JB testaa | Jasmon blogi

JB testaa: Caribia ja Turku

Nyt kun tässä testailun vauhtiin päästiin, niin miksi suotta alkaa jarruttelemaan! Jatkuva hiihtokeskusten testailu on nopeasti puuduttavaa ja läntisessä eteläsuomessa asuessa myös aika mahdotonta. Siksi on mentävä rohkeasti sinne, minne useat eivät uskalla mennä: Turkuun. Tarkoituksena kevyt kaupunkilomailu Turussa ja vahva panostus kylpylähotelli Caribian palveluihin

Testaajana tällä kierroksella toimi lisäkseni Rytsis. Keikkaa varten kävin oikein hankkimassa upouudet speedot, joilla onkin hyvä bousailla altaiden vierellä.

Lähdimme itsepäisyyspäivän kunniaksi ajelemaan kohti Turkua kevyen koirasäädön jälkeen. Vettä satoi oikeastaan koko matkan, kuten Suomessa joulukuussa pitää sataakkin. Matkalla ei oikeastaan ollut mitään muuta kuin pimeää ja vesisadetta. Ei erityisen jännää siis. Paikalle osasimme huonoista opasteista huolimatta hyvin, kun Rytsis oli ilmeisesti kaupungissa jo aiemminkin liikkunut ja itsekin katsastin mestat etukäteen Eniron varsin hyvästä karttapalvelusta.

Hotellihuone oli oikeastaan positiivinen yllätys. Ihan perus kahden hengen huone, mutta aika tilava, hyvä telkkari ja pari lisäkanavaa. Jouduimme tosin remontoimaan huonetta vähän, mutta saimme sen mieleiseksi. Aika ripeästi saapumisen jälkeen paukkasimme kylpylämaailmaan ja siellä oli kyllä muitakin. Hyvin mahtui silti, kertaakaan ei väkimäärä turhauttanut, ei edes perjantaina, jolloin oli vielä enemmän porukkaa. Saunoja oli kaksi, perinteinen suuri sauna ja väliköydellä varustettu sekahöyrysauna. Perinteisessä saunassa oli kyllä todella hyvät löylyt, joka ei ole jokapäiväistä tuolla tavoin isoissa julkisissa saunoissa.

Itse kylpylässä suosikkipaikka oli ulkoallas ja ulkona oleva kuuma matala-allas, johon vain juuri ja juuri sain kehittyneen vatsani piiloon. Kylmäallaskin olisi ollut, ei tullut vierailtua. Perjantaiaamuna kävin hieman muistelemassa kuinka uidaan uima-altaassa (hitto miten kylmä vesi!), lasten kauhuksi kävimme ajamassa vähän vesiliukumäissä – tosin yksi jäi testaamatta! Kylpyläsektori ei ollut mitenkään huumaava, mutta hieno ja riittävä siihen lillutteluun, mitä itse kaipasin.

Lapsiperheitä paikassa oli rajusti, nuoripari oli ehkä hivenen vähemmistössä. Ei haitannut.

Saamamme palvelu hotellissa ja hotellin ravintolassa, sekä kaupungilla oli jännää. Tai ei siinä muuten mitään moitetta ollut, mutta tilasimme valkkaria, tuli punkkua. Tilasimme jaffaa, tuli colaa. Ruoka-annoksessa piti olla eräänlaista salaattia, ei ollut aivan varmuutta oliko sitä (hampparin välissä) vai ei. Limppari ja viini toki vaihdettiin, jännä vaan, ettei minun kohdalleni koskaan ennen ole moista sattunut. Naapuripöydässä joku ravintoloiden ihanneasiakas alkoi oikein läksyttää ja opettaa ”tee nyt niin kuin siellä ravintolakoulussa on opetettu!” tarjoilijatarta, kun oli vähän ongelmia ruokien aikataulutuksen kanssa. Komeaa.

Turkulaisilla täytyy myös olla ilmiömäinen suuntavaisto ja karttamuisti. Kävimme kauppakeskuksessa nimeltä Hansa, jossa on noin 120 kauppaa ja muuta palvelua. Ei mitään tietoa Koskikeskuksen, Itä-keskuksen tai Ideaparkin yksinkertaisuudesta ja helppoudesta. Paikka oli päinvastoin uskomattoman sokkeloinen ja kaiken kukkuraksi opaskartat oli sijoitettu niin korkealle, ettei niistä saanut maatasosta oikein selvää! Todella komeaa. Yritimme etsiä Amarilloa, ei löytynyt. Menimme viereiseen keskukseen, Forumille. Sama vika! Heti etuovella oli erään ruokapaikan mainos, mutta koko paikka piti käydä kulmia myöden läpi, ennen kuin mesta löytyi.

Poikkeuksellisesti tällä kertaa ei jaeta plussia ja miinuksia. Hyvä reissu oli, Turkuun suunnitteleville suosittelen kuitenkin karttaa ja kompassia. Osaapahan ainakin pois, jos ei muuta.

JB testaa: Riihivuori 1.12.2007

Jasmon blogi tuntee vastuunsa suomalaisten ja miksei myös ulkomaalaisten laskettelukeskuksien testaamisessa. Niinpä tällä kertaa iskeydyimme testitiimin kanssa Muurameen ja Riihivuoreen, jonka nimi ehkä hieman heijastelee optimismia. Paikalla huolehdittiin testaamisesti sekä telluttajan voimin (minä) että alppikauriin näkökulmasta (matso). Olimme paikalla kello 14 ja testi pääsi alkamaan.

Makkaraperunoissa oli paljon nakkia. Ilmeisesti oli ostettu sen verran halpaa ihrapötkylää, että sitä kannatti ennemmin laittaa annokseen, kuin ranskalaisia. Rapeita uppopaistettuja mättöjä, perus. Oli niin nälkä ettei voi mitenkään arvioida ruuan laatua. Vuokraamossa / lipunmyynnissä oli rento ja hyvä palvelu, lisäksi lippuvalikoimassa oli kuuden tunnin lippu, mikä noin ajatuksen tasolla peittoaa koko päivän lipun mennen tullen. Hieman sellainen pienen paikan tuoksu oli ilmassa, vähän kuin Loma-Kolilla kävisi. Mutta ei se mitään, kunhan pääsee lipsuttelemaan.

