Kategoriat
Korona

Hajatelmia koronakesästä

En jaksanut laittaa mitään päivänumeroa blogipostaukseen, kun eihän tämä mikään koronapostaus ole – ei koronasta ole paljon Suomessa seurattavaksi tällä hetkellä.

Nyt voidaan keskittyä jännittämään, että milloin ja mistä 2. aalto tulee. Tuleeko vierastyöläisiltä, vai tuoko suomalaiset matkailijat sen tullessaan Italiasta tai jostain muualta, mihin on nyt ihan pakko lähteä, koska on vaan pakko.

Lueskelin blogiin kirjoittamiani vanhoja juttuja, ennen kaikkea koronan aikaan kirjoitettuja muutamia postauksia. Kesälomani päättyy juuri, onkin ihan hyvä kerrata niitä asioita, joita luulin ja kuvittelin hoksanneeni tässä aikana.

Meillä ryhdyttiin myös sanoista tekoihin. Asunto vaihtuu, osittain koronan siivittämänä, 40m2 suurempaan syyskuun alussa. Saa työhuoneen ja muutenkin hieman väljyyttä asumiseen. Voihan olla, että toinen, kolmas, neljäs jne koronakierros tekee kotona viihtymisestä kovinkin tärkeän asian.

Muistatko kun vielä odotit jotain, kysyin muutama kuukausi sitten. Odotuksia on nyt hieman, kuten muuttaminen. Tulevaisuus myös vähän pelottaa, sillä en tiedä miltä se tuntuu, jos koronakaranteenit alkavat isosti uudelleen. Ainakin uutuuden viehätys on mennyttä.

Meillä hajosi televisio. Sonyn 55″ vuoden vanha televisio alkoi näyttämään puurokuvaa. Ihan kuin ”näytönohjain” olisi ylikuumentunut tai jotain. Lähti takuuseen. Ei ollut aivan helppo prosessi, mutta lopulta kuitenkin kohtuullisen asiakaslähtöinen. Telkkari on nyt siis takuuhuollossa ja meillä niitä telkkareita on vain yksi. Mitäs nyt iltaisin tekisi? Pädillä voisi katsoa vaikka Netflixiä, mutta se on eri. Pädillä tulee, ainakin minulla, katsottua aktiivisesti sitä ohjelmaa. TV:n katsominen voi olla hyvinkin passiivista.

Niinpä sitten tietokone käteen ja taas voi siirtyä internetin rahapelien hauskaan maailmaan. Aikaisemmin kirjoittamani uskomus siitä, että uudella kasinolla voittaa enemmän, ei varmastikaan ole totta, mutta tuntuu jännältä. Joten taas mennään.

Googleen Paras kasinobonus jokaiseen kasinoon Suomessa ja sitten mennään. Tällä kertaa itseasiassa selvittelin kaikenlaista muuta kuin yleensä ja yritin vähän tunnustella, josko rahapelimaailmassa on joku mannerlaatta liikahtanut. Ja tullut jotain uutta.

Mutta ei. Samat bonusjärjestelmät kierrätysehtoineen kuin ennenkin. Toisaalta hyvä, niin ei tarvitse oppia tai ymmärtää mitään uutta. Toisaalta yhdentekevää. Taas meni parikymppiä maltalaisille pankkiireille. Tällä kertaa jäi voitot kotiuttamatta. Tälläkin kertaa. Mutta itse pelailen siis vihteen vuoksi pienillä panoksilla. En hae elämänmuutosta kasinopeleillä.

No se rahapelaamisesta. Tänä keväänä koronan innoittamana hankin jotain tavaroita tuon metsässä ulkoilun mahdollistamiseksi. Haluttaisi mennä telttailemaan ensiksi vaikka itsekseen ja sitten herra 7v kanssa, vaikkapa vaan rauhalliseen lähimaastoon. Käsitykseni lainsäädännöstä siihen liittyen on se, että kun ei kenenkään pellolle tai pihalle telttaa pystytä ja on ihan järki päässä paikalla, saa teltan laittaa about mihin vaan. Ei tosin luonnonsuojelualueilla. Siihen kylkeen retkikeitin ja riippumatto, niin avot. Siinä voisi pysähtyä ja kuulla omat ajatuksensa.

En kyllä näin kirjoitettuna tiedä, mihin kohtaan tätä unelmaa se herra 7v osuu. Hän on ilmeisesti omia ajatuksiaan kuunnellut jo tarpeeksi ja enää ei tarvitse. Mutta ehkä jos hänellä olisi joku kaveri mukana ja voisivat seikkailla luonnossa samalla kuin minä lepäilen (…) ?

