Vit, eilen oltiin skinnailemassa. Tyhmä kaveri, tai jotain, mutta itsehän en ollut varannut mitään aurinkovoidetta mukaan. Sain kaverilta lainaan, mutta en uskaltanut ottaa paljon, koska se oli kallista. Illalla sitä sitten sai paistatella Yucatanissa naama punaisena.. Ruotsalaisetkin alkoivat kuittailemaan, kun punotan kulmassa.
Mutta itse päivään, olin ensimmäistä kertaa isoilla vuorilla ja offilla telluilla (sponsored by Simo). Ja oli kivaa! Vähä jännitti, vähän tuli pannuja, mutta hitto, kun sai pari käännöstä, niin on tellu vaan niin kivaa! Lisää skinnausreissusta voi lukea Matson blogista.
No, kyläänlasku oli kammottavaa Sanukeilla, mutta jotenkin selvisin, vaikka kuolema oli: lähellä. Siistii oli.
No tänään oli uusi päivä. Ruotsalaiset kehu eilen Yucatanissa Galtibäriä, niin tänään sitten lähdettiin aikaisin aamulla (tai yritettiin..) sinne suuntaan – ennen ruotsalaisia tottakai! Noooo, lähdön kanssa oli vähän niin ja näin ja laskukin oli aika niin ja näin. Loppu oli vyöryjälkeä, luohikkoa, kaikkea ikävää ja olin kuolla. No, jotenkin selvisin ja hengissä ollaan. Bussilla ajeltiin takaisin. No, loppu hyvin – kaikki hyvin.
Kello näyttää vasta kahta, tässä ollaan päivää paistateltu terassilla (oman kämpän). Hiton lämpimästi paistaa aurinko ja elämä maistuu kyllä. Vaikkei tänään unelmapyydaa vedettykään ja loppu oli kammo, niin ei tässä oikein osaa murjottaakaan, kaataa vaikka lasiin Ramseieriä ja kattelee ulkona, kun ihmiset liikkuvat ja aurinko paistaa.
Elämän tarkoitusta laittaa tää reissu kyllä miettimään.. Ei ainakaan stressi vaivaa!
Vastaa