Jasmo nyt vaan tietää paremmin
Konemusiikkia kansalle!
Huomasitteko, että loton megapotin (yli neljä miljoonaa euroa) vei yksi täysosunut rivi. Voihan olla, että siinä on jokin porukkapeli takana, tai harava, mutta silti. Jollakin voi olla aika epäuskoinen ja epätodellinen olo.
Asiaan kuulumattomasti: Tilasin vähän levyjä CDONista, mukaan lukien Carpark Northin kopiosuojaamattoman levyn. Opiskelijaversion ennakkokuuntelu vakuutti niin paljon, että oli hankittava. Muut tilatut levyt olivat DVD-levyjä, niistä varmasti lisää sitten, kun ne saapuvat.
Loma alkaa vedellä viimeisiään, maanantaina olisi ensimmäinen työpäivä. Loma oli kyllä mukava, sai rakentaa taloa (näin muuraamisesta unta koko viime yön..), sai vähän matkailtua ja vähän levättyäkin. Niin – ja tehtyä töitä. Nyt loma kuitenkin alkaa olla ohi, huomenna suunta: Lappeenranta.
Ilosaarirockissa kun kävin kuuntelemassa erilaisia rock akteja ja tykkäsin niistä kaikista, aloin miettimään josko kitaramusiikki on sittenkin se minun juttu. Esimerkiksi kävin kuuntelemassa Carpark Northia ja tykkäsin todella todella paljon. Hyvä meininki, hyvä musiikki, jossa on otettu vaikutteita myös elektroniselta puolelta. Eilen kävin kuuntelemassa paikallisessa BePopissa Charonia. No onhan nimikin aika paljon pienempi ja niin edelleen, mutta silti. En hirveästi tykännyt. Ei mitään sellaista, että Charonin takia pitäisi lähteä pois paikalta, mutta todellakin sellaista, jonka takia en jaksaisi tulla paikalle. Odotin jännittyneenä, että saavatko Charonin pojat yksiäkään kylmiä väreitä menemään. Eivät saaneet. Ainut soittaja, joka välitti hyvää fiilistä, oli kalju kitaristi. Hän tuntui viihtyvän. Silloin, kun soittaja viihtyy, viihtyy yleisökin. Rumpalilla oli hd 25-1.
Katselin CDONista Carpark Northin cd-levyä, mutta ainakin toinen heidän levyistään on kuuntelusuojattu, onkohan toinenkin? Olisivat halvalla tarjolla.
Ostin uuden puhelimen, Nokian e70. Sain vanhasta 6600:sta 100e hyvitystä. En ehkä silti tingannut uutta puhelinta tarpeeksi, kalliiksi se jäi. Mutta onpahan nyt uusi puhelin ja 2 vuotta takuuta. Seuraavaksi pitäisi metsästää ne mielenkiintoiset softat siihen, joita haluan käyttää. Joku messenger -tyyppinen ratkaisu pitäisi saada ja irc. Opera Mini, josta on tullut versio 2.0, siirtyikin jo puhelimeeni. Puhelin on ollut käytössäni vasta muutaman päivän, akusta on kulunut yksi palkki, vaikka olen säätänyt ja kokeillut kaikkea. Ihan lupaavalta vaikuttaa. Puhelin ei edes ole aivan niin iso, kuin luulisi. Mahtuu taskuun.
Omassa kannettavassa on oikuttelua havaittavissa. Välillä häviää Bluetooth (kuten juuri nyt), välillä katoaa sormenjälkilukija. Aika ikävää, kun takuutakin on vain vuosi. Mutta enhän minä tätä vielä voi mihinkään takuuhuoltoon lähettää, kun pääasiassa nuo aiemmin mainitut toimivat, ainoastaan joskus feidaavat. Eihän se siellä takuuhuollossa kuitenkaan oikuttelisi. Odottelen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Muuten ei mitään valittamista ole, NC6320 on toiminut ripeästi ja moitteettomasti.
Elokuun alun Sunrise-bileet peruttiin Lappeenrannassa. Harmillista. Olisin kovin halunnut kuulla Puistokemistiä uudelleen ja Nuancea ensimmäistä kertaa. No, ehkäpä meidän täytyy odottaa Club Y -bileitä ja sen lineuppia.. Eihän sitä tiedä keitä siellä esiintyy ;)
Talon rakentaminen edistyy vauhdilla. Olin eilen taas auttamassa muurauksessa. Kohta talon vaihe on sellainen, että sisään tasoitellaan hiekat (jota muuten menee sinne noin 200 kuutiota) ja sen jälkeen perustus peitellään ja routasuojataan odottamaan parempaa aikaa. Tarkemmin ensi vuoden huhtikuuta, jolloin rakentaminen jatkuu.
