Avainsana: Viihde

CSI

Katsoin eilen illalla perus CSI:tä maikkarilta. CSI on kyllä niin huono sarja, että oksat pois.

Tämänkertaisessa jaksossa oli tilanne, jossa poliiseilla ei ollut kotietsintälupaa rakennukseen ja omistaja ei päästänyt sisään. No, poliisit kiertelivät taloa. AHA, puusta on leikattu oksia! Oksaleikkuri on pihalla maassa! Onpa epäilyttävää! No, ei muuta, kuin oksaleikkuri käteen ja leikkaamaan lisää oksia (poliisit saavat ilman kotietsintälupaa kuitenkin mennä toisten pihoille leikkelemään puita?) ja oksien ja leikkurin kanssa labraan. Tarkkaakin tarkemman tutkinnan jälkeen tutkija huomasi, että aha, nämäpä onkin leikattu samasta puusta! EI USKOISI?!? Oksien yhteensopivuuden vuoksi kotietsintälupa saatiin ja äijä pidätettiin.

Tuijotin epäuskoisena. Tämähän on vielä huonompi kuin CSI:Miami, jonka ratkaisu kotietsintäluvan puutteeseen on ”no me voidaan hommata sellanen! – no tulkaa nyt sitten”. Kehuttu rikossarja my ass. Mutta jakso ei edes ollut ohi vielä!

Toisena juttuna oli liitovarjolla lentävän tyypin kuoleman tutkinta. Kävi ilmi, että kaveri oli peukaloinut hänen korkeusmittariaan siten, että se näytti noin 800 jalkaa väärin. Tämän takia kaveri lensi sitten niin korkealle, että kuoli. Nauroin ääneen. Ei nyt jo perkele. Kaveri oli lentänyt vaikka kuinka kauan ja vaikka mitä ja lensi niin korkealle että jäätyi ja menetti tajuntansa. Yläilmoissa ei ole vertauskohtia niin joutuu täysin luottamaan korkeusmittariin sanottiin sarjassa. Ehkä niinkin, mutta jos olet kymmeniä vuosia harrastanut, niin luulisi, että kun pakkanen alkaa olemaan sitä tasoa että naama jäätyy muutamassa minuutissa (olen ollut -40 lämmössä, eikä ole jäätynyt, ilmeisesti hän oli lentänyt kovin korkealle) ja ilma niin ohutta että varjo ei nosta (!) ja henki ei kulje, niin ymmärtäisi kääntää takaisin. Mutta ei. Vai onko tämä perusjenkin kuvaus?

Kuka tällaista älyä halveksuvaa sarjaa jaksaa oikeasti katsoa? Varmaan samat henkilöt jotka jaksavat vielä katsoa 24:stakin, vielä senkin jälkeen, kun stealth B-1 koneeseen (joka kuitenkin liikkuu varsin ripeästi ja korkealla) soitettiin kännykällä.

Elokuvia

Katselin taasen pari elokuvaa.

Syriana oli hieman sekava elokuva, joskin loppua kohti homma alkoi selkeytymään. Ehkä uudelleen katsominen saisi leffasta vielä paljon lisää irti. Suosikkinäyttelijäkaartiini kuuluva Matt Damon heiluu leffassa, ei ehkä pääosassa, mutta ei pienessäkään. Varsinaista päähenkilöä on ehkä vaikea löytää. Öljyn lisäksi siis.

Toinen leffa oli Hostel. En yleensä tykkää kauhusta, mutta Hostellista tykkäsin. Tai se oli vähän erilainen. Yllättävän vähän oli gorea, vaikka verta kyllä lensi ihan kiitettävästi. Suosikkina sähköporalla reiteen poraaminen. Ilmeisesti elokuva (making-of pätkään perustuen) on saanut alkusysäyksen tositapahtumista. Jonnekin köyhään maahan jotkut rikkaat miehet olivat matkustaneet ja tarjonneet paljon rahaa perheille ilmeisesti siitä, että saavat ampua heidän lapsensa. Tai jotain tuon kaltaista. En ole tarkistanut faktoja, voi olla ihan huttuakin.

