Tissivideot

Milloin musiikista tuli tissillä myytävä tuote? Puhun musiikkivideoista.

Onneksi musiikkivideokanava MTV ei enää lähetä musiikkivideoita, tai en minä niitä ainakaan ole nähnyt muualla kuin Beavis & Buttheadissa. Pimp my whatever kyllä tulee. Mutta, katsoopa sitten musiikkivideoita vaikkapa juutubesta tai mistä vaan, niin huomaa raivostuttavasti sen, kuinka kaikki musiikkivideot ovat täysin samanlaisia. Naiset keikuttavat pyllyään ja tyrkyttävät tissejään vähissä vaatteissa. Ei sillä, että minulla olisi sinänsä sitä vastaan mitään, mutta haluaisin kuitenkin, että musiikkia myytäisiin musiikilla, eikä siksi, että laulajalla tai laulajilla on tissit. Silikonia pomppii keskivertomusiikkivideossa enemmän, kuin asuintalossani on käytetty eristykseen.

Pahimmassa tapauksessa bändin nimikin on joku vihjaileva. Pussycat dolls (tjsp) on yksi hyvä esimerkki. Musiikki on niin geneeristä ja efektoitua kakkaa, että siitä ei kyllä paljon jää sanottavaa. Siksipä pitääkin pukea päälle tiukat nahkahousut ja pienenpieni toppi tai jotain. Ja sitten keikkua niin perkeleesti. Joskus aikoinaan se oli siistiä, nyt se on kyllästyttävää. Faithlessin Bombs ei ole ehkä biisinä aivan minun suosikkini (tosin, kun sitä kuuntelee enemmän, niin se on itseasissa ihan kiva biisi), mutta musiikkivideossa on muutakin kuin latinomammoja sheikkaamassa peräänsä.

Ajatellaan, jos meillä vielä olisi musiikkivideokanava, niin sitähän katsottaisiin musiikkivideoiden takia. Jos jokaisessa musiikkivideossa samannäköiset kuvankäsittelyohjelmalla brushatut mammat sheikkaa, niin kuka jaksaa? Voi olla, että Jay-Z heittää lainii edessä ja takana sheikkaa mammat. Mutta siinäpä vaihtelu olikin.

Konemusiikissa on se etu, että labelit ovat pieniä, ja suurin osa tuottajista on jossain määrin ug, tai ei ainakaan pärrää isoilla rahoilla. Silloin ei tehdä musiikkivideoita, tai jos tehdään, niin tehdään sentään huonoja (mikä remix tuo oikein on, sehän menee aivan käteen?).

Tukkarokkiaikaan sentään kuvattiin laulajien hiuksia. Se oli musiikkivideo.