Kategoriat
Korona

Hajatelmia koronakesästä

En jaksanut laittaa mitään päivänumeroa blogipostaukseen, kun eihän tämä mikään koronapostaus ole – ei koronasta ole paljon Suomessa seurattavaksi tällä hetkellä.

Nyt voidaan keskittyä jännittämään, että milloin ja mistä 2. aalto tulee. Tuleeko vierastyöläisiltä, vai tuoko suomalaiset matkailijat sen tullessaan Italiasta tai jostain muualta, mihin on nyt ihan pakko lähteä, koska on vaan pakko.

Lueskelin blogiin kirjoittamiani vanhoja juttuja, ennen kaikkea koronan aikaan kirjoitettuja muutamia postauksia. Kesälomani päättyy juuri, onkin ihan hyvä kerrata niitä asioita, joita luulin ja kuvittelin hoksanneeni tässä aikana.

Meillä ryhdyttiin myös sanoista tekoihin. Asunto vaihtuu, osittain koronan siivittämänä, 40m2 suurempaan syyskuun alussa. Saa työhuoneen ja muutenkin hieman väljyyttä asumiseen. Voihan olla, että toinen, kolmas, neljäs jne koronakierros tekee kotona viihtymisestä kovinkin tärkeän asian.

Muistatko kun vielä odotit jotain, kysyin muutama kuukausi sitten. Odotuksia on nyt hieman, kuten muuttaminen. Tulevaisuus myös vähän pelottaa, sillä en tiedä miltä se tuntuu, jos koronakaranteenit alkavat isosti uudelleen. Ainakin uutuuden viehätys on mennyttä.

Meillä hajosi televisio. Sonyn 55″ vuoden vanha televisio alkoi näyttämään puurokuvaa. Ihan kuin ”näytönohjain” olisi ylikuumentunut tai jotain. Lähti takuuseen. Ei ollut aivan helppo prosessi, mutta lopulta kuitenkin kohtuullisen asiakaslähtöinen. Telkkari on nyt siis takuuhuollossa ja meillä niitä telkkareita on vain yksi. Mitäs nyt iltaisin tekisi? Pädillä voisi katsoa vaikka Netflixiä, mutta se on eri. Pädillä tulee, ainakin minulla, katsottua aktiivisesti sitä ohjelmaa. TV:n katsominen voi olla hyvinkin passiivista.

Niinpä sitten tietokone käteen ja taas voi siirtyä internetin rahapelien hauskaan maailmaan. Aikaisemmin kirjoittamani uskomus siitä, että uudella kasinolla voittaa enemmän, ei varmastikaan ole totta, mutta tuntuu jännältä. Joten taas mennään.

Googleen Paras kasinobonus jokaiseen kasinoon Suomessa ja sitten mennään. Tällä kertaa itseasiassa selvittelin kaikenlaista muuta kuin yleensä ja yritin vähän tunnustella, josko rahapelimaailmassa on joku mannerlaatta liikahtanut. Ja tullut jotain uutta.

Mutta ei. Samat bonusjärjestelmät kierrätysehtoineen kuin ennenkin. Toisaalta hyvä, niin ei tarvitse oppia tai ymmärtää mitään uutta. Toisaalta yhdentekevää. Taas meni parikymppiä maltalaisille pankkiireille. Tällä kertaa jäi voitot kotiuttamatta. Tälläkin kertaa. Mutta itse pelailen siis vihteen vuoksi pienillä panoksilla. En hae elämänmuutosta kasinopeleillä.

No se rahapelaamisesta. Tänä keväänä koronan innoittamana hankin jotain tavaroita tuon metsässä ulkoilun mahdollistamiseksi. Haluttaisi mennä telttailemaan ensiksi vaikka itsekseen ja sitten herra 7v kanssa, vaikkapa vaan rauhalliseen lähimaastoon. Käsitykseni lainsäädännöstä siihen liittyen on se, että kun ei kenenkään pellolle tai pihalle telttaa pystytä ja on ihan järki päässä paikalla, saa teltan laittaa about mihin vaan. Ei tosin luonnonsuojelualueilla. Siihen kylkeen retkikeitin ja riippumatto, niin avot. Siinä voisi pysähtyä ja kuulla omat ajatuksensa.

En kyllä näin kirjoitettuna tiedä, mihin kohtaan tätä unelmaa se herra 7v osuu. Hän on ilmeisesti omia ajatuksiaan kuunnellut jo tarpeeksi ja enää ei tarvitse. Mutta ehkä jos hänellä olisi joku kaveri mukana ja voisivat seikkailla luonnossa samalla kuin minä lepäilen (…) ?