Mäki (rinne 6, musta rinne) oli tietenkin jo kello 15 vähän kulunut, keskeltä ajautunut jäiseksi ja toisessa laidassa oli jo puikkatreeniä. Riihivuoressa ilmeisen aktiiviset kumparejampatkin olivat paikalla treenaamassa ja lisäksi sitten muutamia turisteja, joiden osalta välillä näytti siltä, että rinne viettää vähän turhan voimakkaasti. Matso kanttasi rinteeseen crossisuksellaan ja itse lyhyen arvioinnin jälkeen päätin jättää leikkaavat käännökset niille, jotka ne osaavat. Suksenani oli Matsolla myynnissä olevat Mojo 90, joka kyllä tuntuu hiton hyvältä sukselta. 22m kääntösäde osittain jäisessä, osittain kumpuisessa viettävässä ja kapeassa rinteessä ei kuitenkaan ollut mieleeni, joten tosiaan otin lipsuttelulinjan.

Mutta hiton hyvä. Ei sitä tule oikeastaan tellulla noita luisutteluja normaalisti paljon tehtyä, kunhan nojailee vaan kantilta toiselle. Nyt sai haettua hissinousijoille vähän jännitystä tsippailemalla ihan hissilinjan vieressä, siihen kun oli keräytynyt rinteestä pehmeämpää lunta muutama sentti. Ja tilanneharjoituksia, oppimisen kannalta hiton hyvä päivä.

Matso sen sijaan kyllästyi käännöksiin ja haki autosta toiset (heh heh, tottakai) sukset, Dynastarin vähän pulleamman Legend Pro Riderin. Kääntösäteellä 30m+ on hyvä jyrätä kaikki vastaan tuleva. Huippunopeus sata, maksimikäännökset rinteessä 6kpl. Oivat rinnepelit!

Hiton hyvä reissu, joka ei ainakaan huonontunut siihen, kun piti pysähtyä Jämsän kohdilla huoltoasemalla matka-affen substansseja varten. Sitten vähän säätöä, käyn kotona suihkussa, vaihdan vaatteet, kusetan koiran ja syön ja aikaa tähän oli varattu hieman reilut 10 minuuttia. Aika napakasti ja määrätietoisesti joutui toimimaan, mutta kerkisin. Sepaluskin tuli kiinni. Sitten Matson mansioniin, Tangerine Dream pyörimään ja vihdoin rentoutumista erilaisten makujuomien kanssa. Siitä sitten Sohoon muutaman Tampereen suksimyyjän kanssa lätisemään kaikkea uutta ja ihmeellistä. Hiton hyvä päivä.

Yhteenveto:
Hyvää
+ Rinne oli mielenkiintoinen ja haastava
+ Riihivuoressa ihan hyvä meininki
+ Asiallisen rentoa palvelua
+ Hyvät affelätinät

Huonoa
– Ei noin kapeaan rinteeseen voi laittaa tuossa vaiheessa keppejä
– Helsingistä tulleet keppiurpot omistavat maailman
– E70 kamera huonoissa valaistusolosuhteissa.

JB testaa: Rukalla taas

Noniin, kun Tampereen vesisadekeli jäi taakse ja matka kohti Rukaa pääsi alkamaan, alkoivat tunnelmatkin kohota. Tällä kertaa ydinporukkaan kuului Rytsis ja Matso, mutta muita ihmisiä (tai no.. pääosin teekkareita) oli bussi täynnä ja seurueeseemme liittyi Luomu vielä Rukalla. Porukkaa oli. Hiihtoa oli tiedossa kolme päivää.

Talvi alkoi vasta Oulun jälkeen, mutta Oulussa kai ei paljo koskaan lunta olekkaan. Oulun jälkeen alkoikin jo väsyttää ja heräsin vasta vähän ennen Kuusamoa. Poroja ei näkynyt. Oltiin Rukalla vasta neljän maissa. Aika lyhyet yöunet oli tulossa. Ja huonot. Oli käsittämätöntä, että vaikka kävin matkan jälkeen vielä suihkussa ja yritin rentoutua lukemalla vähän, niin silti en saanut oikein unta. Vaikka nukuin bussissa vain tunnin ja kello oli yli neljä aamuyöllä! Lisäksi heräsin siihen, kun ilmeisesti helsinkiläiset saapuivat klo 08, enkä saanut enää unta. Vaikka olin nukkunut vain 4 tuntia! Ehkä hiihto jännitti niin kovin!

Sain lainaksi Matsolta sukset, Mojo 90, kun en millään halunnut raahata Joensuusta saakka väärään suuntaan omia Super Stinxejäni. Hiton hyvät sukset nuo Mojot. Ovat muuten myynnissä. Ostaisin itse, mutta ei ole oikein varaa.

Lipsuttelu sinänsä oli aika normaalia, eikä vaatine valtavaa analyysiä. Rinnehiihtoa uudella suksella, sain vähän asentoa kavennettua, niin oli rennompi ajella kantilla. Ja varmuutta sain ehdottomasti lisää. Telemark on ihanaa. Hyvä että NTN testiä odotellessa sain Matsolta sukset lainaan, kiitosta vielä!

Hiton kivat kämppikset oli, rytsärin ja matson lisäksi myös lari ja carita. Oikeenlaisia ihmisiä, joiden kanssa voi rentoutua olemalla oma itsensä ;) Naapuriinkin sattui tosi kiva, ennalta tuntematon, porukka. Heidän kanssaan oltiinkin bussissa ja Rukalla aika paljon tekemisissä.

Iltaa vietettiin normaalisti Pisteessä ja kämpillä, perjantaina käytiin racletella. Se oli minulle täysin uusi kokemus, mutta hiton hyvää mättöä. Tosin, tykkään kuitenkin vielä fonduesta enemmän. Lauantai-iltana sitten alkaakin jo väsyttää, kun yöt ovat olleet niin lyhyitä. Mutta tupa ei anna armoa. Väsynyt Jasmo raahataan jatkobileisiin vielä klo 05. Ja millaiset kekkerit ne olivatkaan…

Yksi huomionarvoinen seikka oli se, että todella paljon telluttajia oli! Ei siinä enää paljon porukasta telemarkilla erotu. Ja joku veti feikkinä todella hyvin!

