Kategoriat
Korona

Päivä 19: Olin kerran hetken aikaa väärässä

Kun koronakuviot käynnistyivät Suomessa, Twitterissä oli muutamiakin keskusteluita siitä, että käykö nyt niin, että työ muuttuu – ainakin tietotyö. Etätyö tulee säännöllisemmäksi ja niin edelleen.

Höpön höpö minä vastasin. En usko.

No, viime viikot olen nyt puhunut vähän toista todistusta, peräkkäisin sanoin kuin Petteri Sihvonen ikään. Nimittäin, kunhan itsekin saan viekkaudella ja kenties vääryydellä jostain itselleni kunnollisen työpöydän ja siihen muut tavarat, miksipä ei tekisi lisää etätöitä?

Varsinkin, kun joudun työssäni usein reissaamaan Helsingissä tai PK-seudulla. Juna Tampereelta etelään on tullut tutuksi. Olen pitänyt paikalla olemista tärkeänä ja videoyhteyksien päähän jääviä ihmisiä vähän vaikeina.

Sille on ollut myös syynsä. Videolla järjestettävä workshop tai muu palaveri ei kovin kaksisesti toimi, jos 10 henkeä yhdessä neukkarissa ja yksi Jabra ja sitten linjoilla on muutama videolla, jotka ekaa kertaa elämässään käyttävät videolaitteita. Haloo, haloo, kuuluuko? En kuule teitä. Kuuluuko nyt. Jne. Lisäksi kymmenen henkeä samassa tilassa käyttäytyvät kuin kymmenen henkeä samassa tilassa: puhuvat myös päällekäin. Siitä ei saa linjoilla mitään selvää.

Sen sijaan jos neukkarit jätetään tästä kombosta pois ja kaikki tulee oman kuulokemikrofoninsa kanssa linjoille, tämä ongelma jää pois. Koska ihmiset ovat pitäneet palavereita jo useita, ei erilaiset mutetukset ja muut ongelmat ole enää päällä, ne on jo ratkottu. Hoplaa!

Tällaisessa maailmassa, jossa osallistujista kukaan ei ole neukkarissa ja ihmiset osaavat käyttää videoneuvotteluvehkeitä, uskon että etäpalaverit etc voivat luonnistua todella hyvin ja oikeasti muuttaa työn luonnetta ja tapaa tehdä työtä.

Niinpä itsekin useiden Helsinkiin matkustamisten sijaan voisin jäädä kotiin, kotitoimistolle. Joka on toivottavasti jossain kohtaa kunnossa. Näin säästäisin (firman) rahaa, aikaa ja luontoa. Tämä tulee varmasti vaikuttamaan käyttäytymiseeni.

Toinen mikä vaikuttaa käyttäytymiseen, on erilaiset digitaaliset palvelut, joita nyt on otettu yrityksissä käyttöön. Vaikkapa digitaalinen allekirjoitus. Ei rakettitiedettä ja teknologioita on ollut jo kauan ja saarnamiehet ja -naiset – ovat ilmoittaneet niiden olevan parasta mitä on. Jo kauan. Mutta vasta nyt, kun niitä on pakko käyttää, on syntynyt ymmärrys mitä paikkaan ja aikaan sitomaton dokumenttien allekirjoitus voi tarkoittaa ja mitä se mahdollistaa. Ja se voi mahdollistaa tosiaan aika paljonkin.

Vastaavanlaisia ahaa-elämyksiä odotan tulevan vielä muitakin.

Kaikki ei kuitenkaan tekniikankaan puolella ole mennyt kivutta. Kun työvälineinä on Chrome ja siellä Googlen työkalut, Slack, Teams, ja O365 ohjelmat, niin vähän tehokkaammastakin tietokoneesta loppuu happi. Tai ainakin se haukkoo happea, puhaltimen äänestä päätellen. Ja lagaaaaaa. Ilmeisesti ruudun jakaminen on raskasta touhua ja kun jokainen selainikkuna haluaa 1Gt muistia ja Slack pari lisää, niin siinäpä alkaa olla ihan päälimmäiset bitit muistista jo käytössä..

Onneksi työhommissa asiat toimii hyvin ja sellaiset varusteet saa, mitä töiden tekoon tarvitsee. Nämäkin ongelmat on siis selätetty. Kuten Top Gearin Jeremy olisi sen tehnyt.

Kategoriat
Korona

Päivä 18: Päiväni murmelina

Aika vaikea on kyllä sanoa, että olenko unohtanut jonain päivänä kirjoittaa blogiin. Aika samanlaisia on päivät. Nouse sängystä, käynnistä tietokone, tee ruokaa, auta Herra 7v saamaan läksyt alulle, aloita Teamsissa roikkuminen, roiku siinä pienien taukojen kera seuraavat noin kahdeksan tuntia, välissä lounastako, syö taas päivällistä, tee joku sportti, laita pikkumies unille, koomaa sohvalla katsellen ex on the beachia, mene nukkumaan. Ja alusta.

