vaalit | Jasmon blogi

Vuoden 2023 vaalipostaus

Niin se taas on, että Suomessa eduskuntavaalit lähestyy. Näitä eduskuntavaalipostauksia on, tavalla tai toisella, tullut tehtyä ennenkin. Ja tehdäänpä taas!

Vaalikoneet

En tiedä onko tällä hetkellä vielä auki muita varteenotettavia vaalikoneita kuin Hesarin vaalikone. Sitä on tullut vähän pyöriteltyä ja se on sitä vaalikonehommaa, mitä ollaan totuttu kokemaankin. Yllä olevista linkeistä voi kerrata ajatuksia siitä, miten vaalikoneita kannattaa käyttää. Alempana tulee vielä yksi linkki!

Mitä Hesari tässä ilmeisesti yrittää kysyä on että haluaisinko että opettajien ja oppilaiden suhde olisi parempi myös siinä tapauksessa jos se olisi jostain muusta pois.

Ymmärrän tilanteen mikä Hesarilla on. He haluavat saada eroja henkilöiden välillä ja varmistamaan sen asian, että ei voi haluta kaikkea ja sitten myös veronalennuksia. Että joutuu ottamaan vastatessa myös vastuun siitä että kuinka se mahdollisesti rahoitetaan.

Ongelmana on vaan se, että en minä tiedä miten opetustoiminta nytkään rahoitetaan, miten hyvin se on rahoitettu, mitä siellä pitäisi parantaa ja niin edelleen. Myös monet ehdokkaat ovat näiden edessä vähän ymmällään ja siksi samalla mielipiteellä, kuten vaikka että ”kyllä tämä on hyvä idea mutta me ei voida tätä kestävästi tehdä lainarahalla”, ehdokkaat voivat vastata joko jokseenkin eri mieltä tai jokseenkin samaa mieltä.

Aukottomia kysymyksiä ei varmaan voi tehdä, mutta itse pidän suurinta osaa kysymyksistä sellaisena, että en osaa niihin vastata mitään järkevää. Siksi se alkuperäinen vinkki siitä, että vastaa vain niihin kysymyksiin joihin on itse selkeästi jotain mieltä, on erittäin hyvä edelleen. Muut ohittaa.

Toinen tapa vastata mystisiin kysymyksiin, kuten yllä, on miettiä tätä toisesta näkökulmasta. Keitä ovat he, jotka vastustavat ehdottomasti leikkauksia. Ja keitä ovat ne, jotka taas haluavat vaan leikata. Kun muodostaa mielessään nämä ryhmät, voi asettaa itsensä ryhmien väliselle janalle ja sijoittaa itsensä kohti leikkaajia tai lainaajia.

Hauska yksityiskohta tietysti ovat ne henkilöt, jotka vastaavat ”täysin eri mieltä” ja selityksessä kertovat että talouskasvu hoitaa homman ja velkaantuminen loppuu siksi. Oli heidän kanssaan eri mieltä perustelusta tai ei, niin vastauksia se kivasti kierouttaa.

En tiedä mitä näistä vaalikoneista oikeasti saa irti. Ehkä jonkinlaisen shortlistan ihmisiä (ja ennen kaikkea puolueita!), joihin kannattaa tutustua tarkemmin, jos ehdokkaasta haluaa jotain oikeasti tietää. Ja, muistettava on, että eduskuntavaaleissa kyllä äänestetään ehdokasta, mutta ääni menee oikeasti puolueelle. Valitse siis ensisijaisesti puolue, jota äänestät. Eduskuntavaaleissa saisikin olla myös puoluevaalikone!

Vaalikoneen käyttö

Hesarin vaalikone on mielestäni ollut aiemmin rutkasti parempi. Nimittäin, vaalikoneen monitulkintaiset kysymykset tekee juuri sen, että kun aluksi saa ihan kummallisia ehdokkaita itselleen, voi katsoa heidän vastauksiaan, että miten he ovat asiat ymmärtäneet ja sitten säätää omia vastauksiaan uudelleen.

Hesarissa ei tällaiseen säätämiseen ole suostuttu, vaan voit aina aloittaa koko höskän alusta. Kysymyksiä ei tietysti ole kuin 40, mutta on tässä joku typeryyden siemen..

Toivottavasti Ylen vaalikoneen ominaisuuksien pohdinnassa on mukana joku, joka myös käyttelee vaalikonetta ja on siitä jotain mieltä :)

Ja sitten ne puolueet

On kai aika paljastaa menneisyyden rikokset ja myöntää että olin kiinnstunut Piraattipuolueesta silloin, kun se perustettiin. Kävin kertaalleen tapaamassa myös Tampereen piraatteja. Olin sen jälkeen vähän ymmälläni, enkä koskaan ole piraatteja äänestänyt. Kerron syyn liberaalipuolueen tarinan kautta.

Pienpuolueilla vaikuttaa olevan katto korkealla ja seinät leveällä – vielä korkeammalla ja leveällä kuin isommilla puolueilla. Siinä on järkeä ja se vaikuttaa vaalimatematiikalta. Mitä enemmän puolue saa ääniä, sitä isompi mahdollisuus jonkun on päästä läpi. Eli ehdokaslistat pitäisi saada täyteen.