Yhteenveto
Hauskaa
+ Hiton hyvä porukka
+ Uusia kavereita (ainakin facebookiin!)
+ Hyvää hiihtoa
+ Hauskaa
+ Järkihintainen

Huonoa
– Rukalla on tietty meininki

JB testaa: Rukan avaus 2007-2008

Jo melkein pitkittäistutkimukseksi miellettävä Jasmon Blogin rukan avauksen testaus pyörähti tänäkin vuonna päälle. Edellisestä vuodesta ei ollut muuttunut monetkaan asiat. Paitsi, että lähtiessä ei satanut vettä. Ja lähtö tapahtui jo torstaina, mutta tällä kertaa ihmisten aikaan.

Testitiimiin kuului edellisvuotisten lisäksi myös ghnomb ja maj. He päättivät suorittaa alppisuksianalyysin, sillä minulla oli mukana ainoastaan telemarkit ja luomulla ja riinalla lautoja (ja telemarkit).

Rukan web-kamerat olivat edellisen viikon rankassa syynissä, että riittääkö lunta meille saakka. Torstaina siis sitten lähdettiin, sama tehokas perheauto oli alla kuin viime vuonnakin. Tällä kertaa, kun ihmisiä oli enemmän, oli kuitenkin hieman ongelmia aerodynamiikan kanssa. Nimittäin valtavaa tehoreserviä käytettäessä downforce muodostui niin kovaksi, että esimerkiksi Valtimo-Kajaani -pätkän motocross-rata aiheutti takarenkaiden pohjauksia.

Reggaetonin pauhatessa nakersimme hiljalleen kohti Kuusamoa ja Rukaa. Pientä nestetankkaustakin koetettiin, mutta siitä muodostuva armoton virtsaamisen tarve meinasi koitua kohtaloksi.

Majoitus oli – kuten viime vuonnakin – Ruka Suitesissa, tällä kertaa huoneisto oli yhden huoneen isompi. Sijainti oli hieman heikompi kuin viime vuonna, mutta samassa rakennuksessa kuitenkin, joten sinänsä sillä ei ollut mitään väliä. Matkan jälkeen saunaan ja vähän matkustamisessa puutuneita paikkoja venyttelyyn. Huomenna sitten ensimmäiseen hissiin, lipunmyynti alkaa respasta saatujen tietojen mukaan 9.15 ja hissit aukeaa 9.30.

Seuraavana aamuna olimmekin kamat olalla odottamassa lipunmyyntiä 9.05. Näkymä eturinteeseen oli aika lohduton, lunta ei juuri ollut näkyvissä missään. Viime vuonna sentään koko seudun peitti parin sentin luonnonlumi. Ensimmäinen pettymys tänä vuonna oli lipunmyynti. Se ei auennut klo 9.15. Eikä 9.20. Vaan vasta 9.30, kun jo kaikki muutkin tötteröt olivat jonottamassa! Toinen pettymys oli Rukan hiihdä halvalla konsepti. Olisihan ne hinnastot olleet netissä saatavilla, kun olisi viitsinyt katsoa, mutta hiihdä halvalla ja päivälippu yhdestä saaruarinteen rännistä 29 EUR. Normaalihintaisena en kyseisessä paikassa kyllä uskalla käydä. Onneksi pahaa oloa pystyi hienosti purkamaan lipunmyyjälle, jonka vika asia ei toki ole.

No, rahaa menee ja hissiin. Sukset pitikin olla sylissä, kun lunta ei ollut odotettavissa yläasemallakaan. Eipä siinä. Saarua itsessään oli ihan hyvässä kunnossa. Tummentumia siellä täällä, mutta niihin oli henkisesti varauduttu. Lumi pehmeää, kun keväällä ikään. Hiton mukava. Aamulla pehmeää ja tasaista eli helppoa tellulunta ja luomukin lähti telluilla ja oli innoissaan. Hyvää hyvää hiihtoa. Keskipäivällä paikka alkoi uhkaavasti täyttyä porukasta ja se olikin oiva aika lähteä käymään kämpillä syömässä. Tulimme vähän liian aikaisin takaisin rinteeseen, sillä oli jo vähän hämärää, mutta valot eivät näyttäneet vielä. Patikkohiihto oli kuitenkin jo tosiasia, mutta nähnyt ei ja se aiheutti pieniä ongelmia. Kun valot alkoivat näyttää, muuttui hiihto nautinnoksi, mutta äkkinäisellä oli jo reidet aika hapamana. Tuona päivänä saarua hinkattiin se 32 kertaa ja verttiähän siitä kertyy siihen 3500m paikkeille.

Todella paljon oli telluttajia. Jos sukkahousuihin pukeutuneita alppinistiurpoja ei lasketa, niin telluttajia oli melkein saman verran kuin alppisuksituristeja. No ei ehkä ihan, mutta paljon kuitenkin. Jokainen telluttaja, joiden kanssa satuin samaan hissiin, jutteli avoimesti ja iloisesti, toisin kuin nuo alppisuksijurottajat ;) Kannustin jotain nuorta poikaa tellun iloihin (hänellä oli 2. päivä tellua menossa) ja otin oppeja joltain tellutellervolta siihen, miten lasketaan lyhyttä käännöstä ja patikkoa.

Nyt perjantaina oli Pisteessä Apulanta. Kello 23 alkanut sisäänpääsy-yrityksemme tukahtui vetämättömään jonoon. 15 euroa kuulosti sekin aika suolaiselta. Tällä kertaa suunnistimme viime vuonna väistettyyn Tellu Night -baariin. Rukalla yöelämää ei ole tarkoitettu köyhille. Melkein tyhjään baariin 7 + 1,5e maksettua voi ostaa tiskiltä btrvdka hintaan 8,10 EUR / lasi. Siinä aletaan olemaan jo ennätystasolla! Enpä ole koskaan ennen noin paljoa moisesta maksanut. Itselle tuo tellu tuossa nimessä olisi tarkoittanut rentoa ja vähän halvempaa baaria. Tällä kertaa olin täysin väärässä. Parhaat bileet olivatkin yläkerran tanssibileissä. Hitto, ku osais tangoa vedellä ni mikäs siinä. Seuraava ilta vietettiinkin Pisteessä, mutta sen hintatasosta ei henkilökohtaisesti ole kovin tarkkoja havaintoja.

