Viime viikonloppuna järjestettiin Muuramen suunnalla vaihtoehtoinen rockfestari nimeltä Naamat. Ilman suurempia ennakkokäsityksiä JB:n testitiimi, minä, Rytsis ja Maira iskeytyi paikalle.
Alussa meinasi hieman kangerrella. Tulimme paikalle melko myöhään illalla, joskus kymmenen paikkeilla. Seurauksena oli se, että leirintään ei meinannut oikein mahtua. Meinasi iskeä jo epätoivo, kun kävelimme pitkin leirintäaluetta etsien pientä soppea kahdelle teltallemme. No, ihan takakulmasta sitten löytyi sen verran tilaa, että teltat sinne kohtuullisen kivuttomasti saatiin asetettua. Samalla tutustuttiin telttanaapureihin ja ainakin itselle kävi selväksi siinä kohdassa festarin ainut huono asia. Tutustuin myös henkilöihin, joiden kanssa en halunnut olla tekemisissä. Enkä kyllä ollutkaan.
Leirintä oli rakennettu pellolle, johon oli niitetty jonkun hehtaarin alue. Itse peltoon (joka vaikutti olevan kesantoa) ei saanut kävellä ja ihmiset aika hyvin sitä tottelivatkin. No, teltta pystyssä – aika ottaa skumpat. Ja sitten katsomaan varsinaista esiintymispuolta. Laitoimme varusteteltan lukkoon ja lähdettiin alueelle. Lippu Naamoille maksoi 16e ja sen sai viitenumeroa vastaan ovelta. Sopivan helppoa ja sopivan amätööriä. Ranneke oli jonkun jyväskyläfestarin ylijäämiä, eli niinkuin pitääkin.
Päästessämme sisään varsinaiselle alueelle, leuka kyllä tipahti. Alue oli rajoittunut päärakennukseen (vanha navetta), aittaan ja joihinkin muihin ulkorakennuksiin (ilmeisesti entisiä konevajoja jne). Oltiin siis maatilalla. Paikka oli todella hieno. Käyttäisin voimakkaampia sanoja, mutta voimasanakiintiö on täynnä kelapostauksen jäljiltä.. Todella ug, todella sopivan kokoinen ja todella idyllinen. Yksinkertaisesti todella hieno. Päässäni välähtivät heti ajatukset Bileiden järkkäämisestä samassa paikassa.. Ihmisiä festareilla oli 900 ja tila oli varsin sopiva juuri siihen, yhtään enempää ei olisi tarvinnutkaan olla.
Perjantaina alkoi sataa vettä ja vesisadetta riitti koko yön lauantaiaamuun saakka. Onneksi telttamme piti vettä. Leirinnässä bileet jatkuivat jo kello 8 aamulla, kunnes ukkospuuska toi tuulta ja sadetta sen verran ramakasti, että bileilijät joutuivat pakenemaan. Se kelpasi meille kuivassa teltassa vielä unta kaipaaville testaajille.
Lauantai meni oikeastaan siten, kun asiat aina festareilla menevät. Välillä on hukassa joku, jokin tai itse – päihdyttäviä aineita on nautittuna ja nautitaan elämästä ja tutustutaan uusiin ihmisiin ja niin edelleen. Ehkä saatetaan käydä saunassa ja ottaa pienet päiväunet myös.. Saunomisesta oli pientä nillittämistä. Naisten puolesta homma toimi, mutta sekasaunat eivät toimineet. Ihmisiä oli liikaa ja sauna liian pieni. Järkkääjien olisi pitänyt tajuta järjestää jono saunan ulkopuolelle ja päästää vain järkevä määrä saunojia kerrallaan. Mutta aina voi kehittyä, eikä tämä nyt iso paha juttu ollut.
Saunan jälkeen taisin vähän levätäkin ja iltaa vietettiin sitten festarimeiningissä. Sateiden jäljiltä rapaa oli polveen saakka farkuissa, mutta ei haitannut.
Lauantaina soitti Club Old Farts alussa. Tai ”soitti”. Kuitenkin. Teki pahaa, kun Techmun maestrot ovat opettaneet pitämään levareita ja muita kamoja kuin kukkia kämmenellä, ja tuolla 4 todella juopuneen oloista ukkoa ei niitä paljon armahtanut. Heh. Ulosanti oli kuitenkin toimivaa ja ihmiset mukana, kaikesta huolimatta!
Festareiden parasta esiintyjäantia oli ehkä stand-up keikat, joita oli lauantaina jonkun aikaa *köh* *köh*. Ne olivat koko meidän tiimin mielestä erittäin hauskoja. Ismo Leikola veti sunnuntaiaamunakin jonkun pissikakkapornotissi-standupin, joka siinä mielentilassa toimi varsin hyvin. Sunnuntaiaamu käynnisty henk.koht. vähän hitaasti ja sainkin sitten ajonakin.
YHTEENVETO
+ Todella hyvä ilmapiiri ja *henki*
+ Asialliset järkkärit
+ Siistit festarikaverit ja testitiimi ja niiden kaverit ja kavereiden kaverit ja tutut ja kaikki muut joiden kanssa tuli hölistyä
+ Vesisade ei paljon haitannut
+ Automme ei juuttunut mutaan
+ Miljöö ERITTÄIN HIENO!!
+ K18 ja minimimäärä urpoilua!
+ Mies viihtyi.
– Saunominen ahdasta
– Alku kangerteli
