Kategoriat
Yleistä

JB raportti: Maalaiselämää

Paukkasin viime torstai-iltana enoni maatilalle, tarkoituksena oli rentoutua tehden taas kerran tuorerehua. Eipä siinä, fyysinen työ tekee vaihteeksi erittäin gutaa.

Iso koira (joku Mastiffi) lähettää kanssa terveiset JB:n lukioille. Elopainoa komeat 70kg ja ikää 8v. Onneksi kiltti kuin mikä.
Pikkukoirakin oli hereillä ja virkeänä. Merkistä ei muistikuvia, mutta joku hienolta ja ulkomaalaiselta kuulostava se oli!
Isoja ovat vehkeet nykyisin. Takarenkaan korkeus noin 190cm. Siitä pikaisesti arvellen kuljettajan pää heiluu siellä 3m paikkeilla. Tehoakin on, 320hp.
Hävittäjän ohjaamo? Ei, vaan Nykyaikaisen Traktorin. Vipstaakia oli: riittävästi.
Lehmäläiset tulivat katselemaan kaupunkilaispojua. Näin lähelle uskaltaudun vain, kun on paimenpoika välissä!

Perjantaina työ saatiin käyntiin ja aumaan pohjalle muutama kuorma rehuakin. Vieressä oli ensimmäisen sadon auma, se kohosi korkeimmalla kohdalla noin 160-170cm maanpinnasta (ja osa painuu alle), eli apetta siinä oli lehmille rouskutettavaksi. Sinänsähän siinä ei mitään ongelmaa ole, traktoreissa riittää voimaa työntää peräkärry kasan päälle ja niin edelleen, mutta traktorilla kasan päällä ajaessa ja perässä olevaa levitintä käyttäessä, voi välillä tuntua vähän huonolta, kasalta kun ei kannata tippua. Kerran parissa vuodessahan noita aumaonnettomuuksia tapahtuu, onneksi traktoreissa on hyvät turvakaaret, yleensä kuolemilta vältytään.

Nyt vaaraa ei ollut, kaiken oheistoiminnan ja vesisateiden ja rikki menneiden koneiden kanssa kolmessa päivässä saatiin vain alle 20 kuormaa kasaan, joka nosti kekoa ehkä noin puoli metriä, mutta osan painuessa maan alle, ei itse kohoama ole niin paljoa. Joten ihan ilman vaaraa sain tällä kertaa silmät ummessa ajella.

Kuumat kelit ovat haitanneet Tampereella hieman unenlahjojeni käyttöönottoa, mutta iso maalaistalo myös viileni nopeasti iltaisin ja erityisesti aamulla nukutti kyllä makeasti. Eli lomaillakin sai.

Kävin kylässä myös ”naapurissa” noin kolmen kilometrin päässä. Heillä on kaksi koiraa, yksi ISO ja yksi pentu. ISO oli joku mastiffi ilmeisesti, nimeltään Oona, pienestä ei mitään hajua. Vaikka tiesin koiran kiltiksi ja rauhalliseksi, ja olen ollut tekemisissä ennenkin, niin silti se vaan laittaa jännittämään kun 70kg painava jöllikkä jolkottelee kohti tervehtimään. Kun pääkin on jo niin iso, että kitaan menee puolet minun päästäni. Onneksi pysyimme yhteisymmärryksessä. Pikkukoira oli kiva, niinkuin pikkukoirat aina on. Merkkiä en tiedä, ehkä blogin lukijat sen pystyvät paljastamaan.

Lauantaina vieraana kävi läheinen urakoitsija tyhjentämässä lietesäiliöitä. Kyllähän pojua aina tekniikka kiinnostaa ja iso kone vielä enemmän. Pihassa kävi New Hollandin T8030 traktori, jolla onkin hyvä lietesäiliöitä ja soraa kuskata. Rengas on miehen korkuinen, tehoa on 320 hummaa ja pellin alla hyrisee yli 8 litran kuutoskone. Kylään oli tulossa myös maahantuojan edustaja, ilmeisesti tietokoneiden päivityksellä tehot saa nostettua melkein 400 kaakkiin ja matkanopeus on silloin (lastin kanssa tai ilman..) noin 80km/h. Pellollahan tuollaisella mörssärillä ei tee mitään, mutta teiden hoidossa ilmeisesti voima ja koko on etu. Ohjaamo oli aika futuristisen näköinen. Kai nuo traktorimiehetkin futuristisuuteen tyyty.