Sunnuntaina kiivettiin Rukan huipulle kävellen, kun sateli vettä ja päässäkin oli kevyttä yläpilveä. Yllättävän paljolta tuntui portaiden määrä kiivetessä.. Kuhan pousailtiin ja kulutettiin aikaa, ei näyttänyt laskijoita olevan muitakaan kovin paljoa. Siitä sitten kamat kasaan, autoon ja Kuusamon ABC:lle syömään. Aika hitaasti tuli ruoka-annokset, seisova pöytä ei viehättänyt tällä kertaa. Sinappipossu oli kuitenkin ihan hyvää. Samalla huomasin, että edellisen illan riennoissa olin joko purrut kieleen tai polttanut sen jossain. Joskus voi käydä niin. Vesisateessa ajeltiin kohti Joensuuta. Reissu ohi ja kausi auki! Kuukauden päästä uudelleen.

Hyvää:
+ Rinne auki
+ Perjantaina hiton hyvää hiihtoo, lauantainakin ok
+ Hyvä påsse
+ Hiihto on vaan niin hienoa
+ Hyvä huoneisto

Huonoa:
– Kallis kuin mikä
– Alko meni kiinni jo kello 17
– Illasta puuttuu sellainen hiihtohenkisyys

JB testaa: Paleface @ Vastavirtaklubi 17.10.2007

Eilen kävin testitiimin kanssa testaamassa Tampereen keskiviikon kulttuuritarjontaa rähjäisessä ja punk-henkisessä paikassa nimeltä Vastavirtaklubi. Testihenkilöstönä toimi lisäkseni Team Rajala.

Oltiin paikalla jo heti kello 22 jälkeen, kun esiintymisajasta ei ollut täyttä tietoa ja ei haluttu toisaalta missatakkaan esiintymistä. Paikka oli henkilökohtaisesti hieman shokki, tarkoituksellisen(?) rähjäinen punk-mesta, jossa oli ennen meitä noin 5 ihmistä paikalla. Mikäs siinä, oli kuitenkin rauhallista ja siinä odotellessa saattoi kumota mukin tai kaksi.

Paleface ja pojat hyppäsivät lauteille puolenyön aikoihin, ihmisiä ei silloinkaan ollut viittäkymmentäkään. Henkilökohtaisesti se vaikuttaa keikkakokemukseen, haluaisin ennemmin hukkua siihen yleisömereen kuin pojottaa lattialla siten, että joka suuntaan on tyhjää pari metriä. Esiintyjätkin olivat aluksi vähän ihmeissään.

Vielä enemmän ihmeissään olivat sen jälkeen, kun levyt lähti pyörimään. Ilmeisesti reksiviitaksi tarkoitettujen teknareiden alla oli kyllä styroksit, mutta cd-soittimen alla ei ollut. Monitorit oli aivan pöydän vieressä ja ei ketään varmasti tässä vaiheessa yllätä, kun kerron, että levyt alkoivat hyppimään. Biitti tippui, mutta kovin jännästi. Jännää, että tuon tason ukkojen soundchekissä ei kamoja testata. Lisäksi joku biittilevy oli oikeasti myös vioittunut, eikä suostunut soimaan. Ilmeisesti CDJ-xxx antoi henkensä :) Mutta, kokeneet ketut eivät tästä hämmästy, seuraavaksi sitten biitboksattiin.

No, paikalle kannettiin Mac, joka siis yleensäkin on maailman ykköstuote. Ja tässäkin tapauksessa se pelasti shown, kiintolevyä eivät tärinät haitanneet ja taustat saatiin pelaamaan.

Katsokaapa tuo ylläoleva video. Siinä räbäyttää Paleface, Redrama ja joku kolmas tyyppi. ~~Tunnistustehtävä: Kuka on toi kolmas tyyppi? Räbbiskenepisteitä jaossa.~~ Niin, kolmas tyyppi oli Capenape.

Koko keikkaa ehkä mausti yleinen häröily, laitteet ei toiminu, Redrama oli seipäässä ja Davo aivan naamat. Davo pysyikin sitten lavalta pois, kunnes loppukaneetiksi tuli iskemään omaa runouttaan.

Keikan kuluessa yleisökin alkoi lämpenemään. Kun laitteet taas kerran lahosivat, yleisö taputti ukoille biittiä, johon pystyivät sitten enemmän tai vähemmän hyvin vetämään. Kohta lavalle otettiin yleisöstä joku villapaitaukko, joka tuli kitaralla antamaan pojille tahtia. Oli kyllä huikeaa. Palefacesta kuoriutui tällä keikalla myös laulaja-lauluntekijä -tyyppinen ratkaisu. Kitara käteen ja laulamaan:

Keikalla nähtiin myös accapellavetoa, redramaa kitaran varressa ja vaikka mitä. Keikka kestikin kaikkine sekoiluineen varmaan 1,5h ilman yhtään encorea. Ja tyypit ei silloinkaan olleet oikein valmiita poistumaan lavalta. Loppukaneetiksi mr. Paleface totesi, että tämä nyt oli vähän erilainen keikka.

YHTEENVETO:
Hyvää:
+ Hyvä seura
+ Hyvät esiintyjät
+ Hauska / erilainen keikka
+ Loistavia biisejä (mm. joku ennen kuulematon yhteistyö Promoen kanssa(!))
+ Lippujen hinta

Huonoa:
– Liian vähän ihmisiä
– Välillä aivan liian kova äänenvoimakkuus

JB testaa: Luomuporkkanat

Ajattelin tehdä Suomenlahden rehevoitymistä estävän teon ja ostaa Sokokselta luomuporkkanoita. Kotoisessa kasvimaassa kasvatetut herkullisen makeat porkkanat olivat luoneet pohjalle odotukset ja odotukset korkealle riensin kämpille maistamaan porkkanoita.

Voi hyvänen aika. Maku muistutti lähinnä mietoa saippuavettä. Siinä ei ollut mitään porkkanan normaaliin makeuteen verrattavaa. Se oli yksinkertaisesti pahaa. Makutuomion antoi myös testaukseen osallistunut Rytsis. Ei kelvannut hänellekkään.

Tylyintä kieltä porkkanan laadusta kuitenkin kertoi se, että edes koira ei suostunut sitä maistamisen ja haistamisen jälkeen syömään. Aikaisemmin ns. normaaleita porkkanoita koira on kyllä syönyt. Porkkana jouti siis roskiin. Onneksi oli pussillinen normaaleita porkkanoita, joka oli maukas (mutta ei herkullinen) ja jämät maistuivat myös koiralle.

Tämä tapaus ei varsinaisesti kasvattanut luottamustani luomutuotteisiin.