Kesälomat ovat nyt käytännössä ohitse ja maanantaina alkaa oman osuuteni BKT:n kehittämisestä taas. En ole tosin varma, onko kuluttaminen lomalla parempaa bruttokansantuotteen kehittämistä kuin b2b bisneksessä juttujen työstäminen. Mutta, joka tapauksessa, nyt se taas alkaisi. Kelitkin paranee. Mukavampi ajaa töihin filolla (huomaatteko mitä positiivista ajattelua, selvästi loma auttanut!)

Lomaa jäi syksylle / talvelle pidettäväksi nyt poikkeuksellisesti hieman enemmän, kun ei tullut koronan aikaan lomailtua. Olisi tuntunut mielettömältä lomailla, kun istui kotona vaan muutenkin ja mihinkään ei olisi kuitenkaan saanut lähteä. Tekisi mieli myös lähteä syyslomalla johonkin matkalle, kenties ulkomaille, mutta tuntuu edelleen vähän turhan aikaiselta henkilökohtaisesti.

Siitä tuli mieleeni (öö, miten?) Antti Holman Oopperajuhlat -podcast-sarja. Ensinnäkin suosittelen sitä kaikille. Varsinkin heille, joita ei voisi vähempää ooppera kiinnostaa, mutta tekisi kenties silti mieli tietää siitä jotakin. Holma kykenee olemaan sopivan sarkastinen ja katsastaa oopperaskeneä tietyllä tavalla ulkoa. Se viihdyttää maalaistakin ja siitä tulee hyvä mieli. Lisäksi podcast-sarja ei ole kovin pitkä. Elikä kun on nyt kesälomalla vuokrattu se asuntoauto jolla kierretään Suomi, niin ehkä siinä vaiheessa kun perhe on jo kaiken sanottavan sanonut, onkin hyvä hetki kääntää podcast päälle!

Podcasteista vielä sen verran, että se on kummallista, että kaikki ne päättyvät kesäksi. Heinäkuussa ei julkaista mitään uutta oikein millään saralla, ainakaan suomeksi. Podcasteja varmaan kuunnellaan ennen kaikkea töihin mennessä / palatessa, mutta kyllä kai niitä lenkkeillessä ja puuhaillessakin kuunnellaan. Eli myös kesäisin. Voisihan niitä vaikka nauhoittaa etukäteen varastoon ja julkaista muutamia heinäkuussakin. Erottuakseen muista. Yle Areenan audiopuolelta seuraamani ohjelmat ovat tästä huono esimerkki. Yksikään ei ole julkaissut uutta sisältöä juhannuksen jälkeen. Suomi tosiaan on suljettu juhannuksesta heinäkuun loppuun.

Lopuksi vielä jotain ihan muuta! Nimittäin moraalipohdinta. Jos tarpeenasi olisi varastaa polttoainetta jostain, varastaisitko sen paloautosta, ambulanssista, pelastuslaitoksen tai meripelastuksen veneestä?

Kategoriat
Korona

Päivä 66: Puhutaan koronasta

Korona on ainakin Suomessa tällä hetkellä vähän sellaisen uuden normaalin tilassa. Vaikutus suurimmalle osalle on ollut vähäinen ja tällä hetkellä ihmisiä ihmetyttää, että pitääkö pelätä vai ei.

Viranomaiset ja valistuneet kansalaiset yrittävät muistuttaa, että tilanne ei ole ohi, vaikka nyt tilanne onkin hyvä.

Erilaiset asiantuntijat edelleen puhuvat epidemiahuipusta. Se minua hämää. Kuinka jokin epidemiahuippu kohdattaisiin ”kesän aikana” tai sen jälkeen. Jos tätä menoa mennään (alle 500 tartuntaa viikossa), epidemiahuippua ei tule koskaan.

No, mennyt hyvä onnistuminen ei ole tae tulevasta. Mutta jos tästä nykyisestä tilanteesta päädytään siihen, että koko populaation läpäisevä raivokas Covid-19 aalto rankaisee Suomea, niin jotain tehdään sitten kyllä erittäin väärin.

Lisäksi kun immuniteetista on tällä hetkellä epäilyksiä, niin se ei myöskään strategiana ole kovin kaksinen, siis sairastuttaa koko populaatio. Jos käykin kuin muiden flunssien kanssa, että sama homma tulee taas seuraavana vuonna.

No, ei ole tarkoitus blogipostata mitään epidemiapostausta. Omissa ajatuksissa vaan vaikuttaa jotenkin ristiriitaiselta maailmanlopun maalailut ja terveydenhuollon kantokyvyn rajojen pelkääminen ja samalla koko maassa on vähän yli 100 ihmistä sairaalahoidossa tämän osalta.