Kesälomat ovat nyt käytännössä ohitse ja maanantaina alkaa oman osuuteni BKT:n kehittämisestä taas. En ole tosin varma, onko kuluttaminen lomalla parempaa bruttokansantuotteen kehittämistä kuin b2b bisneksessä juttujen työstäminen. Mutta, joka tapauksessa, nyt se taas alkaisi. Kelitkin paranee. Mukavampi ajaa töihin filolla (huomaatteko mitä positiivista ajattelua, selvästi loma auttanut!)

Lomaa jäi syksylle / talvelle pidettäväksi nyt poikkeuksellisesti hieman enemmän, kun ei tullut koronan aikaan lomailtua. Olisi tuntunut mielettömältä lomailla, kun istui kotona vaan muutenkin ja mihinkään ei olisi kuitenkaan saanut lähteä. Tekisi mieli myös lähteä syyslomalla johonkin matkalle, kenties ulkomaille, mutta tuntuu edelleen vähän turhan aikaiselta henkilökohtaisesti.

Siitä tuli mieleeni (öö, miten?) Antti Holman Oopperajuhlat -podcast-sarja. Ensinnäkin suosittelen sitä kaikille. Varsinkin heille, joita ei voisi vähempää ooppera kiinnostaa, mutta tekisi kenties silti mieli tietää siitä jotakin. Holma kykenee olemaan sopivan sarkastinen ja katsastaa oopperaskeneä tietyllä tavalla ulkoa. Se viihdyttää maalaistakin ja siitä tulee hyvä mieli. Lisäksi podcast-sarja ei ole kovin pitkä. Elikä kun on nyt kesälomalla vuokrattu se asuntoauto jolla kierretään Suomi, niin ehkä siinä vaiheessa kun perhe on jo kaiken sanottavan sanonut, onkin hyvä hetki kääntää podcast päälle!

Podcasteista vielä sen verran, että se on kummallista, että kaikki ne päättyvät kesäksi. Heinäkuussa ei julkaista mitään uutta oikein millään saralla, ainakaan suomeksi. Podcasteja varmaan kuunnellaan ennen kaikkea töihin mennessä / palatessa, mutta kyllä kai niitä lenkkeillessä ja puuhaillessakin kuunnellaan. Eli myös kesäisin. Voisihan niitä vaikka nauhoittaa etukäteen varastoon ja julkaista muutamia heinäkuussakin. Erottuakseen muista. Yle Areenan audiopuolelta seuraamani ohjelmat ovat tästä huono esimerkki. Yksikään ei ole julkaissut uutta sisältöä juhannuksen jälkeen. Suomi tosiaan on suljettu juhannuksesta heinäkuun loppuun.

Lopuksi vielä jotain ihan muuta! Nimittäin moraalipohdinta. Jos tarpeenasi olisi varastaa polttoainetta jostain, varastaisitko sen paloautosta, ambulanssista, pelastuslaitoksen tai meripelastuksen veneestä?

Kategoriat
Yleistä

Oppimismotivaatio

Mitä yhteistä on pakkoruotsissa ja intissä? Molempiin osallistuvista todella isoa prosenttia ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ihmisen oppimispotentiaali on aivan huikean hyvä, jos hän on motivoitunut. Koin tämän viimeiseksi Meripelastusseuran koulutusleirillä, kun 5 toisilleen kohtuullisen tuntematonta ihmistä kerääntyi opettelemaan uudenlaisen veneen (ja propulsion) ajoa ja puolitoista vuorokautta myöhemmin ajoi veneellä yhtenä yksikkönä haastaviakin tehtäviä.

Viime keskiviikkona Värikkään, Haltun ja Vapaa Pudotuksen kesäjuhlilla kävi Ilkka Halava puhumassa muun muassa koulun tulevaisuudesta. He olivat kokeilleet, mitä tapahtuu kun oppilaat saavat lähestyä jotain asiaa omasta näkökulmastaan. Hän kertoi esimerkin, jossa toisesta maailmansodasta tutkimusta vapaasti tehneet oppilaat joka kerta tulivat opettaneeksi myös opettajaa.

Tämän olen kertonut jo monta kertaa, mutta intissä meillä oli itäkaluston tunnistamista, parhaille tuli kuntoisuuslomaa. En olisi ikinä oppinut niistä monisteista T72, ZSU-23-4 Shilka jne olisi menneet hieman ohi. Palkinto (yksi kuntsari) ei välttämättä takaa motivaatiota.

