Korona on ajanut meitä ainakin kuluttajina enemmän ja enemmän verkkoon. Isoille toimijoille tämä on ollut lähinnä kapasiteettikysymys, mutta pienille kauppialle isompi mullistus. Osalla ei vielä verkkokauppaa ole tai ollut lainkaan ja osaamista sen pystyttämiseen ei ole eikä oikein varaa ostaa.
Minulla itselläni on, harrastuksena, tällä hetkellä lähinnä meripelastusyhdistysten tukemiseen keskittyvä verkkokauppa. Sinänsä kaikki muutkin yhdistykset ovat kyllä tervetulleita (</mainos>).
WordPress / PHP -miehenä pystytin sen Woocommercen päälle. Kun ryhdyin tuumasta toimeen, minulla oli jo Webfactionilla oma hosting-alusta, joten sitä ei tarvinnut hankkia. Siellä tämäkin blogi pyörii.
Mikroyrittäjän on aika helppo päästä aika pitkälle ilman mitään kiinteitä kustannuksia. Holvi tarjoaa ilmaiset pankkipalvelut, Klarna ja Paypal (esimerkiksi) tarjoaa maksunvälityksen ilman kiinteitä kustannuksia. Jos verkkosivuille ei vielä löydy mitään tilaa, saa ”WordPress-optimoituja” tiloja luokkaa 5e kuukaudessa.
FI-domainin saa vaikkapa domainkeskukselta 15e / vuosi. Jos ei ole pakko olla FI-domain, saa .com domaineita usein vaikkapa GoDaddyltä ihan pikkurahalla (ensimmäiseksi vuodeksi).
Eipä verkkokauppias sitten muuta tarvitsekaan. Itse hyödynnän vielä Mailjetin ilmaista sähköpostinvälityspalvelua, joka käytännössä poistaa jaettujen hosting-palveluiden ja muiden kökköviritysten ongelman huonosta sähköpostien välityskyvystä.
Pointtina kirjoituksessa on se, että uuden verkkoliiketoiminnan aloittaminen on käytännössä riskitöntä ja maksaa ainoastaan omaa työtä. Jos tietää mitä tekee. Jos taas ei tiedä ja haluaa vaikkapa Woocommerce-toteutuksen palveluna tai projektina jostain, alkaa hintalappu varmaankin aika turvallisesti siitä 1000 eurosta, kokonaisen graafisen ilmeen ja kunnollisen porukan tekemänä varmasti lähempänä 5000 eurosta. Nämä voi olla jo jollekin yritykselle ihan merkittäviä kustanuksia, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että voi olla että varsinaiseen päivittäiseen operointiin ei myöskään oikein taidot riitä ja se on omiaan aiheuttamaan lisäkustannuksia.
Käydessäni parturissa eräällä yksinyrittäjällä, kuuntelin hänen tarinaansa omasta verkkokaupan pyörittämisestä. Hieman hankaluuksia, hänen valitsemansa kumppani ei aina tiedä mitä hän haluaa, koska ei ymmärrä hänen bisnestä. Sitten toisaalta, pienetkin kumppanilta tulevat laskut ahdistavat kovasti. Kun niissä ei tunnu olevan takaisinmaksua, vaan ovat vaan kustannuksia.
Tuli heti sellainen olo, että minähän voisin auttaa. Minulla olisi osaamista riittävän laaja-alaisesti ja jonkin verran on kokemusta mainostoimistoajoilta PK-yrittäjyydestä, omaa kokemusta mikroyrittäjyydestä on myös ja nykyään myös hieman isommista kokonaisuuksista.
Sitten aloin pohtimaan, että tämähän voisi olla minulle – sivutoimiselle mikroyrittäjälle – liiketoimintaa. Että auttaisin PK-yrittäjiä, joilla ei ole osaamista itsellään. Pystyisin kokonaisvaltaisesti huolehtimaan heidän verkkokauppatarpeistaan ja verkostoista löytyisi myös kumppaneita niihin hetkiin, kun omat taidot ei riitä (kuten graafinen suunnittelu). Sitten palattiin takaisin perusongelmaan.
Jos verkkokauppiaalle, tai siitä kiinnostuneelle, vaikkapa 1000 euroa on iso raha, kuinka hän voisi maksaa tästä minun palvelustani mitään? Toki säästäisin hänelle rahaa, mutta jos säästö on satasia, minullekaan ei voisi kamalasti maksaa. Ja vaikka ei etsisi kultakaivosta, on kuitenkin vapaa-ajalla kohtuullinen arvo.
Muna-kana. Verkkokauppa-alustat ympäri maailman ovat yrittäneet ratkaista tätä sillä, että ”kuka vaan” osaisi käyttää heidän palveluitaan. Ei tarvitse koodata, konffata tai ylläpitää, vaan voi ostaa palveluna koko roskan. Pienellä kuukausihinnalla. Kaiken – tai ainakin melko ison osan – voi tehdä itse graafisesta käyttöliittymästä.
Ongelmana on vain se, että sitä pitäisi osata käyttää. Lisäksi, ongelmatilanteissa on aika yksinäinen olo. Koronakaudella verkkokauppa saattaa olla ainoa tulonlähde, mutta jos se hajoaa perjantai-iltana, on pitkä aika odottaa kumppania tulemaan töihin maanantaina. Ja siitä voi riehua ja soitella pitkin viikonloppua, mutta myös tässä talouden realiteetit tulevat vastaan. Jos haluat palvelun, jossa joku vastaa puhelimeen 24/7, se maksaakin jotain.
Pikkurahalla on vaikea ostaa palveluita. Siksi on tehtävä itse. Suomalainen yrittäjä on tottunut tekemään itse. Kumppanit tuntuvat siksi vain verenimijöiltä, jotka kehtaavat laskuttaa minun hädästäni. Omaa yritystä ajatellessa unohtuu se ajatus, että palveluyrityksen on syytä laskuttaa palveluistaan. Muuten yritystä ei ole kauaa.
Tämä oli tarina siitä, kuinka minusta kenties ei tullut sivutoimista PK-yrittäjien verkkokauppakonsulttia hands-on vivahteella.
Vastaa