Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Liuguri 15.02.2007

Kun perinteiset JB testaajat ovat kuka missäkin, pääasiassa ulkomailla, niin testailut ovat olleet semisti vähissä viime aikoina. Kun Enklaavi järjesti 15.02.2007 tapahtuman nimeltä Liuguri Myllymäessä, oli taas aika laittaa testausbokserit jalkaan ja mennä. Testausryhmään kuului tällä kertaa minun lisäksi myös Deca, Putte ja Pegu. Muut fubu-räp-lautahemmoja, paitsi mä erittäin vapaa tellumies.

En ole käynyt teekkari/kylteri-bileissä aikoihin. Syksyllä olin fuksiviikoilla haalarit päällä, mutta puolustukseksi voitaneen sanoa, että olin silloin myös ”töissä”, joten pitää antaa fukseille se kuva, että haalarit on pop. Ehkä Wappuna joutuu taas laittaa, saa nähdä. No anyways, haalarikansaa purkautui linja-autoista Myllymäkeen. Voi kauhistus, keskiteemu otti ykkösurpon paikan huutamalla megafoniin koko ajan. Ja kun sanon koko ajan, niin tarkoitan että koko-tun-ajan. No, kun sujahti nopeasti hakemaan lipun ja nopeasti rinteeseen, niin mökä ja opiskelijahaalariurpot (oho, sanoinko urpot?) jäivät taakse.

Vaikka edellisestä kerrasta suksen kanttiin jäi aikamoista röppöä, niin nyt koneella ajetut rinteet olivat aika pehmeitä, eivät missään nimessä kovia. Joten kantilla ei ollut niin väliä. Huiteli vaan menee. Saakelin pitkältä tuntuu kyllä se 22m kääntösäde, jos se noissa on – pitäisi vissiin ottaa taas hiihtokoulua.

Liuguri oli varannut koko Myllymäen meille, joten rinteissä ei ollut ruuhkaa, jonoja ei ollut ja oli varsin hyvä vedellä. Streetillä oli sen kokoisia bokseja, joista testiryhmän lautahemmot ihan mielellään veteli ja muisteli menneitä ja jopa senkin kokoisia, josta itse uskalsin laskea läpi komealla 20cm airilla.

Joutu ottaa taas myltsibäkkärin topista. Hahaa, kaks käännöstä, toinen jopa tellukäännös, mutta sitten tuli niin kiire, et joutu huitelee alppikäännöksellä väkisin. Sit pitiki vähä hiihdellä, että pääsi pois, kun perinteiset kuviot oli aidattu pois. Tietysti varsin lyhyt lasku tuntui niin paljon jännemmältä, kun piti ensin dropata sellaiselta aidalta sisään.. Putte kävi huitelemassa toisen perusoffarin, itse sen feidasin tällä kertaa, kun viimeksi sukset otti hittii ihan riittävästi. Mutta ainakin lautahemmon kannatti lumi ihan ok, vähän sieltä kuului kolinaa ja kiroilua välillä..

Pyltsissä makkaraperunat maksaa 3e. Eihän ne mikään gourmee-elämys ole, mut kurmee onkin enemmän niitä Sipen juttuja. Et melko edullista. Hiton paljon edullisempaa kuin kauppatieteilijöiden mätöt. Mutta se kai ei ketään yllättänyt.

Yhteenveto, poikkeuksellisesti huonot asiat ensin
HUONOA
– kylterit
– teekkarit
– kylterit
– känniset kylterit

HYVÄÄ
+ rinteeseen mahtui hyvin
+ rinteeseen mahtui hyvin, vaikka osa alueista oli pullollaan kännisiä kyltereitä ja kilpailuita
+ rinteet oli hyvässä kunnossa
+ oli hyvä laskuporukka
+ halpaa
+ hiton hyvä keli sattu

Joten jos lukeutuu noihin huonoa sarakkeen tyyppeihin, tai sitten arvostaa alempia enemmän kuin ylempiä, niin Liuguri @ Myllymäki ei ole / ollut huono valinta.

~1500kcal.

Kevät tuli, lumi suli - BÄTMÄÄN
Kevät on jo tulossa.

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Koli

Hiihtelytarinat jatkuvat. Tällä kertaa arvostelun kohteena Koli. Tämä testaus ja arvostelu on tehty pitkittäistutkimuksella, ja tutkimusotteiden aikaväli on vaihdellut viimeisen kymmenen vuoden aikana vuorokauden mittaisista pätkistä aina useiden viikkojen pätkiin (+ tietenkin kesäkausi). Kuitenkin kiinnostavaa on ainoastaan tämän hetken tilanne, joten ei anneta historian painolastin turhaa viedä meitä syviin vesiin.

Tänä vuonna Koli on ollut poikkeuksellisen lumeton. Yleensä Koli on ollut hyvin lumivarma ja tässä vaiheessa ollaan voitu hiihtää jo lähes koko kapasiteetilla. Tänä vuonna niin ei kuitenkaan ole, vaan auki on vasta 1,5 rinnettä – Pielinen ja Ipatin alaosa. Lisäksi rinteet eivät ole täysleveitä, vaan leveydestä puuttuu joitain metrejä.

Lauantaina olin mutkamäessä alppisuksilla. Rinne oli kova, mutta ei jäinen. Pallomerta ei ollut. Tasainen. Hyvin ajettu. Tykeistä ei tykitetty silmille töhnäpasaa. Sain tehtyä (omasta mielestäni) hyviä käännöksiä. Rokkas täysillä. 2300kcal. Tänään olin vuorostaan telemark-vehkeillä. Myös kaveri oli telluilla, tarkoituksena oli vähän laskea ja vähän koittaa neuvoa, sen vähän mitä mä siitä nyt tiedän. Yöllä sataneen lumen (Kolin toppiin oli satanut ehkä muutama 3-5 cm?) päälle ajettu koneen jälki oli tasainen ja pehmeä. Täydellinen aloittelevalle telluharrastajalle. Kehitystä tapahtuikin nopeasti. Itsellä oli välillä vaikeuksia saada suksi pysymään rinteessä pehmeyden vuoksi, osuiko side rinteeseen? 1700kcal.