Sen sijaan harrastin Battlefield Desert Combat -peliä vapaa-aikanani, johon olin valmis kuluttamaan aikaa ja jota pelasin innoissani. Kuinka ollakaan, sieltä tutut laitteet toivat minulle sitten kuntsarin intissä.

SPR pitää EA-koulutuksia vanhalla koulumetodilla. EA1 sisältää: Kylkiasennon, pp-elvytyksen, painesiteen, potilaan kohtaamisen, kantositeen ja joitain muita juttuja. Jos haluat nuo oppia, kauanko luulet tarvitsevasi aikaa? 3 tuntia, jos harjoitellaan? Niin. Spärrällä tähän varataan 16h. Suurin osa EA-kurssin kävijöistä on työntekijöitä, joilta työnantaja (tai ammattiliitto) vaatii EA-pätevyyden.

Pirkanmaan Meripelastusseuralla kävi niin, että viime vuonna kiinnostusta esittäneistä karsittiin haastatteluin 6 kaikkein motivoituneinta kokelasta. Se aiheuttikin kouluttajille yllättävää painetta, kun kokelaat halusivat ja vaativat koulutusta ja opetusta.

Kun 3 vuotta sitten päätin opetella uimaan ja se onnistuikin sitten nopeasti ja helpohkosti, niin olen alkanut miettimään myös, pitäisikö käydä kansalaisopistossa tai jossain opiskelemassa ruotsia. Ihan vain osoittaakseni, että voiko motivoitunut ruotsin opiskelija puolessa vuodessa  saavuttaa saman tason, mitä peruskoulussa ja lukiossa korvaan kaatamalla yritetään saada aikaan.

Tosin sitä varten pitäisi löytää kurssi, jossa perusoletus ei ole että osallistujat ovat epämotivoituneita idiootteja. Se voi olla haaste.

Kategoriat
Yleistä

Voinko tehdä jotain kaikkien hyväksi

Ehkä se alkoi aikoinaan Engelbergissä, kun alakylien pikkukeskuksessa dumppipäivän jälkeen keksittiin tehdä hissimiehen avuksi lumityöt. Miksipä ei, mukavaahan se oli.

Tai ehkä se on aikuisuus, joka kummittelee. Tulin hyvälle tuulelle, kun autorekisteri.fi -palvelun ja Eniron avulla selvittelin sateeseen ikkunat auki jääneen auton omistajan ja omistaja (luonnollisesti) oli onnellinen. Ikkunat olivat ilmeisesti kaukosäätimen sekoilun vuoksi auenneet kaatosateessa.

Olen myös löytänyt itsestäni sen kaverin, joka tykkää vähän katsoa yleisten paikkojen perään, nostaen roskia roskiin ja sillai. Todella pimeetä hommaa.

Tietysti sen jälkeen kuin aloin puuhaamaan Pirkanmaan Meripelastajissa, tällainen auttamisajatus on kasvanut edelleen päähän. Ei me yleensä ajeta pillit huutaen pitkin jär.. meriä, vaan huomataan laiturissa kanssaveneilijän vene täynnä vettä ja tyhjennellään se pois. Toki myös niitä jännempiä keikkoja on. Pirkanmaan tehtävälistauksesta voi katsoa lisää.

Mutta sellaista olen pyöritellyt päässäni, että jos edes suurin osa ihmisistä oikeasti välittäisi vähän, mitä näille ”yhteisille” tiloille ja asioille tekee, niin jutut vois toimia aika paljon paremmin kuin nyt. Ja muutenkin kanssaihmisen huomioonottamisen lisääminen ei tekisi pahaa kellekkään.

Aikoinaan joku toi minulle Tuomiokirkonkadulla parkkimaksutositteen, jossa oli vielä 10 minuuttia aikaa. Että kun hän on tämän jo maksanut, niin jos tämä piisaa, niin ota pois. Ja sehän piisasi. Mahtava kokemus, jotenkin kulttuurinvastainen.

Ja nyt olen kuullut jo monelta muultakin, että on antanut tai saanut parkkilipun tuollaisessa tilanteessa. Pienet asiat tekevät meidät onnelliseksi. Eikä se ole keneltäkään pois. Paitsi kaupungin kassasta.

