Kuukausi: lokakuu 2006

Ruka on yksi suosituimmista suomalaisista hiihtokeskuksista. Se on myös edistyneen lumetusrjärjestelmänsä vuoksi yleensä se keskus, joka avaa rinteensä ensimmäisenä. Kuten myös tänä vuonna. Rukalla laskettiin jo edellisenä viikonloppuna, mutta viralliset avajaiset olivat nyt viikonloppuna joten testitiimi suuntasi Rukalle.

Testitiimiin kuuluivat:

• Jasmo (tellut ja alpit)
• Luomu (Ratalaudat)
• Riina (sekä pehmeä lauta että ratalauta)

Kello 07:00 testitiimi lähti tehokkaalla kulkupelillään Joensuusta kohti Kuusamoa ja Rukaa. Lähtökeli oli epäuskoinen, vettä satoi ropisten ja se oikein korosti aamun pimeyttä. Kolmen hengen varusteet (neljä ratalautaa, yksi pehmeä lauta ja tellut ja alpit) mahtuivat tehokkaaseen tila-autoomme hyvin, koska boksi oli niin hieno.

Ensimmäinen stoppi oli hieman ennen Juukaa, jossa kävimme kysymässä yhden pehmeän laudan mukaamme ja vähän tietotaitoa telemark-siteen asentamisesta. Lauta kyytiin ja tien päälle.

Matka meni ongelmitta. Sisätilat olivat hyvät ja mahtui hyvin istumaan. Lisäksi Battery kolisi päässä ja matka taittui. Ennen Valtimoa alkoi näkyä ensimmäisen kerran lunta. Samassa näimmekin jo rekankin ojassa. Ilmeisesti ei henkilövahinkoja, autonosturit olivat juuri saapumassa paikalle. Kävimme tankkaamassa Suomussalmella, jota voi suositella muillekin edullisten polttoaineiden vuoksi. Kahvi / tee naamaan ja menoksi. Lisäkofeiini ei ainakaan vähentänyt levottomuutta.

Viimein pääsimme perille luovimaan Audi Q7:en sekaan. Olen testiporukastamme se, joka ei ole käynyt aikaisemmin Rukalla kuin kerran. Minulla oli myös valmisteltuna testi Rukan välinehuollolle. Siteiden asennusta kaksin kappalein. Kun menin huoltomiehen luo, tunnelma oli kireä. Hänen hieno suksien huoltokone oli särkynyt. Lisäksi hänellä ei olisi valmiita sapluunoita tarjoamiini suksiin / siteisiin. Kuitenkin ammattiylpeys pakotti hänet auttamaan. Paperisapluunan avulla ja paljon mittanauhaa käyttämällä G3:n Targa-side saatiin kuin saatiinkin sukseen kiinni. (Kuka tuo G3:sta maahan? Ruka olisi valmis vastaanottamaan sapluunat siteisiin!) Aikaa meni 40 minuuttia. Huoltomiehellä kuitenkin huumori kesti, vaikka välit työkavereiden kanssa taisivat olla vähän tiukalla. Koko ajan joku olisi halunnut huollattaa suksia, mutta kone ei toiminut. Ja kone ei korjaantunut, sillä miehen aika meni minun suksieni kanssa. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Vanhan mallinen Atomicin 614 side oli myös ikävä yllätys. Tai ei muuten, mutta sen siteen sapluuna on tarkoitettu vaan joihinkin murtomaasuksiin. Itsellä suksi oli mallia hieman leveämpi, niin sapluunaa ei saanut sukseen kiinni. No, käsivaralla sitten, toinen pitää sapluunaa paikallaan ja toinen poraa. Itse en suostunut olemaan kumpikaan. Siteet onnistuneesti kiinni. Työaika yhteensä varmasti tunti. Hinta kuitenkin sama, kuin muillekin. Pisteet tästä!

Niin, tässä samassa vaiheessa muut olivat jo laskemassa. Ensituntumaa rinteeseen minulla ei edes vielä ollut, kun he tulivat jo tauolle. Vaihdoin laskukamat Pisteen takana olevalla parkkipaikalla (siinä päätien varressa) päälle (lihaa oli näkyvillä!), oli muuten kylmä tuuli. Luomu sponsoroi minulle karkuremmin telemarkkeihin, monot jalkaan ja sukset kantoon. Ja sitten.. Pisteeseen.