Kolilla on kuitenkin tunnelmaa. Se ei ole Tahko, eikä Ruka! Koli ei yritä olla tunturi, koska ei ole sitä. Koli ei yritä olla mitään muutakaan, vaan on vaan. Profiililtaan varsin vaihtelevien rinteiden lisäksi siis löytyy myös palvelevaa henkilökuntaa, vähemmän palvelevaa henkilökuntaa, turisteja ja koliaborginaaleja. Sekaan mahtuu hyvin, näyttämisen tarvetta ei ole ja meininki ei ole kamoilla elvistelyä ja näyttäytymistä.

Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä. Kolilla ei ole offareita. Ja vaikka olisikin, metsässä laskeminen on kiellettyä kansallispuiston alueella. Toisekseen, Kolin tuolihissi on HIDAS. Vaikka sen hitautta on todistetusti käytetty hyväksi hiihtokissan hankkimisessa(!), niin se on rasittavan hidas tällaisille ei-pelaajille. Onneksi aina niin aurinkoiset ja vitsikkäät hissimiehet piristävät, vaikka hissi olisikin hidas.

Kolin vuokraamossa palvelee asiantunteva ja erittäin innokas työvoima. Lisäksi Atomicin uusi mallisto on juuri näillä hetkillä tulossa hyllyihin ja jo nyt vuokraamosta löytyy äärimmäisiä suksia äärimmäisille ihmisille – sekä vuokrattavaksi että ostettavaksi – huokeaan hintaan.

Lyhyesti, Koli:
+ Hyvät rinteet
+ Hyvät profiilit
+ Tunnelma
+ Loistava henkilökunta
+ Avulias vuokraamohenkilökunta
+ Edellispäivän munkit usein tarjouksessa alakahviossa

– Ei offareita
– Hidas hissi

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Battery Stripped

Battery StrippedKaikkien koodareiden ja muidenkin iloisin energiajuoma Battery on nyt saatavana myös sokerittomana versiona koodinimellä Battery Stripped. Batteryn keskivertokuluttajana tunsin vastuuni ja käsitin, että minun on mentävä sinne, minne kaikki eivät vielä ole menneet. Juoda tätä uutta uutetta ja todeta, miltä se maistuu. Olin skeptinen kahdesta syystä: 1) Battery Gingered ei ole hyvää ja 2) Teho Cola Light on kammottavaa. No, testiympäristö oli tuttu ja turvallinen, joten uskalsin lähteä yritykseen.

*kraak*. Ei kaksista suhahdusta, kyse on kuitenkin Batterystä. Jopa koulun puoliavoimessa jäähdyttimessä säilytetty Battery oli tällä kertaa riittävän kylmää. Pieni hajustelu antoi ymmärtää, että aromi on erilainen kuin orkkisbatteryssä. Kerään rohkeutta ja maistan.

Voimakas etumaku. Nopea ja makea, loppua kohti nopeasti pehmenevä. Originaalibatterylle tyypillinen takaisku puuttuu. Varsin namia, mutta orkkis hakkaa tämän.

Jos et usko, kokeile itse.

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Vuokatti 23.12.

Liian pitkän laskutauon jälkeen pääsi vihdoin vähän hiihtelemään. Koska lähempänä ei lunta ollut tarjolla, niin suuntana oli Vuokatti. Kulkijoita oli tällä kertaa Minä, haq ja luomu. Telluesimerkkiä mukaan lähtivät näyttämään Team Kuiri Ahmovaarasta, vahvistettuna lisäukolla.

Hiljaista on, joku auto silloin tällöin tuli vastaanKoostumus oli siis kuitenkin melko tuttu ja matkaan käytiin. Vaikka jouluruuhkaa pelättiin, niin sitä ei kuitenkaan näkynyt, oli suorastaan hiljaista. Tiet olivat liukkaat, mutta perille päästiin joskus puolen yhdentoista maissa. Sitten pikainen (toisilla enemmän, toisilla vähemmän..) säätö, liput kouraan (kunhan paikalle tuli joku, joka osasi lukea hinnastot..) ja ylämäkeen.

Rinne oli odotusten vastaisesti hyvä. Kova, mutta ei jäinen. Rinteistä auki oli siis ainoastaan Alakatti (1000m / 170m). Vaihtoehtojyrkkä oli vähän pallomerenä, mutta sen pystyi kiertämään toista reittiä pitkin. Ratalautailijat kiittivät rinnettä, telluttelijat myös. Keli oli myöskin sopiva, pari astetta pakkasella. Tuulinen, mutta tuuli ei sattunut rinteeseen. Aurinkoinen, mutta aurinkokaan ei sattunut rinteeseen.

Hyvät keitot + leivät + juomat + salaatti + kahvi / tee saatiin hintaan 6e koko satsi santsioikeudella. Varsin maukas yksinkertainen keitto olikin tarjolla. Meille jouluterveiset kävi heilauttamassa kahviossa myös Gleba, joka oli käymässä Vuokatissa. Laskettujen mäkien määrää / verttiä en saanut tietoon, kun en muistanut kääntää kelloa alti-modeen…

Sain lojotella täysin taitojeni ylärajoilla ja muutaman kerran ainoastaan tuurilla selviten. Ihmisiä ei ollut liikaa – vielä. Venäläiset ovat kai jo tulossa, heitä odotetaan Katinkultaan ja Vuokatin seudulle yhteensä noin 5000. Silloin meininki voi olla aika erilaista ja rinteessä ahdasta. Nyt mahtui hyvin, joskin ratalautailijat joutuivat katsomaan sopivan välin. Muutenkin meininki oli rento.

Tykit osattiin suunnata järkevästi. Tykit pyörivät, vaikka lasketeltiinkin, mutta silti rinteessä näki laskea eikä mitään töhnää jäätynyt linssiin. Tästä voisi ottaa Tahko esimerkkiä. Jännä, että tykitettiin, vaikka pakkasta ei ollu kuin pari astetta, mutta kaipa he tietävät mitä tekevät.

Kokonaisuudessaan jäi hyvä fiilis. Voi käydä vaikkapa toistamiseen Kolin aukeamista odotellessa.

