Tilaan hesaria. Se maksaa opiskelijahintaisena vähän yli 110 euroa vuodessa. Monet ihmettelevät sitä, miksi tilaan, voihan uutiset lukea verkostakin. No, tänään luin Helsingin Sanomien yleisönosastolta sellaisen kirjoituksen, että olin tyytyväinen että tilasin.
Muutama katkelma Kari Tanskasen kirjoituksesta Maksimipalkasta tehoa ahneuden hillitsemiseen:
Yritysjohdon tärkein tehtävä on taata henkiöstölle – tuloksen todellisille tekijöille – työrauha ja työvälineet
Väärin. Yritysjohdon tärkein tehtävä on säilyttää yrityksen toimintaedellytykset siinä ympäristössä, jossa se toimii. Jossain tapauksessa se voi tarkoittaa työntekijöiden kädestä pitämistä. Tai sitten ihmisiä palkataan lisää. Tai annetaan kenkää. Mutta taatusti yrityksen tai yrityksen johdon tärkein tehtävä ei ole pitää huolta työntekijöistä.
Suomen hallitus voisi ryhtyä valmistelemaan tehokasta ahneuden rajoitinta eli maksimipalkkaa.
Työnantaja joutuisi esimerkiksi maksamaan valtiolle 50 prosenttia maksimipalkan ylittävältä palkan osalta. Maksimipalkka voisi olla 3000 euroa kuukaudessa – neljän tonnin liksasta valtio nettoisi siis 500 euroa.
Tällaista ajatusta en ollutkaan aikaisemmin kuullut. Eipä lienee ihme. Täytyy ihailla ihmistä, joka voi kirjoittaa Suomen laajalevikkisimpään lehteen omalla nimellään ehdotuksen 3000 euron maksimipalkasta. Jos työntekijän maksimipalkka olisi 3000 euroa, mikähän meitä yliopisto-opiskelijoita jne. mahtaisi motivoida? Miksi käydä 20 vuotta iästään koulua, kun siitä ei saa mitään hyötyä? Onkohan Kari Tanskasella SKP:n puoluekirja?
Lisäksi hauska yksityiskohta oli siinä että työnantaja olisi Karin mielestä oikea taho maksamaan tuota 50% veroa ylimenevästä osasta. Työnantajamaksut ovatkin muuten Suomessa melko pieniä.
Maksimipalkan käyttöönotto toisi vipinää työmarkkinoille, se avaisi aivan uusia tulonjaon näkymiä ja hilitsisi taloudellista ahneutta tehokkaasti.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Vipinää syntyisi ja tulojaon näkymät olisivat varmasti aivan uusia! Vipinää syntyisi myös muualle kuin työmarkkinoille. Esimerkiksi lentokentille. Paluulentoja olisi tuskin varattu.
No, yksittäisen henkilön mielipidehän tuo vaan on, maksimipalkka siis. Miten yössä jotkut voivatkaan olla, se on niin hämmentävää.
Koko juttu:
Maksimipalkasta tehoa ahneuden hillitsemiseen
Yritysjohdon tärkein tehtävä on taata henkilöstölle – tuloksen todellisille tekijöille – työrauha ja työvälineet. Tempoileva johtamistyyli ja kvartaalituloksiin lukittuminen eivät edistä pitkäjänteisen rinnakkaiselon edellytyksiä.
Johdolla tulee olla visio, jonka se pystyy ilman jargonia viestimään henkilöstölle. Jos visiota ei ole, ei ole johtamistakaan, ja yritysfregatti ajelehtii markkinoilla holtittomasti karahtaakseen ensimmäiseen vastaantulevaan kannattavuusmatalikkoon.
Heikosta kannattavuudesta pyritään pääsemään eroon laihduttamalla organisaatiota. Tämä kaatuu henkilöstön niskaan, ihmisiä ajetaan kiviselle mailitehtaalle.
Lopullisen leikkauslaskun maksaa yhteiskunta, veronmaksukyky heikkenee – sekä yritysten että työntekijöiden. Julkisia palveluita joudutaan heikentämään, toimeentulo heikkenee: yhteiskunta päätyy vapaaseen pudotustilaan.
Ulospääsyä ahdingosta kannattaa – ja on syytä – yritysjohdonkin etsiä itsestään. Egoistinen voitontavoittelu on ymmärrettävää, ja toki työntekijätkin pyrkivät ulosmittaamaan yrityksen tuottamaa taloudellista hyvää kaikin sormin, ahneuteen taipuvainen ihmisluonto kun on: lisää on enemmän ja vielä enemmän on vieläkin enemmän. Kohtuus unohtuu kovin helposti.
Globaali talous tosin ei tunne kohtuullisuuden käsitettä, ja tätä hedelmää on nyt alettu länsimaissa toden teolla mutustella. Ilmeisesti jotain pitäisi tehdä, vanhempaa valtiomiestä mukaillen.
Palkkajousto on joillekin kirosana ja toisille avain eldoradoon. Palkkakatosta ei sen sijaan ole pauhattu suurestikaan – NHL piristävänä poikkeuksena.
Suomen hallitus voisi ryhtyä valmistelemaan tehokasta ahneuden rajoitinta eli maksimipalkkaa.
Työnantaja joutuis esimerkiksi maksamaan valtiolle 50 prosenttia maksimipalkan ylittävältä palkan osalta. Maksimipalkka voisi olla 3000 euroa kuukaudessa – neljän tonnin liksasta valtio nettoisi siis 500 euroa.
Maksimipalkan käyttöönotto toisi vipinää työmarkkinoille, se avaisi aivan uusia tulojaon näkymiä ja hillitsisi taloudellista ahneutta tehokkaasti.
Kari Tanskanen, Helsinki
Vastaa