No, jospa jätetään tekniikkatulitus ja amistelu nyt tämän postauksen osalta vähemmälle.

Samalla keikalla sai moikattua kummityttöäni, a) jolle en vienyt lahjusta mukana ja b) jonka nimipäivät olin unohtanut. Olen kummisetien parhaimmistoa. Ilmakollakin piti vähän paukautella, iskemät meni ylös vasemmalle (kutosen kieppeille), mutta vaikka miten ruuvasin säätöjä, en niitä saanut keskemmälle. Hämmentävää. Toimivatkohan ne..?

Sain leikkiä nuorta huoletonta pojua pari päivää, sitten takaisin töihin stressaamaan onko rahaa tarpeeksi, tuleeko rahaa tarpeeksi, näyttääkö riittävän edustavalta ja onko tarpeeksi kiireinen. Kivaa oli.

Kategoriat
Yleistä

Vessakeikka

Tiedättehän, kun menee yleiseen vessaan, jossa haisee kaamealle. Käyt nopeasti urinoimassa pidättäen hengitystä. Samalla huomaat kuinka vessassa on virtsattu vähän minne sattuu ja pöntössä on jarrutusjälkeä epäilemättä 100 metriä. Lisäksi ns. paskankäry saa veden vuotamaan silmistä. Pyrit olemaan nopea, ja poistut vessasta.

Mutta vessan ovella onkin jonoa. Oven aukaistessani se kaamea haju iskee jonottajan naamalle. Yritän olla katsomatta jonottajaa. Jonottaja menee vessaan sisään, mutta kääntyy katsomaan minua pitkään perään, kun huomaa missä kunnossa vessa on. Hän ajattelee, että kaiken takana olin minä, vaikka kävin vain ujosti pissillä.

Nolottaa silti, vaikkei syytä olekaan.

Kategoriat
Yleistä

Nukkuminen

Miksei sitä voi mennä ajoissa nukkumaan, vaikka tietää, että aamulla on herättävä ajoissa?

Kategoriat
Yleistä

Myspace

EI, en ilmoita, että minulla on hieno myspace-sivu, tai että Sven Sonitella on ;). Ei. En todellakaan. Minua vaan ihmetyttää Elefanttipuhetta-blogin innoittamana ihmisten halu myspaceen. Miksi?

Lataan kokeeksi muutaman myspace-sivun. Käyn Orionin myspacessa, Hanna Pakaran myspacessa, Loopyn myspacessa ja Orkidean myspacessa.

Edelleenkään ei aukea se, että mitä hienoa myspacessa on. Jokaisen myspace sivu on samanlainen. Kerrotaan biografiaa, jauhetaan jotain, promotaan itteensä ja siinä se. Ei poikkea mitenkään perinteisestä nettisivusta. Ilmeisen helposti musiikkia tekevät tyypit voivat lisätä myspace-sivulleen musiikkisoittimen, joka onkin käytännössä ainut myspacen jännittävä ominaisuus. Mutta miksi kaikki artistit ovat myspacessa? Se ei minulle aukea. Valtavat promomahdollisuudet eivät aukea minulle.

Nimittäin peruskuvauksen jälkeen alkaa ilmeisesti myspacen hienous, minun mielestäni kauheus. Tyypit käyvät lisäämässä itsensä toisen kaveriksi, laittavat myspace-sivun täyteen isoja kuvia (esimerkiksi Orionin sivu oli jotain 1,2Mt, missä miehen itsensä sisältö oli ehkä se 200kt) ja floodaavat juttujaan, jotka eivät kiinnosta ketään. Vai kiinnostavatko? Ei ainakaan minua.

Ennemmin käyn ihmisten oikeilla kotisivuilla. Myspace on niin 90-lukua, eikä yhdelläkään hyvällä tavalla.

Kategoriat
Yleistä

Hei hei Lappeenranta..

