Nyt kyllä täytyy myös katsoa peiliin, vaikka omaksi viaksenikaan en tuota Ubuntun toimimattomuutta WLAN-tukiasemani kanssa voi hyväksyä. Koska 128bit WEP ei toiminut Windowsissa, päätin antaa WPA:lle vielä uuden mahdollisuuden – nyt siten, että aina kun ei toimi, niin muutan tukiaseman asetuksia.
Vahva veikkaus tietenkin on, että defaultasetuksilla homma pelaa varmimmin. Joten valitsin salaukseksi WPA ja avainhässäkäksi TKIP (ennen oli AES, Windowsilla toimi mukisematta..). Lisäksi en käyttänyt tällä kertaa ääkkösiä tai muitakaan erikoismerkkejä salasanassa, ties vaikka Ubuntu jotain utf8 moskaa lähettäisi tukiasemalle.
Ja avot. Nyt pelaa. Ja nyt pitäisi pelata jopa Windowsinkin kanssa. Joten puolet tästä säätövihasta otan omaan vahinkooni, koska jos asetukset olisivat olleet perinteisemmät niin homma olisi skulannut laakista. Kuitenkaan mitään debug-tietoa tai ohjeistusta ei Ubuntu tarjoa, eikä päähäni mahdu, miksei tuo AES sitten toimi..
Mutta, Wapun kunniaksi Ubuntu yhdistää siis tukiasemaankin.
Yksittäistapaus on siitä jännittävä määre, että se ei muutu miksikään riippumatta siitä, mitä laskutoimituksia tehdään. Jos yksittäistapauksia on vaikka 5 tai 500 eli yksittäistapaus kerrottaisiin 500:lla, niin lopputulema on silti yksittäistapaus. Yksi poikkeus tähän kuitenkin on. Nimittäin jos yksittäistapauksia on todella runsaasti, puhutaan tuhansista ja ne voidaan todentaa, niin itse yksittäistapauksen määritelmä (yksittäinen tapaus) murenee ja mutatoituu. Sitten siitä tulee asiakas ei osaa -tapaus. Tämän teorian on määritellyt vuonna 2008 Hannu ”yksittäistapaus” Vuola, tunnetaan myös Sampo Pankin viestintäjohtajana.
Parasta on, kun asioista ei saa puhua niiden oikeilla nimillä ja totuutta pitää kartella.
Mistä tietää kevään tulleen? Joku saattaisi sanoa, että kun aurinko paistaa yhä enemmän ja sää lämpenee. Hän ei olisi täysin väärässä, mutta todellisuudessa kevään paljastaa noista johtuvat asiat. Rannoille kerääntyy lintubongareita valtavien putkien kanssa, lumet sulavat ja spurgut löytyvät hankien alta.