Kategoriat
Korona

Päivä 66: Puhutaan koronasta

Korona on ainakin Suomessa tällä hetkellä vähän sellaisen uuden normaalin tilassa. Vaikutus suurimmalle osalle on ollut vähäinen ja tällä hetkellä ihmisiä ihmetyttää, että pitääkö pelätä vai ei.

Viranomaiset ja valistuneet kansalaiset yrittävät muistuttaa, että tilanne ei ole ohi, vaikka nyt tilanne onkin hyvä.

Erilaiset asiantuntijat edelleen puhuvat epidemiahuipusta. Se minua hämää. Kuinka jokin epidemiahuippu kohdattaisiin ”kesän aikana” tai sen jälkeen. Jos tätä menoa mennään (alle 500 tartuntaa viikossa), epidemiahuippua ei tule koskaan.

No, mennyt hyvä onnistuminen ei ole tae tulevasta. Mutta jos tästä nykyisestä tilanteesta päädytään siihen, että koko populaation läpäisevä raivokas Covid-19 aalto rankaisee Suomea, niin jotain tehdään sitten kyllä erittäin väärin.

Lisäksi kun immuniteetista on tällä hetkellä epäilyksiä, niin se ei myöskään strategiana ole kovin kaksinen, siis sairastuttaa koko populaatio. Jos käykin kuin muiden flunssien kanssa, että sama homma tulee taas seuraavana vuonna.

No, ei ole tarkoitus blogipostata mitään epidemiapostausta. Omissa ajatuksissa vaan vaikuttaa jotenkin ristiriitaiselta maailmanlopun maalailut ja terveydenhuollon kantokyvyn rajojen pelkääminen ja samalla koko maassa on vähän yli 100 ihmistä sairaalahoidossa tämän osalta.

Ehkä olemme jossain taitekohdassa, missä itse kukin joutuu muodostamaan hieman uuden käsityksen taudista ja sen kanssa elämisestä. Kenties kyseessä ei tosiaan ole sellainen tauti, joka poistuu rokottamallakaan, vaan nautimme tästä ihanuudesta tästä ikuisuuteen.

Toivottavasti virus mutatoituisi vähemmän vaaralliseksi, niin mikäpäs siinä.

Kategoriat
Korona

Päivä 50: Ostin kalsarit. Taas.

Päivä 50. Onhan tuota menty. Oon taas innostunut kirjoittelemaan tajuttuani, että ei minun ole pakko – omaan blogiini – kirjoittaa koronaviruksesta, vaikka tämä sinänsä olikin ”koronavirusseuranta”. Ei sillä saralla tapahdu mitään erikoista. Jos sairastun, voin sitten päivitellä tautia. Toistaiseksi niin ei onneksi ole käynyt.

Koronakauhistelun sijaan ajattelin kertoa teille tarinan kalsareista. Nimittäin varmaan samoihin aikoihin, kun siirryin Solitalle töihin melko tarkkaa 5v sitten, ajattelin pienen palkankorotuksen myötä siirtyneeni sille levelille, jolla voisi olla rahaa hankkia kunnon kalsareita. Boksereita.

Nimittäin liian monet Man Basic kolme kappaletta kahdella kympillä -tyyppistä pöksyä oli kaapissa. Kyllähän ne kaapissa ihan hyvät on. Mutta istui huonosti ja anna olla, jos teki jonkun sportin. Ei kerennyt omasta pihasta pois kun lahkeet olivat jo rullautuneet nivusiin.

Vietin iltani rasvaillen reisiäni.

Tämä kirjoitus on menossa oudolle jengalle.

Yritin etsiä sitten turvaa bokserimarkkinassa sieltä, mistä ensimmäisenä voisi tulla mieleen etsiä. Calvin Klein. No, olihan ne paremmat, mutta kun lähti lenkille, viimestään puolivälissä ne kiertyivät nivusiin ja rasvapurkkia tarvittiin. En pitänyt sitä ongelmana, ajattelin vaan että näin nämä hommat toimii ja olen lihava ja huonokuntoinen, jolle kalsareiden kuuluukin vähän vittuilla.

Kun CK ei antanut rakkautta, suunnistin eri merkkeihin, joihin minulla oli jo tunneside ulkoilun suunnalta. Hankin bokserit Patagonialta (Capillene jotain), huonommin istuvia boksereita en ole löytänyt tähän päivään mennessä. Älä osta. Kuivuu kyllä nopeasti ja on varmasti tosi eettiset, jostain muovipullosta tehty. siltä tuntuvatkin.

Sitten shoppasin Arcteryxiltä boksereita. Kangas oli viimeisen päälle pehmeää ja mukavaa ja kokemus oli jo parempi. 45e boksereista tietysti vähän mietitytti. Onko tässä järkeä. En kovin montaa kymmentä haluaisi ostaa, ainakaan kerralla.