PS. Hostellissa näkyy paljon tissejä.

Huonot jutut paremmiksi

Huonot jutut paremmiksi mainostaa vakuutusyhtiö Pohjola NYT-liitteen Housenation-jutun yhteydessä. Mainos on kyllä osuva.

Olen jo muutaman kuukauden ajan ihmetellyt NYT-liitteen muuttumista. Käytiin vasemmistoliiton (tai vihreiden, tms) jossain puoluekokouksessa, tehtiin siitä juttu, mutta juttu on sisällöltään sitä, että ihmetellään puhujan pälvikaljua ja käydään läpi mitä ruokaa saatiin. Ja jutut on olleet myös negatiivisia sinänsä, että kaikkea periaatteessa haukutaan. Ehkä se on parodiaa. Ehkä ei. Niin huonosti se on huonosti tehtyä, ettei oikein saa selvää.

Mikä näiden juttujen tarkoitus on? Housenationista kertovassa jutussa saadaan bileet vaikuttamaan hirmuiselta kuosaamiselta. Ihmiset pukeutuvat huumeisiin, tanssivat huumeissa, soittavat huumeissa, oksentavat huumeissa… Tottakai, onhan kyseessä koneskene, siellä kuosataan niin perkeleesti. Ilmeisesti toimittajatkin ovat pommin tai kaksi tiputtaneet, ennen kuin juttua ovat lähteneet tekemään.

On väärin tanssia rivitanssia. Se näyttää tyhmältä ja kuka tahansa voi tuollaista tum-tum-tumia tanssia. Anniina joraa Neo Psy Stagella. Kas kun ei bailaa. On silti siistiä, että lehdessä käytetään termejä kuten psyke, polkka ja kiksu. Junkka jäi pois, mutta sitä kai ei Housenationissa ollutkaan. Toisaalta se ei olekaa tasaista tum-tum-tumia.

On jutussa muutama oikeakin huomio. Nykykiksun ja -progen valenostatukset ovat yleensä tylsiä, paljon kivempaa on mennä kortit avoimena täysiä. Sekin on totta, että trance perustuu aika pitkälti yhteen ideaan. Mutta valenostatukset ei se idea kyllä ole. Idea on käyttää huumeita, mutta se kyllä myös jutussa kerrotaan.

Jutussa jotenkin kaikki ne kliseet, joista olisi voitu tehdä hauskoja, on painettu sellaisenaan lehteen ja loppu täytetty omilla mielipiteillä ”tekno on paskaa”. Välillä saadaan aikaan jotain, esimerkiksi juuri nuo nostatukset yms, mutta välillä ollaan niin yössä että. Onko trance monotonisempaa kuin tekno? Ei minusta. Onko psyke välttämättä nopeaa? Ei minusta. Onko Darude kiksua? Ei minusta. Pukeutuvatko bileissä kävijät sankoin joukoin douppipaitoihin? Ei minusta.

Jutusta olisi voinut saada hauskan sillä, että olisi ensin osoitettu, että konemusiikista ymmärretään jotain ja sitten vasta käytetty ironiaa. Nyt juttua lukiessa tuntuu, että kirjoittajat ovat yksinkertaisesti ammattitaidottomia, pohjatyötä tekemättömiä ja hevimusiikkia kuuntelevia tyyppejä, joiden on pakko jotenkin täyttää lupaamansa palstametrit, vaikka sitten ihan pelkällä tuuballa jos ei muutakaan keksi. NYT ei ole muutenkaan viimeaikoina oikein vakuuttanut. Onkohan toimituksessa tehty tietoisia päätöksiä, vai onko lehti vaan ajautunut tuollaiseksi?

Mutta nyt tiedän miten hoidan kiksukarvat. Jes.