Ehkä olemme jossain taitekohdassa, missä itse kukin joutuu muodostamaan hieman uuden käsityksen taudista ja sen kanssa elämisestä. Kenties kyseessä ei tosiaan ole sellainen tauti, joka poistuu rokottamallakaan, vaan nautimme tästä ihanuudesta tästä ikuisuuteen.

Toivottavasti virus mutatoituisi vähemmän vaaralliseksi, niin mikäpäs siinä.

Kategoriat
Korona

Päivä 50: Ostin kalsarit. Taas.

Päivä 50. Onhan tuota menty. Oon taas innostunut kirjoittelemaan tajuttuani, että ei minun ole pakko – omaan blogiini – kirjoittaa koronaviruksesta, vaikka tämä sinänsä olikin ”koronavirusseuranta”. Ei sillä saralla tapahdu mitään erikoista. Jos sairastun, voin sitten päivitellä tautia. Toistaiseksi niin ei onneksi ole käynyt.

Koronakauhistelun sijaan ajattelin kertoa teille tarinan kalsareista. Nimittäin varmaan samoihin aikoihin, kun siirryin Solitalle töihin melko tarkkaa 5v sitten, ajattelin pienen palkankorotuksen myötä siirtyneeni sille levelille, jolla voisi olla rahaa hankkia kunnon kalsareita. Boksereita.

Nimittäin liian monet Man Basic kolme kappaletta kahdella kympillä -tyyppistä pöksyä oli kaapissa. Kyllähän ne kaapissa ihan hyvät on. Mutta istui huonosti ja anna olla, jos teki jonkun sportin. Ei kerennyt omasta pihasta pois kun lahkeet olivat jo rullautuneet nivusiin.

Vietin iltani rasvaillen reisiäni.

Tämä kirjoitus on menossa oudolle jengalle.

Yritin etsiä sitten turvaa bokserimarkkinassa sieltä, mistä ensimmäisenä voisi tulla mieleen etsiä. Calvin Klein. No, olihan ne paremmat, mutta kun lähti lenkille, viimestään puolivälissä ne kiertyivät nivusiin ja rasvapurkkia tarvittiin. En pitänyt sitä ongelmana, ajattelin vaan että näin nämä hommat toimii ja olen lihava ja huonokuntoinen, jolle kalsareiden kuuluukin vähän vittuilla.

Kun CK ei antanut rakkautta, suunnistin eri merkkeihin, joihin minulla oli jo tunneside ulkoilun suunnalta. Hankin bokserit Patagonialta (Capillene jotain), huonommin istuvia boksereita en ole löytänyt tähän päivään mennessä. Älä osta. Kuivuu kyllä nopeasti ja on varmasti tosi eettiset, jostain muovipullosta tehty. siltä tuntuvatkin.

Sitten shoppasin Arcteryxiltä boksereita. Kangas oli viimeisen päälle pehmeää ja mukavaa ja kokemus oli jo parempi. 45e boksereista tietysti vähän mietitytti. Onko tässä järkeä. En kovin montaa kymmentä haluaisi ostaa, ainakaan kerralla.

Eräänä päivänä ajelin fysiterapeutille valittamaan nilkkaa. Ajaminen tässä tapauksessa viittaa pyöräilyyn, olinhan innostunut tälläisesta arkipyöräilystä, joka nopeuttaa arkea ihanasti. Bokserit tuntuivat huonolta. Fyssarin jälkeen menin Subwayhin syömään ja selailin Hesarista uusimmat somekohut, jotka fyssarilla vietetyn tunnin aikana olisin missannut. Niitä oli monta.

Mutta vastaan tuli myös The Other Danish Guy -kalsarimerkin mainos. Tuo kalsarimerkki, joka mainosti käsittämättömän paljon televisiossa. Olin jo mieleni sopukoissa excelöinyt, kuinka monet kalsarit pitää myydä, että saa TV-mainoksista rahansa takaisin. Lisäksi yhdessä mainoksessa sillai viehkosti heilutettiin sormea sopivassa paikassa, jonka vuoksi ensi näkemällä tuntui siltä, että ukkelin kikkeli vilkkui mainoksessa.

Vähemmästäkin jää mieleen.

Klikkasin mainosta ja lukasin vähän sivuja. No huh huh, joku verkkokauppa josta saa pelkkiä kalsareita ja hinnatkin on alkaen 30e. Mutta sivuilla puhuttiin kikkeleistä ja palleista ja käytetiin muutenkin aika värikästä kieltä, joka minua luontaisesti puhutteli. Joko joku antaa aidosti tulla sivuille miltä tuntuu tai sitten on taitava copy. Onneksi olkoon joka tapauksessa!