Oletan, että sen vuoksi listoille päätyy iso määrä huru-ukkoja ja -akkoja. Näin on esimerkiksi Liberaalipuolueen kanssa. Liberaalipuolueella on paljon sellaisia uudistavia ajatuksia, joiden kanssa olen periaatteessa samaa mieltä. Tietynlainen virtaviivaistaminen ja valitseminen mihin kaikkeen valtio osallistuu. Heidän puolueohjelmansa menee hieman pidemmälle tässä ideologiassa kuin itse menisin, mutta koska heitä ei koskaan yksinvaltaan valittaisi niin en koe sillä olevan väliä. Asia siis kiinnostaa.

Mutta sitten niitä ehdokkaita ja heidän vaalilupauksiaan

Tämä on toki nyt epäreilua. Siellä on iso määrä ihan fiksuja lupauksia ja fiksun oloista porukkaa. Näitä oman elämänsä persuja tai koomikoita varmaan löytyy joka puolueesta. Pelkonani kuitenkin on se, että Liberaalipuolueessa, pienpuolueena joka taistelee ensimmäisestä edustajastaan, myös näillä henkilöillä on jotain vaikutusta. Kaikki pelaa. Myös ne jotka ovat enemmän sitä vaihtopenkkiporukkaa.

Toinen asia mitä mietin on vaikuttaminen. Onko vaikuttavampaa äänestää jotain pienpuoluetta vai jotain isoa puoluetta. Vaikka Liberaalit leikattavaa löysivätkin, en usko että he saavat äänivyöryä ja isoa vaikutusvaltaa. Jos ääneni avulla he saisivat jonkun läpi eduskuntaan, se olisi heille jo suuri voitto. Mutta vaikuttaisiko se mihinkään?

Entä vaikuttaako se, jos äänestän jotain olemassa olevaa puoluetta ja omalla äänelläni yritän vaikkapa sen puolueen sisäistä rankingia muuttaa ja sitä kautta hieman puolueen linjaa. Liioiteltu esimerkki, mutta jos Kokoomus muuttaisi kokonaisuutena ajattelua edes yhden pykälän minun kanssani samaan suuntaan, olisi se minulle henkilökohtaisesti suurempi vaikuttaminen, kuin että Liberaaleilta menisi läpi joku, joka olisi kanssani täysin samaa mieltä.

Toisaalta, maailma ei valmistu vaalikaudessa ja aikahorisonttina kannattaa pitää vähintään 10v. Haluanko yrittää tukea uutta poliittista liikettä kentälle vai muuttaa olemassa olevaa? Molemmissa on puolensa. Hyvät ja huonot.

Hyvää eduskuntavaalikevättä 2023!

Kolme helppoa askelta ehdokkaan valintaan

On taas aika kuntavaalien! Jasmon blogi tuntee vastuunsa ja täytyy tietysti heti olla neuvomassa, kuinka pitää toimia.

Kuntavaalikoneita on ainakin kaksi merkittävää. Hesarin todella huono vaalikone ja Ylen pikkuisen parempi vaalikone. Yhteistä niissä molemmissa on, että niissä kysytään melko paljon kysymyksiä, joista osa myös melko vaikeita.

Olen sitä mieltä, että useimmiten äänestäjät käyttävät vaalikoneita väärin. Sen sijaan, että panostettaisiin oman maailmankuvan näyttämiseen vaalikoneelle, suhtaudutaan siihen kuin tietokilpailuun.

Esimerkki: Pitäisikö valitusoikeutta rajoittaa kaavoittamisen osalta? -Hmm, ei mitään hajua, mutta ei varmaan mikään rajoitus ole hyvästä, sanotaan siis että todennäköisesti ei.

Vaalikoneen hienokaan tekniikka taustalla ei auta, jos vaalikonetta täyttäessä ehdokkaat tai äänestäjät ovat hölmöjä. Siksipä Jasmon blogi antaa nyt lyhyen listan, jolla vaalikonetta käytetään oikein.

Vastaa vain kysymyksiin, joista todella olet kiinnostunut tai joista todella tiedät. Jos joudut miettimään, että kuinkahan on, niin ohita suosiolla.
Jos et ymmärrä kysymystä, ohita suosiolla.
Ei haittaa vaikka vastaisit vain neljään kysymykseen neljästäkymmenestä. Saat silti paremman tuloksen, kuin jos vastaat neljään ja arvaat jotain kahteenkymmeneen.

Noin. Mitä vähempiin kysymyksiin vastaat, sitä enemmän mielipiteesi niissä kohdissa korostuu.

Nyt saat listan ehdokkaista, jotka ovat sinun kanssasi niistä asioista samaa mieltä, joista tiedät jotain. Lue seuraavaksi potentiaalisimpien vastaukset läpi, myös siltä osalta kun puhutaan asioista, joihin päätit olla vastaamatta. Kenties opit jotain.

Kuinka sitten valitset ehdokkaan? Muista, että kuntavaalissa valitaan edustajia, jotka edustaa meitä lähtökohtaisesti puolueen viitekehyksessä. Mitä tiedät puolueesta, johon ehdokas kuuluu? Tiedätkö juuri mitään? Onko puolueista vaalikonetta?