Eräänä päivänä ajelin fysiterapeutille valittamaan nilkkaa. Ajaminen tässä tapauksessa viittaa pyöräilyyn, olinhan innostunut tälläisesta arkipyöräilystä, joka nopeuttaa arkea ihanasti. Bokserit tuntuivat huonolta. Fyssarin jälkeen menin Subwayhin syömään ja selailin Hesarista uusimmat somekohut, jotka fyssarilla vietetyn tunnin aikana olisin missannut. Niitä oli monta.

Mutta vastaan tuli myös The Other Danish Guy -kalsarimerkin mainos. Tuo kalsarimerkki, joka mainosti käsittämättömän paljon televisiossa. Olin jo mieleni sopukoissa excelöinyt, kuinka monet kalsarit pitää myydä, että saa TV-mainoksista rahansa takaisin. Lisäksi yhdessä mainoksessa sillai viehkosti heilutettiin sormea sopivassa paikassa, jonka vuoksi ensi näkemällä tuntui siltä, että ukkelin kikkeli vilkkui mainoksessa.

Vähemmästäkin jää mieleen.

Klikkasin mainosta ja lukasin vähän sivuja. No huh huh, joku verkkokauppa josta saa pelkkiä kalsareita ja hinnatkin on alkaen 30e. Mutta sivuilla puhuttiin kikkeleistä ja palleista ja käytetiin muutenkin aika värikästä kieltä, joka minua luontaisesti puhutteli. Joko joku antaa aidosti tulla sivuille miltä tuntuu tai sitten on taitava copy. Onneksi olkoon joka tapauksessa!

No, aikani siinä sitten subia nakerrellessa ajattelin, että voisin tilata yhdet. Mutta jos tilaa kolmet, saa ilman postareita. Palkkapäivä, niin otetaan kolmet. KOLMET maksaa melkein satkun. Mitä helvettiä oikeasti. No, mutta mähän oon nyt hypännyt laatukalsarilevelille, ni laitetaan tilaten.

Jotta ei spoilata keltään mitään, niin pikakelataan nopeasti vuosi eteenpäin. Ensimmäinen tilaus on tehty 25.4.2019.

Tänään tilasin lisää. Kolmet, kun saa niin halvalla. Sen jälkeen kun ensimmäiset (siis kolme) TODG bokserit (itse vannon Globetrottereiden nimeen) saapuivat, olen käyttänyt käytännössä ainoastaan niitä. Man Basicit on lentäneet kaaressa roskiin. Kolmet Slatanin nimeä kantavat vielä on, mutta urheiluun eivät sovi. Enkä muutenkaan halua niitä käyttää. Arcteryxejä tai Patagonioita en pihinä ole heittänyt roskiin, mutta aina kun ne on jalassa, jossain kohtaa huomaa, että ei ole TODG.

En voi jumalauta ymmärtää miten voi olla boksereista innoissaan, mutta olen. On uskomattoman hyvät ja sitten kun innostuu vähän selailee heidän sivuja, niin ituhippeilykin on hoidettu (vanhoja kalaverkkoja jne). En oikeasti halua käyttää mitään muita. Todella hämmentävää.

TODGilla ei ollut mitään affilinkkiä, niin todetaan ihan sitten ilman ketunhäntää kainalossa, että pistäkääpä eurot suoraksi ja sinnepäin. https://theotherdanishguy.fi/ – Voin luvata että joitain palvelumuotoilukokemuksia saattaa olla vielä luvassa, ei kannata liikaa tutkia etukäteen.

Siinä on järkevästi investoitu parikymppiä. Tai satanen. Satasella niitä kannattaa ostaa.

Kategoriat
Korona

Päivä 49: Verkkokaupan perustaminen helposti

Korona on ajanut meitä ainakin kuluttajina enemmän ja enemmän verkkoon. Isoille toimijoille tämä on ollut lähinnä kapasiteettikysymys, mutta pienille kauppialle isompi mullistus. Osalla ei vielä verkkokauppaa ole tai ollut lainkaan ja osaamista sen pystyttämiseen ei ole eikä oikein varaa ostaa.

Minulla itselläni on, harrastuksena, tällä hetkellä lähinnä meripelastusyhdistysten tukemiseen keskittyvä verkkokauppa. Sinänsä kaikki muutkin yhdistykset ovat kyllä tervetulleita (</mainos>).

WordPress / PHP -miehenä pystytin sen Woocommercen päälle. Kun ryhdyin tuumasta toimeen, minulla oli jo Webfactionilla oma hosting-alusta, joten sitä ei tarvinnut hankkia. Siellä tämäkin blogi pyörii.

Mikroyrittäjän on aika helppo päästä aika pitkälle ilman mitään kiinteitä kustannuksia. Holvi tarjoaa ilmaiset pankkipalvelut, Klarna ja Paypal (esimerkiksi) tarjoaa maksunvälityksen ilman kiinteitä kustannuksia. Jos verkkosivuille ei vielä löydy mitään tilaa, saa ”WordPress-optimoituja” tiloja luokkaa 5e kuukaudessa.