No, aikani siinä sitten subia nakerrellessa ajattelin, että voisin tilata yhdet. Mutta jos tilaa kolmet, saa ilman postareita. Palkkapäivä, niin otetaan kolmet. KOLMET maksaa melkein satkun. Mitä helvettiä oikeasti. No, mutta mähän oon nyt hypännyt laatukalsarilevelille, ni laitetaan tilaten.

Jotta ei spoilata keltään mitään, niin pikakelataan nopeasti vuosi eteenpäin. Ensimmäinen tilaus on tehty 25.4.2019.

Tänään tilasin lisää. Kolmet, kun saa niin halvalla. Sen jälkeen kun ensimmäiset (siis kolme) TODG bokserit (itse vannon Globetrottereiden nimeen) saapuivat, olen käyttänyt käytännössä ainoastaan niitä. Man Basicit on lentäneet kaaressa roskiin. Kolmet Slatanin nimeä kantavat vielä on, mutta urheiluun eivät sovi. Enkä muutenkaan halua niitä käyttää. Arcteryxejä tai Patagonioita en pihinä ole heittänyt roskiin, mutta aina kun ne on jalassa, jossain kohtaa huomaa, että ei ole TODG.

En voi jumalauta ymmärtää miten voi olla boksereista innoissaan, mutta olen. On uskomattoman hyvät ja sitten kun innostuu vähän selailee heidän sivuja, niin ituhippeilykin on hoidettu (vanhoja kalaverkkoja jne). En oikeasti halua käyttää mitään muita. Todella hämmentävää.

TODGilla ei ollut mitään affilinkkiä, niin todetaan ihan sitten ilman ketunhäntää kainalossa, että pistäkääpä eurot suoraksi ja sinnepäin. https://theotherdanishguy.fi/ – Voin luvata että joitain palvelumuotoilukokemuksia saattaa olla vielä luvassa, ei kannata liikaa tutkia etukäteen.

Siinä on järkevästi investoitu parikymppiä. Tai satanen. Satasella niitä kannattaa ostaa.

Kategoriat
Korona

Päivä 49: Verkkokaupan perustaminen helposti

Korona on ajanut meitä ainakin kuluttajina enemmän ja enemmän verkkoon. Isoille toimijoille tämä on ollut lähinnä kapasiteettikysymys, mutta pienille kauppialle isompi mullistus. Osalla ei vielä verkkokauppaa ole tai ollut lainkaan ja osaamista sen pystyttämiseen ei ole eikä oikein varaa ostaa.

Minulla itselläni on, harrastuksena, tällä hetkellä lähinnä meripelastusyhdistysten tukemiseen keskittyvä verkkokauppa. Sinänsä kaikki muutkin yhdistykset ovat kyllä tervetulleita (</mainos>).

WordPress / PHP -miehenä pystytin sen Woocommercen päälle. Kun ryhdyin tuumasta toimeen, minulla oli jo Webfactionilla oma hosting-alusta, joten sitä ei tarvinnut hankkia. Siellä tämäkin blogi pyörii.

Mikroyrittäjän on aika helppo päästä aika pitkälle ilman mitään kiinteitä kustannuksia. Holvi tarjoaa ilmaiset pankkipalvelut, Klarna ja Paypal (esimerkiksi) tarjoaa maksunvälityksen ilman kiinteitä kustannuksia. Jos verkkosivuille ei vielä löydy mitään tilaa, saa ”WordPress-optimoituja” tiloja luokkaa 5e kuukaudessa.

FI-domainin saa vaikkapa domainkeskukselta 15e / vuosi. Jos ei ole pakko olla FI-domain, saa .com domaineita usein vaikkapa GoDaddyltä ihan pikkurahalla (ensimmäiseksi vuodeksi).

Eipä verkkokauppias sitten muuta tarvitsekaan. Itse hyödynnän vielä Mailjetin ilmaista sähköpostinvälityspalvelua, joka käytännössä poistaa jaettujen hosting-palveluiden ja muiden kökköviritysten ongelman huonosta sähköpostien välityskyvystä.

Pointtina kirjoituksessa on se, että uuden verkkoliiketoiminnan aloittaminen on käytännössä riskitöntä ja maksaa ainoastaan omaa työtä. Jos tietää mitä tekee. Jos taas ei tiedä ja haluaa vaikkapa Woocommerce-toteutuksen palveluna tai projektina jostain, alkaa hintalappu varmaankin aika turvallisesti siitä 1000 eurosta, kokonaisen graafisen ilmeen ja kunnollisen porukan tekemänä varmasti lähempänä 5000 eurosta. Nämä voi olla jo jollekin yritykselle ihan merkittäviä kustanuksia, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että voi olla että varsinaiseen päivittäiseen operointiin ei myöskään oikein taidot riitä ja se on omiaan aiheuttamaan lisäkustannuksia.