JB testaa: Tampere Maraton 4.8.2007

Lupaukset on joskus lunastettava – valitettavasti. Jo kauan sitten Kispe päätti, että Jasmo juoksee puolimaratonin elokuussa. Huhtikuussa ajatus oli vielä jännittävä, tuntui kaukaiselta ja treenatakkin pitäisi keritä. No, miten sen nyt sitten ottaa. Toukokuusta puolimaratonin alkuun mennessä oli juoksukilometrejä kertynyt noin 140, pyöräilyä jonkun verran ja pari rullistelusessioo. Aika paljon vähemmän kuin kuvittelin. Ei silti voinut mitään, kun testisessio oli kerta sovittu niin sinne oli mentävä. Jasmon blogi testaa Tampere maratonin!

Testiporukkamme koostui hyvin eritasoisista juoksijoista:

Kispe, kansallinen juoksijatähti. Taso: ehdoton ammattilainen
Savaaz, paikallinen voimauros. Taso: kova amatööri
Minä, vieraileva koodari. Taso: Löllökoodari

Maratonin aika otettiin kenkään laitettavalla chipillä. Ihan ok systeemi. Ottaen kuitenkin huomioon sen, että juoksu maksoi 35e (puolimaratoni, täysi vetäsy olis maksanu 45e), olisi voinut olettaa, että väliaikoja olisi saanut enemmänkin. Näin ei kuitenkaan ollut, mutta olin perusnöränä varustautunut sekä Polarin F6 (syke, mutta ei väliaikaominaisuutta?!?!) ja Suunnon S6 laitteistolla. Kuulostaa nörtiltä, mutta vielä mitä! Juoksu ei kuulosta välineurheilulta, mutta erilaisia juomavöitä, FRWD-ratkaisuja ja ties mitä satelliittipaikannukseen perustuvia juoksuanalysaattoreita oli ihmisillä käytössä. Näkyi myös kenkään tulevia Polarin (?) ratkaisuja, jolloin sykemittariin saa näkyviin myös etenemisnopeuden. Testitiimimme kuitenkin profiloituu kategoriaan: PA, paitsi Savaaz, joka on Rikkaissa Töissä ja Kispe, joka Tahkoaa Rahaa. Tämän vuoksi yyberlaitteistoa ei ollut käytettävissä.

Lähtö puolikkaalle oli aika myöhään, klo 16:00. Jännitti vähän, tiesin etten ole hirmuisessa kunnossa, mutta toisaalta tiesin myös, että jaksan kyllä ja vankka tarkoitus oli tulla niin kovaa kuin jaksaa.

Lähtölaukaus kun paukahti, niin 550 (tms) ihmistä lähti etenemään. Ensimmäinen kilometri kierrettiin sisäradalla ja ahdasta oli. Pyrin ja pystyin jotenkuten saamaan juoksusta ja omasta tahdista kiinni. Kispe meni menojaan ja Savaaz, katseltuaan minun toilailua hetken, päätti myöskin mennä omaa vauhtiaan. Niinkuin pitääkin. Kilometrikylteissä oli kitsasteltu. Tai ainakin ne oli saatu aika epäselvästi laitettua, vaikkei uskoisi, että kilometrikyltit voidaan laittaa epäselvästi. Meidän puolimaratoonareiden piti aina vähentää yksi kilometri maratoonareiden kilometrikylteistä. Se ei sinänsä kuulosta vaikealta, mutta kun siirryttiin toiselle kierrokselle, tapahtui hetken hairahdus ja siitä johtuva todennäköisesti väärä väliaika. Siksikin olisi ollut parempi, että ajanotto olisi ollut parempi.

Aloitin tarkoituksella napakasti, mutta silti sykemittarin osoittama syke alussa oli korkeampi kuin kuvittelin (170). Ilmeisesti nousimme lämpimässä auringonpaisteessa lievää ylämäkeä, jännitti ja niin edelleen, mutta silti lenkkeillessä olen tuota 10km/h vauhtia juostessani yleensä pysynyt 160 sykkeissä, ainakin alussa. No, säikähdin vähän sykkeitä, mutta en alkanut jarrutella. Ensimmäinen ahdas kilometri meni aikaan 6:13 ja toinen, vapaa ja puuduttava, kilometri meni aikaan 5:58. Eli suunnilleen siinä 10km/h vauhdissa johon tähtäsin, oltiin. Vielä tässä vaiheessa.

Ensimmäinen kierros (11km) meni oikeastaan ihmetellessä. Ihmettelin ihmisten juoksutyylejä, ihmisten teknisiä laitteita ja omia tuntemuksiani ja sykkeitä. Väliajat pyörivät 5:58 – 6:30 välillä kilometriä kohti, riippuen ruuhkasta, maaston muodoista ja juottoasemasta (ensimmäinen asema oli todella ruuhkainen).

Toinen kierros lähti loivaan ylämäkeen Pirkkahallilta (nykyisin kai joku muu nimi?), sitä suoraa on siinä ainakin kilometrin verran. Ja se on puuduttava. Sillon tuntui ensimmäisen kerran ikävältä. Mihinkään ei sattunut, mutta pieni väsymyksen häivähdys tuli kylään. Onneksi radalta alkoi löytymään niitä, joiden ensimmäinen kierros on ollut sen verran napakka, että toinen ei enää ollut. Selkiä tuli vastaan tasaista tahtia. Tosin mentiin minustakin ohi ja oikeat maratoonarit (jotka ottivat 4 kierrosta) näyttivät, että kuinka kepeästi jalka nousee vielä 35km kohdalla. Ja pelottavan kepeästi nousi.

Toisen kierroksen ensimmäisen juottoaseman jälkeen testitiimin huoltaja (Rytsis) löytyi kannustamaan. Pingoin kannustuksen voimilla niitä selkiä kiinni, jotka olivat minulta ensimmäisellä kierroksella erkaantuneet. Ehkä kiinniotossa vähän joutui tsemppaamaan (syke: 190) ja hidastinkin hetkeksi tahtia erään Adecco-naisen tahtiin. Se hämmenti, että vaikka sykkeet olivat kovat, jaloissa alkoi tuntumaan puutuminen (16km takana), niin hengästyttänyt ei juurikaan. Pystyi puhumaan puuskuttamatta. Mutta ehkä juuri puhumisen takia sykkeet eivät myöskään laskeneet. Hieman ennen toisen kierroksen toista juoma-asemaa ajattelin, että minähän en tähän jää ja huikkasin, että täytyy mennä, vaikka varaa ei kyllä tuntunut olevan yhtään. Kiristin silti vähän tahtia (tai naisella hiipui) ja erkaannuimme. Juottoasemalla sain taas kannustusta, vetäsin urheilujuoman, veden ja vähän mehua, otin sienen ja banaanin. Tällä mentäisiin loppuun.

