Luin jonkin aikaa sitten erittäin hyvä ajatuksen otsikolla Politiikka pois ammattilaisilta. Juttua enempää referoimatta, kyse on siitä, kuinka demokratia on nykyisin sana, mikä kuvastaa jotain, mikä on hyvin kaukana todellisesta päätöksenteosta eri maissa. Toki maiden välillä on vaihtelua.
Mutta pidätkö vaikka Pölhölän vaalisysteemiä demokraattisena? Iso maa on jaettu tarkkoihin vaalipiireihin ja osan äänillä ei ole käytännössä mitään merkitystä ja osa taas päättää enemmän – asuinpaikan mukaan. Sattuman mukaan. Vaalipiirisuunnittelijoiden mukaan. Suomessa ei kuvio ole ihan niin räikeä, mutta samaa asiaa täälläkin tulee esiin.
Kansanedustajat ovat nykyisin kaikkea muuta kuin kansan edustajia. Kansa kyllä periaatteessa valitsee heidät, monimutkaisella vaalitavalla, mutta sen jälkeen kansalaiset eivät osallistu päätöksen tekoon seuraavan neljän vuoden aikana. Samaan aikaan kansanedustajat kahmivat edustusrooleja kirkollisvaaleissa, kuntavaaleissa, HOK Elannon tehtävissä, jne. Edustajilla, erityisesti ministereillä, pitää olla loppumaton lista istumapaikkoja erilaisissa luottamustehtävissä (tästä saa nallekarkkeja). Tässä valossa, eikö tunnu ihmeelliseltä, että edustajat valittavat, esimerkiksi Jyrki Kasvi (Virh ja mm. HOK), kuinka aika ei riitä hoitaa kaikkia asioita niin hyvin kuin pitäisi. Kuinka aika ei riitä perehtyä kaikkiin edustajan tehtäviin niin hyvin kuin pitäisi. Ja kuinka he aina laiminlyövät perheensä. Tai kuulutaan johonkin hallituksen ohjausryhmään (vai mitä ne on), joissa ei kuitenkaan käydä kertaakaan. Eikö sitäkin hommaa voisi tehdä joku, joka kerkiäisi käydäkin paikalla? Ja paneutua asioihin?
Tyhmä maalainen voisi tässä kysyä, että miksi niitä tehtäviä on sitten tullut kerättyä niin paljon? Ja miksi suomalainen lainsäädäntö ylipäätään sallii moisen. Jännittävää, että Tommy Tabermann ei saanut olla Uutisvuodossa vakionikkarina viikottain, kun istui samalla eduskunnassa, mutta luottamustehtävien kahmiminen ei sen sijaan haittaa. Ollaan milloin minkäkin nuorisoseuran puheenjohtajia, vähän myönnetään itselle ja kavereille vaalirahaa ja niin edelleen. Mutta televisiossa ei saa olla.
Onko tässä meidän hallintotavassa oikeasti mitään järkeä? Maassa on työttömiäkin ja kansanedustajat ehkä pärjäävät nykyisellä (alkaen) 6000 euron kuukausipalkallaan ilman muita edustustöitä. Miksi heidän on sallittua tehdä muita edustustehtäviä? Eikö ole jo monta kertaa, varsinkin parin viime vuoden aikana, huomattu miten tämä tehtäväkirjo aiheuttaa jääviystilanteita ja sekoilua pääministeritasolla saakka. Eikö maatamme johdettaisikin paremmin, kun ei samaan aikaan oltaisi kaikissa marttakerhoissa mukana?
Minusta tämä on erinomaisen tärkeä kysymys ja pointti, jonka alkuperäisenä lähteenä on alussa viitattu juttu.