Sveitsistä tultua olen koittanut pehmeästi laskeutua todellisuuteen. Kouluseminaarit odottavat, pari tenttiä olisi vielä keväällä ja töitä on tehtävänä reilusti.
Olo on kyllä ollut vähintään outo. Onneksi sitä samaa ovat valitelleet muutkin. En tiedä miten kausilaiset pääsevät takaisin elämänrytmiin. Ehkä sekään ei ole helppoa.
Berliinin välilaskulla alkoi tuntumaan jo oudolta, kun minua ympäröivät ihmiset puhuivat suomea. En tiedä miksi, mutta se tuntui oudolta ja vähän ehkä ahdistavalta. En jutellut kenenkään kanssa. No, lento sitten menikin Air Berlinin lentoemojen huonoa englantia kuunnellessa. He muuten puhuvat todella huonoa englantia. Onneksi tässä kieliasiassa helpottaa sijaintini Lappeenrannan Sammonlahdessa. Kaikkia muita kieliä täällä kuulee, mutta harvoin suomea.
Kelit eivät ole päässeet vielä satuttamaan, on ollut lämmintä ja aurinkoista niin kuin Sveitsissäkin. Stressiäkään en ole vielä ottanut, mutta kohta kai pitäisi. Kadut pölisee ja innokkaimmat (lue: tyhmimmät) rullaluistelijat ovat jo matkoillaan. Moottoripyörien pärinää kuuluu. Keväthän ei vielä voi tulla, Suomessa kuitenkin ollaan, eli kohta tulee taas reality check. Minkäs teet.
Viikonloppuna olin yhtenä päivänä Kolilla vähän hiihtelemässä. Telemarkkailu iltapäiväsohjossa oli kyllä varsin kivaa. Aamun betonihiihto ei taas minulle oikein sopinut. Koli ei tuntunut pieneltä, vaikka päivän laskemisella sai verttiä kasaan vain samaa luokkaa kuin kahdella laskulla Sveitsissä. Kiva oli nähdä taas kolilaisia. Kroppa on sen verran tottunut after skihin, että pakkohan se oli suorittaa – vaikkakin tosi vastahakoinen olin.. Matka-affe!
Nyt on sitten yöt nukuttu ja aurinko paistaa ikkunasta sisään. Läppäriä tässä naputellessa muistuu mieleen terassihetket, jossa lämpimässä auringonpaisteessa ja siideri kädessä mietittiin elämän tarkoitusta. Niitä hetkiä ehkä kaipaa vielä.
Sunnuntaina olisi Techmun 10 – vuotisbileet, jotka kyllä kiinnostaisivat, mutta toisaalta Joensuussa olisi taas jengi kasassa, ehkä hyvä ilmakin. Hiihtelisi ja viettäisi vapaa-aikaa. Ei kovin vastenmieliseltä kuulosta sekään.
Siistiä kyllä, kun aurinko paistaa.
Kiitoksia vielä sveitsikeikan järkkääjille Haqlinen ja Stilu. Kiitokset myös Johtajalle (ja vaimolle, joka päästi miehen reissuun!), Matsolle, Idolille ja muille, jotka olivat mökki/laskuseurana. Olen kuullut huhua, että aivan kaikille tämä ei vielä riittänyt, vaan lentokone suuntaa vielä muutaman viikon päästä takaisin kohti Sveitsiä. Heh heh. Asiaa!
Tällä kertaa JB lähti testaamaan 
Eipä aikaakaan siis, kun muutaman stopin jälkeen päästiin Geneveen ja autonäyttelyyn. 14 chf sisäänpääsystä tuollaiseen näyttelyyn ei ole kyllä paljon. Voisin ihan hyvin kuvitella, että Suomessakin jokin näyttely maksaisi vaikkapa 14 euroa. Paljonkohan SkiExpo maksaa? Ostaakohan sinne kukaan oikeasti lippua? No siitä viis, paikalle päästiin ja ineen sukellettiin. Alun varaosapuoli ohitettiin nopeasti ja suunnattiin kohti autoja. Ja siellä niitä olikin. Ja paljon. Kiilteleviä, isoja, pieniä, rumia, eksoottisia, futuristisia ja 
Välipalan ja oikeastaan illan pääruuan roolia veti noin 25 cm pitkä makkara. Eihän tämmöinen ujo poika sitä saanut kokonaan suuhun ja loput jäikin syömättä. Siis vähän jäi syömättä. Mutta ihan hyvää oli. Hullu gyntterimakkara. Maha täynnä oli hyvä lähteä Nissanin rynkytysradalle. Ideana siis istua Nissanin maastoautojen kyydissä, kun niillä ajetaan esterataa. Varsin villiä menoa. Asteita en uskalla arvata, mutta varsin jyrkkää kyseiset autot kiipeävät, jos pitoja riittää. Joutui suorastaan pitämään kauhukahvasta kiinni välillä. Kuski oli varsin leppoisalla tuulella, vaikka varmasti oli ajanut samaa lenkkiä keskeytyksettä jo monta tuntia.
.jpg){kind=link}