Idoli maksoi osan Australian matkastaan, minä maksoin Sveitsin matkan. Enää ei tarvittaisi kuin majoitus.
Olen tässä nyt muutamana päivänä ollut jeesaamassa siskon ja siskonmiehen talon pystyttämistä. Kivi/harkkotalo kun tulee, niin kivan kevyitä harkkoja saa kannella ympäriinsä. Tänään valettiin antura, eli periaatteessa talon perusta. Se kävi kätevästi pumppuautolla, eli iso säiliöauto kaatoi pumppuauton kitaan betonin ja pumppuauto puhalsi sen sitten 20 metristä putkea pitkin suoraan oikeaan paikkaan. Tai ainakin melkein. Ihan jännää, uusi kokemus.
Ketä kiinnostaa talon rakentaminen? No niinpä, mutta pakko oli jotain kirjoittaa, kun tulin tähän koneelle ja aloin kirjoittaa, niin tuli tunne, että onpa mukava kirjoittaa tällä näppiksellä, niin pakko on sitten kirjoittaa, kun on niin mukavaa. Mitähän sieniä siinä sopassa olikaan..
Kirjoitusmusiikkina ja kohta koodausmusiikkina toimi DJ Loopy – Live @ Escape. Hyvää aavistuksen verran progahtavaa trancea.
Tänään lueskelin Orionin blogia ja huomasin että Thomaksen miksaus on Orionin Podcastissa. Sen tilasin. No, eihän se mitään siellä ollut – hetken aikaa sekoiltuani tajusin, että Orion oli sanonutkin, että ei se vielä siellä ole. No, tutustuinpa sitten vanhempaan materiaaliin. Aki A esittää erittäin vakuuttavia otteita ja saundeja guest mixissään. Ja Orionin Agave (postlude) on sellainen setti, että piti tulla aivan tuolta toisesta huoneesta kuuntelee ja kattelee et mikä biisi soi ja yritin löytää biisiä ostettavaksikin :D (Freefall – Shrug). Ei onnistunut. Mutta kuuntelen sitten miksausta. Suosittelen tutustumaan tuohon Orionin podcastiin, jos tähän saakka olet sen saanut sen välteltyä (kuten minä olin). Winamp ei tosin ole mikään täydellinen podcast-kätyri, tai sitten en sitä vain osaa käyttää.
Tapasin tänään tyypin, jonka mielestä konemusiikki ei voi olla hyvää, koska siinä ei käytetä oikeita soittimia. Näkökulma sekin.
Pidin tässä töitä tehdessä taustalla musiikkina Voice TV:tä. Haluan kirjoittaa mielipiteeni muutamasta siellä soivasta biisistä.
Ensiksi Antti Tuiskun biisi hmm, en muista nimeä, ehkä voisin tai tänä yönä Sekaisin (kiitos Joona). Mielestäni biisi on aika kauhea, huolimatta siitä että se on kaiketi Joonas Hahmon tuottama. Biisi on kuin yhdistelmä Aikakonetta ja Take Thatiä. Musiikissa on tietysti nyt trendinä mennä takaisin kasarisaundiin, mutta tämä ei vaan toimi. Antti Tuiskun ääni ei toimi tuollaisessa ollenkaan. Enkä oikeastaan tykkää musiikistakaan, se on jotenkin niin.. poikabändimäistä.
Mutta ennen Anttia soi Bob Sinclairin – World, hold on. Tuo Bob Sinclairin levy, Western Dream on kyllä sanalla sanoen loistava. En olisi uskonut aluksi tykkääväni tuon kaltaisesta housetyyppisestä hyväolomusiikista, mutta sitä kuunnellessa tulee kyllä oikeasti hyvä olo ja hyvä olo kuuluu kesään. Parasta kesämusaa. Suosittelen muillekin, että poimitte ko. levyn kaupasta mukaan. Beatport ei levyä suostunut minulle myymään.