Lähtökohtaisesti sinun tulee valita puolue ja sieltä jokin järkevä ehdokas. Ei toisinpäin. On turha äänestää ehdokasta, joka ilmoittaa kannattavansa torinaluspysäköintiä ja planeettojenvälistä matkailua, kun tiedät että siellä edustajistossa ei ole yhtäkään samoin ajattelevaa.

Näin valitset ehdokkaan

Tee vaalikone, tutki tuloksista top 3 puolueet
Tutustu puolueisiin ja ehdokkaiden vastauksiin
Valitse se puolue joka jotenkin edes etäisesti kuulostaa järkevältä
Valitse sitten top 10 ehdokkaista se oma sopiva, joka kuuluu tuohon järkevään puolueeseen.

Noin.

Median voiman vastavoima

Olen mielenkiinnolla seurannut hallituksen muodostamista ja siihen liittyviä neuvotteluita. Samalla olen lukenut muutamiakin juttuja lehdestä asiaan liittyen. Olisikohan ollut Timo Soini, joka lehdessä sanoi, että televisioidut vaalitentit on pelleilyä.

Se on muuten juuri niin. Tänä vuonna haastettiin puheenjohtajia. Joku mahdoton tilanne ja minuutti aikaa reagoida, mitä teet? Mittaako tämä jotain sellaista, jota äänestäjä haluaa edustajastaan?

Entä toimiiko vaalitentit alkuperäisen tarkoituksensa mukaan, jos niissä on kahden minuutin supertenttejä, jossa joku haastaa jonkun toisen. Käytännössä laukaistaan pari argumenttia päin toisen naamaa ja sitten se on ohi.

Yleisö hurraa?

Olen myös sattumalta katsonut suoria tiedotustilaisuuksia hallituksen muodostamiseen liittyen. Tänään Alexander Stubb sanoi jotakuinkin näin: ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa, mutta joskus Suomen on ajateltava itseään” (no ei ole kyllä kovinkaan suora lainaus, mutta ajatus tuo).

Mediaan oli quotattu ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa”. Eli koska Alex on profiloitu EU-myönteiseksi jampaksi, toimittaja ei lisännyt turhaan tuollaista pehmentävää lausuntoa, vaan typisti omasta mielestään varmaan nokkelasti.

Sama koskee perussuomalaisia. Jos Halla-aho puhuu kaksi tuntia ja sanoo sivulauseessa että maahanmuuttoa pitäisi vähentää, otsikko on jotakuinkin niin että ”Halla-aho taas maahanmuuton kimpussa” ja loput 1:59 unohdetaan.

Media antaa valtavan yksipuolisen kuvan henkilöistä, jotka johtavat tätä maata tai ovat muuten merkittäviä. Jokainen varmaan muistaa, kuinka uutisoitiin, että Wahlroos haluaisi verottaa vapaa-aikaa! Jossain lähteissä siihen viitattiin enemmän, jossain vähemmän huumorilla. Wahlroosin kirjassa konteksti oli kuitenkin hyvinkin akateeminen, eikä mikään todellinen ehdotus.

Itseasiassa Wahlroos on yksi parhaita esimerkkejä siitä, kuinka asiayhteydestään irroitettuna tietynlaisesta akateemisesta pohdiskelusta on hyvä vetää otsikoita, kuten, että 80% ihmisistä on idiootteja.

Mitä tässä nyt sitten yritän sanoa?

Sosiaalinen media on monessa kriisiviesintätilanteessa ohittanut perinteisen median tarjoamalla suodattamatonta viestitulvaa, jossa suodatus jää viimeisen vastaanottajan harteille tai vastaanottaja voi odottaa tunnin pari, jotta jokin oikea media tekee suodatuksen hänen puolestaan. Some on täynnä viestejä, jotka ovat omasta mielestään virallisen totuuden vastaisia ja paljastavat varjeltuja salaisuuksia tai salaliittoja.

Mutta siellä on paljon myös asiaa. Kuka tahansa voi kysyä vaikka Sipilältä, että miten se keppanavero nyt oikeasti menee. Ja hän voi vastata suoraan, niin että kaikki halukkaat sen näkevät, ilman medialaseja.

Tämän luulisin lisääntyvän.

Vaalitenttejä arvosteltiin kovasti yleisön puolesta, mutta myös poliitikkojen suunnasta. Ei ole aikaa perustella ajatuksiaan, tilaisuudet ovat kilpahuutoa ja hostit ovat urpoja.

Miksei puolueet sitten itse tekisi vaalitenttejä? Miksi etujärjestöt eivät tee itse vaalitenttejä?

Tyhmä kysymys, sillä jonkin verranhan niitä tehdään. Esimerkiksi Yle Areenasta pystyi nyt vaaleissa seuraamaan maailman huonoiten tuotettua vaaliohjelmaa Aamulehden tiloista. Ääntä ei kuulunut, kysyjien puhe ei kuulunut, kuva oli pimeä. Ei vakuuttanut.

Toisaalta tehdään paljon tilaisuuksia, joita ei taltioida. Tällaisia järjesti jopa asuntoja rakennuttava SATO. Muuten hyvä, mutta nämä kuuluisi tallentaa youtubeen tai johonkin vastaavaan mediaan. Kiertuita kävi yliopistoilla, ihmisten kodeissa, vaikka missä. Onko kaikki saatavilla nyt videomuodossa jostain?

