Kategoriat
Yleistä

Kotitalousvähennys mietityttää

Hei vaan. Se on Jasmo ja politiikkanurkkaus taas. Tuli taas päänsärky. Tällä kertaa kotitalousvähennyksestä. Nykyinen hallitus on laskenut kotitalousvähennyksen 40% työkuluista ja katto on 2250e. Parhaimmillaan luvut olivat 60% ja 2500e paikkeilla.

Asiasta keskustellaan jälleen. Esimerkiksi SAK ja EK (oikein samanmielistä, huikeaa!) ovat ehdottaneet nyt elvytystä kotitalousvähennystä korottamalla. Hesarin pääkirjoituksessa (€) on samansuuntainen ehdotus.

Vasemmisto ei asiasta lämpene. Ja tämä oli se hetki, mistä minä tempaannuin mukaan tähän keskusteluun. Paavo Arhinmäki kertoo Twitterissä seuraavaa:

Kokoomuksen superkotitalousvähennys tarkoittaisi siis yli 75 vuotiaille kohdistettua kotitalousvähennystä, jossa ei olisi omavastuuta ja työn osuudesta saisi vähentää verotuksessa 70%.

Myös Li Andersson twiittaa asiasta. Hän on samaa mieltä Paavon kanssa siitä, että kotitalousvähennyksen hyödyt menevät suurituloisille.

Tässä kohtaa itselle tuli hieman kummallinen olo. Olen aina itse ajatellut tätä niin, että kotitalousvähennys auttaa nimenomaa pienempituloisia (siis että ei tarvitse olla suurituloinen, vaan vähän pienempikin riittää) hankkimaan palveluita, jotka tukee työllisyyttä, vähentää harmaata taloutta ja niin edelleen. Koska Vasemmistoliitosta nähdään asia hyvin eri tavalla, niin piti ihan pohdiskella asiaa.

Minkälaisia vaikutuksia kotitalousvähennyksen ehtojen muuttamisella on?

Kotitalousvähennyksestä ei ole oikeastaan juurikaan tehty tutkimusta. Tämä on kyllä hieman outoa, mutta näin ainakin lehdistössä sanotaan. Vastikää VATT on alkanut tutkimaan asiaa. Paavon ja Lin viittaukset siihen, ketä etu hyödyttää, perustuu verottajan tilastoihin siitä, että ketkä kotitalousvähennystä käyttävät. Käytännössä: mitä suuremmat tulot, niin sitä todennäköisemmin hyödynnät kotitalousvähennystä.

Vuosien varrella maksimieuroja ja prosentteja on vatkattu suuntaan ja toiseen. Tällä hetkellä 40% työvoimakustannuksista ja vähennyskatto 2250e + 100e omavastuu. Tätä on pienennetty, koska vasemmalla ei tykätä kotitalousvähennyksestä.

Mutta pienentyneet prosentit ja tuo omavastuu – sehän vie sitä nimenomaa kauemmaksi pienituloisilta. Pitää olla enemmän ja enemmän itsellä kykyä maksaa palveluista, jotta voi siitä osan saada takaisin. Näin etu kohdistuu nimenomaa hyvätuloisiin.

Esimerkki. Siivoojat käy kohteessa ja se siivoustyö maksaa 400e / kk. Vuodessa siivoojat ottaa siis 4800 euroa. Omavastuu on 100 euroa.
40% vähennyksellä maksettavaa jää 2820 +100e
60% vähennyksellä maksettavaa jäisi 1880 + 100e

Elikä kun prosenttiosuus on laskettu alaspäin, se siis tarkoittaa (tietysti) sitä, että ostettavien palvelut ovat kalliimpia. Tässä esimerkissä perheellä pitää olla siis kykyä maksaa 940 euroa enemmän vuodessa siivouspalvelusta, jotta voivat hyödyntää vähennyksen. Ja tämä on tärkeä kohta tässä pointissa: Jos ei ole varaa maksaa tuota ylimääräistä 940 euroa, et voi ottaa kotisiivousta ollenkaan ja vähennys jää käyttämättä.

Joten vasemmistoliitto kohdistaa etuja nimenomaa hyvätuloisemmille. Ja tämä on minusta todella outoa. Minulla aina tällainen looginen ristiriita saa pään kipeäksi. Miksi prosentteja pienennetään? Eikö kannattaisi ennemmin pitää prosentti korkealla ja omavastuu pienenä, niin vähennystä olisi mahdollisuus käyttää pienemmälläkin omalla rahalla?

Vasemmistoliitto tokikaan ei ole yksinään hallituksessan enkä halua heitä tässä sen enempää nostaa tikun nokkaan. Mutta kotitalousvähennyksen liikehdintä tuntuu oudolta.

Kenelle kotitalousvähennyksen hyödyt menevät?

Mitä paremmat tulot, sitä todennäköisemmin henkilöt käyttävät kotitalousvähennystä. Suomessa kotitalousvähennyksissä dominoi remontteihin kohdistuvat vähennykset (85%).

Tutkimuksissa ei ole selkeitä vastauksia siitä, että hyödyttääkö kotitalousvähennys palveluyrittäjiä. Sitä ei ole oikein tutkittu ja yleisesti katseltuna näyttää siltä, että palveluiden hankinta ylipäätään on lisääntynyt.

Yksi suosittu ajatus on se, että kotitalousvähennyksellä usein ostetaan pieniltä yrityksiltä työtä. Remontteja, kodinhoitoa, hoivapalveluita. Varakkaampi pääty maksaa ja (yleensä) pienempipalkkaiset tekevät. Tämä ajatus päätyy siihen, että kotitalousvähennys edistää työllisyyttä ja lisää verotuloja.

Muutamia valuvikoja on. Koska kotitalousvähennystä hyödynnetään ennen kaikkea remonteissa, auttaa se omistavaa kansaa pitämään huolta omistuksestaan. Eli verojen kautta tuetaan sitä, että ihmiset pitää huolta omasta omistuksestaan. Ja omistajat ovat taas kerran yleensä niitä, joilla on sen verran varakkuutta, että jotain voi omistaa.

Ruotsissa tätä on taklattu niin, että kotitalousvähennyksestä vain (pienemmän) osan voi käyttää remontointiin ja muu on korvamerkitty suoraan palveluhankintaan. Vaikkapa siivouspalvelu kyllä parantaa elämänlaatua, mutta ei sinänsä paranna omistuksen arvoa.

Kuten kaikissa muissakin tämän kaltaisissa tuissa, on esitetty pelkoja, että tuet korottavat palveluiden hintoja ja siten ajavat niitä vielä kauemmaksi niiltä, jotka eivät tukea pysty käyttämään. Tähän en osaa muuta kommentoida, kuin että ainakin kotisiivouspalveluissa palveluntarjoajia on sen verran runsaasti, että luulisi kilpailun olevan hinnan osalta aika kovaa. Mutta tämä voi olla oikea ongelma, enkä siihen osaa sanoa mitään.

Joten

Olisi varmasti järkevää, että kotitalousvähennys jaettaisiin myös Suomessa remontointiin ja muihin palveluihin. Ettei tuet kohdistu pelkästään oman omaisuuden kunnossapitoon tai arvon kasvattamiseen.