Tässä ois varmaan mahdollisuuksia kehittyä ihmisenä vaikka missä ulottuvuudessa. Kun olisi tavallaan aikaa (vaikka se on ehkä vain illuusiota). Niin ei tule paljon kehityttyä. Koska Pispalan portaat olivat niin täysinäiset, kävin tällä kertaa Teivon portaissa. Yhtä täyttä oli sielläkin.

Tiesitkö, että porrasjuoksua harrastetaan ihan cup-tasoisena touhuna? Ne ei ole pelkkiä yksittäisiä PR-tempauksia, vaan ihmiset oikeesti kiertää noita kisoja.

Autossa on nyt kesärenkaat. Sen kunniaksi satoi sakeasti jotain lumen tapaista. Pysyin tiellä. Pojan vanha pyörä on myyty ja Ikeasta on taas katsottu uutta työpöytää. Kävin toimistolta hakemasssa toimistotuolin. Nyt ei ole niin selkä mutkalla.

Ehkä tässä on tullutkin tehtyä kaikenlaista pientä. Ei kai pitäisi olla niin kriittinen itselle.

Kirjoitin eilen kasinohommista. Katselin tosiaan tuota Paramount Networkiä, vai mikä lie kanava, eilen ja se oli täynnä kasinomainoksia ja ilmeisesti tällä hetkellä kuumin juttu online kasinoilla on se, että rahojen nosto tapahtuu viidessä tai 15 minuutissa (tai niin mainoksessa lukee). Oletan että se koskee jotain tiettyä yhtä maksutapaa, jota kukaan ei oikeasti käytä..

Jouduin taas vähän historian valtatielle. Ja muistelin kun joskus ujosti aloitin PartyPokerilla pelaamisen ja mietin, miten sinne saisin rahat sisään. Silloin oli Netteller ja Skrillbooks tms. No nyt taas selvittelin vähän, että miten homma toimii, niin niin.. Kasinoiden maksutavat kun käy läpi, niin sehän vaikuttaa ihan nykyaikaiselta. Miksi aikoinaan oli vaikeampaa? Vai johtuiko se siitä, etten ollut niin tottunut käyttämään luottokorttia ja se oli niin pelottavaa, niin piti saada jollain tilisiirrolla rahat nettilompakkoon josta niitä sitten viskeltiin muualle?

No joo. Kasinojutut sikseen. Tässä linkki Tampereen koronatilastoon.

Kategoriat
Korona

Päivä 17: Motivaatio

Kotona pojottamisen riemu vaihtelee päivästä toiseen. Joskus saa asioita aikaan ja ihan hyvinkin. Toisinaan ei.

Esimerkiksi tänään sai hyvällä sykkeellä työhommat hoidettua, mutta eipä juuri muuta.

Aina ei jaksa.

Kategoriat
Yleistä

Mitäpä sitä tekisi, kun on karanteenissa

Kun on koronakurimuksessa mukana ja illat kotona, niin mitä sitä kukin tekee? Minä saatan pelata vähän Cities Skylinesiä. Mutta ei sitäkään aina jaksa.

Tässä kotona ollessahan voisi tehdä kaikenlaista. Siivota, tehdä töitä (koska olet tehnyt töitä vasta 8h, niin miksipä ei tekisi lisää!?), käydä lenkillä. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että aika nopeasti tulee tylsiäkin hetkiä.

Sitä päätyy omaan blogiinsa ja alkaa lukemaan postauksia pitkin historiaa. Historiaahan on jo aika paljon. Tässä blogissa on reilut 1500 postausta tällä hetkellä. Monta ajatusta. Lähes kaikki niistä uskomattoman teräviä ja nokkelia.

Pointtinani on se, että selailin omaa blogia. Ja niiden tarinoiden lukeminen on jotenkin vangitsevaa. Todennäköisesti minulle henkilökohtaisesti paljon kiinnostavampaa kuin muille. Tämä on vähän kuin julkinen päiväkirja. En useinkaan ole kovin henkilökohtaisia asioita jakanut, mutta omasta elämästä tulee paljon mieleen, kun selailee asioita Engelbergistä jne.

Pari vuotta sitten kirjoitin myös lottoamisesta ja siitä, että siinä on muitakin motivaatioita, kuin pelkästään todennäköisyyslaskenta.