Entä miksei vaalitenttejä ole enemmän ja erilaisilla kokoonpanoilla? Miksei vaikkapa pienpuolueet järjestäisi omia kilpailevia vaalitenttejä ja julkaisisi niitä Youtubessa – voisi saada julkisuutta muutenkin kuin kainalopieruilla.

Tai miksei vaikkapa Vasemmistoliitto kutsuisi tenttiin demareita ja vihreitä ja puhuisi elvytyksestä (noin viime vaalien teemaa mukaillen). Ehkä heillä sitten olisi ollut aikaa, yleisöä ja mahdollisuus avata elvyttävän talouspolitiikan ydin. Ja saada kannatusta.

Toisaalta vaikkapa Vihreät ja Keskusta olisivat voineet järjestää oman vaalitentin ja käydä heitä erottavia asioita kunnolla läpi. Heittää muutakin kuin lainit että ydinvoima alas ja että turpeella kaukolämpö kuntoon.

Ideanani on se, että sopivat studiot ja laitteet ovat kohtuullisen edullisia hommata ja videon tallentaminen vaikkapa Youtubeen ei maksa mitään. Siihen voi palata myöhemmin, siihen voi viitata Twitterissä ja muualla sosiaalisessa mediassa ja mikä tärkeintä: ehdokkaat ja puolueet saavat valita puheenaiheet, eikä tarvitse televisiossa aina vaan rankuttaa, että miksi ette kysy minulta ja miksi puhumme tällaisesta tyhmästä aiheesta.

Näkemykseni mukaan nimenomaan pienemmällä väkimäärällä tentit toimisivat, niissä voisi olla paikallisuutta (koska paikallisestihan sitä äänestetään) ja kysymyksiä voitaisiin poimia vaikkapa yleisöltä (jos voidaan tarjota livestream). Mikään tästä ei ole kovin vaikeaa ja konsepti on helposti monistettavissa.

Nyt ehdokkaat ovat alistuneet Ylen neljän minuutin vaalivideoon (jonka jotkut käyttivät ”hauskasti”). Mitäpä jos he tekisivät oikeasti mielenkiintoisia videoita, vaikkapa sitten saman puolueen edustajien kesken (asioiden keskustelutilaisuus), jossa olisi mahdollisuus polveilevasti avata agendaa. Jos olen vaikka kiinnostunut äänestämään Jutta Urpilaista, katsoisin varmasti tentin jossa hän olisi mukana, vaikkapa sitten vaan saman puolueen edustajien kanssa.

Ainakin minä katsoisin niitä innostuneemmin, kuin Rehnin makuuhuoneriitoja.

Vaalit 2015 – Ketä äänestäisin

Aiemmassa postauksessa kuvasin omaan angstiseen tyyliini äänestämisen haasteita ja syitä, miksi en äänestä joitain puolueita. Siitä on jo vähän vettä virrannut ja työtä äänestyspäätöstä varten on tehty.

Aloin tänään miettimään aiempaa postaustani ja sitä, että mitä minä oikeastaan ehdokkaan mielipiteiltä haluan? Aikani pyöriteltyäni ajatuksia, huomasin että minulla on oikeastaan ihan vain muutama asia, jotka mielestäni selvittävät hyvin, onko ehdokas minun makuun vai ei.

Ei vastusta ydinvoimaa. En ole ydinvoiman kannattaja, mutta kannatan pragmaattista lähestymistä energian tuotantoon. Tällä hetkellä helpoin tapa päästä sähkön tuontannossa käytettävästä hiilestä eroon on ydinvoima. Ydinvoimaa tukee myös se, että sitä rakennetaan yksityisellä rahalla ja valtio saa oikein rahaakin verojen kautta. Uusiutuvaa energiaa käyttävät ratkaisut ovat taas valtion tukemia ja parhaimmillaan myös jokaista kilowattia tuetaan.

Uusiutuvan energian kehittämistä ja kokeiluita ei pitäisi kuitenkaan missään nimessä lopettaa. Jos kiihkoaa ydinvoimaa vastaan tai puolesta, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Kannattaa ”tasa-arvoista” avioliittolakia. En sinänsä kannata lesboliittoja tai homoliittoja tai mitään muitakaan liittoja, mutta minusta on käsittämätöntä, että vuonna 2015 valtio kuvittelee voivansa määrätä, mitä kaksi (tai useampi) aikuinen ihminen keskenään tekee ja miksi suhdettaan kutsuu. Jos vastustaa uutta avioliittolakia, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Haluaa keventää sääntelyä. Tätähän kaikki haluavat, vaikka kukaan ei tiedä mitä pitäisi karsia. Syrjässä vaaleista kiteytti tämän hyvin: Voitaisiin kysyä sieltä ruohonjuuritasolta, pienyrittäjiltä, alkoholitarkastajilta jne. mikä on turhaa ja lähteä siitä katsomaan. Koska ainakin sieltä ruohonjuuritasolta näyttää siltä, että on paljon turhaa. Jos ei löydä mahdollisuuksia keventämiseen, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Haluaa vapauttaa anniskelua. Tämä oikeastaan liittyy tuohon aiempaan, mutta mielestäni tuo on niin oleellinen asia, että nostan sen vielä erikseen. Koko alkoholivero ja -laki on niin vääristynyt, että oikein ihmetyttää. Mielestäni kaljaa pitäisi saada myydä kaupassa vuorokauden ympäri (tai millon nyt sattuu huvittamaan), mielestäni baarit saisi olla auki vuorokauden ympäri (tai milloin nyt sattuu huvittamaan) ja mielestäni alkoholin hinta pitäisi olla sellaista, ettei sitä kannata lähtee pakettiautolla hakemaan Virosta. Jos haluaa jatkaa tätä kukkahattuneuvosliittomeininkiä, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Nyt joku pääsee jo sanomaan, että miksi puhun lillukanvarsista, kun pitäisi taklata oikeita ongelmia, kuten Suomen talouden viat. En minä tiedä, kuinka talous oikaistaan, mutta olen sitä mieltä, että jos päättäjä on noista yllä olevista asioista kanssani samaa mieltä, ei se voi muissakaan asioissa aivan pelkkä urpo olla.