Käydessäni parturissa eräällä yksinyrittäjällä, kuuntelin hänen tarinaansa omasta verkkokaupan pyörittämisestä. Hieman hankaluuksia, hänen valitsemansa kumppani ei aina tiedä mitä hän haluaa, koska ei ymmärrä hänen bisnestä. Sitten toisaalta, pienetkin kumppanilta tulevat laskut ahdistavat kovasti. Kun niissä ei tunnu olevan takaisinmaksua, vaan ovat vaan kustannuksia.

Tuli heti sellainen olo, että minähän voisin auttaa. Minulla olisi osaamista riittävän laaja-alaisesti ja jonkin verran on kokemusta mainostoimistoajoilta PK-yrittäjyydestä, omaa kokemusta mikroyrittäjyydestä on myös ja nykyään myös hieman isommista kokonaisuuksista.

Sitten aloin pohtimaan, että tämähän voisi olla minulle – sivutoimiselle mikroyrittäjälle – liiketoimintaa. Että auttaisin PK-yrittäjiä, joilla ei ole osaamista itsellään. Pystyisin kokonaisvaltaisesti huolehtimaan heidän verkkokauppatarpeistaan ja verkostoista löytyisi myös kumppaneita niihin hetkiin, kun omat taidot ei riitä (kuten graafinen suunnittelu). Sitten palattiin takaisin perusongelmaan.

Jos verkkokauppiaalle, tai siitä kiinnostuneelle, vaikkapa 1000 euroa on iso raha, kuinka hän voisi maksaa tästä minun palvelustani mitään? Toki säästäisin hänelle rahaa, mutta jos säästö on satasia, minullekaan ei voisi kamalasti maksaa. Ja vaikka ei etsisi kultakaivosta, on kuitenkin vapaa-ajalla kohtuullinen arvo.

Muna-kana. Verkkokauppa-alustat ympäri maailman ovat yrittäneet ratkaista tätä sillä, että ”kuka vaan” osaisi käyttää heidän palveluitaan. Ei tarvitse koodata, konffata tai ylläpitää, vaan voi ostaa palveluna koko roskan. Pienellä kuukausihinnalla. Kaiken – tai ainakin melko ison osan – voi tehdä itse graafisesta käyttöliittymästä.

Ongelmana on vain se, että sitä pitäisi osata käyttää. Lisäksi, ongelmatilanteissa on aika yksinäinen olo. Koronakaudella verkkokauppa saattaa olla ainoa tulonlähde, mutta jos se hajoaa perjantai-iltana, on pitkä aika odottaa kumppania tulemaan töihin maanantaina. Ja siitä voi riehua ja soitella pitkin viikonloppua, mutta myös tässä talouden realiteetit tulevat vastaan. Jos haluat palvelun, jossa joku vastaa puhelimeen 24/7, se maksaakin jotain.

Pikkurahalla on vaikea ostaa palveluita. Siksi on tehtävä itse. Suomalainen yrittäjä on tottunut tekemään itse. Kumppanit tuntuvat siksi vain verenimijöiltä, jotka kehtaavat laskuttaa minun hädästäni. Omaa yritystä ajatellessa unohtuu se ajatus, että palveluyrityksen on syytä laskuttaa palveluistaan. Muuten yritystä ei ole kauaa.

Tämä oli tarina siitä, kuinka minusta kenties ei tullut sivutoimista PK-yrittäjien verkkokauppakonsulttia hands-on vivahteella.

Kategoriat
Korona

Päivä 37: Oppeja

Oppia koronakriisistä on alkanut kertyä. Ei pelkästään havaintoja (”kas, ei työmatkaa”), ei pelkästään johtopäätöksiä (”kas, matka-aikaa säästyy”) vaan myös oppia (”kas, voin järjestellä työtäni uudestaan”).

Oppia on myös se, että koronasta ei todellakaan jaksa joka päivä kirjoittaa mitään päiväkirjaa. Ei tämä niin jännittävää ole.

Ravintolat ottaa kovaa hittiä ja ovat vaikeuksissa. Annettakoon heille sopivasti sympatiaa, mutta ei liikaa! Esimerkiksi Tampereella en ole kuullut tai nähnyt yhtään innovatiivista kokonaisuutta vaikkapa lounasruokailun mahdollistamiseksi. Meillä ei ole lounasruoka-autoja. Lounaat pitää tilata edellisenä päivänä ja hakea jossain aikaslotissa. Koska suurin osa ei asu siellä missä ravintolat on (keskusta), on matka-aika lähiöistä ravintoloihin pitkä. On helpompaa tehdä itse runsaammin ruokaa tai syödä eineksiä kuin käyttää lounasravintoloiden palveluita.