..for now.

Tänään kamoja kassiin, huomenna kärryyn ja kohti Joensuuta. Lepopäivä Joensuussa ja maanantaina kohti Mansesteria.

Asemapaikka vaihtuu kesän ajaksi.

Kategoriat
Yleistä

Intervep 2.0 palvelut

En tajua kaikkia uusia kohuttuja Web 2.0 palveluita. Jotenkin tuollaiset yhtesölliset palvelut, joissa mainitaan vielä web 2.0, pääsevät aivan kritiikittömästi bloggaajien puheisiin ja kirjoituksiin. Uusin juttu on Jaiku.

Olen itsekin välillä seurannut Jaikua, kun eri bloggaajilla on käytössä niitä. Esimerkiksi Kari Haakanan jaikuja olen lukenut. Ja myös muita. Ja mitä on jäänyt käteen? Ei mitään.

Esimerkiksi Kari Haakana raportoi Jaikuun kuin tekisi muistiinpanoja. ”Matilla oli viikset puhuessaan.” Kiinnostavaa? Ei todella. En lue blogeja, joissa on yhden lauseen postauksia, tai postaus koostuu linkkivinkeistä tai yhdestä kuvasta. Luen blogeja, joissa on jäsenneltyä tekstiä jostain minua kiinnostavasta asiasta. Olen kuullut jonkun kehuvankin Jaikua juuri tuon tajunnan virran vuoksi. Mutta ketä kiinnostaa? Katselin tänään Jaikun etusivua, jossa näkyy uusimpia jaikuja ympäri maailman. ”Odotan lentokentällä lähtöä”, ”Päivitän lifeblogia”, ”Lauantaiaamu, onpa mukavaa”. Mikä näistä voisi olla edes etäisesti kiinnostavaa? Miksi kiinnostuisin yhdestäkään noista ilman mitään kontekstia?

Sisältö puuttuu. En innostu Jaikuista. Aivan turhaa. Pysyn blogien lukemisessa, joissa lukijaakin on ajateltu, eikä vain oksennettu jotain jaikuun, kun kaikki muutkin niin tekevät. ”Kävin vessassa.”

Vähän samalla linjoilla on myös Perse-Janne (vissiin virallinen nimitys..), harmittaa, kun hän kerkisi oman postauksensa kirjoittaa ennen minua, kun etsin motivaatiota kirjoitukseen niin kauan.

Kategoriat
Yleistä

Kerrostaloasujan niksinurkka

Valitettavan moni minunkin blogin lukija on siinä tilanteessa elämässään, että kerrostalossa on asuttava. Vaikka kerrostalo voi parhaimmillaan olla varsinainen kansojen ja mielipiteiden sulatusuuni, asuminen siellä jännittävyydessään peitota parhaatkin jännityskirjat ja kotiin palatessaan ei ikinä tiedä mikä odottaa, niin voi asumisesta saada yksinkertaisilla vinkeillä vielä enemmän irti!

Hanki harrastus. Kun on ulkona huono ilma ja ulkoilu ei siksi huvita, on aika aloittaa uusi sisäharrastus. Poraaminen on yksi parhaista harrastuksista. Seiniä on vaikka kuinka. Voit aloittaa harrastuksen esimerkiksi kevyellä akkuporakoneella kello 13:00 suoritettavin koeporauksin. Kun olet edistyneempi harrastaja, olet siis päässyt ns. Sammonlahti-tasolle, voit hankkia sähkökäyttöisen iskuporakoneen ja tehdä reikiä esimerkiksi kello 05:30.

Bileet rappukäytävässä. On typerää tuoda ördääviä kavereitaan sisälle kämppään, vaikka rappukäytävässä on lähes yhtä lämmintä. Kaljat mukaan ja rappukäytäväbileet! Kotiin palatessa kaikki on siistiä, eikä oksennuskaan haise (ainakin jos pitää postiluukun visusti kiinni).