Pieni ylämäki aiheutti sen, että alkoi tuntumaan jo ikävältä. Matkaa jäljellä 3km. Noustiin asvalttitielle ja lievä alamäki alkoi. Sinänsä juoksu helpotti, mutta sykkeet eivät laskeneet. Jäljellä 2km. Toiseksi viimeinen kilometri oli pitkä. Se tuntui kestävän ja kestävän ja kestävän. Kuitenkin aika sille kilometrille oli noin 6:20, joten ei se paljon pidempi ollut kuin aikaisemmat. Kun viimein viimeisen kilometrin kyltti ilmestyi, en tuntenut kaivattua helpotusta, vaan tuskainen fiilis oli todellisuutta. Tulin silti niin kovaa kuin kykenin, vaikkei oikein jalkoja tuntenutkaan enää (jännä leijuva fiilis muuten se). Sitten maailmanmestaruustason juoksija Kispe, joka oli tullut jo 30 minuuttia aikaisemmin maaliin (…) ilmestyikin kannustamaan viimeiselle 500m. Vaikkei nopeuteni varmaan kannustuksen ansiosta paljoa noussut, niin sykkeet silti ylittivät 200, kun ärsytti niin paljon kispen kannustusjutut ja pakottaminen loppukiriin, vaikka tuntui, että missään ei ole enää yhtään energiahippua jäljellä. Jos olisin saanut Kispen kiinni, niin tiedä mitä olisin vihoissani tehnyt! Mutta eipä ollut pelkoa, että saisin kiinni..

Pari selkää tuli vielä viimeisillä metreillä vastaan. Mutta pahalta tuntui. Vasta kun käännyin areenan sisälle ja näin maalin, niin tajusin että pääsen maaliin ja kohta voi vähän istahtaa. Siinä olikin sitten jo kiire istumaan ja piti ripeästi toimittautua maaliin. Viimeselle vähän reilulle kilometrille aikaa kertyi 6:12. Minuutin hengähdys, urheilujuomaa naamaan, toinen minuutti hengähdystä ja munkkijonoon. Tarjoiluna oli vettä, mustaa makkaraa, kokista, banaania, suolakurkkua, ässämiksejä ja kahvia ja munkkia. Sokeria ainakin oli tarjolla. Janotti kyllä rapeasti, mutta munkki vähän takelteli.

Kokonaisaikani 2h 11min ei ole mikään Suoritus sinänsä, mutta olen silti tyytyväinen itseeni ja voitin kyllä itseni. Kispeä en ihan voittanut (jotain 1:47…) ja Savaaz jäi kanssa saavuttamatta (1:55 tms). Hulluja menijöitä ovat.

Pitkällä matikalla laskettaessa keskimääräiseksi kilometriajaksi tulee itselle noin 6:14. Yhtään kovempaa en olisi jaksanut tulla (keskisyke 181, maksimi 201 :) ). Olo maratonin jälkeen oli ok, 2h maratonin jälkeen kammottava, mutta siihen 2h lepoa ja terassille. Hyvin toimi, vaikka alkoi väsyttää aika nopeasti. Hiihtojutut pitivät kuitenkin virkeänä!

SUMMA SUMMARUM
+ Kivat juoksijakaverit
+ Olen tyytyväinen ekaan puolimaratoniin
+ Kestin hengissä
+ Hyvät munkit
+ Maratonilta saadussa paidassa ns. hyvän mielen koot, minulle mahtuu S!
+ Tädit tuli hoivaamaan maaliintulossa
+ Se fiilis, kun itse lähti autolla jo kotia kohti, kun maratoonille osallistujat lähtivät vielä viimeiselle kierrokselle…

– Hintaan nähden olisi ollut kiva, jos ajanotto olisi ollut tarkempi (väliajat!)
– Banaania sai vasta toisella kierroksella (kai?)
– Kilometrit olisi voinut merkata jotenkin paremmin vielä.

Muitakin, vähän Kovempia Tyyppejä oli kanssa juoksemassa.

JB testaa: Naamat 07

Viime viikonloppuna järjestettiin Muuramen suunnalla vaihtoehtoinen rockfestari nimeltä Naamat. Ilman suurempia ennakkokäsityksiä JB:n testitiimi, minä, Rytsis ja Maira iskeytyi paikalle.

Alussa meinasi hieman kangerrella. Tulimme paikalle melko myöhään illalla, joskus kymmenen paikkeilla. Seurauksena oli se, että leirintään ei meinannut oikein mahtua. Meinasi iskeä jo epätoivo, kun kävelimme pitkin leirintäaluetta etsien pientä soppea kahdelle teltallemme. No, ihan takakulmasta sitten löytyi sen verran tilaa, että teltat sinne kohtuullisen kivuttomasti saatiin asetettua. Samalla tutustuttiin telttanaapureihin ja ainakin itselle kävi selväksi siinä kohdassa festarin ainut huono asia. Tutustuin myös henkilöihin, joiden kanssa en halunnut olla tekemisissä. Enkä kyllä ollutkaan.

Leirintä oli rakennettu pellolle, johon oli niitetty jonkun hehtaarin alue. Itse peltoon (joka vaikutti olevan kesantoa) ei saanut kävellä ja ihmiset aika hyvin sitä tottelivatkin. No, teltta pystyssä – aika ottaa skumpat. Ja sitten katsomaan varsinaista esiintymispuolta. Laitoimme varusteteltan lukkoon ja lähdettiin alueelle. Lippu Naamoille maksoi 16e ja sen sai viitenumeroa vastaan ovelta. Sopivan helppoa ja sopivan amätööriä. Ranneke oli jonkun jyväskyläfestarin ylijäämiä, eli niinkuin pitääkin.

