Tarkkaavaisuus on koetuksella. Työelämälle ei oikein riitä tarpeeksi vastapainoa. Ainakin itselle jää työajatukset helposti päälle ja pari juttua voisi aina tehdä lisää.
Muuten kyllä ihan samanlaista lapsiperheen elämää kuin muutenkin.
Se mietityttää näissä karanteenissa etc, että miksi ne on maan sisällä samassa vaiheessa, vaikka epidemia on pahana vasta Etelä-Suomessa. Eikö Parikkalassa voisi edelleen toimia, jos nyt ei normaalisti, niin normaalimmin?
Ja kuinka motivaatio tiukkaan sosiaaliseen etääntymiseen syntyy ja pysyy, jos lähin todettu tapaus on 400km päässä?
Vai onko niin että yhdenvertaisuusperiatteen tai vastaavan vuoksi ei voida tehdä ihan mitä sattuu?
Vastaa