En kuitenkaan seurannut BMW X5 kuskien perässä suoraan kaljahanalle, vaan menin kertaamaan testisuunnitelmaa muun testiryhmän kanssa. Nälkäkin oli, mutta kytö oli sen verran kova, että oli päästävä. Joten kamat kasaan ja kohti Saaruaa. Alusta rinne oli jäinen, mutta sitten tasainen. Kaikin puolin hyvässä kunnossa. Tuuli kävi hieman vastaan, mutta ei vielä tässä vaiheessa pahasti. Rinteen pituus oli pienoinen pettymys, vasta tässä vaiheessa sisäistin tosiasian, että Rukavaara, jota virheellisesti mm. Haluatko Miljonääriksi -ohjelmassa kutsuttiin tunturiksi, on pienempi nyppylä kuin Koli, ja että Saarua ei edes lähde korkeimmasta kohdasta.

En kuitenkaan ole kaksinen hiihtäjä telemarkilla, joten rinteen pituus ei sinänsä haitannut. Lisäksi intoa kauden avaukseen on enemmän kuin järkeä, joten siltäkin osin homma on kunnossa. Mutta. Vaikka Rukalla oli avajaisviikonloppu ja Mercedes-turisteja niin paljon, kuin vaan ikinä voi olla, niin silti keppiukkojen oli annettu vallata joka rinne. Aina, kun jostain löytyi kalteva taso, oli siellä joku sponsoritarroihin verhoutunut mies poraamassa keppejä pystyyn. Valitettavasti Vuosseli ei ollut vielä auki, joten oli tyydyttävä kohtaloon. Ihmisiä paljon, vähän jonoakin. Lippu ei toiminut oikein kunnolla (Skicard). Perjantain laskut loppuivat kuitenkin ajoissa, koska tuuli yltyi niin kovaksi, että rinnettä ei päässyt enää alas ilman skinejä. Päätimme siirtyä majoitukseen.

Majoituksen tarjosi RukaSuites. Neljän hengen huoneisto, jossa kaksi makuuhuonetta, olohuone ja keittiö, sekä sauna ja kookas parveke. Samassa rakennuksessa (ei tarvinnut mennä edes ulos) oli Spar, Alko, jotain kauppoja jne. Rinteeseen noin 100m. Eli olimme pelipaikoilla. Majoitukseen kuuluivat petivaatteet ja pyyhkeet.

Viettelimme affea siinä kämpillä ja kävimme vähän saunomassakin. Päätimme lähteä testaamaan, mitä Ruka tarjoaa illan vietoksi. Poets of the Fall oli vetänyt Pisteen täyteen. Jonoa oli, ilmeisesti lippuja vielä sai. Emme olleet testin puolesta valmiita jonottamaan, joten siirryimme toiselle puolelle, jossa mainoksista päätellen oli Tellubar, Suomipop-bar ja vaikka mitä. Ovella iski poke vastaan, 7e + narkikka 1,5e. Tellubar aukeaa 30min päästä. Siihen asti voimme kuunnella viereisen baarin karaokea, juuri joku keski-ikäinen nainen kaiteesta kiinni pidellen lauloi silmät kiinni Aikuista naista. Testitiimi päätyi yksimielisesti palaamaan lähtöpisteeseen. Vietimme iltaa sitten huoneistossamme ja juhlistimme hiihtopäivää kuohuviinillä.

Aamulla pienen päänsäryn lisäksi päätä sekoitti myös astianpesukoneen varsin outo ohjelmavalitsin. Joku käytettävyyden ihmelapsi oli sen suunnitellut. No, käänsimme sitä sopivasti ja laitoimme astiat pesuun.