Oven läpi. Jos on ollut pitkä ja koste ilta ja kotiin palatessa huomaat, että ei olekaan avaimia – ei hätää. Naapurini näytti kätevän kikan, kuinka pääset silti sisään. Revi postiluukku irti, telo ranteesi teräviin metallikulmiin, hakkaa ovea, huuda ja pimputtele naapureiden ovikelloja. No Sammonlahdessa tämä ei toiminut, vaan kaverin piti sammua käytävään verilammikkoonsa, mutta jossain Oikeiden Ihmisten keskuudessa poliisit olisivat melko varmasti päästäneet lämpimään.

Kokkailu on kivaa. Erityisesti kerrostalossa kokkailun harjoittelu on kivaa. On luonnollista, että joskus palaa pohjaan siten, että savu nousee. Kannattaakin tukea postiluukku auki, jotta savut voivat poistua rauhassa rappukäytävään. Muista myös käyttää paljon mausteita, makumatka maailman ympäri on parasta, mitä kerrostalossa voi ilman porakonetta tehdä. Kaikki naapurisikin saavat nauttia aromeista.

Kyttää. Kerrostalokyttäämistä pidetään aivan suotta jotenkin paheellisena. Se on hauskinta. Aina, jos rappukäytävästä kuuluu ääni, juokse ovisilmään. Kannattaa muistaa sammuttaa sisältä valot ovisilmästä kurkkiessa, sillä muuten sinut voidaan havaita!

Lisätilaa rappukäytävästä. Isot bileet, ihmisiä alkaa väsyttää, mutta tilaa ei riitä. Kuulostaa tutulta. Ei hätää, kerrostalossa voi aina siirtyä rappukäytävään. Portaiden alta löytyy hyviä nukkumapaikkoja. Jos haluaa varmistaa sen, että muistaa minkä oven takana oli juhlimassa, voi myös nukahtaa oven eteen.

Uhkaile rikosilmoituksilla. Kunnon kerrostalohenkeen kuuluu liput ja laput ulko-ovissa, jossa väitetään nähdyn milloin mitäkin ja jos asiaa ei korjata, niin tehdään rikosilmoitus. Pidä erityisesti silmällä lintulautaa, mattotelinettä ja istutuksia etsiessäsi kohdetta rikosilmoitusuhkaukselle.

Hanki koira. Todellisella kerrostaloasukilla on aina koira. Mieluusti jokin melko iso. Päästä se aamuisin rappukäytävään ennen kuin itse saat vaatteet päällesi – koira saa siinä vähän lisää liikuntaa. Koiran paskominen rapunpieliin on ihan hyväksytty tapa, joten miksipä mennä merta edemmäs kalaan. Pelaa koirasi kanssa sisällä pallopelejä, lähinnä noutamista. Muista, että koira nauttii haukkumisesta (miksi ne muuten haukkuisivat?), joten anna vaan haukkua ramakasti.

Muuta säännöllisesti. Samojen naapureiden katselu, haistelu ja kuuntelu alkaa nopeasti pitkästyttämään. Siksi kannattaa muuttaa usein. Kannattaa varata muutama ihminen muuttoon ja varata hissi koko päiväksi. Silloin voit rauhassa ilman kiirettä ruveta aamulla purkailemaan tavaroita ja viedä aina sitä mukaan hissiin, kun uusi asia irtoaa. Sitten, kun hissi on täynnä, niin ajaa sillä alas ja purkailee autoon kamat. Kätevää, eikä stressaa! Lisäksi siinä näkee naapureita, joille voi toivottaa hyvää loppuelämää.

Näyttele. Pitävätkö naapurisi sinua luuserina? Ei hätää. Aseta sänky patterin viereen, noin 5 cm irti patterista. Paukuta päivittäin 3 kertaa 30 minuuttia sängyllä patteriin tahtia vaihdellen. Muista hymyillä rappukäytävässä.

Toivottavasti näillä vinkeillä jokainen saa taas vähän enemmän irti kerrostaloasumisesta. Jos mieleesi tulee lisää hyviä vinkkejä, lisää ihmeessä kommentteihin!