Päästessämme sisään varsinaiselle alueelle, leuka kyllä tipahti. Alue oli rajoittunut päärakennukseen (vanha navetta), aittaan ja joihinkin muihin ulkorakennuksiin (ilmeisesti entisiä konevajoja jne). Oltiin siis maatilalla. Paikka oli todella hieno. Käyttäisin voimakkaampia sanoja, mutta voimasanakiintiö on täynnä kelapostauksen jäljiltä.. Todella ug, todella sopivan kokoinen ja todella idyllinen. Yksinkertaisesti todella hieno. Päässäni välähtivät heti ajatukset Bileiden järkkäämisestä samassa paikassa.. Ihmisiä festareilla oli 900 ja tila oli varsin sopiva juuri siihen, yhtään enempää ei olisi tarvinnutkaan olla.

Perjantaina alkoi sataa vettä ja vesisadetta riitti koko yön lauantaiaamuun saakka. Onneksi telttamme piti vettä. Leirinnässä bileet jatkuivat jo kello 8 aamulla, kunnes ukkospuuska toi tuulta ja sadetta sen verran ramakasti, että bileilijät joutuivat pakenemaan. Se kelpasi meille kuivassa teltassa vielä unta kaipaaville testaajille.

Lauantai meni oikeastaan siten, kun asiat aina festareilla menevät. Välillä on hukassa joku, jokin tai itse – päihdyttäviä aineita on nautittuna ja nautitaan elämästä ja tutustutaan uusiin ihmisiin ja niin edelleen. Ehkä saatetaan käydä saunassa ja ottaa pienet päiväunet myös.. Saunomisesta oli pientä nillittämistä. Naisten puolesta homma toimi, mutta sekasaunat eivät toimineet. Ihmisiä oli liikaa ja sauna liian pieni. Järkkääjien olisi pitänyt tajuta järjestää jono saunan ulkopuolelle ja päästää vain järkevä määrä saunojia kerrallaan. Mutta aina voi kehittyä, eikä tämä nyt iso paha juttu ollut.

Saunan jälkeen taisin vähän levätäkin ja iltaa vietettiin sitten festarimeiningissä. Sateiden jäljiltä rapaa oli polveen saakka farkuissa, mutta ei haitannut.

Lauantaina soitti Club Old Farts alussa. Tai ”soitti”. Kuitenkin. Teki pahaa, kun Techmun maestrot ovat opettaneet pitämään levareita ja muita kamoja kuin kukkia kämmenellä, ja tuolla 4 todella juopuneen oloista ukkoa ei niitä paljon armahtanut. Heh. Ulosanti oli kuitenkin toimivaa ja ihmiset mukana, kaikesta huolimatta!

Festareiden parasta esiintyjäantia oli ehkä stand-up keikat, joita oli lauantaina jonkun aikaa *köh* *köh*. Ne olivat koko meidän tiimin mielestä erittäin hauskoja. Ismo Leikola veti sunnuntaiaamunakin jonkun pissikakkapornotissi-standupin, joka siinä mielentilassa toimi varsin hyvin. Sunnuntaiaamu käynnisty henk.koht. vähän hitaasti ja sainkin sitten ajonakin.

YHTEENVETO
+ Todella hyvä ilmapiiri ja *henki*
+ Asialliset järkkärit
+ Siistit festarikaverit ja testitiimi ja niiden kaverit ja kavereiden kaverit ja tutut ja kaikki muut joiden kanssa tuli hölistyä
+ Vesisade ei paljon haitannut
+ Automme ei juuttunut mutaan
+ Miljöö ERITTÄIN HIENO!!
+ K18 ja minimimäärä urpoilua!
+ Mies viihtyi.

– Saunominen ahdasta
– Alku kangerteli

JB raportti: Ilosaarirock 07 pe-la

Ilosaarirock ’07 on ohitse ja näin rokin jälkeisenä tiistaina on vielä kerran hyvä palata rokin tapahtumiin ja tunteisiin blogiraportin muodossa.

Tänä vuonna iso pelaaja rokkikentällä oli sää. Säästä riitti puhetta koko alustavan viikon ja vielä perjantaina ja lauantainakin. Perjantaiksi luvattiin kaaosta niin harrastajien kuin esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksenkin toimesta. Vettä vähän ripisteli, mitään sen kamalampaa ei tullut. Ei ukkosmyrskyjä, ei rakeita eikä trombeja. Perinteeksi muodostunut hyvä ilma Ilosaarirokissa piti taas.

Perjantaina meidän kemut eivät alkaneet aloitusklubeilla, vaan grillauksella, seurajuomilla ja -peleillä. Sadekuuroja varten liisattiin meiltä pieni sadekatos kriittisten osasien päälle (makkarat!). Vettä vähän ripistelikin välillä, mutta ei isommasti. Samalla testattiin (JB testaa!) katoksen sadekestävyys, se on kohtuullista tasoa. Illan hämärtymistä katseltiin ja nautittiin seurasta ja musiikista. Epäilen, että mölkkyvoitto oli järjestetty, sillä ehdottomana ennakkosuosikkina ja johtajana aina viimeisille metreille saakka, pidin itseäni varmana voittajana. Perinteisen koliedustuksen lisäksi saatiin osaanottajia aina Tampereelta saakka. Siinä oli hyvä aloitella r0k.

Lauantai aukeni hieman utuisena ja pilvisenä sekä ulkona että sisällä. Ei kuitenkaan haitannut paljoa. Ennen rovaniemihiihtäjien saapumista samalle grillispotille kerkisin jo käydä kaupassa ja hakemassa rannekkeen. Aamugrilliltä siirryimme napakasti välietapille keskustaan, jossa oli tarjolla tuuning-pakettiauto, josta löytyi kaikkea mitä mies tarvitsee. Tiukka tavoite oli päästä katsomaan Maj Karman keikkaa (ei minulla, vaan muulla porukalla). Otimme siis pakulla nopeasti pienet napsut ja lähdimme kohti rokkiareenaa. Kävi kuitenkin niin, ettei minulla eikä A-miehellä ollut yhtään käteistä rahaa, joka on kuitenkin festareilla kätevää. Koska Maj Karma ei meitä koskettanut aivan eniten, päätimme lähteä hakemaan rahaa.