Lauantaina ruuhka oli vielä pahempi kuin perjantaina. Väline-esittelijät olivat vallanneet eturinteen alaosan. Joku avausrieha oli käynnistymässä, Taru Valkeapää ja joku toinen oli juontamassa. Koska testiryhmämme koostui pääasiassa murjottajista, päätimme lähteä hetimiten takamaastoon, eli Saaruaan. Yöllä tuulen kanssa tullut lumi oli tehnytkin yhteen kuoppaan 20cm lunta. Ooh, pyydaa! Rinteet olivat alkupäivästä hyvässä kunnossa. Mutta sitten jo tulkin keppiurpot ja blokkasi puolet rinteeestä. Laskijoiden määrä oli iso, ja sekaan mahtui monenlaista menijää. Aika tarkistaa Vuosseli. Vuosseli oli kovin jäinen yläosastaan. Telemark-suksi oli sen verran kesäterässä, että kaltaiseni kaverin, joka ei saa kuormitettua kanttia kunnolla, oli vaikea lipsutella alas. Kokeilin myös naamallani valumista, se onnistui hyvin.

Koska majapaikkamme oli niin lähellä, niin ruokailun pystyi suorittamaan huoneessa, näin säästäen muutaman euron. Iltapäiväksi otettiin DV-kamera mukaan ja vähän hiihtoklinikkaa pystyyn. Harmi, kun rinne oli jo sen verran möykyllä, että en saanut oikein kunnolla pysyttyä suksella. Jos sukset laittaa takaa ristiin, silloin voi kaatua. Todisteena videonauha. Provetäjät veteli laudoillaan videolle parempia pätkiä. Vuosselin pikahissi oli ihan kiva, tuuli meinasi vähän käydä, oli hyvä, että sai kuomun päälle.

Henkilökohtaisesti siirryin laskupäivän jälkeen suoraan affeen, ilman mitään ruokajuttuja. Testiryhmämme toinen puoli valmisti herkullista ruokaa. Itse kompensoin tilannetta rohmuamalla heidän sipsinsä. Tälle illalle olimme varautuneet paremmin, Technicolorin keikalle oli hankittu etukäteislippu. Ilta meni perinteisesti, ilman kummempia juttuja. Ihmisiä oli. Kartoitimme hiihtäjätilannetta. Varsin erilaisilla harrastepohjilla oli ihmisillä, erityisesti tytyillä, tämä hiihtäminen. Piste ei ole mikään halpa paikka. Erityisesti ihmetytti se, että affen aikaan juomat ovat normaalihintaisia. Kahdesta siideristä 11 EUR on mielestäni aika paljon. Tosin, oli Crowmooree. Nam.

Sunnuntai ja samalla viimeinen hiihtopäivä käynnistyi kellon kääntämisen salliessa tunnin pidempien yöunien jälkeen. Huone piti luovuttaa jo kello 12, joten pakkasimme kamat ja puoli kahdentoista aikaan nousimme hissiin. Tällä kertaa itsellä suksena alppisiteellä oleva läpykkä. Suksi oli tullut suoraan koneesta, joten kantti kyllä piti hyvin. Testiryhmän jäsen Luomu voitti ylivoimaisesti lautasarjan Suomi Slalomissa. Onnea vielä. Ihmiset poistuivat mäestä yhden kahden välillä, ilmeisesti hyppäsivät lentokoneeseen ja ajoivat Helsinkiin. Saimme laskea tyhjässä rinteessä viimeiset tunnit, kunnes viimein tuli meidänkin aika lähteä.

Tullessa teillä poukkoili poroja todella paljon. 5-6 kertaa jouduttiin väistämään, yhden kerran melkein pysähtymään. Metsissä ja pelloilla vilisti poroja minkä kerkisi. Onneksi tehokkaassa autossamme oli myös tehokkaat jarrut ja taitava kuljettaja, joten edes vaaratilannetta ei tullut. Onneksi. Reissu oli takana.

SUMMA SUMMARUM:

Kiitämme
+ Aikaista avausajankohtaa
+ Hyvää ja ammattitaitoista palvelua suksihuollossa
+ Hyvän tasoista huoneistoa
+ Hiihtokoulu- ja hissipojut (ja -tytyt) olivat iloisia
+ Hiihtoseuraa (testiporukka)
+ Illalla tapahtuu
+ Kauppapalvelut

Moitimme
– Kepinkiertäjät valtaavat rinteet
– Ilmapiiri on kaikkea-muuta-paitsi-rento (bunny)
– Hintataso