Avainsana: Uutiset

Kaikkien aikojen junamatka… Joku tyyppi on sytyttäny makasiinin tuleen itäsuomen junaraiteiden lähellä ja nyt meillä ei sitten ole sähköä.. Sammutustöiden loppumista odotellessa..

Lisäys:
Juna seisoi Imatran asemalla noin 55 minuuttia, odottelimme VR:n henkilöstön (vai RATA:n?) toimintaa. Tulipalon viereistä rataa ei voitu pitää sähköistettynä, joten meidät ohjattiin kauempaa raidetta pitkin.

Tarkempi paikka oli siis Imatran jonkun ratapihan (ei varsinaisen aseman) viereinen makasiini jossa ilmeisesti oli jotain asuinkäyttöä myös. Pystyyn ei jäänyt mitään.

Nyt sitten joku pälli poltti sen.

Tänään sain linkin irkissä prekariaatti.orgin keskustelupalstalle. Jos haluat tässä vaiheessa tutustua tekstiin, niin tutustu nyt.

Itse tutustuin koko säikeeseen ja pitkän aikaa alusta luulin, että kyseessä on vitsi. Mutta ei ollutkaan. Sitten luin tarkemmin, havaitsin varsin mielenkiintoisia mielipiteitä. Yhdessä asiassa olen foorumille kirjoittajien kanssa samaa mieltä. Haluaisin itsekin nähdä Suomessa enemmän kansalaisaktivismia, ettei maailmaa parannettaisi vaan blogeissa. Mutta palataan säikeeseen..

Prekariaatit, tai jotkut sellaiset, ovat jotain tyyppejä – ei minulle aivan selvinnyt – jotka vastustavat yhteiskunnan epätasa-arvoa ja yrittävät pitää heikon puolta. Tai jotain. Tuollaisen käsityksen lukiessani sain. He eivät ole johdettuja vaan organisoituneita. He käyttävät mielellään termiä kapitalisti ja vihaavat solmioneuvotteluita.

Eräs foorumin keskeinen hahmo sanoo:

Emme halua lisää työtä vaan lisää rahaa, asuntoja, yhteisiä tiloja, ilmaisia palveluja.

Kukapa ei haluaisi? Itsekin haluaisin paljon enemmän rahaa, en varsinkaan töitä. Palkkahan on korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Mutta jos töitä ei haluta tehdä, niin millähän nuo ilmaiset palvelut ja yhteiset tilat rahoitetaan? Prekariaattien mielestä kapitalisteilla on kyllä niin paljon, että he maksavat. Prekariaattien ei siis tarvitse tehdä mitään.

En edes jaksa käsitellä pidemmälle tuota foorumia, koska asiat ovat jotenkin niin ilmiselviä. Prekariaatit ovat joukko ihmisiä, joita ei kiinnosta tehdä mitään ja odottavat, että joku tekee sen heidän puolestaan. He sanovat, että ovat niin huonossa asemassa, etteivät voi mitään. Siksi on sallittavaa varastaa kaupasta kalliita tavaroita, vaikka halpoihin olisi varaakin, koska kapitalistillakin on varaa, ja prekariaatti ei ole kapitalistia huonompi. Kaikille sama palkka. Kansalaispalkka. Ja ties mitä.

Anteeksi nyt, mutta mitä vittua?

Smokey kommentoi aiempaan postaukseeni mm. seuraavaa:
”Joka vuosi työnantajapuoli lobbaa työehtoja heikommiksi ja normaalin työntekijän asemaa yhä vaikeammaksi ”

Koska vastauksesta tuli liian pitkä kommentiksi, päätin tehdä tästä uuden postauksen. Vastaus, olkaa hyvä:

Tuota kun Suomessa näkisikin. Suomen valtionjohto on sen verran vasemmalta, että haluaisinpa nähdä milloin tupossa tai vastaavassa saataisiin ratkaisevasti heikennettyä työntekijän oikeuksia tai asemaa. Otetaan esimerkiksi 20v firmassa ollut mies, joka on ehkä elämäntilanteen takia ratkennut ryyppäilemään. On kuitenkin töissä selvinpäin, mutta mikään ei kiinnosta. Työteho on alhainen, mutta tekee kuitenkin töitä. Työnantajalle ei ole laisinkaan yksiselitteistä päästä eroon tuollaisesta ukosta.

En ole ollut paperityöläinen päivääkään. En silti usko että paperiliiton työntekijöiden työehdot ovat aivan surkeat ja työn teko yhtä tuskaa. Verrataan vaikkapa sairaanhoitajiin, jotka myös tekevät vuorotyötä, kantavat vastuuta ihmishengistä, kohtaavat kuolemaa säännöllisesti ja vielä huonolla palkalla. Tuosta asioiden suhteuttamisesta tuli vain mieleen..

Smokeyn kirjoituksesta saa sellaisen käsityksen että suuret yhtiöt ovat pahoja. On totta, että suurella omistajapohjalla liikkuva yritys voi tehdä moraalittomia tekoja helpommin, kun selkeää syyllistä ei voida osoittaa. Toimitusjohtaja teki sen, mitä osakkaat vaativat ja kukaan osakas ei sitten kuitenkaan vaatinut mitään. Kuitenkin yritysjohdon ensimmäinen velvollisuus on huolehtia siitä, että toimintaedellytykset säilyvät, ei niinkään olla yhteiskuntavastuullinen(HS 16.3.).

Ei työllistyminen toimi niin, että pidetään firmat Suomessa ja ne palkkaa ihmisiä. Jos yrityksellä ei ole globalisaatiossa toimintaedellytyksiä Suomessa, niin ei ne voi täällä myöskään toimia, paitsi valtion avulla (ja varmaan omistuksessa). Jos firma ei voi toimia, se ei voi myöskään palkata ihmisiä, tai pitää edellisiä töissä.