On helppoa huudella täältä puskista, kun ei ole penniäkään kiinni. Mutta missä on vaikkapa konsepti jossa valitaan sunnuntai-iltaan mennessä seuraavan viikon lounaat ja ne saa kaikki kerralla mukaansa? En tiedä onko ruokien säilymisen kanssa ongelmaa, mutta pakastimet on ainakin keksitty. Mikrossa tai jotenkin muutan lämmitettävää lounasruokaa. Viikon annos kerralla, niin keskiostos on sen verran iso että se on ravintolallekin mielekäs. Töissä ei tarvitse olla kuin yhtenä-kahtena päivänä viikossa, muun ajan porukka voi olla lomautettuna.

Tai se lounasruoka-auto joka valmistaa lounasta jossain. Vaikka voi lähteä kokeilemaan sillä hernekeitolla tai jollain muulla ankealla, jos haluaa pienestä lähteä. Tai vaikkapa jäätelöauton tyyliin, pakattuja lounasruoka-annoksia jotka kaipaavat mikrotuksen ja ovat sitten valmiita. Tuoreista raaka-aineista ja hyvän makuisia, ei pakasteita.

PK-seudulla jotain tällaista on yritetty, mutta Tampereella ei. Eikö 300 000 hengen kyläyhteisössä piisaa ostovoima, vai onko Tampere vaan sen kaltainen junttikaupunki (kyllä on), että ei tommosia palveluita haluta ja kyllä kotona selviää mustalla makkaralla pari kolme kuukautta heittämällä?

***

Kävin myös toimistolla yhden päivän. Kotona sitä oli miettinyt, että on se sitten ihanaa kun pääsee toimistolle. No, olin toimistolla. Hieno on toimisto, eikä ketään missään. En ehkä sittenkään kaivannut toimistoa, vaan työkavereita. Aika paljonhan niiden kanssa tulee vietettyä aikaa vuosittain. Kun tuolleen miettii oikein.

Lisäksi kulkeminen toimistolle ja takaisin kotiin vei aikaa. En ollut ollenkaan riemuissani siitä, että tämä siirtymäaika vie aivoni työmoodista vapaalle. Minulle aika harvoin käy niin muutenkaan. Aivoni prosessoivat asioita jotka kiinnostavat, joskus ne ovat vapaa-ajalla työasioita ja työajalla vapaa-ajan asioita..

Joukkoliikennettä ajoi hengityssuojaimella varustettu henkilö ja etupenkit oli tarroitettu COVID-19 vaara -tarroilla. Ei aiheuttanut varsinaisesti sellaista oloa, että tämä on turvallista tai että haluaisin tällä vehkeellä liikkua (pyöräily ei tällä kertaa olllut mahdollista).

Joten enpä tiedä. Kaipaan vapaamuotoisia hetkiä ja yllättäviä kohtaamisia ja hyviä kommentteja asioihin työkavereilta, mutta en välttämättä työmatkaa tai montaa muutakaan asiaa siinä. Toisaalta, kun menee pyörällä töihin, saa siinä sitten vähän arkiliikuntaa.

Nyt pitää lopettaa kirjoittaminen ja mennä telkkarin ääreen jännäämään, alkaako tiedotustilaisuus tunnin vai kaksi tuntia myöhässä.

Kategoriat
Korona

Päivä 29: Tulevaisuutta tähyten

Tällä kertaa Korona-asiaa. Parin päivän uutispimentoon ja tänään sitten koronauutisia. Olen vähän pohtinut paria asiaa:

  • Pirkanmaalla tartunnat ovat kääntyneet laskuun ja olleet melko alhaisia koko ajan. Penetroiko tätä tahtia virus koskaan väestöä Pirkanmaalla?
  • Miksi influenssa (ns. normaali siis) vaimenee kesäksi? Tietääkö kukaan oikeasti syytä ja voitaisiinko mitään samaa toivoa?
  • Pitäisikö vaikka koulujen avaamista kokeilla, vaikka luokkataso kerrallaan. Että jos ei ole perheessä riskiryhmäläisiä, vaikka 1-3 luokat kouluun

No en halua tästä mitään koronapostausta. No sellainen kyllä taisi tulla jo. Olen itsekin pettynyt.