Jotta myös pienituloisella olisi edes joskus mahdollista hyödyntää palveluita, kannattaisi omavastuu olla pieni ja korvausprosentti iso.

Sitra on tehnyt tästä asiasta oman ehdotuksensa. Jos asia kiinnostaa, se kannattaa selata läpi. Kokoomus on käytännössä kopioinut omat ajatuksensa Sitralta.

[22.11. klo 21.13 korjattu kotitalousvähennyksen laskentaa]

Kategoriat
Yleistä

Päästöjä pitäisi vähentää, mutta se ei saa vaikuttaa minuun

Viime viikolla uutisoitiin työryhmän tuloksista, joka yritti hahmottaa maailmaa jossa liikenteen päästöt laskisivat voimakkaasti. Kyllä siinä taas pieni mieli oli kovalla koetuksella.

Mieleni on ollut kovalla koetuksella autoiluun liittyvästä verotuksesta, ennen kaikkea polttoaineverotuksesta, ennenkin. Kas tässä hyvää paatosta ja tässäkin lyhyt naseva kommentti. Tällaisiin reippaasti yli 10v vanhoihin postauksiin kun voi linkittää, niin tietää että on ainakin hetken roikottanut tätä blogia linjoilla

No mutta asiaan. Työryhmä suosittaa 700 000 sähköauton diilaamisesta Suomen liikenteeseen, jotta kenenkään ei tarvitsisi nostaa polttoaineen hintaa. Vähän varovaisesti uskalletaan kuitenkin mainita, että ehkä jos mikään muu ei auta, niin sitten voisi harkita polttoaineen hinnankin nostamista.

Ettei vaan innostuttaisi liikaa polttoaineverojen nostamisesta, niin Timo Harakka (sd) ilmoittaa heti, että polttoaineiden hinnan nostaminen on tosiaankin viimeinen vaihtoehto. Toinen suosikkipuolueeni ja muutenkin tulevaisuuspuolueeksi profiloituva Keskusta muotoilee toisin: Keskusta haluaa lopettaa autoilijan syyllistämisen.

Keskustalla on tullut nimi kirjoitettua hallitusohjelmaan ja päästöjä pitäisi pienentää. Valitettavasti kaupunkihipstereiden fixien hiilijalanjälki liian pieni, niin ei keksitä että kuinka sitä voitaisiin tehdä. Että voisi kuitenkin turvetta polttaa kuin viimeistä päivää ja autoiluakaan ei missään tapauksessa saa mitenkään verotuksellisesti ohjata.

Tässä vaiheessa varmaan hyvä antaa disclaimer, että vaikka täällä Tampereella asutaan, niin yli 30tkm tulee kilsoja auton matkamittariin joka vuosi. En tiedä onko se paljon vai vähän, mutta vaikka auto vie bensaa vain ~5 litraa satkulla, niin menehän tuossa jo. Että tuntuu se omassakin pussissa, kun bensamittarilla käy.

No, jotta Keskusta voi veivata aluepolitiikkaansa ja jotain pitää tietysti keksiä, niin taas tulee mieleen se paikannukseen perustuva verotus. Keskusta funtsii sitä niin, että verotus kilometreistä voi olla iso niillä alueilla missä ei asu Keskustan kannattajia ja pieni sitten kannatuksen sydänmailla.

Kokoomuksella on ehkä hieman loogisempi ajatus. Se menee jotenkin niin, että kun lasketaan uusien autojen verotusta, niin kulutukset oletettavasti pienenevät, kun autokanta uusiutuu. Tutkijat eivät usko tähän teoriaan, mutta se ei estä Kokoomusta. Sinänsä olisi loogista kääntää autoilun verotusta auton omistamisesta sen käyttöön. Muutenkin Kokoomuksen setti on itseasiassa kovinkin johdonmukainen!

Siinä ihan ensimmäisenä mainitussa esityksessä sanottiin, että kaikkein tehokkain tapa pienentää päästöjä olisi polttoaineen hinnan nousu ja polttoaineen tulo osaksi päästökauppaa. Tämä ei käy kenellekään, koska kaikkien puolueiden kannattajissa on autoilijoita.

Tulee pää kipeäksi. En tajua mantraa siitä, että syrjäseudulla on pakko ajaa autolla. Ja että kyllä sitten menee jakeluyhtiöt nurin ja Ponssekaan ei saa Vieremältä vehkeitään liikkeelle – vaikka taitavat liikkua junalla. Eli jos autoilua pitäisi vähentää se ei nyt vaan käy. Koska sitä saattavat joutua vähentämään omat kannattajat.

Isoimmat päästöt tulee keski- ja hyvätuloisilla. Ostetaan vähän tehokkaampaa ja isompaa autoa ja kilsojakin tulee paljon. He ottavat isoimman hitin, mutta voidaan tietysti todeta että heillä se ei tunnu. Pari euroa tankatessa lisää. Heikossa asemassa olevat sen sijaan kärsivät. Heidän välttämättömät ajot tulevat kalliimmiksi.

Siellä maaseudullahan on siis pakko ajaa. Ei ole julkista liikennettä. Tämä mantra on se mitä hoetaan. Mutta onko niin, että maaseudulla ajetaan siis vain ja ainoastaan pakollisia kilometrejä? Ei ollenkaan turhaa? Nimittäin, ajatuksenahan on vähentää niitä kilometrejä. Kaikilta. Ja se vähentäminen tehdään sen kautta, että se maksaa enemmän. Ideana ei ole rankaista pienituloista. Vaan tehdä saastuttamisesta kalliimpaa. Tämän ero tuntuu olevan mahdottoman vaikea tajuta. Ei auta, vaikka on marraskuu ja kohta +15 astetta lämmintä. Ei minun bensojani saa viedä!

Näyttäisi olevan valmiiksi eräänlainen progressiokin (viittaan hyvätuloisten isompiin autoihin). Tämähän on nannaa vasemmalle. Mutta sieltäkin vastustetaan. Viimeinen vaihtoehto sanoo sd.

Niinhän se on, että poliitikot kyllä tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta eivät tiedä sitä, miten tulla valituksi uudelleen sen jälkeen. Tämä on ilmiselvä keissi. Ollaan valmiita investoimaan satoja miljoonia johonkin digihärpäkkeeseen jolla seurattaisiin autoja sen sijaan että tehtäisiin se suoraviivaisesti. Että olisi kansalaiselle vaan epäselvempää, että mistä se autoilun hinta muodostuu. Että ei olisi niin selvää että kenen vika se on.

Jos poliitikot olisivat nohevia, lähettäisiin hallitsemaan polttoaineiden kulutusta päästökaupan kautta. Tuki niille sektoreille, joita halutaan tukea voi olla suoraviivaista. Korotetaan vähän indeksejä, keksitään yrityksille sopivasti keppiä ja porkkanaa (jotta myös kuljetusyrittäjien kannattaa yrittää olla vähäpäästöisiä) ja iteroidaan siitä (#juhasipilä). Ei rakenneta mitään digihärveliä.