Keväisin tulee jokin tietty tuoksu tuolla ulkona vastaan. Siitäkin olen ehkä joskus aiemmin maininnut blogissa. Se tuoksu saa minut kaipaamaan PartyPokerille ja Eve Onlineen. En kuitenkaan jaksa nyt kumpaakaan, vaan haen nopeaa riemua. Eli nettikasinot kutsuvat, ihan vaikka pienenä piruiluna Veikkaukselle jos ei muuten. Aloitin taas täältä, joskus leikin ajatuksella että uutena asiakkaan kasinolla minulle haluttaisiin antaa keskimääräistä enemmän voittoja, jotta jäisin sinne nalkkiin. Sehän ei varmastikaan ole totta, mutta näihin rahapeleihin tuntuu liittyvän vahva taikauskon kulma. Onnesta kun on kuitenkin suurelta osin kyse. Ennen kaikkea kasinoilla.

Voi olla, että syy minun kasinolle joutumiseen ei ollutkaan kevään tuoksu, vaan Paramount tv-kanavan katsominen, jonka kaikki mainokset ovat kasinoita. Ehkä se ajatus lähti sitten sieltä.

En tiedä onko koronan aikaan talousviisaiden paras neuvo että paina rahaa kasinolle. Mutta sellainen hetki tuli. Elämäni ei kuitenkaan muuttunut, suuntaan tai toiseen.

Kategoriat
Korona

Päivä 16: Ruokaa ruokaa ruokaa

Osta ruokaa. Tee ruokaa. Hae ruokaa. Mieti mitä tehdään ruuaksi.

Aika pitkälti tuntuu tuo ruokailu korostuvan tässä kotona pojottamisessa. Kun lounaskin pitää miettiä jo edellisenä päivänä ja hakea.

Tympeetä.

Kategoriat
Korona

Päivä 15: Vessapaperia ja työpöytiä

Sen verran niistä työoloista on tullut puhuttua, jotta tänään sitten tuumasta toimeen ja Ikean sivuille katsomaan ihanaa lastulevytyöpöytää. Ja sieltähän löytyi (ei ollut lastulevyä). Mutta voih! Ne jotka eivät olleet saaneet kaupasta Vessapaperia, olivat ostaneet kaikki työpöydät. Pöytälevyjä olisi ollut, mutta jalkoja ei. Ei sähköisiä eikä kiinteitä. Kuinka nyt selviän??

Lounaiden kotiinkuljetuksessa olisi vielä hiottavaa. Tai niitä pitäisi siis olla. Voisiko pienet lounasravintolat lyödä hynttyyt yhteen ja DHL tyyppisesti kaikki ruuan tarjoajat pakkaisi samoihin autoihin kohdealueiden mukaan safkat ja sitten autot ajaisivat jääteläautojen tapaan tiettyä reittiä ja siitä voi sitten käydä hakemassa lounaansa. Uskoisin että näin saisi kuljetuskustannuksia alas ja joustavuutta toimintaan. Ainakin tänne meille kotiin kuljetuskustannukset tuppaa olemaan n 10€, joka on vaan liikaa lounasruuasta.

Toinen vaihtoehto lounasravintolalle olisi tarjota jääkaappikamaa ja vaikkapa koko viikon lounaat kerralla. Asiakaskin voisi tykätä, kun ei joka päivä tarvitse sählätä lounaiden kanssa.

Kotonakin tehtyä lounasta kyllä syö, mutta ainakin mielestäni ulkopuolinen lounas antaa edes pienen piristyksen päivään ja niitä me kyllä tarvitaan. Isoja ja pieniä piristyksiä.

Kategoriat
Korona

Päivä 14: kolmekymmentä päivää lisää

Kuukausi kotiarestia lisää. Ei kai kukaan mitään muuta odottanutkaan, mutta niin vain nyt kuitenkin kävi. Aikamoista kyllä.

Oisin myyny herra 7v vanhan pyörän, stadi täynnä ostajia, mutta ei sitä nyt saa keskinkertaisella vaivalla tai järkevään hintaan sinne mitenkään. Voi voi.

Twitterin käyttö on vähentynyt edelleen ja aika moni raportoi samaa. Toksinen meininki, ainainen ihmisjahti ja gatet ei jaksa innostaa päivästä toiseen. Olen itse huudattanut estonappia estoitta, mutta silti apinoita ja trolleja tursuaa. Nämäkin tapahtumat saattavat muljauttaa sosiaalisen median ekosysteemiä. Tai sitten eivät.

Tänään on ollut kurkku kipeä ja yskitti. Kurkku on välillä ollut kipeä ainakin viimeiset kolme viikkoa. Ehkä se ei siis ole korona.

Jatketaan. Fly safe!