Hyvää:
+ Rinne hyvässä kunnossa
+ Hyvää ruokaa, järkihinta
+ Hyvä ilma
+ Nähtiin Gleba ja Keksie

Huonoa:
– Vaikka lipun hintaa oli pudotettu 3 eurolla (norm. 28 e), jäi maksettavaa vielä, kun ajattelee, että käytössä oli ainoastaan yksi rinne
– Katt ei ollut paikalla

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Tahko 18.11.

Koska edellinen testaus Tahkosta oli varsin negatiivinen, päätimme testata Tahkon uudelleen. Ennakkoon mäkeen kävi tutustumassa Haqlinen ja Tine ja palaute oli positiivista. Siksipä massiivisen kokoinen testausporukkamme ahtautui kahteen autoon ja lähti ajamaan kohti Tahkoa.

Testaajiin kuului:

Lisäksi tapasimme mäessä Kispen ja Wdgen. Mukana oli siis monenlaista vetäjää ja kaikki välineet olivatkin ratsua lukuunottamatta mukana.

Aamuun tuli heti äksöniä, kun olin kädettänyt jotain herätyksen kanssa. Heräsin siihen, kun auto tuli pihaan. Jasmo, nyt pitäis mennä. Shiiiiit! Joutu sykkii, luulisin että paljon yli 5 minuuttia ei kuitenkaan kallista aikaa tärväytynyt. Juuri, kun edellisen illan olin kuittaillut siitä, kuinka Tine ei pysy aikatauluissa..

Menomatkalla ajoimme menevällä hiihtomobiililla kohti tahkoa, kunnes eräällä hieman pienemmällä tiellä Tuusniemen ja Kaavin välillä liukastellessamme huomasimme naapurin tädin lipsauttaneen auton ojaan. Kohteliaina pysähdyimme ja kysyimme tarvitseeko hän apua. Ei tarvinnut, ilmeisesti traktori oli jo tulossa. Auton ovesta ulos astuessani huomasin yhden seikan: tien pinta oli todella liukas. Vaikka pysähdyimme paikkaan, joka lähinnä vatupassilla tarkastamalla näyttää kaltevalta, lähdin silti seisoessani valumaan alaspäin. Siitä autolla matkan jatkaminen ei ollutkaan aivan helppo tehtävä. Jouduimme työntämään ja sudittelemaan. Loppumatkalla vauhti oli matelua.

Olimme Tahkolla joskus yhdentoista kieppeillä. Lippu oli vielä alennettu, 23 euroa päivä. Noussut kuitenkin siitä 17 eurosta. Myös vanhalla hiihdonopettajakortilla sai 50% alennuksen. Sitten mäkeen. Sumua, mutta vähemmän kuin edellisellä kerralla. Rinteeseen oli ilmeisesti satanut samanlaisen jääkerroksen kuin tiellekkin ja pinta oli kuin betonia. Onneksi (telluttelijoiden mieleen ainakin) rinnekoneet kävivät pehmittämässä rinteet. Lopulta Turisti, jota enimmäkseen laskettiin, oli ihan hyvä ja opettavainen rinne. Väittäisin kehittyneenikin hieman, ehkä en arastele vauhtia nyt niin paljoa kuin ennen.

Kävimme saamassa palvelua samassa kahviossa kuin viimeksikin. Tällä kertaa Luomu hoiti (kovaan ääneen) hintojen taivastelun ja kuittailun. Kyseinen kaveri oli kyllä todella levottomassa kunnossa ja sai muunkin porukan levottomaksi. Levottomaksi mm. siitä, että lennetääkö pihalle tai saadaanko ruokaa ylipäätään.

No ruokaa saatiin ja se oli hyvää. Itsellä alkoi tämän syömisen jälkeen suksi kulkea paremmin. Testin tuloksena tiimi suosittelee vuohenjuustohampurilaista syötäväksi muumilaakson (lumilaakso) kahvilassa.

Iltapäivästä alkoi taitavien laskettelijoiden näytös. Luomu ja Haqlinen raapivat rinteeseen sellaisia ojia, että tellulanaajat olivat vaikeuksissa niitä ylittäessään (ponttoonisilta?). Henkki valitteli, että väärät sukset tuli otettua. Jos laskeminen olisi ollut yhtään paremman näköistä niillä toisilla suksilla, niin hu-hu. Poju kyllä on sisäistänyt leikkaavan käännöksen. Tahkolla myös alkoi Kuiri saamaan MM-tason varmuudestaan kiinni iltapäivällä ja meno oli kyllä pysäyttävää katseltavaa. Kun itse horjuu ja haroo käsillä tasapainoa, niin Kuiri hakkuutti vaan menemään yläkroppa vakaana ja lantio sisällä. Pysäyttävää.

Telemark.fi:stä bongattu Ninnu oli testausvahvistuksemme etelästä. Mukava testaaja muuten, näki meidät kaikki (kuirin oli nähnyt kerran aikaisemmin) ensimmäistä kertaa ja oli täysin mukana porukassa silti. Onko telluttaja vaan alppitytyä rennompi?

Näkyvyys alkoi henkilökohtaisesti taas iltaa kohti rajoittua. Tahkon valot eivät paljon auttaneet. Lasinikin ovat kyllä huonot tuollaiseen hämärään, joten täytyy ottaa kyllä syytä myös itseen. Jaloistakin alkoi loppua puhti, tulin sitten vähän suorempaa. Kertaakaan en silti vauhdissa kaatunut, yhden kerran pysähtyessä ainoastaan.

Jos vetää yhteen kyseistä keikkaa niin voi todeta seuraavaa: rinne ei ollut ihan huono, mutta ei todella hyväkään. Toisaalta tellutyypeille ehkä vähän parempi (pehmeä) kuin überkanttaajille. Sää ei suosinut, vaan vettä tihkutti. Rinteitä oli aika vaisusti auki ja nyt täksi viikonlopuksi auennut rinne oli melko huonossa kunnossa. Jotenkin en oppinut tuollakaan kerralla suosimaan Tahkoa. Ehkä olen oppinut liian hyvään. Toisaalta, lipunmyyjä oli kiva. Ei kai pitäisi aina valittaa. Käykääpä itse hiihtämässä Tahkolla, mitä olette mieltä?