En tajua miten politiikasta on tullut niin munatonta, että pelätään äänestäjää niin paljon. Äänestäjää ja persuja. Mutta ei se persujen pelko kyllä omaa kannatusta nosta. Korkeintaan hidastaa laskua. Mutta pitäisi olla oma linja, joka voi kerätä kannattajia. Pelkkä vastustaminen ei oikein riitä.

Ärsyttääkö ketään muu tämä polttisverokeskustelu?

Kategoriat
Yleistä

Hyvä ja joustava hosting-palvelu

Olen ollut Webfactionin asiakas. Sivuni ovat pyörineet ties kuinka kauan Webfactionilla. Miksi? Se on palvelu, jossa samalla maksulla saa tietyn speksin eikä rajoituksia esimerkiksi domainnimien, tietokantojen, applikaatioiden määrän jne suhteen. Tällaisia rajoituksia tunnutaan keksivän hosting-palveluita varten aika usein. Ikäänkuin haluaisin maksaa sähköpostiosoitteista tai tietokannoista lisää rahaa. Ne kun ei käytännössä vaikuta mitenkään palveluntarjoajan kustannuksiin, pl. levytila.

Webfaction myytiin vuosi sitten Godaddylle ja odotusarvoista oli, että jossain vaiheessa jotain synergiaetuja aletaan hakemaan ja yhdistelemään palveluita. Se tapahtuu nyt ja asiakkaat ovat saaneet viestin siitä, kuinka seuraavan 6kk aikana kaikki palvelut siirtyvät tsoHostille, joka on myös Godaddyn omistama palveluntarjoaja.

tsoHost ei kuitenkaan tarjoa samanlaista vapautta kuin Webfaction tarjosi. Siksi aloin etsimään vaihtoehtoja. Twitterissä minulle aika nopeasti vinkattiin palvelu nimeltä Opalstack.

Se on Webfactionilta lähteneen jengin oma spinoff. Joka tekee sitä mitä Webfaction teki, joskin kenties taas hieman paremmin ja terävämmällä kärjellä. Managed Shared Hosting ja Managed VPS palvelut. Ei muita palveluita. Käyttäjät maksavat raudasta (prossua + muistia + levyä + siirtotietä) ja vaikka aika tehokkaat käyttäjäpaneelit etc on käytettävissä, siellä klikkailu ei maksa lisää rahaa. Voit ajaa vaikka 100 eri sivustoa siellä, ihan samaan hintaan.

Minun kaltaiselleni hahmolle oikein hyvä ratkaisu. Ei jää mikään kokeilu tai kavereiden kokeilu tai meripelastuksen verkkosivut siitä kiinni, että niiden järjestäminen paikalleen maksaisi jotain lisää. Vaan kaikki kuuluu hintaan. Aika jees.

Suosittelen et käyt yytsimässä. Jos tarvetta moiselle joskus tulee.

Opalstack.

Kategoriat
Yleistä

E-urheilu:Aloittelijan opas – Johdanto elektronisen urheilun maailmaan

Etkö vielä tiedä mistä eUrheilussa on kyse? Ei hätää – tämän artikkelin luettua tulet ymmärtämään mitä elektroninen urheilu on ja miksi siitä on tullut niin suosittua. Kerromme muun muassa mistä peleistä e-urheiluturnauksissa kilpaillaan, lajin historiasta ja sen tulevaisuudesta.

Elektroninen urheilu on yksi suosituimmista viihdemuodoista tänä päivänä nuorten aikuisten keskuudessa. Se on myös monen nuoren vapaa-ajan harrastus ja yhä useamman ihmisen tulonlähde. Näiden syiden takiaeUrheilu on mielestämme asia, josta kaikkien tulisi tietää, varsinkin kun sen suosio on vain jatkanut kasvamistaan viiden viimeisen vuoden aikana.

Eräässä viime vuonna tehdyssä kyselyssä todettiin, että 58 prosenttia 14–21-vuotiaista sanoi katsovansa ihmisiä, jotka kilpailevat videopeleissä (näistä vastaavan moni myös pelasi itse kyseisiä pelejä). Tämä on valtavan suuri luku, kun sitä verrataan perinteisten urheilulajien, kuten jalkapallon ja jääkiekon katsojalukuihin.

Mistä elektronisessa urheilussa on kyse?

Mutta ennen kuin tutkimme e-urheilun radikaalin kasvun syitä, haluamme määritellä ensin joitain lajin perusteita.Elektroninen urheilu tai eSports on videopelilaji, joka kattaa laajan valikoiman videopelejä, faneja ja katsojia. Sitä pelataan kaikkialla maailmassa ja sen suosio on nopeasti kasvanut vuosi vuodelta. Elektronisesta urheilusta on tullut jopa niin suosittua, että erilaiset uhkapelisivustot, kuten Unibet vedonlyönti ovat alkaneet tarjoamaan asiakkailleen mahdollisuuden lyödä vetoa siitä.

Teknologian nopea kehittyminen ja erilaiset sivustot ovat mahdollistaneet tämän ja monen muun genren räjähdysmäisen kasvun Twitch.tv kaltaisilla suoratoistoalustoilla. Videopelistriimit keräävät säännöllisesti jopa tuhansia katsojia, kun tavalliset ihmiset kilpailevat muita pelaajia vastaan tai yrittävät voittaa valtavia voittoja netissä. Varsinaiset elektronisen urheilun turnaukset keräävät jopa miljoonia katsojia ympäri maailmaa, kun ammattilaispelaajat kilpailevat paremmuudesta ja suurista turnausvoitoista.

Vaikka League of Legends eli LoL on yksi suosituimmista lajin peleistä sekä Yhdysvalloissa että kansainvälisesti,elektroninen urheilu pitää sisällään myös monia muita lajeja kyseisen pelin lisäksi. Olet saattanut itsekin pelata joitain suosittuja eUrheilu pelejä, kuten Fortnitea, Super Smash Brosia tai Call of Dutya

Mistä peleistä ammattilaispelaajat kilpailevat?

Yleensä ammattilaispelaajien tai joukkueiden pelaamat pelit ovat strategiapelejä, joihin kuuluvat taisteluareenamoninpelit (MOBA). Tällaisia pelejä ovat muun muassa LoL ja muut reaaliaikaiset strategiapelit (RTS). Muita erittäin suosittuja pelilajeja ovat ensimmäisen persoonan ampujapelit (FPS) tai taistelupelit. Vaikka tällaisia​​ pelejä ei pidetä perinteisinä strategiapeleinä, niissä menestyminen vaatii yhtä paljon taitoa, ryhmätyötä ja nopeita refleksejä.

Reaaliaikaiset​​strategiapelit ovat saaneet nimensä siitä, että ne eroavat perinteisistä vuoropohjaisista peleistä. Pelaajien on ohjattava yksiköitä reagoimaan erilaisiin tapahtumiin pelin edetessä. Suosituimpia esimerkkejä RTS-peleistä eUrheilussa ovat StarCraft II tai Warcraft III. Eräs mielenkiintoinen fakta StarCraft ja Warcraft peleistä on se, että kyseisten pelien ammattilaispelaajat ovat megatähtiä niissä maissa, joissa pelejä pelataan eniten.