Paperialalla tarjontaa oli ja on varmasti edelleen liikaa. Luonnollista on, että leikataan sieltä, missä työvoima on kallista, koneet vanhoja ja kysyntä rajallinen. Niin se vain nyt menee ja sille ei voi mitään. Sitä kutsutaan markkinataloudeksi. 60-luvulla Suomessa oli tärkeä teollisuuden haara vaateteollisuus. Enää Suomessa ei tehdä vaatteita kai oikein missään. Niin ne ajat muuttuu. (HS 16.3.)

EK:n jäsenyrityksissä on tänä vuonna enemmän niitä, jotka lisäävät väkeä, kuin niitä, jotka vähentävät (HS 16.3.).

Suomi pärjää kilpailuvertailuissa, mutta ei kuitenkaan kilpailussa. Blogissa valittaminen ei taatusti auta, mutta ei auta myöskään se, että joka vuosi suomalaiset valitsevat samanlaiset kansanedustajat, samanlaiset kunnallisedustajat jne. Presidenttiäkään ei kesken kaiken saatu vaihdettua, vaikka kovasti yritettiin. Ohjelmistoalalla ja uudessa teollisuudessa ylipäätään toimitaan lähellä asiakasta. Pitää sopeutua siihen, että asiat muuttuvat jatkuvasti. Olla valmiina muutoksiin. Suuriinkin. Suomi ei ole ollut valmis pitkään aikaan muutoksiin. Ilmeisesti on luultu niin, että kun asiat ovat hyvin ja mitään muuteta, niin asiat myös pysyvät hyvin.

Suomi on periaatteessa hyvinkin ketterä, pienenä maana. Tarkoitan ketterä päätöksenteossa. Mutta Suomi kuuluu EU:hun. EU on sellainen mammutti päätöksenteossa, että mitään järkevää sieltä ei koskaan tule – ainakaan ajoissa. Euroopan unionia on haukuttu lehdissä jo kauan kyvyttömyydestä yhtään mihinkään. Ja Suomi mallioppilaana ei tee mitään omia päätöksiä, jollei saa mustaa valkoisella EU:sta.

Ei asiat nyt tietenkään niin huonosti ole. Kun irtisanomiset monilla aloilla tulivat nyt yhtä aikaa, niin ihmiset menivät jotenkin shokkiin.

En voi vielä olla tähän toteamatta sitä, että hieman nauratti, kun Paperiliiton puheenjohtaja uhkasi työtaistelulla, jos UPM:n yt-neuvottelut eivät mene niinkuin he haluaisivat. Joo, menkää lakkoon. On varmaan sekin osa paperityöläisistä, jotka edelleen pitävät paikkansa ja saavat palkkaa, tyytyväisiä, kun mennään taas lakkoon.

Lähteet:
(HS 16.3.2006 – Vieraskynä artikkeli – Elinkeinoelämän Keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Christoffer Taxell)

Kun UPM julkisti tänään tiedot saneerauksesta, nousi ilo täällä kattoon. Varmasti kaikkien niiden työntekijöiden joiden työpaikat on uhattuina tai jo varmasti lähteneet, on vaikea ymmärtää tämmöistä groteskia iloa toisten kärsimyksestä. En tunne iloa siitä, että ihmiset menettivät työpaikkoja. Tunnen iloa siitä, kun paperiliiton itsekeskeinen ajattelu ja oman oksan sahaaminen on alkanut vihdoin tuottaa tulosta.

Saksassa on 50% halvempaa tuottaa paperia kuin Suomessa. Se ei estä paperiliittoa lakkoilemasta ja vaatimasta lisää liksaa.

No, nyt sitten niitetään sitä mitä kylvettiin. 3000 tyyppiä ei saa ollenkaan liksaa. Nämäkin paperiliiton jäsenet ovat varmasti tyytyväisiä. No, minä kyllä olen. Kun tuollainen ylivahva liitto saa nenälleen, niin ketäpä se ei tyydyttäisi. Simppa saattaa olla eri mieltä, mutta se on hänen oikeutensa.

Eivätpä ole sijoittajatkaan eri mieltä kanssani.

Mika Myllylästä Suomi on jo toipunut, mutta milloin toipuu blogikansa MitVitin testamentista, jonka hän kirjoitti pilakuvajuttunsa jälkeen ja siihen liittyen.

Aiemmin jo mainitsinkin, että kuvat oli jo ennen Tanskan lehdistöä julkaistu. Lisäksi kuvat eivät aluksi aiheuttaneet paljonkaan mekkalaa. Tilannetta eivät ole jättäneet Yhdysvaltain poliitikotkaan kommentoimatta. Ayaan Hirsi Ali puhui Berliinissä ja kertoi omalta osaltaan kuinka asiat on.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kuvat piti julkaista ja olisi pitänyt julkaista Suomessakin. Vanhas Masa kerkis jo pyytää anteeksi, kun jollain verkkosivulla on ollu kuvia.

Ja jostain oululaisesta hörhölehdestä on päätoimittaja saanut kenkää kuvien julkaisun johdosta. Hämäävää.

Ainut asia, mistä voi olla pahoillaan on muutamissa medioissa ja puolustuspuheissa olleet kommentit siitä, että me saamme julkaista mitä tahansa, ei ne siellä mitään mistään tajua. Läntinen maailma ymmärtää täysin yhtä vähän lähi-itää kuin he meitä.

Ettei menisi liian vakavaksi, niin osataan sitä Suomen mediassa sitten muulla tavoin pölhöillä: Tekno-Keko – 2006: Hämmentävä spektaakkeli