Kehut:
+ Todella kiva ja mukava hiihtoporukka!
+ Telluaminen on todella mukavaa, kunhan ei ole rinne umpijäässä ja pallolla!

Haukut:
– Suomessa ulko-oven pitää aueta ulospäin!
– Rinteet jännittävässä kunnossa
– Tahkosta jää jotenkin valju fiilis

Iltaa vietettiin haqlisen merkeissä, kyseinen kaveri valmistui nimittäin pölli-insinööriksi! Onnea haqlinen! Elämä valmis, seuraavaksi kortistoon! Lopuksi muutamia pikkukuvia illan tapahtumasta.
Luomu lähtee ylävuoristoon Kyllä alko puuta siirtyyn sano!

wruum wruum Kuorma kohta täynnä

Pekka ja pätkä? Ei, vaan Kuiri ja Smurffi!

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Myllymäki 15.11.

Kuten aikasemmin jo lupailinkin, seuraava testikohde oli Myllymäki, tuo Joutsenon kupeessa oleva laskettelurinne. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt kyseisessä paikassa enkä osannut odottaa mitään. Testiryhmämme koostumus oli tällä kertaa seuraava:

Pimeydessä ja kosteudessa lähdimme kohti MyllymäkeäRäntäsateisena iltana keräännyimme neljästään käytettävissä olevaan hienoon tila-autoomme. Uutta nuoskalunta oli tullut 5-10 senttiä. Pieni pelko oli takaraivossa, että luistaako mokoma tärkki laisinkaan. Automatka Joutsenoon edelleen aiheutti ennakkoluuloja sään suhteen. Tuulilasiin jäi töhryä. No, onneksi muilla tämä oli tämän kauden avaus, jolloin into voittaa järjen, eikä itseänikään töhnä jaksanut harmittaa. Lisäksi LaSkimen jäsenet saavat edullisesti parin tunnin lippuja Myllymäkeen (aikaa ei taida kukaan valvoa), joten rahallisesti uhraus ei ollut valtava.

Kun muut virittelivät kamoja niskaansa, testaamisesta erityisen innostunut Sipe halusi testata vuokraamon. Tulos: Huonot monot ja ei-nykyaikaiset sukset. Dinit olivat kuitenkin säädetty oikein, sillä suksi irtosi tarvittaessa. Joten ammattitaitoa vuokraamosta kuitenkin ilmeisesti löytyy.

Rinne oli aika yllätys. En yritä starailla, mutta en oikeasti ole koskaan aikaisemmin käynyt laskemassa noin pienellä kukkulalla. Tässäkö tämä oli kuvaa aika hyvin ensilaskuja. Onneksi luontoäiti oli tosiaan tuonut sen 5-10 cm uutta lunta rinteeseen. Se tarkoitti sitä, että olin uudenlaisissa olosuhteissa telemarkeilla. Miten tässä nyt pitäisi laskea? Valitettavasti kaikki mestaruustason telemark-laskijat loistivat tällä kertaa poissaolollaan. Jotenkin vaan räpiköitiin.

Alppilaskijatkin viihtyivät, mutta kuten oli arvattavissa, alppisukselle rinne ei tarjonnut riemunkiljahduksia. Loivuus ja alppisuksen jämäkkyys ja tuollainen pöperö ei välttämättä ole mieltä räjäyttävä. Uskon, että helposti käy tylsäksi. Tellu ei käynyt. Stilukin tuntui viihtyvän semifätillä tellulla, joka näkyi kyllä kulkevankin. Ei kannata uskoa niitä Stilun juttuja, mitä hän kertoo, ne ovat vaan osa iskuyritystä (katso kohta Hiihdä) Yhteensä rannetietokone mittasi muistaakseni 19 laskua, jotka suoritimme tuossa noin kahden tunnin aikaviipaleessa.

Kahviosta ei saanut Tazza-kaakaota. Itse jätin tarjoilut väliin, muut nauttivat antimista. Ei valittamista. Lapsiperheellisille haluaisin antaa sellaisen vinkin, että vanhempien kannattaa käydä tarkistamassa hissimies, ennen kuin päästävät lapsiaan keskenään mäkeen. Ainakin yksi hissimiehistä oli kyllä suorastaan epäilyttävä. Tavalla jos toisellakin.

Yhteenvetona voisi sanoa, että ihan kiva kumpu järkevällä etäisyydellä Lappeenrannasta. Ajoaika suuntaansa on noin 30 minuuttia. Vaikka matkaa ei kai ole kuin 25 kilometriä, kuuluu matkaan paljon pujottelua kaupungissa, joka pidentää matkaan kuluvaa aikaa. Erityiskiitos SJV, joka tarjosi meille kyydin. En tiedä muuttuuko Myllymäki paremmaksi vai huonommaksi silloin, kun kaikki rinteet ovat auki ja ajettuna kovaksi. Korkeuseroakin kai tulee lisää, kun pääsee ihan huipulle saakka. Mutta saako samanlaista jännitystä kuin nyt?

Hyvää:
+ Lähellä
+ Hintataso (LaSkimen kautta)
+ Rento, mäenlaskuun keskittyvä keskus

Huonoa:
– Vuokraamon varusteet
– Korkeusero ehkä vähän riittämätön rinnelasketteluun (*)

(*) Korkeuserosta on vähän turha valittaa, kun jo ennen lähtöä kaikki tiesivät, että Myllymäen korkeusero on 70m. Mutta toisaalta, laskufiiliksestä ei oikein kerkiä saamaan kiinni, kun rinne on pituudeltaan vain 300-400m, josta siitäkin osa melkein tasaista.

Ilmeisesti Tahko saa uuden yrityksen lauantaina, siihen asti mäenlasku lienee unohduksissa!

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Tahko 11.11.