Miten eUrheilu pelejä pelataan

Kun katsot e-urheiluturnausta, voit nähdä saman tyyppisen asetelman, johon olemme tottuneet perinteisten urheilulajien turnauksissa. Kommentoijat antavat tietoa joukkueista, pelaajista, liigoista ja turnauksista live-yleisön seuratessa pelejä innoissaan. Kuten perinteisten urheiluotteluidenkin kohdalla, pelit ja turnaukset lähetetään suorana sadoille tai jopa miljoonille faneille, jotka seuraavat turnauksia livenä suoratoistoalustojen, kuten YouTuben, Twitchin ja Facebookin kautta.

Yksi ainoa asia, joka hidastaa lajin kasvua (joka muuten kasvaa edelleen mielettömällä vauhdilla, sillä lajin fanikunta on kasvanut hieman yli 50% vuodesta 2016 lähtien, jolloin sitä seurasivat noin 557 miljoonaa katsojaa ja harrastajaa), on kansallisen tai kansainvälisen ammattiliigan, kuten NFL: n tai NBA:n puuttuminen.

Livepelaaminen

Kuva: Unsplash https://unsplash.com/photos/TPH3q6202qA

Erilaisten suoratoistoalustojen, kuten uskomattoman suositun Twitch-suoratoistosivuston avulla, ammattilaispelaajat tai liigat voivat tavoittaa lukemattoman monia faneja reaaliajassa. Yksittäisille pelaajille Twitch.tv:n kaltaiset alustat mahdollistavat vuorovaikutuksessa olemisen fanien kanssa. Suurille turnauksille erilaiset alustat ovat mahdollistaneet jopa miljoonien katsojien keräämisen ja erittäin suuret mainostulot.

TwitchTracker sivuston mukaan Twitch.tv suoratoistoalustan lähes 600 000 keskimääräisen katsojan odotetaan kasvavan jopa 1,28 miljoonaan tämän vuoden loppuun mennessä. On siis selvää, että suoratoistopalvelut ovat tulleet tänne jäädäkseen.

Yhteenveto

Luettuasi tämän artikkelin ymmärrät nyt mistä elektronisessa urheilussa on kyse ja miksi lajista on tullut niin suosittu, erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Erilaiset teknologiat ja innovatiiviset suoratoistoalustat ovat mahdollistaneet tämän viihdemuodon syntymisen ja sen räjähdysmäisen kasvun.

Uskotko sinä, että elektronisen urheilun suosio tulee jatkamaan kasvuaan? Kerro minulle jättämällä kommentti alle!

Kategoriat
Yleistä

Videopelit ovat hauskoja – Tästä se johtuu ja näin ne koukuttavat meitä

Videopelit ovat hauskoja. Sinä tiedät sen ja minä tiedän sen. Mutta kysymys kuuluu, miksi näin on? Miksi ihmiset käyttävät jopa satoja euroja ja satoja tunteja vuodessa videopelien pelaamiseen?

Ensinnäkin hauskuus on suhteellista, ja ihminen usein vertaa sitä käytettävissä oleviin vaihtoehtoihinsa. Jos sinun pitäisi esimerkiksi pelata Uno -peliä, kun sinulla on kotonasi 50” älytelevisio ja kotiteatteri, voin lyödä vetoa, että tylsistyisit pelatessasi peliä.

Mutta mene sitten mökille erämaahan, jossa sinulla ei ole käytössäsi Wifiä, videopelejä, tietokoneita ja teknologiaa – ja tulet huomaamaan kuinka Unosta tulee yhtäkkiä maailman jännittävin peli. Mutta mitkä asiat sitten todella tekevät jostain pelistä hauskan? Mikä tekee jostain aktiviteetista niin viihdyttävää, että sitä haluaa mieluummin kuin muita asioita?

Miksi videopelit ovat hauskoja?

Ne lähettävät meidät uusiin todellisuuksiin

Tämä saattaa olla ilmeisin syy sille miksi videopelit ja casino pelit ovat niin suosittuja ihmisten keskuudessa. Niitä pelatessaan pelaajat voivat ottaa uuden ja erilaisen roolin maailmoissa, joita he eivät muuten pystyisi tutkimaan lainkaan.

Videopelit sisältävät supersankareita, myyttisiä olentoja, alieneita, hirviöitä ja erilaisia syvää ​​kunnioitusta herättäviä ympäristöjä. Lisäksi ne antavat pelaajan todellakin kokea elävänsä näissä maailmoissa. Jotkut kutsuvat tätä ”todellisuudesta pakenemiseksi”, mutta minusta videopelit tarjoavat vain mahdollisuuden tutkia asioita erilaisesta näkökulmasta.

Kaipaamme saavutuksia

Mikä on tärkein vinkki itsesi tai liiketoimintasi parantamiseksi? Tavoitteiden asettaminen. Jos emme tavoittele jotain, emme halua tehdä töitä asioiden eteen. Miten tämä sitten pätee videopeleihin? No, videopelit sisältävät pohjimmiltaan yhden tavoitteen, jota pelaaja tavoittelee.

Videopelit tarjoavat pelaajille koko ajan saavutettavia asioita aina pelin päihittämisestä kilpailemiseen muiden pelaajien kanssa netissä. Olet saattanut kuulla jo ”pelillistämisestä”. Pelillistämisessä on kyse pelien perinteisten elementtien (kuten pisteiden, kilpailujen ja sääntöjen) soveltamisesta muille alueille tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä on myös yksi iso syy sille, miksi videopelit ovat hyväksi ihmisille niiden tarjoaman viihdearvon lisäksi.

Pulmat pitävät meidät kiinnostuneina

Aivot eivät vaadi suurta haastetta jäädäkseen ”koukkuun” jonkin saavutuksen jahtaamiseen. Katso vain ristisanatehtäviä, sudokua ja muita yksinkertaisia​​pelejä ja tulet huomaamaan kuinka haluat ratkoa ne. Lisää sekaan videopelien interaktiiviset ja graafiset elementit, niin sinulla on paljon kiinnostavampia pulmia ratkottavana.

Missä muualla jatkuva epäonnistuminen lisää motivaatiotasi päihittää tavoittelemasi asia? Tiedämme miltä voittaminen tuntuu – oikean vastauksen saaminen, ja jonkin asian loppuun tekeminen. Palapelit tarjoavat meille mahdollisuuden tuntea kaikki nuo hyvät tunteet. Useimmat meistä kaipaavat jatkuvasti vakuutusta siitä, että olemme tarpeeksi fiksuja tai riittävän älykkäitä päihittämään kohtaamamme pulman. Videopelit tarjoavat meille mahdollisuuden kokea näitä onnistumisen tunteita turvallisessa ympäristössä.