Olen myös sitä mieltä, että taloudesta päätetään Arkadianmäellä yhä vähemmän, globaali talous vie 200 kravattikaulaa kuin pässiä narussa, jos sille päälle sattuu. Siksi on oleellisempaa, että ehdokkaan perusarvot ovat linjassa mun kanssa, kuin se, mitä hän haluaisi juuri nyt tehdä. Lisäksi, nollasopimukset sun muut ovat sen verran monisyisiä juttuja, että niistä on aika vaikeaa muodostaa absoluuttisen oikeaa mielipidettä. Joten unohtakaamme ne.

No näillä yllä olevilla perusajatuksilla vaalikoneet antaa minulle Suomen kainalopierupuolueen (eli Piraatit) ja Persuja. En tiedä. Kenties sisälläni asuukin iso persu. Siksi tämä angstisuus varmaan välillä kuplii.

Pitäisikö sitten äänestää kainalopierujen puolesta?

Vaalit 2015

Pakollinen vaalipäivitys.. Pakko sanoa, olin jo vuosi sitten oikeassa.

Katsoin eilen MTV:ltä jotain tositv-sekoilua, jota vaaliohjelmaksikin väitettiin. Siinä puhuttiin keskioluesta ja siitä, minkätyyppisestä kaupasta sitä saisi ostaa. Twitter saikin siitä täydet lämmöt päälle suomalaisten huutaessa, että puhukaa jostain muusta, jostain sellaisesta missä on järkeä.

On totta, että keppanakeskustelu on melkoinen ankka. Mutta se paljastaa kuitenkin edustajaehdokkaissa jotain, eli sen, minkälaisia älynväläytyksiä tästä tulee sanottua. Se saattaa paljastaa, että ehdokas on täysin urpo. Ja jos ehdokas on yhdessä asiassa täysin urpo, nk. Jasmon teesin mukaan hän on todennäköisesti sitä myös useassa muussa asiassa.

Olen yhä enemmän sitä mieltä, että asiasisältöjen sijasta pääpaino ehdokasvalinnalla pitäisi olla hänen periaatteissaan, ajatuksissaan ja siinä, kuinka hän hahmottaa maailmaa. Ja yhä enemmän siinä, että mitä puolue tekee tai on tekemättä. Koska minä en osaa ratkaista Suomen talouden umpisolmua, niin pelkään ehdokkaita, jotka jotenkin kansantajuisesti väittävät sen voivansa tehdä. En usko ja vaikutatte paisteilta.

Kieltämättä puoluevalinta on tänä vuonna ainakin yhtä vaikeaa kuin ennen.

Pave on nokkela äijjä ja sen vuoksi vasemmistoliiton jutut ovat jaksaneet minua hieman edes kiinnostaa. Eilisen ”väittelyn” Li Andersson oli niin raskas hahmo, että muistin taas etten usko vasemmistoliiton idologiaan.

Demarit on sitä mieltä, että tässä talouteen tulisi mukava ruiske kun vähän korotettaisiin veroja. Ei tullut kauppoja. Sinänsä Jutalla oli jopa valot päällä tv-ohjelmassa.

Vihreät kannattaa perustuloa, jota itsekin kannatan, mutta ovat muuten aivan turha puolue, ilman mitään todellisuuteen mahtuvaa linjausta.

Keskustaa äänestämällä saat kannatettua myös Paavo Väyrystä. Ei minun äänelläni. Harmi, sillä Sipilä ja Vanhanen vaikuttaa sellaisilta pragmaattisilta kavereilta, jonkalaista päätöksentekoa arvostan.

Kokoomuksessa edellinen puheenjohtaja / piällysmies oli niin selkärankainen, että kun alko näyttää pahalta niin lähti litoo ja jyräytti kasan paskaa Stubbin käteen. En tiiä. Aikamoista sohlausta ollut viimeiset 4 vuotta.

Persuja en äänestä. Jos tekee sellaisia mainosvaalivideoita, mitä he tekevät, täytyy olla täydellinen paisti, eikä eduskuntaan pitäisi olla mitään asiaa.

Piraattipuolue, jota olen joskus aiemmin seurannut tarkemminkin, on ylpeä heidän ”läppäiskusta” ylen vaalihaastiksiin. Jotenkin tuntuu että tällä tasolla puolue vaan on, eikä siitä ole nousijaksi. Kainalopierupuolue.