Kun Kolilla vielä mietitään tykkejen suuntaamista, losottavat Tahkolla pojat jo lunta rinteeseen. Siksipä Joensuusta irrottautui jälleen kerran testiryhmä, tällä kertaa osoitteena Tahko. Testiryhmän koostumus oli tällä kertaa seuraava:

Hissiliput 17e päivä, ei paha siis. Saavuttiin paikalle joskus puolen kahdentoista maissa, kävimme katsomassa ennen sitä, mikä on pössis Siilinjärvellä. Kuolleelta näytti ja jätimme Kasurilan väliin. Joten kamoja laitoimme niskaan, liput luukulta ja menoksi. Alkuvaikutelma oli huono. Tykit jauhoivat kukkulan (aika optimisti ollut se, joka on keksinyt Tahkon nimeksi Tahkovuori…) sankkaan sumuun. Hissinousulla ei meinannut seuraavaa henkaria nähdä. Ehkä tykkien sijoittelua tai päällä pitämistä olisi voinut harkita uudelleen, jotta laskijat olisivat nähneet laskea.

Taitamattomuus ei loppunut siihen. Rinne oli todella monipuolinen. Leveyttä oli, muotoja oli ja lapsille pallomeri. Tiedättehän sen kovan pallon, joka tulee, kun tykitetään leudolla kelillä liian märkää lunta ja sitten yritetään hioa sitä rinteeksi. Sehän ei onnistu, vaan rinteen pinnasta tulee kuulalaakeria. Voin sanoa, että aloittelevana telluttajana olin todella hukassa. Siihen kun lisää huonon näkyvyyden (ja minulla kun ei ole edes keltaista tai muuta valoa vahvistavaa linssiä..) niin saa aikaan epämiellyttävän laskukokemuksen. Haqlisella meni vielä huonommin. Välinetoimittaja ei pystynyt toimittamaan uutta tellukenkää ajoissa ja lainaksi saatu Crispi paino varpaita (niin kuin itsellänikin, kun testailin) niin kovasti, että tellulaskut jäi. Onneksi kyydissä oli myös alpit ja vanha kunnon R:EX.

Olin aika pahalla päällä. Eikö nämä savolaiset osaa mitään? Miksi tämä on auki, kun eihän täällä voi edes laskea. Lähdimme katsomaan toista puolta, lumilaaksoa. Se on korkeuseroltaan pienempi, ilmeisesti jokin perherinnetyyppinen ratkaisu. Halleluja. Siellä lumi ei ollut palloa. Jipii. Nähnyt ei sielläkään, mutta sentään pysyin suksen päällä!

Pääsin kehittymään kuirin ja haqlisen neuvojen avulla. On kyllä hieno laji telemark. Kuten haqliselle kävikin, eihän sellaisesta tasaisesta rinteestä saa alpilla mitään irti, mutta tellulanaaja sai yhdelle päivälle siitä hyvän mielen. Lisäksi suksieni side, G3 Targa, sai synninpäästön kuirilta (mm-tason tellumies), joten ei tarvitse enää kuunnella Rottefella-tyyppien avautumista. ;)

Atomic näytti laatunsa, ja haqlisen side lähti halkeamaan. Ilmeisesti tyyppivirhe. 50 päivää laskettu ja muoviosat halkeavat. Ei hyvä. Ei ollenkaan.

Yleinen käsitys Tahkosta jäi vähän huonoksi. Se on kuin Ruka. Rahat pois turisteilta. Syödessä ei saa vettä hanasta, vaan halutessaan pitää ostaa vesipullo á 2 EUR. Suomessa. Samaan aikaan vieressä tykit huutaa kuutioittain vettä rinteeseen. Tuollaiset pienet asiat saavat oloni tuntumaan epämiellyttävältä. Lippujen hinnat ovat muutenkin kohoamassa järjettömiksi, niin tuollainen lisänipotus tuntuu järjettömältä.

Lisäksi nyt ymmärsin vihdoin, että Tahkolle ei kannata mennä ensilumille kyllä, vaan vasta sitten kunhan lumet on pari päivää (tai viikkoa) olleet ja saatu jyrättyä tasaiseksi. Joko laitteisto on huonoa tai henkilökunta taitamatonta tai yritetään aukaista liian nopeasti (tai jokainen kohta), mutta hyvää jälkeä ei aikaan ainakaan saada. Toisaalta hissilippu oli nyt halpa (17 euroa), ilmeisesti jokin erikoispäivä. Kuitenkin, mäenlaskeminen on todella mukavaa ja pienet asiat eivät haitanneet lopulta, kun sai muutaman onnistumisentunteen telemarkilla. Hieno laji. Suosittelen.

Kiitämme:
+ mäenlasku on kivaa
+ porukka oli kivaa
+ kotiaffe
+ hissilipun hinta

Moitimme:
– Savolainen ei osaa lumettaa
– Asiakaspalvelu taukotuvassa töykeää
– haqlisella ei vermeet toimineet tai kestäneet

Testit jatkunevat ensi viikolla Myllymäessä.

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Skiexpo ja oheistoiminta

Tällä kertaa Jasmon blogi vieraili skiexpoilla. Ydintiimiin kuului kirjoittaneen lisäksi myös haqlinen ja saavi.

Matkapäivä oli keskiviikko. Lumipyry toi oman vaikeutensa liikkumiseen. Esimerkiksi lisätestiryhmä (koostumus: Sieppo ja stilu) oli epävarma Helsinkiin pääsystä. Junat hidastelivat, vetureita hajoili, junavuoroja peruttiin ja niin edelleen. Onneksi oikorata toi meidät tunnin lähemmäksi Helsinkiä. Vaikkei siinä koskaan junat koko matkaa toimikaan.

Saavi ja Haqlinen lähtivät ajamaan Joensuusta ajoissa, mutta Joensuu-Lappeenranta välinen tie oli huonosti aurattu, näkyvyys oli huono ja koko väli oli yhtä tuskaa. Autoja ojissa, rekkoja pientareilla. Maltilla ja älyllä kaksikko suoriutui Lappeenrantaan, vaikka Saavilla välillä meinasi ilmeisesti tien kuoppaisuuden takia olla hieman huono olo. Itse hyppäsin tästä kyytiin ja lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Helsingintiellä oli joku ajanut A3 Audinsa liikenteenjakajan lumihankeen siten, ettei auto noussut omin voimin. Kävimme tuuppaamassa. Audimies on aina audimies: Varokaa ettei tule lommoja kun työnnätte. Varoisi itse, kun kikkailee käsijarrulla. Onneksi Haqlinen oli ajan hermolla: Hanki seuraavaksi quattro niin ei tarvi meidän työnnellä.