Hesarin palautefoorumi jutusta
Klubituksen Housenation-keskustelu
Klubituksen keskustelu mm. NYT-liitteen uutisesta

Münich

Katsoin leffan nimeltä Münich. Odotin leffalta aika paljon. Se kuitenkin oli aikoinaan nostattanut vähän kohua ja huutelua eritoten Israelin suunnasta.

Leffa oli ihan hyvä, mutta ei mikään erinomainen. Se kuitenkin perustui jossain määrin tositapahtumiin, joten tiedänpähän edes vähän enemmän tuosta ikävästä olympiapäivästä. Ihmettelen vähän, miksi sellainen häly leffasta aikoinaan nousi? Israelilaiset alkavat heti itkemään, jos joku ei kuvaakaan heitä täydellisinä Jumalan lapsina, vaan osoittaa, että myöskin he ovat ihan samanlaisia syntisiä kuin muutkin. Jotenkin osa tästä syyllisyyden pohdiskelusta ja muusta meni minulta ohi.

Kuitenkin aika hienosti kuvattiin sitä, miten normaali ihminen muuttuu lähtiessään salamurhaajaksi. Tappo on toisaalta ikävää, mutta toisaalta taas suoritettu tehtävä.

Seuraavaksi pitänee katsoa Syriana ja Hostel. Lähdin hetkeksi aikaa leffojen ja sarjojen ostelussa säästökuurille ja kompensoin sitä vuokraamalla leffan silloin tällöin läheisestä Makuunista.

Kaukana kotoa

Sen verran vielä tuosta Over Therestä, että vaikka tapahtumat on sillä tavalla realistisia, ettei koko ajan ole vaan kukkasia ja mehiläisiä, niin itse toimintakohtaukset ovat välillä aivan käsittämättömiä. 1. tuotantokauden (ja ilmeisesti viimeisen) viimeisessä jaksossa käydää seisaaltaan ampumavälikohtaus. Ampujien välissä on 2-3m ja ampuvat rynkyllä ja hirmu räiske ja silloin tällöin joku osuu. No, kuitenkin ihan kiva sarja.

Ihanaa kaksinaismoralismia

Kaksinaismoralismista on puhuttu jo kauan, mutta se ei estä minua jatkamasta.

Nimittäin ostin Suomen televisiossakin pyörivä Kaukana kotoa -sarjan (Over There) dvd-boksin, kun en jaksanut katsoa sitä sen lähetysaikoihin ja edetä sarjaa niin hitaasti. Sarja on ihan hyvä, ei mikään elämää suurempi, mutta monin paikoin ihan realistisen tuntuinen sotasarja. Aika vähän jenkkijeesustelua.

Sarjassa ei mässäillä gorella, mutta ei mitenkään myöskään peitellä ikävien silpoutumisten näkymistä, päiden katkomista ja niin edelleen. On myös siistiä, kun sarja ei sorru sotakuvauksissa jeesusteluun, sotilaat ampuvat ensin ja kysyvät sitten, sikäli kun tuntevat turvallisuutensa uhatuksi.

Mutta mikä siinä on. Suolia saa näyttää. Ihmisten huutoa palavassa autossa (kukaan ei mene auttamaan) voidaan kuunnella minuutteja ja naisia ja lapsia ammutaan ’vahingossa’. Mutta, rintojen näyttäminen ylittäisi ilmeisesti jonkin Adult Only -normin. On jotenkin naurettavaa. Yksi roolihahmoista tuntuu olevan kovin seksiriippuvainen, mutta kuvakulmien valinnat saavat aikaan hymyn. Varmasti mitään ei näy, vaan kuvataan aistillisesti. En ehkä sarjaa varsinaisesti ostanut tissien näkymisen takia, mutta onko maitorauhasten näyttäminen todella niin paljon pahempi asia kuin silpoutuneiden ihmisten?

No, yksi teipattu tissi meinasi muutama vuosi sitten saada koko USA:n sisällissodan partaalle.

Avointa lähdekoodia ja bloggausta

Tiesittekö, että Suomen kunnilla ei ole mitään järjestelmällistä yhteistyötä toistensa kanssa IT-sektorilla? Jokainen kunta toimii omine päätöksineen.