Linkki: Vapaaehtoisia kannustaa auttamisenhalu ja julkinen arvostus .. Tämän vuoksi minunkin pitää kaikille mainostaa, miten erinomaisen hienoja hyväntekeväisyystöitä olen tehnyt ja miten muutenkin olen hyvä ihminen.

Kategoriat
Yleistä

Jasmo pieni meripelastaja

SMPS Pirkanmaa

Viime kesänä katselin pelastushelikopteria telkkarista. Se oli vaihtelevasti hyvä ja huono sarja. Mutta sitten yhdessä jaksossa rajavartioheko teki yhteistyötä meripelastajien kanssa. Olin vastikää tullut päijännepurjehduksesta ja siitä ajatus sitten lähti. Ehkä minäkin voisin olla meripelastaja.

Merelle täältä on aika pitkä matka, mutta tamperelaiseen tyyliin myös näille kahdelle järvelle on viritetty meripelastus. Muualla sisämaassa taidetaan puhua järvipelastajista, vaan ei täällä.

Samoilta istumilta laitoin viime vuonna mailia paikalliseen yhdistykseen, miten toimintaan pääsisi mukaan? Perinteisen yhdistystoimintamallin mukaisesti kukaan ei vastannut vasta kun 6kk päästä, jolloin ilmoitettiin, että otetaan yhteyttä sitten joskus kun on harjoittelijakurssin käynnistyminen.

Sitten kerkisin koko asian jo unohtaa, kunnes yhtäkkiä tulee maili että huomenna olisi tutustumistilaisuus. Se oli tänä keväänä.

Nyt siitä on mennyt muutamia kuukausia.Tällä välin olen opetellut perusasioita, käynyt pelastustekniikkakurssilla Bågaskärissä (hieno paikka muuten!), ajanut kymmenisen partioajoa ja sen lisäksi runsaasti viikkokoulutuksia.

Olen silti kansimiesharjoittelija, joka tarkoittaa sitä, etten täkäläisen yhdistyksen tapojen mukaan ole hälytysmiehistökelpoinen. Tarkoittaa sitä, että voin lähteä hälytykselle mukaan, mutta minä en täytä minimimiehistön edellytyksiä. Huhuja on, että joissain päin Suomea toimitaan toisinkin.

Näillä näkymin kansimiesstatus pitäisi saada seuraavalle kaudelle valmiiksi. Seuraavalla kaudella tosin saattaa olla muutakin ohjelmaa.

Mitä se meripelastustouhu sitten oikein on? Koska meillä on kokolailla yhtenäiset asusteet, ainakin avoveneissä, monet asiasta tietämättömät kuvittelevat meitä viranomaisiksi. Joskus autamme viranomaisia ja olemme organisaatiossa keskuspaloaseman alla, mutta sen enempää viranomaisia emme ole. Joissain yhdistyksissä ajetaan ensivastekeikkoja, eli leikitään ambulanssia, Tampereella sitä ei ole. Ainakaan vielä.

Päijänteellä veneilijät puhuivat vähän vähättelevään sävyyn paikallisista järvipelastajista, joita löytyy ainakin Jämsästä ja Korpilahdelta. Tyypillinen ajatus tuntui olevan, että kunhan pojat ja tytöt siellä ajelevat.

Ja totta se on, partioajoa periaatteessa ajetaan niin paljon kuin miehistöstä lähtee ruutia, rannikolla esimerkiksi pe-su partiot ovat kai standardi. Ideana on se, että apua tarvittaessa lähtöviivettä ei silloin ole, vaan miehistö on jo paatissa ja ehkä jopa lähellä kohdettakin. Partioajoilla myös treenataan erilaisia juttuja ja hankitaan paikallistuntemusta. Joskus ajetaan ihan tilattua partiota, kuten esimerkiksi Tampereen venetsilaisissa käytiin tsekkailemassa hyppääkö urpot kaiteelta.

Hienointa on silti se, että mepeurpoilun myötä oppii sellaisia perustaitoja, kuten merikortin lukutaito ja navigointitaito, joista voi olla hyötyä muulloinkin kuin firman kamoissa. Palokaluston käsittely, ensiapu, vuotojen paikkaukset, ihmisten ohjeistaminen.. Kaikkea ihan fiksun kuuloista.

Syksy pimenee, ilmat kylmenee, myrskyt lähenee. Ei enää varsinaisesti avoveneilykausi, mutta tarpeeksi kun on lämmintä vaatetta niin jotenkin pärjää. Ja Tampereelle pitäisi tulla uusi vene vielä tälle kaudelle. Katsotaan kerkiääkö.