Matka kohti Helsinkiä jatkui hitaasti mutta rauhallisesti. Tie oli liukas, rekkoja oli ojissa, postiauto oli ajettu syvälle ojaan ja joku oli parkkeerannut mersunsa kylelleen pientareelle.

LOSKA

Olimme siis matkalla kohti Skiexpon etkoja, virallista hiihtotapahtumaa: Loskaa. Paikka Club Prive ja teemana hiihto ja kallis viina. Sinne päästiinkin. Seurueeseen liittyi muun muassa Kispe (Oon koskettanu Kispee! Ei vetäny kansiin, mut lähellä oli.) ja Wdge ja paljon muita. Testasimme ensin Coronan juomalistaa, joka osottautui ihan hyväksi. Valitettavasti tietyt ainesosat loppuivat kesken, joten Jalosia ei voitu ottaa kuin yhdet.

Kispe signeerasi kuittinsa kauniistiSiitä sitten toiset paremmin toiset huonommin siirryttiin Priven puolelle. Testiprosessi jatkui samanlaisena. Kiva oli jutella uusien tyyppien, kuten Kispe-Kaisan kanssa. Ja sellaisten tyyppien kanssa joita harvoin näkee, kuten MikkoP ja Henkki. Kaikin puolin oli erittäin kivaa. Joillekin freelance-testaajillemme tuli tarve myös testata sisustuksen pestävyys, saniteettitilojen mukavuus ja pokejen hermon kestäminen. Poket saivat kyllä mielestäni pisteet kotiin siinä, että vaikka meininki oli paikoittain vähän äpärää, niin homman annettiin jatkua riittävän kauan, että baarista poistuminen pystyttiin suorittamaan semi-järkevästi. Toiset kävellen, toiset kannettiin.

Joillakin bileet vielä jatkuivat keittiön lattialla ja sängyissä, mutta itse lähdin väsyneenä taksilla majoitukseen (jonka tarjoamisesta kiitokset Mikko & Karoliina). Huomenna expot.

Kiitämme:
+ Todella mukava porukka
+ Oli hauskaa
+ Kispeä, kun ei lyönyt.

Moitimme:
– Hinta
– Hinta
– Hinta

SKIEXPO JA MUUT -EXPOT

Hattui meneePerjantaina oli expopäivä. Tsekkasimme mestat, muun muassa expobistron, joka oli erityisesti Haqlisen mielestä yksi parhaista näytteilleasettajista. En väitä etteivätkö muutkin pitäneet ständistä. Uusia tuulia, uusia monoja, suksien taivuttelua, kilpailuihin osallistumista. Muodin maailmassa ilman Burberryä tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi, siksipä kaikilla tuntui messuilla olevan moinen liina. Yritin spotata Bunnyn, feilasin. Yritin löytää Juurekkaan, mutta hän olikin messuilla vasta sunnuntaina. Messuilla oli kaikenlaista vimpainta, Wii ehkä mielenkiintoisimpia. Ei kuitenkaan jaksettu jäädä jonottamaan testausta. Varsin näyttävää menoa oli myös tanssimatoilla, kuten jonkun kuvaamasta videosta selviää.

Battery oli lähtenyt liikkeelle aivan väärin. Ei minua Batteryn kuluttajana kiinnosta 50 Cent vaan itse tuote! Miksei paikalla jaettu Batteryä? Olisi sopinut monelle valkonaamaiselle tai muulle väsyneelle! Myös toinen Batteryn käyttäjä, Luomu oli tämän vuoksi pettynyt. Pitäisi varmaan lähettää palautetta.

Lauantaina messuilla oli aivan liikaa ihmisiä liian arvokkaissa vaatteissa.

Kiitämme:
+ Paljon näytteilleasettajia
+ Koli 347
+ Bistro

Moitimme:
– Ruuhkaa jo perjantaina
– Hiihtomuoti on kallista
– Batterytytöt eivät jakaneet Batteryä

BOARDEXPON JATKOT STOCKHOLM DISKOTEKISSÄ

Suunnitelmana oli jatkaa expoilua boardexpojen virallisilla jatkoilla Stokiksessa. Testiryhmänä Sieppo + Stilu + Haqlinen + Binaural. Paikka oli kallis. Paikassa oli aivan liikaa ihmisiä. Paikka oli tylsä. Osa tiimistämme oli väsyneitä. Visiitti jäi lyhyeksi. Kiva oli kuitenkin nähdä Hanna-Maria, joka yllättäen tunsi Arttu ”Idoli” Muukkosen. Ei täysin selvinnyt, onko Idoli käyttänyt Stilun vinkkejä Hanna-Mariin.

Kiitämme:
+ Kiva oli nähdä Hanskia

Moitimme:
– Liikaa ihmisiä
– Tylsä paikka
– Hinta

HEAVY CORNER

Ilta oli nuori ja ryhmämme väsynyt. Osa lähti rentoutumaan, toinen osa – minä mukaan lukien – lähti vielä Heavy Corneriin. Siellä odottikin toinen osa testiryhmää jo hyvässä vauhdissa. Olin valinnut päälleni vaalean paidan, joka aavistuksen verran erottui joukosta baarissa. Juoma oli halpaa ja sitä oli riittävästi. Kiitoksia vain A-mies, pitää jossain vaiheessa palata asiaan :)

Kiitämme:
+ Rento paikka
+ Halpa paikka
+ Ei ahdasta

Mitään moitittavaa en keksi.

Semisti kuluneen oloinen testiryhmä ajeli kotiinpäin lauantai-iltana. Seuraavaan vuoteen, seuraaviin ekspoihin!

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Rukan avaus 2006-2007

Ruka on yksi suosituimmista suomalaisista hiihtokeskuksista. Se on myös edistyneen lumetusrjärjestelmänsä vuoksi yleensä se keskus, joka avaa rinteensä ensimmäisenä. Kuten myös tänä vuonna. Rukalla laskettiin jo edellisenä viikonloppuna, mutta viralliset avajaiset olivat nyt viikonloppuna joten testitiimi suuntasi Rukalle.