Kategoriat
Korona

Päivä 13: Mukava päivä

Se ilo tästä koronaeristyksestä on, että kaikenlainen suorittaminen on kohtuullisen vähäistä. Tänään nukuttiin pitkään, johon osaltaan vaikutti kellon kääntäminen. Aamupalaa, mepepuuhastelua, ulkoilua, pleikkaria, ulkoilua, pleikkaria jne. En ehkä joka päivä haluaisi elää näin, mutta nyt oli mukavaa. Ei ole huono omatunto siitä, kuinka ei ole salilla, uimahallissa tms.

Aikaa on kenties vähän enemmän käytettävissä nyt kuin aiemmin. Sitä mietin, kuinka siitä saisi eniten järkevää irti. En tarkoita suorittamista, mutta nyt voisi olla aikaa laittaa asioita. Mutta sama kehtuutus on kuitenkin päällä työpäivän jälkeen, olipa sitten etänä tai konttorilla. Ei ihmeitä saa aikaiseksi.

Tai no, sain käytettyä vihdoin auton sisäpuhdistuksessa, varasin renkaanvaihdon, korjautin tuulilasin.. Sellaisia juttuja, joihin meidän normiarjessa on vaikea löytää aikaa. Ehkä olenkin saanut jotain aikaan.

Kotonakin olen yrittänyt vähän jumpata. Se ei ole kyllä mitenkään erityisen riemullista, tai en ainakaan vielä ole siitä innostunut. Kuitenkin koen, että vastapainoksi kaikelle kököttämiselle on pakko yrittää aktivoida lihaksia ja liikuttaa paikkoja.

No, katsotaan mitä tästä nyt taas tulee. Fly safe!

Kategoriat
Korona

Päivä 12: Korona ja punttisali

Ei käytykään Pirkkalassa vaan lähempänä TTY:n pihassa olevalla salilla. Ihan ok, tosin aika vaikea on saada ehjää treeniä, varsinkin kun porukkaa alko tulla loppua kohti aika paljon paikalle. Lisäksi oli todella kylmä tuuli!

Skylinesissä uusi tallennus on alkanut hyvän oloisesti. Ekalla yrityksellä hankittu ymmärrys on parantanut hommaa.

Meripelastus onkin mielenkiintoinen harrastus näinä aikoina. Kokoontumiset on ehdottomasti kielletty, mutta kausi alkaa huonon talven jälkeen jo lähestyä. Saa nähdä, nyt näitä kovasti pohditaan.

Jenkkien tilanne mietityttää. Mitenhän siellä käy? Ystäviltäni olen jo kuullut kuinka palvelut alkaa olla ihan jo jossa, apteekit myy ei oota, terveydenhuolto sakkaa ja se ei siellä muutenkaan ole ollut erityisen hienoa.

Toivotaan että Suomessa rajoitukset auttaisivat ostamaan aikaa sen verran että testaus (vasta-aineet ja tauti) saataisiin skaalattua ylös ja immuunit pyörittämään yhteiskuntaa ja sairaat karanteeniin.

Tai jotain. En pelkkää odottamista haluaisi.

Kategoriat
Korona

Päivä 11: Päivät seuraa toisiaan

Aika paljon sitä tulee harrasteltua asioita yhteisissä tiloissa. Futista, padelia ja salia kaipaan – joskin Padelia kaikkein eniten. Padel-hallit ei ole suljettu, mutta oireettomuus on vaatimuksena. Nyt kun alkaa myös allergiakausi, niin aivastelu ja niin edelleen on perussettiä terveenäkin. Tämä on vähän harmillista, olen useasti harkinnut meneväni oireista huolimatta. Mutta se olisi ehkä myös väärin.

Pispalan portaissa oli paljon jengiä, käydään tänään sitten Pirkkalan ulkosalilla katsomassa, mahtuisiko sekaan. Veikkaan, että iltapäivällä sielläkin on paljon jengiä.

Taudin etenemisen raportointi on edelleen tuomiopäivän odotusta. Ja ehkä ihan oikein niin, kaikista toimista huolimatta on lienee selvää, että pahin on vielä edessä. Kuitenkin korona on sen verran aikaa jo Suomessakin viettänyt, että tervehtyneitäkin pitäisi olla jo jonkin verran. Olisi kiinnostavaa uutisointia ja ajattelua se, että mitä vaikkapa parjattu THL on mieltä siitä, mitä parantuneiden pitäisi tehdä. He ilmeisesti ovat immuuneja taudille, joten voisiko tästä saada jotain lohtua mahdottomalta näyttävään tulevaisuuteen?

Ehkä tästä puhutaan enemmän sitten, kun vasta-ainetestaukset alkaa kunnolla.

Jatketaan ja fly safe!