DJ Orion joskus aikoinaan tarjoili blogissaan linkkiä Ripatin Oscid-ohjelman juhlalähetykseen. Ripatti on kyllä persoona ja ohjelma on sellainen, mitä itsekin kaipaisin radioon. Valtavirrasta poikkeava ja täten kanavan normaalia menoa piristävä. Mies soittaa pianohousea, hiphoppia, trancea ja mättöä ja vaikka mitä. Yhteistä edellä mainituilla on se, että levylautaselle joutuneet levyt eivät yleensä ole uusimpia hittejä, vaan aina 90-luvun alusta saakka musiikkia käydään läpi. Itse haluaisin kuulla radiosta ohjelman, jossa soitetaan C-Tankia tai The Future Sound of Londonia.
Jos tällä miehellä ei ole enää omaa radioshowta jossain, niin suosittelisin jonkun pakottamaan hänet aloittamaan podcastaamisen :)
Tänään sattumalta aloin kuuntelemaan ko. showta, kun se oli koneelleni tallentunut (olen kuunnellut tämän aiemminkin) ja aina yhtä viehättävä. Kuulija ei oikeasti voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja se on virkistävää.
Juhannus alkaisi olemaan sitten vietetty. Oli oikein rattoisaa, sopivasti rentoutumista ja sopivasti biletystä. Itselle toimi hyvin kyllä. Välillä viikonlopun jälkeen tuntee itsensä jopa hieman levänneeksi.
Perjantaina käytiin teknoilemassa. Taas kerran oli paljon tuttuja, hyvä bilefiilis ja parhaat bileet Joensuussa aikoihin. Tempon (!) äänentoistoakin oli saatu sen verran piristettyä, ettei tarvinnut lahota.
Tänään pitäisi sitten lähteä siirtymään kohti Lappeenrantaa, tavalla tai toisella. Huomenna saan läppärin postista!
Olin siis Tampereella viikonloppuna. Siellä ei soitettu polkkaa (korkeintaan kiksumarssiteknopolkkaa…) vaan jotain aivan muuta. Tapasin kuitenkin ihmisiä, jotka olivat vasta viime aikoina innostuneet konemusiikista. Oli niin mukava kuunnella sellaisten tyyppien tarinoita, joita housepuristit ja muut egoistit eivät ole latistaneet. Heitä ei yhtään hävettänyt kertoa, että kuuntelivat Yimiä ja tykkäsivät siitä, vaikka pitchiä on käytetty aika reilusti ja aina se ei (minusta) kuulosta hirmu hyvältä.
HYVÄ! Fight back. Ei pidä antaa periksi. Oikeasti polkan dissaukseen on aivan erilaiset syyt. Ihmiset kasvavat ulos niistä 19-vuotiaan mitoista, eivätkä mahdu enää polkkapaitoihin ja -hameisiin. Lisäksi nopeaa musiikkia ei jaksa tanssia enää. Sitten keksitäänkin, että polkka on ihan kuraa ja mennään house-bileisiin imemään kaljaa nurkkaan.. ;)
EI NÄIN! Toivotaan, että nämä uudet sielut jaksavat taistella vastaan ja nauttia musiikista, mikä toimii, vaikka wanhukset vinkuukin.
Katselin TV2:lta vakiotanssin jotain kisoja. En ole ehkä perinteisten tanssien ylin ystävä, mutta hienolta se kyllä näyttää, kun ihmiset osaavat tanssia. Kuitenkin, veri vetää itseäni nopeisiin tansseihin. Vakioiden quickstep on jo sitä luokkaa hyppelyä ja tykitystä, että sitä seuraa jo ilolla. En ikinä ole tykännyt sellaisesta, että arvostellaan kuinka nyt naisen kaulan kaari on väärin tai oikein. Tykkään siitä, että jalat heiluvat sillä tavoin, että tanssitaidottoman katsellessa tilannetta mieleen tulee lähinnä trikkikuvaus. Todella näyttävää menoa.
Erityisesti sitten löytyy minulle mielekkäitä tansseja, kun mennän noihin latinalaistansseihin ja mitä noita epä-vakioita onkaan. Nopeat tanssit ylipäätään. Ne ovat näyttäviä ja niitä on ilo katsoa. Kisaajien taito tulee esiin asialle vihkiytymättömällekin. Ja kyllähän kilpaurheilussa hiki pitää tulla.
Itsehän en osaa tanssia mitään. Se on kyllä hieman harmi. Vanhojen tansseissa olen viimeksi tanssinut ja siinä se. Kai joku valssi kuuluisi aivan yleissivistykseen, mutta minkäs teet.
On niin paljon helpompi tanssia kun tempo on siellä 140+ ja strobot vilkkuu ,)
Näillä kesä lähtee rullaamaan:
Listaa omasi kommenteissa tai omassa blogissasi.