Hyvä ajatus kuitenkin keskeytyi, kun tepastelimme Team Esa -porukan kämpän ohitse ja päätimme käydä pistäytymässä lyhyesti. Sieltä löytyivät legendaariset festarilasit (jotka olivat käytössä jo t10v) (sponsored by Luomu) ja löytyi kai sieltä pari napsuakin. Aika nopeasti tuli jatkokäsky festarialueelle ja koko rahojen nosto unohtui. Sen jälkeen alkoivat episoodit, joiden sisältö on suunnilleen seuraava:

Reppu ja muut tavarat hävisivät (taas)
Reppujen ja muiden tavaroiden olinpaikka selvisi (Taas kiitokset oilille..)
Treffasin Kispen
Treffasin Team Rautavan vahvistettuna vaimoilla ja surffareilla
Käytiin katsomassa Kemmurua
Vierailtiin anniskelualueella
Treffasin Santun, Joukon, Annikan ja ilmeisesti muitakin anniskelualueella. En ehtinyt jutella varmaan kaikille, moi näin jälkikäteen..
Lopussa oli aika valtava ilotulitus, joka oli kyllä hienoin mitä Joensuussa on nähty.
Loppuillasta myös itse Idoli löytyi paikalle.
HIM ei säväyttänyt

Ennakkopeloista huolimatta lauantain sää oli mitä parhain, lämmin ja aurinkoinen. Palataan astialle vielä sunnuntain osalta, jännittäviä käänteitä tulossa!

[Joitain kuvia Ilosaarirockista (Tupla_K)]

JB testaa: Tampere

Iskeydyin Tampereelle toukokuun alussa. Kohta kaksi kuukautta asuneena on hyvä aika koota yhteen kokemukset Tampereesta ja ihmisistä ja asioista. Eli: JB testaa: Tampere!

Olen vieraillut Tampereella pari kertaa vuodessa siitä lähtien, kun täytin 16 vuotta. Olen aina pitänyt kaupungista. Siinä on suuren kaupungin edut (kauppoja ja tavaraa on), mutta varsin vähän haittoja (liikkuminen helppoa, matka-ajat järjellisiä). Pisin yhtäjaksoinen aika ennen tätä keikkaa, jonka olen Tampereella viettänyt, oli 2 vuotta sitten, kun olin kesätöissä ja vietin 3 viikkoa Tampereella.

Ammattilaisia ja kaikkia hihhuleita, jotka yrittävät saada minua laittamaan rahaa johonkin, esimerkiksi ydinvoimalanostureiden valloituksiin, kaduilla kyllä riittää ja se on tietysti minulle, ujolle pikkukaupungin pojalle, uusi asia. Mutta nopeasti siihen tottuu. Greenpeacen tyypeille voi sanoa, etten tue ihmisten kiipeilyharrastuksia, Animalialle että olen lihansyöjä ja Amnestylle että olen ohjelmoija. Ammattilaisille en ole rahaa antanut, ilmeisesti tämän vuoksi he kostivat ja yksi tuli istumaan bussimatkalla viereeni. Tiukka kuivuneen kusipaskan haju täytti sieraimeni 30 minuutin ajan. Piti oikeasti keskittyä, ettei yököttänyt, vaikka en sinänsä ole herkkä hajuille. Tämän jälkeen (oikeasti!) rintaani sattui melkein viikon. Minkä lie keuhkopöhön sain, kun olin samassa ilmatilassa haisulin kanssa.

Tamperelaiset ihmiset ovat pääasiasssa mukavia. Kaupoissa myyjät juttelevat spontaanisti, ravintoloissa voi saada osakseen sopivaa kuittailua, jos ehdottaa, että nainen maksaa tämän pöydän ruuat. Ja niin edelleen. Ei ujostella, myyjät ovat reippaita ja iloisia. Tätä kuulin silloin, kun menin Lappeenrantaan. Etelä-Karjalainen ihminen on iloinen ja avulias. Sehän on vuoden paskapuhe. Lappeenrannassa kaupoissa palvelua saa vain, jos puhuu venäjää (ja ostaa paljon ja kallista). Tämä väite ei koske Tapiolaa (@ lpr), josta olen saanut aina erinomaista palvelua ja kädestäpitoa.

Joukkoliikennekin toimii, niin kuin tällaisessa pykälän verran isommassa kaupungissa pitääkin. Tosin kesäajaksi vähän harveni linjat, mutta vieläkin selviää. Yksi veto maksaa ilman alennuksia bussikortilla 1,40e, rahalla 2e. Lappeenrannassa bussi maksaa ilmeisesti 2,80e. Ihan vain noin vertailun vuoksi. Itse asun Tampereen perimmäisessä nurkassa Toasin asunnoissa (halpuus houkutti), sieltä joutuu bussilla tai filolla kulkemaan kaupunkiin. Laiskuuttani olen monesti tullut bussilla. Bussit ovat aikataulussa, bussikuskit ovat mukavia (tervehtivät), mutta hulluja. Meno on kuin Särkänniemessä, paitsi ettei ole turvavöitä eikä turvakaaria.

Vaan mitähän tarkoittavat bussiaikataulujen timantit saapumisaikojen edessä?

Mustamakkara, tuo kerran käytetystä ravinnosta uudelleen puristettu pötkylä, on jäänyt edelleen kokeilematta. Ennakkoluulot esteenä. Jo pelkkä ajatus ällöttää. Mutta voisihan se olla ihan hyvää, vaan ei ole minkään tason intoa kokeilla.

Baariosastoa on tullut kierrettyä aika nihkeästi, Laternassa kävin katsomassa Romancea (huono bilemesta). Onnelassa yksi hieno keikka, kyllä siellä ilmeisesti juomaa sai. Niin päättelin seuraavana aamuna. Itse paikasta ei niin ole hajua. Tytyjähän Tampereella on suhteessa pojuihin kai aika hyvin. Että varsinkin kaikille Lappeenrantalaisille vaan vinkkiä! Ei muuta kuin Pyynikin rannalle näyttäytymään sikspäkissä.

Terasseja on tullut testattua erilaisilla testitiimeillä. Eilisen huonon sään vuoksi testasimme Sipen ja Rytsiksen myös paikallisen nuorisobaarin (Passion) sisätilat, myös siellä oli hyvää seuraa ja juomaa.

Yhteenveto
+ Kiva kaupunki
+ Kivoja ihmisiä
+ Erityisen kivoja tytyjä
+ Kohtuuhintainen joukkoliikenne
+ Varsin kivat valikoimat ainakin urheiluliikkeissä

– Joku aktivisti yrittää jatkuvasti saada rahat pois
– Kaupassa tinkaajaa katsotaan kummeksuen
– Ammattilaiset busseissa
– Pikaruokalat (varsinkin mäk) ovat yhtä hitaita kuin normaalit ravintolat