Olin siis Tampereella viikonloppuna. Siellä ei soitettu polkkaa (korkeintaan kiksumarssiteknopolkkaa…) vaan jotain aivan muuta. Tapasin kuitenkin ihmisiä, jotka olivat vasta viime aikoina innostuneet konemusiikista. Oli niin mukava kuunnella sellaisten tyyppien tarinoita, joita housepuristit ja muut egoistit eivät ole latistaneet. Heitä ei yhtään hävettänyt kertoa, että kuuntelivat Yimiä ja tykkäsivät siitä, vaikka pitchiä on käytetty aika reilusti ja aina se ei (minusta) kuulosta hirmu hyvältä.
HYVÄ! Fight back. Ei pidä antaa periksi. Oikeasti polkan dissaukseen on aivan erilaiset syyt. Ihmiset kasvavat ulos niistä 19-vuotiaan mitoista, eivätkä mahdu enää polkkapaitoihin ja -hameisiin. Lisäksi nopeaa musiikkia ei jaksa tanssia enää. Sitten keksitäänkin, että polkka on ihan kuraa ja mennään house-bileisiin imemään kaljaa nurkkaan.. ;)
EI NÄIN! Toivotaan, että nämä uudet sielut jaksavat taistella vastaan ja nauttia musiikista, mikä toimii, vaikka wanhukset vinkuukin.
Vastaa