En kannata pakkoruotsia, joten RKP:ta en äänestä.

Muutos mikälie -puoluetta en aio äänestää. Jos tekee natsitervehdyksiä eduskunnassa ei voi olla kaikki valot päällä.

Joten ketäpä sitä sitten äänestäisi? SKP taisi jäädä mainitsematta, onkohan sillä ehdokkaita asetettuna..?

Eurovaalit 2014

Vaalit sytyttää aina sen verran, että yhden – pari postausta asiasta saa tehtyä. Tänä vuonna EU-vaalit ei ole juurikaan kiinnostaneet, mutta sattumalta kauppakeskuksessa äänestysmahdollisuuden hyödynsin kuitenkin.

En ole seurannut vaalikampanjointia, kun olen kyllästynyt ehdokkaiden 3 vuoden hiljaisuuteen ja puolen vuoden kauheaan mölyyn jokaisessa mediassa, erityisesti kaikissa sosiaalisissa kanavissa, se kun on trendikästä.

Äänestin henkilöä, joka kertoo ajatuksiaan ja tekemiään juttuja somessa myös silloin, kun ei ole vaalikausi. Edes pieni ikkuna sinne niin läpinäkymättömään päätöksentekoon. Sinänsä en ollut ehdokkaasta kamalan vakuuttunut, olisin voinut äänestää jotakuta muutakin. EU-vaalit vaan ei kiinnosta. Sitä samaa viestii edelleen alentunut äänestyskäyttäytyminen.

Mietin kuitenkin tänään, että nykyisin maailma on aika monimutkainen paikka ja EU:ssa tehdään päätöksiä, joissa on hyvin monitahoisia vaikutuksia. Käytännössä minulla, äänestäjällä, on kaksi vaihtoehtoa. Tietää jostain yhdestä tai kahdesta asiasta tarpeeksi, jotta voi muodostaa siitä järkevän mielipiteen ja hakea ehdokkaita jotka ovat samaa mieltä siitä asiasta. Näin ääni menee tavallaan sille yhdelle asialle, saat ehdokkaan ja muut mielipiteet sitten kaupan päälle.

Toinen vaihtoehto on ”tuntea” ehdokas. Jos nyt ei siviilituttu, niin ehkä hän on keskustellut sosiaalisessa mediassa tai blogissa näkemyksistään pitkin aikoja ja äänestäjä on tutustunut ehdokkaaseen. Ei välttämättä ole kaikista asioista täysin samaa mieltä, mutta kokee, että ehdokas on luotettava ja ajaa pääasiassa sellaisia asioita mitkä itse kokee tärkeinä – jos osaa sellaisia nimetä.

Tuohon jälkimmäiseen kai perustuu vanhojen jäärien pääseminen eduskuntaan yhä uudestaan ja uudestaan. Kun ei mokaa kovin näyttävästi, niin vanhat tukijoukot kannattavat edelleen tutuksi tullutta ehdokasta, olipa sitten nimeltään vaikkapa Paavo Väyrynen.

Ennustan puolueiden mielikuvahötölle dramaattista stoppia lähivuosina, koska sosiaalista mediaa ja muita aitoja kahdensuuntaisia viestintävälineitä käyttävät ehdokkaat yliajavat mainostoimistojen viimemetreillä luomat brändit ja imagot. Poliitikot joutuvatkin vaikeisiin haasteisiin, sillä äänestäjiä ei voikaan enää unohtaa 3 vuodeksi.

Sähköinen äänestys

Vietin tässä välipäivätkin lomaa, sen ansiosta ja kunniaksi on ollut aikaa sitten ajatella kaikenlaisia visioita, varsinkin kun jälkikasvu keksi aloittaa öisin puoli neljän aikaan aina valvomishetken. Tuli siinä mieleen sähköinen äänestys.

Sehän ei viime kerralla mennyt ihan nappiin. Mutta nyt asiat ovat vähän muuttuneet, toimintaympäristön rajoitukset ovat osittain poistuneet.

Nimittäin enää ihmiset eivät välttämättä haluakaan olla vaalisalaisuuden suojissa. Edelliset kunnallisvaalit, ennen kaikkea presidentinvaalit, olivat hyvä esimerkki siitä, kuinka suuri osa suomalaisista oli valmis luopumaan vaalisalaisuudesta. Ehdokkaita kannatetaan ylpeänä sosiaalisessa mediassa. Miksipä siis stressata sähköisen äänestämisen vaalisalaisuuden ongelmista?

Suuri ongelma aikaisemmassa järjestelmässä oli se, että kun oli ensin nähty vaivaa, ettei äänestäjää voitu kohdistaa ääneen, niin tarkastuslaskentaa ei voitukaan tehdä. Lisäksi – myöhemmin selvisi – että äänestäjä voidaankin yhdistää ääneen. Mahtava tietotekninen projekti muuten.

Nyt tämä pelleily voitaisiin jättää välistä ja hoitaa äänestäminen internetissä pankkitunnistuksella. Äänestäjän ääni voidaan tunnistaa annetuksi tietylle henkilölle.