Testitiimiin kuuluivat:

  • Jasmo (tellut ja alpit)
  • Luomu (Ratalaudat)
  • Riina (sekä pehmeä lauta että ratalauta)

Pimeä ja sateinen Joensuu kello 07:00
Kello 07:00 testitiimi lähti tehokkaalla kulkupelillään Joensuusta kohti Kuusamoa ja Rukaa. Lähtökeli oli epäuskoinen, vettä satoi ropisten ja se oikein korosti aamun pimeyttä. Kolmen hengen varusteet (neljä ratalautaa, yksi pehmeä lauta ja tellut ja alpit) mahtuivat tehokkaaseen tila-autoomme hyvin, koska boksi oli niin hieno.

Edelleen oli hämärää, mutta saimme laudan ja neuvotEnsimmäinen stoppi oli hieman ennen Juukaa, jossa kävimme kysymässä yhden pehmeän laudan mukaamme ja vähän tietotaitoa telemark-siteen asentamisesta. Lauta kyytiin ja tien päälle.

Matka meni ongelmitta. Sisätilat olivat hyvät ja mahtui hyvin istumaan. Lisäksi Battery kolisi päässä ja matka taittui. Ennen Valtimoa alkoi näkyä ensimmäisen kerran lunta. Samassa näimmekin jo rekankin ojassa. Ilmeisesti ei henkilövahinkoja, autonosturit olivat juuri saapumassa paikalle. Kävimme tankkaamassa Suomussalmella, jota voi suositella muillekin edullisten polttoaineiden vuoksi. Kahvi / tee naamaan ja menoksi. Lisäkofeiini ei ainakaan vähentänyt levottomuutta.

RukaViimein pääsimme perille luovimaan Audi Q7:en sekaan. Olen testiporukastamme se, joka ei ole käynyt aikaisemmin Rukalla kuin kerran. Minulla oli myös valmisteltuna testi Rukan välinehuollolle. Siteiden asennusta kaksin kappalein. Kun menin huoltomiehen luo, tunnelma oli kireä. Hänen hieno suksien huoltokone oli särkynyt. Lisäksi hänellä ei olisi valmiita sapluunoita tarjoamiini suksiin / siteisiin. Kuitenkin ammattiylpeys pakotti hänet auttamaan. Paperisapluunan avulla ja paljon mittanauhaa käyttämällä G3:n Targa-side saatiin kuin saatiinkin sukseen kiinni. (Kuka tuo G3:sta maahan? Ruka olisi valmis vastaanottamaan sapluunat siteisiin!) Aikaa meni 40 minuuttia. Huoltomiehellä kuitenkin huumori kesti, vaikka välit työkavereiden kanssa taisivat olla vähän tiukalla. Koko ajan joku olisi halunnut huollattaa suksia, mutta kone ei toiminut. Ja kone ei korjaantunut, sillä miehen aika meni minun suksieni kanssa. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Vanhan mallinen Atomicin 614 side oli myös ikävä yllätys. Tai ei muuten, mutta sen siteen sapluuna on tarkoitettu vaan joihinkin murtomaasuksiin. Itsellä suksi oli mallia hieman leveämpi, niin sapluunaa ei saanut sukseen kiinni. No, käsivaralla sitten, toinen pitää sapluunaa paikallaan ja toinen poraa. Itse en suostunut olemaan kumpikaan. Siteet onnistuneesti kiinni. Työaika yhteensä varmasti tunti. Hinta kuitenkin sama, kuin muillekin. Pisteet tästä!

Juokse pooorooo uljas sarvipääääNiin, tässä samassa vaiheessa muut olivat jo laskemassa. Ensituntumaa rinteeseen minulla ei edes vielä ollut, kun he tulivat jo tauolle. Vaihdoin laskukamat Pisteen takana olevalla parkkipaikalla (siinä päätien varressa) päälle (lihaa oli näkyvillä!), oli muuten kylmä tuuli. Luomu sponsoroi minulle karkuremmin telemarkkeihin, monot jalkaan ja sukset kantoon. Ja sitten.. Pisteeseen.

En kuitenkaan seurannut BMW X5 kuskien perässä suoraan kaljahanalle, vaan menin kertaamaan testisuunnitelmaa muun testiryhmän kanssa. Nälkäkin oli, mutta kytö oli sen verran kova, että oli päästävä. Joten kamat kasaan ja kohti Saaruaa. Alusta rinne oli jäinen, mutta sitten tasainen. Kaikin puolin hyvässä kunnossa. Tuuli kävi hieman vastaan, mutta ei vielä tässä vaiheessa pahasti. Rinteen pituus oli pienoinen pettymys, vasta tässä vaiheessa sisäistin tosiasian, että Rukavaara, jota virheellisesti mm. Haluatko Miljonääriksi -ohjelmassa kutsuttiin tunturiksi, on pienempi nyppylä kuin Koli, ja että Saarua ei edes lähde korkeimmasta kohdasta.

En kuitenkaan ole kaksinen hiihtäjä telemarkilla, joten rinteen pituus ei sinänsä haitannut. Lisäksi intoa kauden avaukseen on enemmän kuin järkeä, joten siltäkin osin homma on kunnossa. Mutta. Vaikka Rukalla oli avajaisviikonloppu ja Mercedes-turisteja niin paljon, kuin vaan ikinä voi olla, niin silti keppiukkojen oli annettu vallata joka rinne. Aina, kun jostain löytyi kalteva taso, oli siellä joku sponsoritarroihin verhoutunut mies poraamassa keppejä pystyyn. Valitettavasti Vuosseli ei ollut vielä auki, joten oli tyydyttävä kohtaloon. Ihmisiä paljon, vähän jonoakin. Lippu ei toiminut oikein kunnolla (Skicard). Perjantain laskut loppuivat kuitenkin ajoissa, koska tuuli yltyi niin kovaksi, että rinnettä ei päässyt enää alas ilman skinejä. Päätimme siirtyä majoitukseen.