Yhteenveto

Kilpaileminen, pulmat ja mahdollisuus uppoutua kokonaan uuteen maailmaan ja aikakauteen? Videopelit ovat hauskoja näistä syistä ja monista muista syistä. Ja kuten minkä tahansa muunkin hauskan asian kanssa, on luonnollista, että haluamme pelata videopelejä lähes koko ajan. Monet ihmiset saattavat kuitenkin jossain vaiheessa elämäänsä lopettaa videopelien pelaamisen. Nämä entiset pelaajat saattavat kuitenkin myöhemmin saada paljon irti videopelien suunnittelemisesta tai kehittämisestä.

 7 tärkeintä syytä miksi pidämme videopelien pelaamisesta:

–   Voimme uppoutua niitä pelatessamme toisiin todellisuuksiin

–   Janoamme onnistumisen elämyksiä

–   Ongelmien ratkominen pitää meidät kiinnostuneina

–   Pelit kehittävät ihmisen kielitaitoa

–   Peleistä on hyötyä ihmisen hyvinvoinnille

–   Sosiaaliset taidot kehittyvät pelatessa

–   Tunnetaidot paranevat videopelejä pelatessa

Mitkä ovat ne asiat, joiden takia sinä pidät videopelien pelaamisesta edellä mainittujen syiden lisäksi? Kerro minulle jättämällä kommentti alle!

Kategoriat
Yleistä

Virtuaalitodellisuus on täällä jäädäkseen

Virtuaalitodellisuusmarkkinat ovat olleet viime vuosina yksi eniten kasvavista aloista laajemmassa viihde- ja tietotekniikkatilassa. Tälle teknologialle on valtava määrä sovelluksia, joten ei ole ollenkaan yllättävää nähdä monenlaisten yritysten ja sektorien ottavan tämän käyttöönsä ja yrittävät käyttää tekniikkaa toiminnan sekä tuotannon parantamiseen. Sen saadessa yhä enemmän ja enemmän massojen hyväksyntää, virtuaalitodellisuuslaitteet, kuten päähineet ja järjestelmät tulevat halvemmiksi ja siten ne ovat helpommin saatavilla yrityksille sekä yksityishenkilöille. Muun muassa nettikasinot ovat vihjailleet virtuaalitodellisuuden käyttöönotosta pöytäpeleissä todellisentuntuisemman pelikokemuksen luomiseksi.

Tämän sektorin kasvun mittakaava käy ilmi siitä, että virtuaalitodellisuusmarkkinoiden odotetaan nousevan maailmanlaajuisesti 62 miljardiin dollariin vuoteen 2027 mennessä, vuosittaisen kasvun ollessa 20 % tästä hetkestä vuoteen 2027. Suurin kasvua edistävä tekijä on tekniikka itsessään, koska sen avulla käyttäjät voivat rakentaa valitsemansa simuloidun ympäristön mihin tahansa tarvitsemaansa tarkoitukseen. Olemme esimerkiksi nähneet, että sairaalat käyttävät virtuaalitodellisuutta (VR) sekä lisätyn todellisuuden (AR) järjestelmiä lääkärien ja sairaanhoitajien kouluttamiseksi leikkaukseen, kun taas jotkut sotilasvoimat ovat myös käyttäneet sitä alustavasti taisteluharjoituksiin. Toinen mahdollinen käyttötapa on mahdollistaa orastavien lentäjien käyttää VR:ää lentosimulaatioihin. Samalla, tämänhetkisessä tilanteessa, VR on avannut entistä enemmän tapoja ihmisille kokea paikkoja, joihin he eivät tällä hetkellä pääse. Täten olemme nähneet esimerkiksi monien kuuluisien museoiden tarjoavan tällä hetkellä ihmisille täysin mukaansatempaavia VR-kierroksia ihmisille, koska he eivät voi fyysisesti olla läsnä näissä paikoissa. Jotkut muut lomapaikat ovat myös seuranneet tätä esimerkkiä. Lisäksi urheiluliigat ja -organisaatiot harkitsevat ajatusta mahdollisuudesta antaa fanien tuntea olevansa taas takaisin suosikkijoukkueensa stadionilla, poistumatta oman kotinsa mukavuudesta ja turvallisuudesta. Olemme esimerkiksi nähneet erilaisten jalkapalloliigojen Euroopassa jatkavan pelejään suljettujen ovien takana, ja osa niistä saattaa ottaa VR-tekniikan käyttöön ensi kaudella, jotta kausilippujen omistajilla olisi jonkinlainen ottelupäiväkokemus. Toinen alue, jolla VR on menestynyt hyvin, on kasinoliiketoiminta. Kasinot ja uhkapelipaikat ovat tällä hetkellä myös suljettuina maailmaanlaajuisesta pandemiasta johtuen, joten operaattoreiden on täytynyt miettiä uusia ja innovatiivisia tapoja pitää kiinni asiakkaistaan. VR on noussut hyväksi ratkaisuksi tähän ongelmaan, joten me olemme nähneet monien oikean rahan kasinoiden tarjoavan asiakkaille mahdollisuuden käyttää VR-päähinettä ja tulla siirretyksi jälleen kasinolle mukaansatempaaviin kasinopeleihin saaden sen tuntumaan siltä, kuin olisit jälleen sisällä kasinolla.

Nämä ovat joitakin tämän teknologian tämänhetkisiä ja potentiaalisia sovelluksia. Älypuhelinten käytön lisääntyessä ympäri maailmaa, niistä on tullut ensisijainen tapa toimittaa mitä tahansa digitaalista sisältöä käyttäjille, ja sama pätee myös VR:ään. Vaikka VR-laitteita onkin vielä melko vähän vähittäiskäytössä, tämän tekniikan kaupallisia ja teollisia sovelluksia ei tarjota älypuhelinten kautta, ja siksi yritykset kehittävät paljon kattavampia ja yksityiskohtaisempia VR-järjestelmiä käytettäväksi kaupallisessa ympäristössä.

Lisäksi tämänhetkinen globaali skenaario on tehnyt VR:stä entistäkin tärkeämmän, koska sen avulla voidaan hoitaa paljon töitä ilman työntekijöiden tarvetta olla fyysisesti läsnä paikalla. Tämän takia onkin mielenkiintoista nähdä miten tekniikka sen saatavuus kehittyvät tämän ajanjakson aikana, mutta niin monien potentiaalisten käyttötapojen kanssa voidaan turvallisesti olettaa, että VR on täällä jäädäkseen.

Kategoriat
Korona

Hajatelmia koronakesästä

En jaksanut laittaa mitään päivänumeroa blogipostaukseen, kun eihän tämä mikään koronapostaus ole – ei koronasta ole paljon Suomessa seurattavaksi tällä hetkellä.

Nyt voidaan keskittyä jännittämään, että milloin ja mistä 2. aalto tulee. Tuleeko vierastyöläisiltä, vai tuoko suomalaiset matkailijat sen tullessaan Italiasta tai jostain muualta, mihin on nyt ihan pakko lähteä, koska on vaan pakko.

Lueskelin blogiin kirjoittamiani vanhoja juttuja, ennen kaikkea koronan aikaan kirjoitettuja muutamia postauksia. Kesälomani päättyy juuri, onkin ihan hyvä kerrata niitä asioita, joita luulin ja kuvittelin hoksanneeni tässä aikana.