Kun äänen anonyymius poistetaan, yhtäkkiä koko järjestelmän teko onkin melko triviaalia. Äänestystiedot tuhotaan kuukauden kuluttua äänestämisestä, eli sen jälkeen linkkiä äänestä henkilöön ei enää ole, eikä tietoa myöskään siitä, onko äänestänyt vai ei. Tulostiedot kuitenkin pysyvät, eli 100 vuoden päästäkin tiedetään montako ääntä kukakin sai.

Kenenkään ei olisi tätä pakko käyttää, jos ei uskalla omaa äänestyskäyttäytymistä paljastaa mahdollisesti jollekin tarkkailijalle, toki listojen tarkkailu olisi laitonta. Äänestäjän ei tarvitsisi pelätä äänensä paljastuvan joskus myöhemmin, sillä ne tiedot tuhotaan tarkistuslaskentojen jälkeen.

Solved.

Älä äänestä, jos ei kiinnosta

Kuntavaaleissa äänestysprosentti oli pieni, vain reilut 50%. Se kirvoitti laajan keskustelun siitä, miksi näin on ja mitä voitaisiin tehdä että äänestysprosentti nousisi. Hesarin yleisönosastolla on jaettu kaikenlaisia erilaisia syitä ja ratkaisuja homovastaisuudesta äänestyspalkkaan.

Mutta miksi äänestysprosentin pitäisi olla suurempi? Miksi ihmisiä, joita ei kiinnosta nyt, pitäisi jotenkin saada motivoitua äänestämään?

Koska minä olen oikeassa ehdokasvalinnan suhteen, juuri minun ehdokkaani on oikea, niin on vain ja ainoastaan hyvä asia, kun ihmiset eivät käy äänestämässä vain sen takia, koska pitää äänestää. Näin minun ääneni on laskennallisesti tehokkaampi.

Ja miksi ihmisiä, jotka eivät seuraa politiikkaa, eivät seuraa yhteiskuntaa eikä politiikka kiinnosta, pitäisi ruoskia äänestämään ja aiheuttamaan kaikkien Tony Halmeen kaltaisten sankareiden pääsyä politiikkaan? Onko se jotenkin kansan ääni?

Jos epäilyttää tai ei kiinnosta, älä äänestä.

Vaalit 2012

Tää vaalimeuhkaaminen on ollut minusta hauskaa. Vihdoinkin Suomeen on saatu poliittista ilmapiiriä takaisin. Kaikkiin kysymyksiin ei vastata vaan että ihan sama.

On ollut myös mukava nähdä, kuinka ihmiset ovat sosialistisessa mediassa taputelleet omissa ryhmissään toisiaan selkään niin pitkään, että ovat alkaneet silmittömästi uskomaan itseensä ja omiinsa, esimerkiksi niin, että joillekin tuli yllätyksenä Saulin voitto.

Nyt oman elämänsä somekonsultin onkin mentävä itseensä ja mietittävä, miksei tullut voittoa vaikka somessa meni niin hyvin. Siis mä retwiittasin kaikki Pekan twiitit ja fabossa mulla on 2000 kaveria, joita oon päivästä toiseen myrkyttäny pekkajutuilla. Miksei se muuttunutkaan kannatukseksi?

Ja tähän väliin on sanottava, että olen ehdottoman ilahtunut siitä, että näistä vaaleista saatiin keskustelua facebookiin ja twitteriin ja ihmiset olivat jotain mieltä. Ja uskalsivat kannattaa jotakin. Jopa sellaista, joka ei välttämättä voita. Ja se todella muuttui kannatukseksi – uskon.

No nyt kun tämä somekonsultti, jolla on toista sataa follouveria twitterissä, ei päässytkään voitonjuhliin, alkoi se ärsyttävä ininä. Oikeat politiikan toimijat ovat tottuneet, että aina ei voita ja että demokratiassa ei oma ääni aina kuulu koviten. Somessa sitä ei voi mitenkään kokea, koska jos joku haastaa mielipiteitäsi tai ei ole sinun turinoistasi kiinnostunut, heität sen pois ympyröistäsi. Ja sama toisinpäin.

Mekanismeja tappion käsittelyyn ei siis ole. Ja somekonsultti voi pahoin. Miksi näin kävi? Oi miksi? Saatana.

Vitun landepaukut ja muut suvaitsemattomat äpärät, jotka tätä Suomea haluaa viedä takaisin Neuvostoliittoaikaan. Kaikki pitäisi polttaa tulella. Suomi ei näköjään ole valmis homopresidenttiin. Tsemppiä kaverit, vielä me saadaan Suomi suvaitsevaiseksi. Tämä on murheen päivä, suvaitsemattomuus pyörittää maailmaa :(

Ja niin edelleen. Tätä paskaa esimerkiksi twitteri on nyt täynnä. Meidän suvaitsevaiset somekonsultit yrittää käsittää tuskaansa. Ja se on näyttävää ja ihanan narsistista. Voi teitä raukkoja tuskanne kanssa.

On todella hyvä että Sauli voitti. Ei sillä, olisin huolinut Pekan presidentiksi, vaikka äänestinkin Saulia. Vaikuttaa fiksulta mieheltä. Mutta nuo Pekan kannattajat. Ne äänekkäimmät somekonsultit, jotka tekee hashtagianalyysiä Pekan impaktista twitterissä. Niiden takia on hyvä, että Sauli voitti. Kukaan ei olisi jaksanut sitä mellastusta, mikä olisi tullut jos Pekka olisi voittanut. Pekan voitto olisi noin yhdessä millisekunnissa käännetty – ei suvaitsevaisuuden – vaan somen voitoksi.