Kategoriat
Korona

Päivä 26: Koronasta kovemmaksi

Tänään en edes muistanut lukea koronauutisia, kunnes sattumalta ajattelin, että mitähän päivän lehdessä on. Uusi normaalin on asettunut.

Lisäksi päivittäinen blogaaminen siitä, että millaista tämä koronakaranteenin viettäminen on, on osoittautumassa hieman raskaaksi tehtäväksi. Aika vaikea on löytää joka päivälle kirjoitettavaa, kun päivät ovat niin samanlaisia.

Kategoriat
Korona

Päivä 24: Normaalia on

Olen nyt pidättäytynyt Twitter-keskusteluista ja oikeastaan verrattain vähän olen seurannut koronauutisointiakaan. Tehnyt ihan hyvää ihmiselle se.

Mielenkiintoista miten Korona epidemia on tuonut ihmishengen hinnan esiin. Aiemmin usein on käytetty lausahdusta ”jos yksikin henki säästyy, oli se sen arvoista” kun vaikkapa liikenteeseen tehdään jotain muutoksia. Sehän ei koskaan ole ollut totta. Taustalla näihin on laskelmat, Osmo Soininvaara sanoi radiossa että vaikkapa liikennejärjestelyissä ihmishengen hinta on 2M€.

Sehän ei ole ihan vähän. Tuntuu että koronavirus en aikana se on aika paljon vähemmän. Ihmisiä kuolee Suomessa ja maailmalla ja sitä uutisoidaan vaan lakonisesti että ”tänään kuoli maailmalla 8 000 ihmistä koronaan”.

Toisaalta lakoninen uutisointi on ehkä, ainakin maailman mittakaavassa, oikein. Eihän meitä ennenkään ole kiinnostanut, vaikka kehittyvissä ja kehitysmaissa kuolee tuhansia ihmisiä päivittäin perusasioiden puutteeseen. Vaikkapa siis puhtaan juomaveden puutteeseen.

On siis kenties linjakasta, että media vaan toteaa että ”Yhdysvalloissa yli 2000 koronan aiheuttamaa kuolemantapausta vuorokaudessa”. Ja eipä siitä sen enempää.

Erikoisia ovat ajat.

Tiesittekö että tv-ryhmät ovat kyllä paikalla sairaaloissa ja hoitolaitoksissa, niin Suomessa kuin muuallakin. Että dokumentteja tästä Koronasta on tulossa. Luultavasti paljon. Epäkohtia tullaan puimaan siis kauan.

Kategoriat
Yleistä

Päivä 22: Muistatko kun odotit jotain?

Muistatko vielä sellaista oloa, kun odotit jotain tapahtuvaksi? Lomamatkaa? Torstain jalkapallopeliä? Viikonlopun padelia? Ensi viikon salikäyntiä. Vaimon kanssa matkaa Lontooseen ja samalla katsastaa Pet Shop Boys?

Niin, en minäkään enää oikein edes muista, miltä se jonkun asian odottaminen tuntui. Tulevaisuudessa ei tällä hetkellä ole mitään muuta odotettavaa, kuin että jospa jonain päivänä voisi taas odottaa jotain, mikä olisi odottamisen arvoista.

Kai rajoitusten löysäämistä voisi odottaa, mutta ei se ole mitään odottamista. Ei elämäni muutu riemulomaksi, jos herra 7v voi mennä kouluun tai minä työpaikalle. En kiistä, etteikö se olisi pitkästä aikaa mukavaa, mutta en sitä odottaen kyllä saa ladattua akkuihini energiaa.

Luen välillä Imagea. En odota sen saapumista, mutta se joskus aina yllättää kolahduksellaan postiluukkuun. Olen tainnut perua sen, mutta numeroita vielä tulee. Pidän siitä lehdestä, mutta se pitää aina perua, koska se tämän hölmön systeemin idea on. Että saa sitten kympin halvemmalla.

Minulla on luottodiileri Suomen Kuvalehden osalta. Hän soittaa minulle kerran vuodessa ja sanoo, että laitetaanko 1v määräaikaista (tai joskus se on että 14kk 12kk hinnalla tms). Ja mä sanon että no laita. Hän saa provikkansa, minä saan palvelukokemuksen, eikä tarvitse tätä tyhmää jumppaa harrastaa. Siitä kyllä iso peukku sille kaverille, joka osaa tyhmiä lehtien prosesseja käyttää hyväkseen.

Takaisin Imageen. Siinä oli juttua, en tiedä totuudesta, historioitsijasta, joka ei ole Facebookissa. Ei ole Twitterissä, ei löydy Linkedinistä. Ei postaa tanssejaan TikTokiin tai hengaile Yodelissa. Ei snäppää, ei instaa. Ei vaan yksinkertaisesti löydy internetistä hänenä itsenään (tietoa hänestä ilmeisesti kyllä löytyy).

