Hiihtoleffat

kirjoittaja

in

HiihtoHihtoleffoja tulee jonkun verran katsottua, eritoten niitä tuli katsottua nuorempana. Ja toki hyviä rainoja tulee nytkin katottua netistä, kavereilla tai jopa elokuvissa.

Eilen katsoin vapaalasku.comin syksyn bileissäkin katselussa olleen Deeperin. Pidin elokuvasta hirmu paljon.

Suurin osa hiihtoleffoista, ainakin niistä mitä olen nähnyt, perustuu temppujen ja linjojen suruuteen ja vaikeuteen. Ja niistä koostetaan sitten 30min – 1h30min kestävä pätkä, jossa lasketaan. Välillä on myös lifestylepätkiä, jotka yleensä on jotain kuulilta näyttämistä ja irvistelyä.

Ja siinäpä se. Hiihtoleffojen rakenteet eivät juuri poikkea pornoelokuvista, siksi jotkut puhuvatkin hiihtopornosta. Se toimii kyllä, mutta on lopulta vähän tylsää. Kehitys on tähän saakka perustunut lähinnä kuvaustekniikoihin, jotka ovatkin kyllä näyttäviä. Tylsyyttä estämään on pitänyt ottaa sitten wingsuitit ja ski base lasku/hyppäys. Wingsuitit on ihan mielenkiintoista, koska se on jotain niin uutta, mutta tuo ski base ei kiinnosta vähääkään.

Palatakseni Deeperiin, siinä ei ollut base-hyppäystä, eikä edes hiihtoa, paitsi splitillä ylämäkeen. Mutta leffa – vaikkakin pitkähkö – oli mielenkiintoinen ja siinä oli jopa draamallisia elementtejä! Hiihtoleffassa! Se on kuin jännittäisi pornoleffassa, että mitähän sanottavaa sillä putkimiehellä on, onpa se viksu.

Muistan tykänneeni myös Seth Morrison Chroniclesista. En voi väittää, että siinä leffassa ei irvisteltäisi ja vedettäisi isosti – ei, mutta leffassa oli myös muuta minua kiinnostavaa sisältöä. Kuinka Seth Morrisonista tuli koko hiihtomaailman kuumin nimi.

Tätä dokumentaarisuutta kaipaisin hiihtoleffoihin. Vaikka kaikki ei nousujaan haikkaa, niin kun Deeperissä, niin kai siellä on joku tarina aina kerrottavana. Sinkkipäivien hajoilua, paikkojen tsekkailuja ja kuumotusta ja niin edelleen. Varsinaista suoritusta edeltävät vaiheet ovat mielestäni yhtä kiinnostavia kuin se vetokin – tietysti joillain rajoituksilla.

Mutta ehkä se ei sitten olisi enää hiihtoleffa, vaan enemmänkin dokumentaari ihmisistä, jotka hiihtävät. Kenties tällaisellakin genrellä on paikkansa hiihtoleffamaailmassa. Ainakin Deeper olisi ollut todella tylsä pätkä, jos siinä olisi ollut pelkästään ne laskut kuvattuna.


Kommentit

4 vastausta artikkeliin “Hiihtoleffat”

  1. Yllättävästi hauska pätkä on myös EuroGäppi3, vaikken lumilautaleffoista niin välitä muuten – kannattaa kattoo jos ei vielä ole väijytty.
    Myös There’s something about McConkey oli – no jos ei nyt muuta niin hauska.

  2. Jos dokumenteista pitää on Steep ihan OK. Edge of never on jonkunlainen.

  3. Deeper on itseltäni vielä näkemättä. Viime vuoden parhaita lajissaan oli kyllä Guido Perrinin TEN ja sehän on katsottavissa Vimeossa,jos kiinnostaa http://vimeo.com/m/#/2492092

  4. Joo, eurogäp3 oli hyvä, juurikin kuvauksen takia.

    TENin tsiigasin tossa, se oli kans viihdyttävä, mielenkiintoinen ja kuumottava.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.