Majoituksen tarjosi RukaSuites. Neljän hengen huoneisto, jossa kaksi makuuhuonetta, olohuone ja keittiö, sekä sauna ja kookas parveke. Samassa rakennuksessa (ei tarvinnut mennä edes ulos) oli Spar, Alko, jotain kauppoja jne. Rinteeseen noin 100m. Eli olimme pelipaikoilla. Majoitukseen kuuluivat petivaatteet ja pyyhkeet.

Viettelimme affea siinä kämpillä ja kävimme vähän saunomassakin. Päätimme lähteä testaamaan, mitä Ruka tarjoaa illan vietoksi. Poets of the Fall oli vetänyt Pisteen täyteen. Jonoa oli, ilmeisesti lippuja vielä sai. Emme olleet testin puolesta valmiita jonottamaan, joten siirryimme toiselle puolelle, jossa mainoksista päätellen oli Tellubar, Suomipop-bar ja vaikka mitä. Ovella iski poke vastaan, 7e + narkikka 1,5e. Tellubar aukeaa 30min päästä. Siihen asti voimme kuunnella viereisen baarin karaokea, juuri joku keski-ikäinen nainen kaiteesta kiinni pidellen lauloi silmät kiinni Aikuista naista. Testitiimi päätyi yksimielisesti palaamaan lähtöpisteeseen. Vietimme iltaa sitten huoneistossamme ja juhlistimme hiihtopäivää kuohuviinillä.

Outo ohjelmavalitsin. Mitä tässä nyt tarkoittaa mikäkin kohta?Aamulla pienen päänsäryn lisäksi päätä sekoitti myös astianpesukoneen varsin outo ohjelmavalitsin. Joku käytettävyyden ihmelapsi oli sen suunnitellut. No, käänsimme sitä sopivasti ja laitoimme astiat pesuun.

Lauantaina ruuhka oli vielä pahempi kuin perjantaina. Väline-esittelijät olivat vallanneet eturinteen alaosan. Joku avausrieha oli käynnistymässä, Taru Valkeapää ja joku toinen oli juontamassa. Koska testiryhmämme koostui pääasiassa murjottajista, päätimme lähteä hetimiten takamaastoon, eli Saaruaan. Yöllä tuulen kanssa tullut lumi oli tehnytkin yhteen kuoppaan 20cm lunta. Ooh, pyydaa! Rinteet olivat alkupäivästä hyvässä kunnossa. Mutta sitten jo tulkin keppiurpot ja blokkasi puolet rinteeestä. Laskijoiden määrä oli iso, ja sekaan mahtui monenlaista menijää. Aika tarkistaa Vuosseli. Vuosseli oli kovin jäinen yläosastaan. Telemark-suksi oli sen verran kesäterässä, että kaltaiseni kaverin, joka ei saa kuormitettua kanttia kunnolla, oli vaikea lipsutella alas. Kokeilin myös naamallani valumista, se onnistui hyvin.

Koska majapaikkamme oli niin lähellä, niin ruokailun pystyi suorittamaan huoneessa, näin säästäen muutaman euron. Iltapäiväksi otettiin DV-kamera mukaan ja vähän hiihtoklinikkaa pystyyn. Harmi, kun rinne oli jo sen verran möykyllä, että en saanut oikein kunnolla pysyttyä suksella. Jos sukset laittaa takaa ristiin, silloin voi kaatua. Todisteena videonauha. Provetäjät veteli laudoillaan videolle parempia pätkiä. Vuosselin pikahissi oli ihan kiva, tuuli meinasi vähän käydä, oli hyvä, että sai kuomun päälle.

Henkilökohtaisesti siirryin laskupäivän jälkeen suoraan affeen, ilman mitään ruokajuttuja. Testiryhmämme toinen puoli valmisti herkullista ruokaa. Itse kompensoin tilannetta rohmuamalla heidän sipsinsä. Tälle illalle olimme varautuneet paremmin, Technicolorin keikalle oli hankittu etukäteislippu. Ilta meni perinteisesti, ilman kummempia juttuja. Ihmisiä oli. Kartoitimme hiihtäjätilannetta. Varsin erilaisilla harrastepohjilla oli ihmisillä, erityisesti tytyillä, tämä hiihtäminen. Piste ei ole mikään halpa paikka. Erityisesti ihmetytti se, että affen aikaan juomat ovat normaalihintaisia. Kahdesta siideristä 11 EUR on mielestäni aika paljon. Tosin, oli Crowmooree. Nam.

Ylivoimainen voitto Luomulle. Palkintona semikattila.Sunnuntai ja samalla viimeinen hiihtopäivä käynnistyi kellon kääntämisen salliessa tunnin pidempien yöunien jälkeen. Huone piti luovuttaa jo kello 12, joten pakkasimme kamat ja puoli kahdentoista aikaan nousimme hissiin. Tällä kertaa itsellä suksena alppisiteellä oleva läpykkä. Suksi oli tullut suoraan koneesta, joten kantti kyllä piti hyvin. Testiryhmän jäsen Luomu voitti ylivoimaisesti lautasarjan Suomi Slalomissa. Onnea vielä. Ihmiset poistuivat mäestä yhden kahden välillä, ilmeisesti hyppäsivät lentokoneeseen ja ajoivat Helsinkiin. Saimme laskea tyhjässä rinteessä viimeiset tunnit, kunnes viimein tuli meidänkin aika lähteä.

Tullessa teillä poukkoili poroja todella paljon. 5-6 kertaa jouduttiin väistämään, yhden kerran melkein pysähtymään. Metsissä ja pelloilla vilisti poroja minkä kerkisi. Onneksi tehokkaassa autossamme oli myös tehokkaat jarrut ja taitava kuljettaja, joten edes vaaratilannetta ei tullut. Onneksi. Reissu oli takana.

SUMMA SUMMARUM:

Kiitämme
+ Aikaista avausajankohtaa
+ Hyvää ja ammattitaitoista palvelua suksihuollossa
+ Hyvän tasoista huoneistoa
+ Hiihtokoulu- ja hissipojut (ja -tytyt) olivat iloisia
+ Hiihtoseuraa (testiporukka)
+ Illalla tapahtuu
+ Kauppapalvelut

Moitimme
– Kepinkiertäjät valtaavat rinteet
– Ilmapiiri on kaikkea-muuta-paitsi-rento (bunny)
– Hintataso