Hän on hieman omalaatuinen kaveri. Hän on verrannut jotain Kajaanin meininkejä johonkin kansansurmaan. Puhunut neekereistä 2010-luvulla luennollaan. Näistä on aina synnytetty Twitterissä tai jossain muussa somessa hirmuinen roihu. Pyydä anteeksi sika ja niin edelleen. #historiagate #kajaanigate

Mutta kaveripa ei ole siellä. Häntä ei voi pingata tai ahdistella loppumattomalla notifikaatiosarjalla. Puhelin ei pingaa, vaikka mitä tekisit.

Somekohut eivät ole lähteneet tulille, kun ei ole ollut kenelle kohdistaa.

Käännetään katseet koronaan ja keskustelijoihin Twitterissä.

@marinsanna miksei ole hengityssuojaimia kaikilla!

Miksei hallitus tee mitään vaikka just twiittasin niille!

Joku twitterissä

Julkisten tahojen on tietysti syytä olla saatavilla siellä, missä kansalaiset on. Mutta entä yksityisten? Mitä hyötyä jonkun yksityisen on olla vaikkapa Twitterissä? Sehän on ikivanha (eli vuoden-pari vanha juttu) tarina, jossa kerrottiin jenkeissä yritysjohtajista, joilla oli kyllä tili someverkoissa, mutta eivät koskaan postanneet mitään. Ei ole järkeä postata, on niin iso riski, että joku mylläkkä nousee milloin mistäkin, että kannattaa olla vaan hiljaa. Sinua voidaan sitten pingata elämänsä kyllyydestä, mutta kukaan ei lue niitä. Kas, ei somekohuja.

Enemmän kuin työn tekemisen kulttuuria, tämä koronahomma muuttaa itsessä sosiaalisen median käyttöä. Lukemattomat twiitit (Twitter on ainut some jota olen viimeisen vuoden aktiivisesti käyttänyt) ovat niin huttua ja trolleja, että en oikein tiedä, mitä iloa siellä on seassa uiskennella?

Ja tämä ei koske pelkästään koronaa. Olen ollut viime kesästä asti usein hämmentynyt Twitterissä. Tämä ketju oli yksi hämmentävimmistä: https://twitter.com/JennyRostain/status/1207279037728665600

Mikä tämän keskustelualustan tarkoitus on, jos kaikki ovat vaan koko ajan voittamassa väittelyä tai yrittämässä loukkaantua? Lyhyesti siis tuossa esimerkissä Jenny kertoo voivansa pahoin kuunnellessaan jääkiekkokeskustelua päähän kohdistuneista taklauksista. Joku sanoo, että mitä Jenny tekisi itse tilanteen korjaamiseksi, jonka jälkeen Jenny vastaa kipakasti, että hänkö naisoletettuna ei voi tietää näitä asioita?

Pysähdyin oikeasti siinä hetkessä. Tajusin että en nyt tajua.

En tiedä kuka Jenny on, eikä tämä yksittäinen twiittiketju ole sinänsä relevantti, sattumalta vain palasi mieleen, kun olin itsekin mukana keskustelussa. Mutta tällaista on lukemattoman moni keskustelu twitterissä. Tai siis sana keskustelu on varmastikin väärä.

Ehkä somessa olisi aika siirtyä versioon 2.0. Ehkä Twitter olisi aika päästää tuskistaan. Tai ehkä sinne ei kannataisi ainakaan postata mitään.

Kategoriat
Korona

Päivä 21: Korona Tampere

Minkälainen tilanne on Tampereella? Ilmeisesti nopeahkosti paheneva.

Nyt on alettu puhumaan jo yhteiskunnan avaamisesta, toki hitaasti ja asteettain. Juttuja on ollut kaikessa mediassa, niin Suomesta kuin muualta. Toimittajat ja ihmiset etsivät lohtua ja jutut on varmasti luetuimpia. Uskon että klikkauksia laskemalla kyseisten juttujen tekeminen on perusteltua.

Käppyrät eivät ole kuitenkaan, ainakaan Suomessa, kulmakerrointa muuttaneet. Edelleen ollaan liikkeellä kaksinkertaistuu viikossa – vauhdissa.

Toki, testaamista on lisätty tuntuvasti, joten sitä kautta varmistettuja tapauksiakin tulee lisää. Vaikea tästä on kuolevaisen mitään sanoa.

Mutta toivotaan parasta. Alueelliset pienet liennytykset voisivat hyvinkin olla paikallaan jo toukokuussa.