Meillä ryhdyttiin myös sanoista tekoihin. Asunto vaihtuu, osittain koronan siivittämänä, 40m2 suurempaan syyskuun alussa. Saa työhuoneen ja muutenkin hieman väljyyttä asumiseen. Voihan olla, että toinen, kolmas, neljäs jne koronakierros tekee kotona viihtymisestä kovinkin tärkeän asian.

Muistatko kun vielä odotit jotain, kysyin muutama kuukausi sitten. Odotuksia on nyt hieman, kuten muuttaminen. Tulevaisuus myös vähän pelottaa, sillä en tiedä miltä se tuntuu, jos koronakaranteenit alkavat isosti uudelleen. Ainakin uutuuden viehätys on mennyttä.

Meillä hajosi televisio. Sonyn 55″ vuoden vanha televisio alkoi näyttämään puurokuvaa. Ihan kuin ”näytönohjain” olisi ylikuumentunut tai jotain. Lähti takuuseen. Ei ollut aivan helppo prosessi, mutta lopulta kuitenkin kohtuullisen asiakaslähtöinen. Telkkari on nyt siis takuuhuollossa ja meillä niitä telkkareita on vain yksi. Mitäs nyt iltaisin tekisi? Pädillä voisi katsoa vaikka Netflixiä, mutta se on eri. Pädillä tulee, ainakin minulla, katsottua aktiivisesti sitä ohjelmaa. TV:n katsominen voi olla hyvinkin passiivista.

Niinpä sitten tietokone käteen ja taas voi siirtyä internetin rahapelien hauskaan maailmaan. Aikaisemmin kirjoittamani uskomus siitä, että uudella kasinolla voittaa enemmän, ei varmastikaan ole totta, mutta tuntuu jännältä. Joten taas mennään.

Googleen Paras kasinobonus jokaiseen kasinoon Suomessa ja sitten mennään. Tällä kertaa itseasiassa selvittelin kaikenlaista muuta kuin yleensä ja yritin vähän tunnustella, josko rahapelimaailmassa on joku mannerlaatta liikahtanut. Ja tullut jotain uutta.

Mutta ei. Samat bonusjärjestelmät kierrätysehtoineen kuin ennenkin. Toisaalta hyvä, niin ei tarvitse oppia tai ymmärtää mitään uutta. Toisaalta yhdentekevää. Taas meni parikymppiä maltalaisille pankkiireille. Tällä kertaa jäi voitot kotiuttamatta. Tälläkin kertaa. Mutta itse pelailen siis vihteen vuoksi pienillä panoksilla. En hae elämänmuutosta kasinopeleillä.

No se rahapelaamisesta. Tänä keväänä koronan innoittamana hankin jotain tavaroita tuon metsässä ulkoilun mahdollistamiseksi. Haluttaisi mennä telttailemaan ensiksi vaikka itsekseen ja sitten herra 7v kanssa, vaikkapa vaan rauhalliseen lähimaastoon. Käsitykseni lainsäädännöstä siihen liittyen on se, että kun ei kenenkään pellolle tai pihalle telttaa pystytä ja on ihan järki päässä paikalla, saa teltan laittaa about mihin vaan. Ei tosin luonnonsuojelualueilla. Siihen kylkeen retkikeitin ja riippumatto, niin avot. Siinä voisi pysähtyä ja kuulla omat ajatuksensa.

En kyllä näin kirjoitettuna tiedä, mihin kohtaan tätä unelmaa se herra 7v osuu. Hän on ilmeisesti omia ajatuksiaan kuunnellut jo tarpeeksi ja enää ei tarvitse. Mutta ehkä jos hänellä olisi joku kaveri mukana ja voisivat seikkailla luonnossa samalla kuin minä lepäilen (…) ?

Kesälomat ovat nyt käytännössä ohitse ja maanantaina alkaa oman osuuteni BKT:n kehittämisestä taas. En ole tosin varma, onko kuluttaminen lomalla parempaa bruttokansantuotteen kehittämistä kuin b2b bisneksessä juttujen työstäminen. Mutta, joka tapauksessa, nyt se taas alkaisi. Kelitkin paranee. Mukavampi ajaa töihin filolla (huomaatteko mitä positiivista ajattelua, selvästi loma auttanut!)

Lomaa jäi syksylle / talvelle pidettäväksi nyt poikkeuksellisesti hieman enemmän, kun ei tullut koronan aikaan lomailtua. Olisi tuntunut mielettömältä lomailla, kun istui kotona vaan muutenkin ja mihinkään ei olisi kuitenkaan saanut lähteä. Tekisi mieli myös lähteä syyslomalla johonkin matkalle, kenties ulkomaille, mutta tuntuu edelleen vähän turhan aikaiselta henkilökohtaisesti.

Siitä tuli mieleeni (öö, miten?) Antti Holman Oopperajuhlat -podcast-sarja. Ensinnäkin suosittelen sitä kaikille. Varsinkin heille, joita ei voisi vähempää ooppera kiinnostaa, mutta tekisi kenties silti mieli tietää siitä jotakin. Holma kykenee olemaan sopivan sarkastinen ja katsastaa oopperaskeneä tietyllä tavalla ulkoa. Se viihdyttää maalaistakin ja siitä tulee hyvä mieli. Lisäksi podcast-sarja ei ole kovin pitkä. Elikä kun on nyt kesälomalla vuokrattu se asuntoauto jolla kierretään Suomi, niin ehkä siinä vaiheessa kun perhe on jo kaiken sanottavan sanonut, onkin hyvä hetki kääntää podcast päälle!

Podcasteista vielä sen verran, että se on kummallista, että kaikki ne päättyvät kesäksi. Heinäkuussa ei julkaista mitään uutta oikein millään saralla, ainakaan suomeksi. Podcasteja varmaan kuunnellaan ennen kaikkea töihin mennessä / palatessa, mutta kyllä kai niitä lenkkeillessä ja puuhaillessakin kuunnellaan. Eli myös kesäisin. Voisihan niitä vaikka nauhoittaa etukäteen varastoon ja julkaista muutamia heinäkuussakin. Erottuakseen muista. Yle Areenan audiopuolelta seuraamani ohjelmat ovat tästä huono esimerkki. Yksikään ei ole julkaissut uutta sisältöä juhannuksen jälkeen. Suomi tosiaan on suljettu juhannuksesta heinäkuun loppuun.

Lopuksi vielä jotain ihan muuta! Nimittäin moraalipohdinta. Jos tarpeenasi olisi varastaa polttoainetta jostain, varastaisitko sen paloautosta, ambulanssista, pelastuslaitoksen tai meripelastuksen veneestä?

Kategoriat
Korona

Päivä 66: Puhutaan koronasta

Korona on ainakin Suomessa tällä hetkellä vähän sellaisen uuden normaalin tilassa. Vaikutus suurimmalle osalle on ollut vähäinen ja tällä hetkellä ihmisiä ihmetyttää, että pitääkö pelätä vai ei.

Viranomaiset ja valistuneet kansalaiset yrittävät muistuttaa, että tilanne ei ole ohi, vaikka nyt tilanne onkin hyvä.

