Kuukausi: lokakuu 2012 | Jasmon blogi

Jo jokin suomiräppäri aikoinaan voihki sitä, kun aina mennään tyhmimmän ehdoilla. En nyt valitettavasti muista kuka. Mutta siltä tuntuu taas.

Vapaushan tarkoittaa vastuuta itsestäsi. Olet vapaa tekemään paljon asioita, mutta sinun pitää olla kykeneväinen ottamaan teoistasi vastuu. Olipa se rikosoikeudellinen tai taloudellinen.

Tämä tuntuu olevan tämän päivän suomalaisilta päätöksentekijöiltä kadoksissa.

Pikavippien (käytännössä) kieltäminen tuntuu jotenkin oudolta. Mitä jos minä tarvitsisin 100e lainaa nyt heti, että pääsen taksilla kotiin, kun auto meni rikki yöllä? Enpä saa, kun pikavippiä ei tähän aikaan saa myöntää. Mitä jos haluaisin juhlistaa vasta syntynyttä lasta pienellä skumpalla kotona illalla. Ei onnistu, tähän aikaa ei alkoholia enää saa myydä.

Mitä jos olen töissä, vaimo on töissä ja maksamme vuokraa 800 euroa kuukaudessa. Uusin lakitekninen viritys olisi se, että en saisi ostaa omaa kämppää 100% rahoitusosuudella, vaikka kuukausilyhennys olisi pienempi kuin 800 euroa. Koska joku on joskus joutunut siitä vaikeuksiin, että on lainaa enemmän kuin asunnon arvo.

Mistä kaikesta muusta joku on joutunut joskus vaikeuksiin? Pitäisikö olympialaislippujen ennakkomyynti estää, kun SM-tason miesurheilija joutui ostamiensa tikettien kaupittelusta putkaan illaksi? Pitäisikö autot kieltää, koska amislippa ajoi sen katolleen ja joku toinen sai parkkisakot.

Vertaukset ovat kaukaa haettuja ja aika kökköjä, mutta ajatus on kuitenkin tuo.

Itse kun en ole rikkaasta suvusta, eikä vaimokaan, niin ainakin meille tuo 100% rahoitusosuus kämppää hankkiessa oli todella hieno juttu. Muuten asunnon hankkiminen olisi viivästynyt ainakin vuoden pari, joka noin rahan puolesta tarkoittaa sellaista 10-20keuron tappiota (maksettua vuokraa vs. lyhennettyä lainaa).

Ehkä tämä on itsekäs ajatus, mutta minua koko ajan mietityttää, että miksi minä en voi tehdä jotain asiaa x siksi koska jollekin toiselle se asia voi olla ongelmallinen. Tämä koskee niin laina-asioita kuin alkoholiakin.

Sisuksistani löytyy joskus vähän oikeistolaisempaakin ajatusmaailmaa. Tällaisina säästön vuosina, millä näitä vuosia myöhemmin varmasti käsitellään, jotenkin tervettä oikeistolaisuutta kaipaisin ihan kaikkiin asioihin.

Valtion ja kuntien tapa säästää kun on viritetty erityisen hienoksi. Säästetään yhdistämällä kuntia, mutta ei kuitenkaan irtosanota päällekkäistä johtohenkilöstöä vasta kuin 5 vuoden ylimenoajan jälkeen. Ilmeisesti, jos viiden vuoden aikana yhdistytään vielä jonkun muun kunnan kanssa, laskuri nollataan. Säästöä tulee!

Koulumaailmassa säästäminen on kanssa huikeaa. Suomalaisille pakotetaan oppia päähän vanhan mallin mukaisesti. On mahtavaa, että minulle on opetettu reilut 6 vuotta ruotsia, enkä osaa sitä juuri laisinkaan. On hienoa, että kouluissa laitetaan sekaisin olevat (fyysiset ja agressiiviset) oppilaat samalle erityisluokalle oppimishäiriöisten kanssa, se varmaan auttaa oppimishäiriöisiä oppimaan.

Mutta periksi ei anneta. Pakkoruotsia ei saa poistaa, sillä sen opettamisen oikeus saavutettiin talvisodassa. Valinnaisuutta ei saa missään tapauksessa lisätä, sillä eivät vanhemmat tiedä lapsensa parasta. On mukavampi istuttaa oppilaita luokassa, jossa opetuksesta välinpitämättömät oppilaat varastavat shown ja sitten lukujärjestyksessä sitä kutsutaan ruotsintunniksi.

Mitä jos pakkoruotsin opettajien sijasta meillä olisikin koulussa pari erikoistilanteiden miestä ja naista, jotka puuhaisivat oikeasti vaikeiden tapausten kanssa? Tänään Hesarissa oli hyvä juttu koulumaailmasta. Hyvänä esimerkkinä systeemin hienoudesta on se, että jos oppilas vihdoin pääsee psykiatriseen hoitoon ja jopa sairaalakouluun, saattaa se tulla viikon päästä sieltä takaisin normaaliin kouluun saatekirjeellä että ”ei pärjätty oppilaan kanssa, hoitakaa te se siellä”.

Tämä on varmaan kipeä paikka, mutta jos vanhemmat ovat saaneet ala-asteelaisen oppilaan pään muussattua jo niin sekaiseksi, että aikuiset eivät pärjää oppilaan kanssa, olisiko syytä tehdä jotain? Jotain muuta, kuin opettaa sille ruotsia?*

Entä milloin saa luovuttaa? Milloin oppilaan toiminta on sellaista, että opetuksen sijaan pitäisi keskittyä siihen, että hänestä voisi edes periaatteessa tulla vielä joskus yhteiskuntakelpoinen.

Suosittelen lukemaan tämän päivän Hesarin, se koulujuttu oli kyllä hyvä. Nyt kun oppilashuollossa säästetään, niin 10 vuoden päästä saadaan nauttia vähän kalliimmista ongelmista. Mutta tämän päivän säästäjät eivät silloin enää ole vastaamassa visioistaan. Joten mitä väliä.

(* tiedän ettei ala-asteella kovin usein opeteta ruotsia)