Että kun somekonsultti retwiittasi näitä Pekan kampanjatiimin twiittejä, niin oikeastaan oli tän somekonsultin ansiota, että voitto tuli.

No ei tullut. Onneksi.

Nyt seuraavaksi somekonsultin pitäisi vetää päänsä sieltä suvaitsevaisuusperseestä ja alkaa suvaita tätä vaalitulosta. Osa äänestäjistä äänesti muutakin kuin homoutta, vaikka se ilmeisesti oli somekonsultin pääpainopiste.

Iso Jytky!

Tuli iso jytky! Perussuomalaiset, basic Finns, oli suurin vaalivoittaja. Tämä tuskin on kenellekään uutinen enää. Nyt kolme päivää jytkyn jälkeen pitää vähän kommentoida.

Piraattipuolue oli suurin eduskunnan ulkopuolisista puolueista jollain puolen prosentin kannatuksella. Sekin oli kiva juttu, mutta erityisen hyvältä on näyttänyt Piraattien meininki vaalien jälkeen – palautesilmukka on alkanut ja jos ehdotettu kehitys puolueessa etenee, voi olla että saavat minun ääneni myös kunnallisvaaleissa.

Kurhisia sun muita bordellimiehiä vaan ei jaksa toista kertaa äänestää.

Mutta sitten jytkyyn!

Olen melko huvittuneena seurannut vihreiden katkeraa tilitystä ja toisaalta itseään fiksuina pitävien ihmisten kauhistelua persujen menestyksestä. Muuttopalvelu Niemen linkkaaminen oli ihan hauskaa, mutta ihmisten vuodatus siitä, kuinka suomesta pitäisi nyt muuttaa pois, osoittaa kyllä melkoista vihjeettömyyttä.

Ei, Timo Soinista ei tullut diktaattoria. Ei, persut eivät ole suurin puolue. Ei, ei ole varmaa, onko persut edes hallituksessa. Ei, Timo Soinista ei todennäköisesti tule pääministeriä.

On tietysti hauskaa naureskella persuille, Kike kerkisikin jo ilmoittautua ministeriksi ja kauhistella ydinvoimaloiden rakentamista mannerlaattojen päälle. Onko Kike sen huonompi vaihtoehto kuin Silmälasisankari tai alusvaatemalli tai golfratakikkailija? Hän ei vain ole vielä kerinnyt oppia puhumaan kuin poliitikko ja lapsuksia tulee varmasti jatkossakin.

Toinen persujen voimakas argumentti on, että Portugalin kriisirahoitus pitäisi lopettaa ja antaa noiden maiden mennä velkasaneeraukseen. Tätä on kokoomus ja keskusta voimakkaasti vastustaneet, SDP pitänyt takin puoliksi päällä, jotta kääntö on helppoa. Mutta media on jotenkin saanut ihmisten päähän sellaisen ajatuksen, että koska persut vastustavat rahan työntämistä vakausrahastoihin, ne ovat tyhmiä.

MIT:n kansantaloustieteen proffa lyttää vakauspakettipuuhastelun
Ålandsbankenin varainhoitaja sanoo, että Kreikka ajautuu velkajärjestelyyn joka tapauksessa
Aalto-ylipostin kansainvälisen talouden proffa sanoo, että kriisimaiden velkasaneeraus ei ole vieläkään myöhäistä.

Ja varmasti samanlaisia professoreita löytyy myös puhumaan asian puolesta. Tässä nimenomaan ei ole sellaista toimintamallia, jota voitaisiin varmasti pitää parhaana. Mutta media on saanut persut näyttämään tyhmiltä junteilta, jotka eivät tajua Suomen parasta. Oikeasti he tarjoavat vaihtoehtoa. 10 vuoden päästä tiedämme, mitä olisi kannattanut tehdä.

Vihreiden vaalitappio ei varmaan ollut minun ansiotani, vaikka olinkin hyvilläni siitä. Vihreät puolueena on tällä hetkellä täysin turha, sillä he yrittävät pitää ekomiehen ja -naisen imagoa yllä, vaikka oikeasti annettavaa on lähinnä sosiaalipoliittisella puolella. Mutta siitä ei puhuttu, tärkeämpää oli vaahdota ydinvoimasta ja kieltää kaikki muutkin tavat, joilla energiaa voidaan tuottaa.

Keskustan vaalitappio oli vielä hienompaa. Vaalirahasotkussa niin täysin ryvettynyt puolue jos menettää vain 16 paikkaa, niin siinähän pitää olla jo tyytyväinen. Paavo Väyrynen ei päässyt eduskuntaan, uskon että pelkästään tämä asia saa Suomessa oikein kehityksen kulta-ajan käyntiin.

Tiurakaan ei päässyt eduskuntaan. Mahtaa ketuttaa.

Kunhan Stubb pysyy ulkoministerinä, niin Suomessa on kaikki ihan hyvin. Jännityksellä sitten katsotaan, kauanko Perussuomalaiset on olemassa.