Erilaiset asiantuntijat edelleen puhuvat epidemiahuipusta. Se minua hämää. Kuinka jokin epidemiahuippu kohdattaisiin ”kesän aikana” tai sen jälkeen. Jos tätä menoa mennään (alle 500 tartuntaa viikossa), epidemiahuippua ei tule koskaan.

No, mennyt hyvä onnistuminen ei ole tae tulevasta. Mutta jos tästä nykyisestä tilanteesta päädytään siihen, että koko populaation läpäisevä raivokas Covid-19 aalto rankaisee Suomea, niin jotain tehdään sitten kyllä erittäin väärin.

Lisäksi kun immuniteetista on tällä hetkellä epäilyksiä, niin se ei myöskään strategiana ole kovin kaksinen, siis sairastuttaa koko populaatio. Jos käykin kuin muiden flunssien kanssa, että sama homma tulee taas seuraavana vuonna.

No, ei ole tarkoitus blogipostata mitään epidemiapostausta. Omissa ajatuksissa vaan vaikuttaa jotenkin ristiriitaiselta maailmanlopun maalailut ja terveydenhuollon kantokyvyn rajojen pelkääminen ja samalla koko maassa on vähän yli 100 ihmistä sairaalahoidossa tämän osalta.

Ehkä olemme jossain taitekohdassa, missä itse kukin joutuu muodostamaan hieman uuden käsityksen taudista ja sen kanssa elämisestä. Kenties kyseessä ei tosiaan ole sellainen tauti, joka poistuu rokottamallakaan, vaan nautimme tästä ihanuudesta tästä ikuisuuteen.

Toivottavasti virus mutatoituisi vähemmän vaaralliseksi, niin mikäpäs siinä.

Kategoriat
Korona

Päivä 50: Ostin kalsarit. Taas.

Päivä 50. Onhan tuota menty. Oon taas innostunut kirjoittelemaan tajuttuani, että ei minun ole pakko – omaan blogiini – kirjoittaa koronaviruksesta, vaikka tämä sinänsä olikin ”koronavirusseuranta”. Ei sillä saralla tapahdu mitään erikoista. Jos sairastun, voin sitten päivitellä tautia. Toistaiseksi niin ei onneksi ole käynyt.

Koronakauhistelun sijaan ajattelin kertoa teille tarinan kalsareista. Nimittäin varmaan samoihin aikoihin, kun siirryin Solitalle töihin melko tarkkaa 5v sitten, ajattelin pienen palkankorotuksen myötä siirtyneeni sille levelille, jolla voisi olla rahaa hankkia kunnon kalsareita. Boksereita.

Nimittäin liian monet Man Basic kolme kappaletta kahdella kympillä -tyyppistä pöksyä oli kaapissa. Kyllähän ne kaapissa ihan hyvät on. Mutta istui huonosti ja anna olla, jos teki jonkun sportin. Ei kerennyt omasta pihasta pois kun lahkeet olivat jo rullautuneet nivusiin.

Vietin iltani rasvaillen reisiäni.

Tämä kirjoitus on menossa oudolle jengalle.

Yritin etsiä sitten turvaa bokserimarkkinassa sieltä, mistä ensimmäisenä voisi tulla mieleen etsiä. Calvin Klein. No, olihan ne paremmat, mutta kun lähti lenkille, viimestään puolivälissä ne kiertyivät nivusiin ja rasvapurkkia tarvittiin. En pitänyt sitä ongelmana, ajattelin vaan että näin nämä hommat toimii ja olen lihava ja huonokuntoinen, jolle kalsareiden kuuluukin vähän vittuilla.

Kun CK ei antanut rakkautta, suunnistin eri merkkeihin, joihin minulla oli jo tunneside ulkoilun suunnalta. Hankin bokserit Patagonialta (Capillene jotain), huonommin istuvia boksereita en ole löytänyt tähän päivään mennessä. Älä osta. Kuivuu kyllä nopeasti ja on varmasti tosi eettiset, jostain muovipullosta tehty. siltä tuntuvatkin.

Sitten shoppasin Arcteryxiltä boksereita. Kangas oli viimeisen päälle pehmeää ja mukavaa ja kokemus oli jo parempi. 45e boksereista tietysti vähän mietitytti. Onko tässä järkeä. En kovin montaa kymmentä haluaisi ostaa, ainakaan kerralla.

Eräänä päivänä ajelin fysiterapeutille valittamaan nilkkaa. Ajaminen tässä tapauksessa viittaa pyöräilyyn, olinhan innostunut tälläisesta arkipyöräilystä, joka nopeuttaa arkea ihanasti. Bokserit tuntuivat huonolta. Fyssarin jälkeen menin Subwayhin syömään ja selailin Hesarista uusimmat somekohut, jotka fyssarilla vietetyn tunnin aikana olisin missannut. Niitä oli monta.

Mutta vastaan tuli myös The Other Danish Guy -kalsarimerkin mainos. Tuo kalsarimerkki, joka mainosti käsittämättömän paljon televisiossa. Olin jo mieleni sopukoissa excelöinyt, kuinka monet kalsarit pitää myydä, että saa TV-mainoksista rahansa takaisin. Lisäksi yhdessä mainoksessa sillai viehkosti heilutettiin sormea sopivassa paikassa, jonka vuoksi ensi näkemällä tuntui siltä, että ukkelin kikkeli vilkkui mainoksessa.

Vähemmästäkin jää mieleen.

Klikkasin mainosta ja lukasin vähän sivuja. No huh huh, joku verkkokauppa josta saa pelkkiä kalsareita ja hinnatkin on alkaen 30e. Mutta sivuilla puhuttiin kikkeleistä ja palleista ja käytetiin muutenkin aika värikästä kieltä, joka minua luontaisesti puhutteli. Joko joku antaa aidosti tulla sivuille miltä tuntuu tai sitten on taitava copy. Onneksi olkoon joka tapauksessa!

No, aikani siinä sitten subia nakerrellessa ajattelin, että voisin tilata yhdet. Mutta jos tilaa kolmet, saa ilman postareita. Palkkapäivä, niin otetaan kolmet. KOLMET maksaa melkein satkun. Mitä helvettiä oikeasti. No, mutta mähän oon nyt hypännyt laatukalsarilevelille, ni laitetaan tilaten.

Jotta ei spoilata keltään mitään, niin pikakelataan nopeasti vuosi eteenpäin. Ensimmäinen tilaus on tehty 25.4.2019.

Tänään tilasin lisää. Kolmet, kun saa niin halvalla. Sen jälkeen kun ensimmäiset (siis kolme) TODG bokserit (itse vannon Globetrottereiden nimeen) saapuivat, olen käyttänyt käytännössä ainoastaan niitä. Man Basicit on lentäneet kaaressa roskiin. Kolmet Slatanin nimeä kantavat vielä on, mutta urheiluun eivät sovi. Enkä muutenkaan halua niitä käyttää. Arcteryxejä tai Patagonioita en pihinä ole heittänyt roskiin, mutta aina kun ne on jalassa, jossain kohtaa huomaa, että ei ole TODG.