Kategoriat
Yleistä

Väliaikatiedoitus

Ei ole nyt ollut oikein energiaa bloggailla. Lyhyesti ja ytimekkäästi:
– Techmu täyttää 10 vuotta sunnuntaina. Soittamassa mm. OlliS ja Orion
– Kolilla on edelleen talvi, välillä tullut vähän uutta luntakin. Tänään oli erittäin kivaa sohjohiihtoo. Pahin käännösten analysointi ja jännitys on jo jäänyt taustalle, lojottelee ja koittaa nauttia.
– Edelleen tämän hetken ykkösbiisi on Yellow Blackboard – Superfly (Andy Moor Mix)
– Huomenna taas hiihtoa.

Kategoriat
Yleistä

Todellisuutta tarkastellessa

Sveitsistä tultua olen koittanut pehmeästi laskeutua todellisuuteen. Kouluseminaarit odottavat, pari tenttiä olisi vielä keväällä ja töitä on tehtävänä reilusti.

Olo on kyllä ollut vähintään outo. Onneksi sitä samaa ovat valitelleet muutkin. En tiedä miten kausilaiset pääsevät takaisin elämänrytmiin. Ehkä sekään ei ole helppoa.

Berliinin välilaskulla alkoi tuntumaan jo oudolta, kun minua ympäröivät ihmiset puhuivat suomea. En tiedä miksi, mutta se tuntui oudolta ja vähän ehkä ahdistavalta. En jutellut kenenkään kanssa. No, lento sitten menikin Air Berlinin lentoemojen huonoa englantia kuunnellessa. He muuten puhuvat todella huonoa englantia. Onneksi tässä kieliasiassa helpottaa sijaintini Lappeenrannan Sammonlahdessa. Kaikkia muita kieliä täällä kuulee, mutta harvoin suomea.

Kelit eivät ole päässeet vielä satuttamaan, on ollut lämmintä ja aurinkoista niin kuin Sveitsissäkin. Stressiäkään en ole vielä ottanut, mutta kohta kai pitäisi. Kadut pölisee ja innokkaimmat (lue: tyhmimmät) rullaluistelijat ovat jo matkoillaan. Moottoripyörien pärinää kuuluu. Keväthän ei vielä voi tulla, Suomessa kuitenkin ollaan, eli kohta tulee taas reality check. Minkäs teet.

Viikonloppuna olin yhtenä päivänä Kolilla vähän hiihtelemässä. Telemarkkailu iltapäiväsohjossa oli kyllä varsin kivaa. Aamun betonihiihto ei taas minulle oikein sopinut. Koli ei tuntunut pieneltä, vaikka päivän laskemisella sai verttiä kasaan vain samaa luokkaa kuin kahdella laskulla Sveitsissä. Kiva oli nähdä taas kolilaisia. Kroppa on sen verran tottunut after skihin, että pakkohan se oli suorittaa – vaikkakin tosi vastahakoinen olin.. Matka-affe!

Nyt on sitten yöt nukuttu ja aurinko paistaa ikkunasta sisään. Läppäriä tässä naputellessa muistuu mieleen terassihetket, jossa lämpimässä auringonpaisteessa ja siideri kädessä mietittiin elämän tarkoitusta. Niitä hetkiä ehkä kaipaa vielä.

Sunnuntaina olisi Techmun 10 – vuotisbileet, jotka kyllä kiinnostaisivat, mutta toisaalta Joensuussa olisi taas jengi kasassa, ehkä hyvä ilmakin. Hiihtelisi ja viettäisi vapaa-aikaa. Ei kovin vastenmieliseltä kuulosta sekään.

Siistiä kyllä, kun aurinko paistaa.

Kiitoksia vielä sveitsikeikan järkkääjille Haqlinen ja Stilu. Kiitokset myös Johtajalle (ja vaimolle, joka päästi miehen reissuun!), Matsolle, Idolille ja muille, jotka olivat mökki/laskuseurana. Olen kuullut huhua, että aivan kaikille tämä ei vielä riittänyt, vaan lentokone suuntaa vielä muutaman viikon päästä takaisin kohti Sveitsiä. Heh heh. Asiaa!

Kategoriat
Yleistä

Kesä Tampereella

Tarvitsisin kesäasunnon Tampereelta. Toukokuu – elokuu. Tarjouksia ja vinkkejä otetaan vastaan paitsi kommenteissa, niin myös jazmo [at] qkaasu [dot] com.