FI-domainin saa vaikkapa domainkeskukselta 15e / vuosi. Jos ei ole pakko olla FI-domain, saa .com domaineita usein vaikkapa GoDaddyltä ihan pikkurahalla (ensimmäiseksi vuodeksi).

Eipä verkkokauppias sitten muuta tarvitsekaan. Itse hyödynnän vielä Mailjetin ilmaista sähköpostinvälityspalvelua, joka käytännössä poistaa jaettujen hosting-palveluiden ja muiden kökköviritysten ongelman huonosta sähköpostien välityskyvystä.

Pointtina kirjoituksessa on se, että uuden verkkoliiketoiminnan aloittaminen on käytännössä riskitöntä ja maksaa ainoastaan omaa työtä. Jos tietää mitä tekee. Jos taas ei tiedä ja haluaa vaikkapa Woocommerce-toteutuksen palveluna tai projektina jostain, alkaa hintalappu varmaankin aika turvallisesti siitä 1000 eurosta, kokonaisen graafisen ilmeen ja kunnollisen porukan tekemänä varmasti lähempänä 5000 eurosta. Nämä voi olla jo jollekin yritykselle ihan merkittäviä kustanuksia, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että voi olla että varsinaiseen päivittäiseen operointiin ei myöskään oikein taidot riitä ja se on omiaan aiheuttamaan lisäkustannuksia.

Käydessäni parturissa eräällä yksinyrittäjällä, kuuntelin hänen tarinaansa omasta verkkokaupan pyörittämisestä. Hieman hankaluuksia, hänen valitsemansa kumppani ei aina tiedä mitä hän haluaa, koska ei ymmärrä hänen bisnestä. Sitten toisaalta, pienetkin kumppanilta tulevat laskut ahdistavat kovasti. Kun niissä ei tunnu olevan takaisinmaksua, vaan ovat vaan kustannuksia.

Tuli heti sellainen olo, että minähän voisin auttaa. Minulla olisi osaamista riittävän laaja-alaisesti ja jonkin verran on kokemusta mainostoimistoajoilta PK-yrittäjyydestä, omaa kokemusta mikroyrittäjyydestä on myös ja nykyään myös hieman isommista kokonaisuuksista.

Sitten aloin pohtimaan, että tämähän voisi olla minulle – sivutoimiselle mikroyrittäjälle – liiketoimintaa. Että auttaisin PK-yrittäjiä, joilla ei ole osaamista itsellään. Pystyisin kokonaisvaltaisesti huolehtimaan heidän verkkokauppatarpeistaan ja verkostoista löytyisi myös kumppaneita niihin hetkiin, kun omat taidot ei riitä (kuten graafinen suunnittelu). Sitten palattiin takaisin perusongelmaan.

Jos verkkokauppiaalle, tai siitä kiinnostuneelle, vaikkapa 1000 euroa on iso raha, kuinka hän voisi maksaa tästä minun palvelustani mitään? Toki säästäisin hänelle rahaa, mutta jos säästö on satasia, minullekaan ei voisi kamalasti maksaa. Ja vaikka ei etsisi kultakaivosta, on kuitenkin vapaa-ajalla kohtuullinen arvo.

Muna-kana. Verkkokauppa-alustat ympäri maailman ovat yrittäneet ratkaista tätä sillä, että ”kuka vaan” osaisi käyttää heidän palveluitaan. Ei tarvitse koodata, konffata tai ylläpitää, vaan voi ostaa palveluna koko roskan. Pienellä kuukausihinnalla. Kaiken – tai ainakin melko ison osan – voi tehdä itse graafisesta käyttöliittymästä.

Ongelmana on vain se, että sitä pitäisi osata käyttää. Lisäksi, ongelmatilanteissa on aika yksinäinen olo. Koronakaudella verkkokauppa saattaa olla ainoa tulonlähde, mutta jos se hajoaa perjantai-iltana, on pitkä aika odottaa kumppania tulemaan töihin maanantaina. Ja siitä voi riehua ja soitella pitkin viikonloppua, mutta myös tässä talouden realiteetit tulevat vastaan. Jos haluat palvelun, jossa joku vastaa puhelimeen 24/7, se maksaakin jotain.

Pikkurahalla on vaikea ostaa palveluita. Siksi on tehtävä itse. Suomalainen yrittäjä on tottunut tekemään itse. Kumppanit tuntuvat siksi vain verenimijöiltä, jotka kehtaavat laskuttaa minun hädästäni. Omaa yritystä ajatellessa unohtuu se ajatus, että palveluyrityksen on syytä laskuttaa palveluistaan. Muuten yritystä ei ole kauaa.

Tämä oli tarina siitä, kuinka minusta kenties ei tullut sivutoimista PK-yrittäjien verkkokauppakonsulttia hands-on vivahteella.