En voi jumalauta ymmärtää miten voi olla boksereista innoissaan, mutta olen. On uskomattoman hyvät ja sitten kun innostuu vähän selailee heidän sivuja, niin ituhippeilykin on hoidettu (vanhoja kalaverkkoja jne). En oikeasti halua käyttää mitään muita. Todella hämmentävää.

TODGilla ei ollut mitään affilinkkiä, niin todetaan ihan sitten ilman ketunhäntää kainalossa, että pistäkääpä eurot suoraksi ja sinnepäin. https://theotherdanishguy.fi/ – Voin luvata että joitain palvelumuotoilukokemuksia saattaa olla vielä luvassa, ei kannata liikaa tutkia etukäteen.

Siinä on järkevästi investoitu parikymppiä. Tai satanen. Satasella niitä kannattaa ostaa.

Kategoriat
Korona

Päivä 49: Verkkokaupan perustaminen helposti

Korona on ajanut meitä ainakin kuluttajina enemmän ja enemmän verkkoon. Isoille toimijoille tämä on ollut lähinnä kapasiteettikysymys, mutta pienille kauppialle isompi mullistus. Osalla ei vielä verkkokauppaa ole tai ollut lainkaan ja osaamista sen pystyttämiseen ei ole eikä oikein varaa ostaa.

Minulla itselläni on, harrastuksena, tällä hetkellä lähinnä meripelastusyhdistysten tukemiseen keskittyvä verkkokauppa. Sinänsä kaikki muutkin yhdistykset ovat kyllä tervetulleita (</mainos>).

WordPress / PHP -miehenä pystytin sen Woocommercen päälle. Kun ryhdyin tuumasta toimeen, minulla oli jo Webfactionilla oma hosting-alusta, joten sitä ei tarvinnut hankkia. Siellä tämäkin blogi pyörii.

Mikroyrittäjän on aika helppo päästä aika pitkälle ilman mitään kiinteitä kustannuksia. Holvi tarjoaa ilmaiset pankkipalvelut, Klarna ja Paypal (esimerkiksi) tarjoaa maksunvälityksen ilman kiinteitä kustannuksia. Jos verkkosivuille ei vielä löydy mitään tilaa, saa ”WordPress-optimoituja” tiloja luokkaa 5e kuukaudessa.

FI-domainin saa vaikkapa domainkeskukselta 15e / vuosi. Jos ei ole pakko olla FI-domain, saa .com domaineita usein vaikkapa GoDaddyltä ihan pikkurahalla (ensimmäiseksi vuodeksi).

Eipä verkkokauppias sitten muuta tarvitsekaan. Itse hyödynnän vielä Mailjetin ilmaista sähköpostinvälityspalvelua, joka käytännössä poistaa jaettujen hosting-palveluiden ja muiden kökköviritysten ongelman huonosta sähköpostien välityskyvystä.

Pointtina kirjoituksessa on se, että uuden verkkoliiketoiminnan aloittaminen on käytännössä riskitöntä ja maksaa ainoastaan omaa työtä. Jos tietää mitä tekee. Jos taas ei tiedä ja haluaa vaikkapa Woocommerce-toteutuksen palveluna tai projektina jostain, alkaa hintalappu varmaankin aika turvallisesti siitä 1000 eurosta, kokonaisen graafisen ilmeen ja kunnollisen porukan tekemänä varmasti lähempänä 5000 eurosta. Nämä voi olla jo jollekin yritykselle ihan merkittäviä kustanuksia, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että voi olla että varsinaiseen päivittäiseen operointiin ei myöskään oikein taidot riitä ja se on omiaan aiheuttamaan lisäkustannuksia.

Käydessäni parturissa eräällä yksinyrittäjällä, kuuntelin hänen tarinaansa omasta verkkokaupan pyörittämisestä. Hieman hankaluuksia, hänen valitsemansa kumppani ei aina tiedä mitä hän haluaa, koska ei ymmärrä hänen bisnestä. Sitten toisaalta, pienetkin kumppanilta tulevat laskut ahdistavat kovasti. Kun niissä ei tunnu olevan takaisinmaksua, vaan ovat vaan kustannuksia.

Tuli heti sellainen olo, että minähän voisin auttaa. Minulla olisi osaamista riittävän laaja-alaisesti ja jonkin verran on kokemusta mainostoimistoajoilta PK-yrittäjyydestä, omaa kokemusta mikroyrittäjyydestä on myös ja nykyään myös hieman isommista kokonaisuuksista.

Sitten aloin pohtimaan, että tämähän voisi olla minulle – sivutoimiselle mikroyrittäjälle – liiketoimintaa. Että auttaisin PK-yrittäjiä, joilla ei ole osaamista itsellään. Pystyisin kokonaisvaltaisesti huolehtimaan heidän verkkokauppatarpeistaan ja verkostoista löytyisi myös kumppaneita niihin hetkiin, kun omat taidot ei riitä (kuten graafinen suunnittelu). Sitten palattiin takaisin perusongelmaan.

Jos verkkokauppiaalle, tai siitä kiinnostuneelle, vaikkapa 1000 euroa on iso raha, kuinka hän voisi maksaa tästä minun palvelustani mitään? Toki säästäisin hänelle rahaa, mutta jos säästö on satasia, minullekaan ei voisi kamalasti maksaa. Ja vaikka ei etsisi kultakaivosta, on kuitenkin vapaa-ajalla kohtuullinen arvo.

Muna-kana. Verkkokauppa-alustat ympäri maailman ovat yrittäneet ratkaista tätä sillä, että ”kuka vaan” osaisi käyttää heidän palveluitaan. Ei tarvitse koodata, konffata tai ylläpitää, vaan voi ostaa palveluna koko roskan. Pienellä kuukausihinnalla. Kaiken – tai ainakin melko ison osan – voi tehdä itse graafisesta käyttöliittymästä.

Ongelmana on vain se, että sitä pitäisi osata käyttää. Lisäksi, ongelmatilanteissa on aika yksinäinen olo. Koronakaudella verkkokauppa saattaa olla ainoa tulonlähde, mutta jos se hajoaa perjantai-iltana, on pitkä aika odottaa kumppania tulemaan töihin maanantaina. Ja siitä voi riehua ja soitella pitkin viikonloppua, mutta myös tässä talouden realiteetit tulevat vastaan. Jos haluat palvelun, jossa joku vastaa puhelimeen 24/7, se maksaakin jotain.

Pikkurahalla on vaikea ostaa palveluita. Siksi on tehtävä itse. Suomalainen yrittäjä on tottunut tekemään itse. Kumppanit tuntuvat siksi vain verenimijöiltä, jotka kehtaavat laskuttaa minun hädästäni. Omaa yritystä ajatellessa unohtuu se ajatus, että palveluyrityksen on syytä laskuttaa palveluistaan. Muuten yritystä ei ole kauaa.

Tämä oli tarina siitä, kuinka minusta kenties ei tullut sivutoimista PK-yrittäjien verkkokauppakonsulttia hands-on vivahteella.