotain. Vai niin. Näinkö on?

Entä jos poltat kilon pahvia, tuota noin, johon kaikki vehkeet nykyisin pakataan. Montako sataa astetta veden lämpötila nousee (kompa Kispelle, kun se tykkää noista pähkinöistä)? Entä jos syöt kilon pahvia? Mitä tapahtuu?

a) Lihot kilon
b) Lihot kaksi kiloa
c) Joudut sairaalaan

Mites koivuhalko?

Joku pikkusen liian yksinkertainen kaveri on keksinyt tuon kaloriajatuksen – joskin täytyy myöntää että oikeansuuntaisia tuloksiahan se antaa. Kirjassa oli esimerkki myös tästä. Vapaasti muistista lainaten:

Äijjä söi 1800kcal päivässä viikon ajan siten, että dieetti koostui pääosin joko rasvasta, proteiinista tai hiilihydraateista. Kuinka kävi?

Hiilihydraateilla äijjä lihoi kilon
Rasvoilla laihtui 0,8 kiloa
Proteiineilla laihtui vajaa 2 kiloa.

No, tässä ruokabisneksessä kyllä tutkimuksia löytyy tukemaan mitä tahansa näkökulmaa tai Saanan blogista ainakin löytyy joku vinkki, jos nyt ei tutkimus, mutta kuitenkin, niin kannattaako näitä niin tosissaan ottaa.