Tiesittekö, että Suomen tietoyhteiskuntaohjelma(*), jossa käsitellään kaikkia tietoyhteiskuntaan liittyviä asioita ja tulevaisuudensuunnitelmia, ei pidä sisällään yhtäkään termiä, joka edes viittaisi avoimeen lähdekoodiin (Open Sourceen)? Näin maassa, joka toisaalta ylpeilee (perusteetta) Linuxista, koska Linus on suomalainen.

Tiesittekö, että Suomen valtio on uusimassa tietojärjestelmiään ja IT-struktuuria? Dokumentti(*), jossa käy ilmi suunnitelma uusimisprojektissa, ei edes sivua aihetta avoin lähdekoodi.

Samaan aikaan EU-tasolla kannustetaan avoimia standardeja ja pyritään pääsemään suljetuista järjestelmistä eroon. Suomi EU:n puheenjohtajamaana ei tunne pistoa sydämessään.

(*) dokumentit ovat poistuneet verkkosivuilta, en niitä ainakaan enää löytänyt.

Sitten kevyempiin aiheisiin.

Myös kaikki kuvairkkaajat ovat näemmä löytäneet bloggaamisen tai päiväkirjaksi sitä tuolla irc-galleriassa nimitetään. Mutta omien ajatusten löytäminen on vaikeampaa kuin saattaisi kuvitella. ”Blogit” ovat täynnä ainoastaan meemejä. Ei tietenkään pidä elää siinä kuvitelmassa, että useimmilla meistä olisikaan mitään sanottavaa ja nekin jotka sanovat, voisivat ennemminkin olla hiljaa. Mutta ketä nämä meemit kiinnostavat?

Onhan se tietenkin tapa poistaa ärsyttävät ketjukirjeet.

Linnut

Katsoin eilen myöhäisillassa tulleen kulttielokuvan Linnut. Vanhentuneet efektit eivät paljon haitanneet. Huomasin paljon jännitystä kohottavia tehokeinoja, joita osaa käytetään nykyäänkin elokuvissa. Aavistuksen verran outoa oli ehkä se, että musiikkia ei käytetty lainkaan.

Pahinta vanhoissa elokuvissa on kuitenkin naisten roolit. Yleensä naiset ovat noita pakokauhun riivaamia idiootteja, kuten välillä tässäkin elokuvassa, vaikka pääosassa oli nainen. Voidaan kuvitella tienristeys, jossa nainen seisoo. Toisessa viitassa lukee ’turva’, toisessa ’kuolema’. Sitten tapahtuu jotain, nainen säikähtää ja lähtee juoksemaan kohti kuolemaa.

Tämä on jotenkin niin ärsyttävää. Näitä elokuvahistoriassa kyllä riittää. Kuten Linnuissakin. Mamma menee huoneeseen, jossa onkin lintuja, eikä saa enää ovea auki, koska seisoo itse edessä! Anteeksi nyt, mutta mitä?

Kokonaisuutena Linnuissa oli hyvä ohjaus, mutta käsikirjoituksessa oli paljon parannettavaa.

Huonoin elokuva ikinä

Luulin, että olen nähnyt monia huonoja elokuvia. No ei hätää, nyt vihdoin sain katsottua kaikkein huonoimman. 9 Deaths Of Ninja, leffa jota olen alkanut katsomaan ainakin 5 kertaa ja vasta 5. kerralla sain katsottua loppuun. Ois vähän tehny mieli lopettaa, mut pakotin itteni katsomaan. Onhan se elämys.

Kaikki asiat leffassa ovat niin huonoja, että ei niitä voi edes erotella. Näyttelijätyö on karmeaa. Efektit ovat käsittämättömiä. Aseet ovat tietysti mielikuvituksellisia, mutta säälittäviä. Kaikki on leffassa niin huonoa, että tätä voi melkein suositella katseltavaksi. Puolitoista tuntia elämästä tarkoituksella TÄYSIN hukkaan.