Nokia e70

Nokia E70 läppä auki

Lupasin aikaisemmin arvostelun / esittelyn / käyttökokemukset Nokian E70 -puhelimesta. Nyt kun olen vähän reilun viikon käyttänyt uutta puhelintani, tuntuu siltä, että voin siitä jotain jo sanoa.

Nokia E70 läppä kiinniOstin puhelimen siis viime viikon keskiviikkona. Kun puhelimen laittoi ensimmäisen kerran päälle, se haki automaattisesti palveluntarjoajalta kaikki tarvittavat asetukset mm. datan siirtoon. Ostosta 3 minuuttia ja puhelin oli käyttövalmis kaikkeen, mitä sillä pystyy tekemään.

Puhelimella pystyykin tekemään aika paljon. Siinä on bluetooth ja wlan, siinä on sisäinen tuki voip-puheluihin, siinä on pust-to-talk jne. No, Suomen operaattoreista kai oikein kukaan ei tue kaikkia ominaisuuksia, mutta ei se mitään. Muistia on itse koneessa jonkun verran ja 64 meganen mini-sd -kortti (jonka voi vaihtaa vauhdissa, tosin takakansi pitää irroittaa). Pakkauksessa tulee adapteri, jolla mini-sd -korttia voi käyttää sd-lukijassa. Sellainen on kannettavassani, en ole kuitenkaan kokeillut asiaa. En näe mitään syytä, miksi se ei toimisi.

E70:ssä tulee myös mukana erilaisia ohjelmistoja, se osaa avata zipattuja tiedostoja ja uusi selain on varsin hyvä. GPRS -nopeudet (EDGE?) ovat aivan eri luokkaa kuin vanhalla 6600:llani. Mukana tulee myös jotain paikannusohjelmistoja, joihin en ole GPS-mokkulan puuttumisen vuoksi jaksanut paljon tutustua. Jonkin verran parjaustakin saanut Active Idle (aktiivitila, tms), joka siis tarkoittaa sitä, että tuossa perusnäytössä on pikanäppäimiä ohjelmistoihin, siinä näkyy päivän kalenteritiedot jne. Idea on hyvä, se on toteutettu hyvin ja se toimii. 5 haluamaasi sovellusta helposti saataville, kalenteri yhden liikkeen päässä ja vapaasti konfiguroitavat toimintanäppäimet. Pitäisi jo riittää. Minulle ainakin suunnilleen riittävät. Ehkä noin 100-1000 kertaa parempi systeemi, kuin se joku ihme laukaisuvalikko, joka oli 6600:ssa.

Käyttökokemus on ollut tähän saakka pääasiassa hyvä. Softassa on bugeja vielä, joskus menee vähän aikaa odotellessa, mutta vain kerran ko. rakkine on kaatunut. Vehje on myös todella paljon nopeampi kuin vanha 6600. Nopeahan Symbian ei ole, mutta kun oli tottunut tuohon vanhaan, niin tämä tuntuu raketilta. Täyden näppäimistön käyttöönotto (ja ruudun kääntyminen) on vähän huono. Näppäimistö on hyvä ja jämäkkä ja näyttö hyvä ja tarkka, mutta näytön kääntymiseen menee todella kauan. Joskus sen jälkeen kun näppäimistö naksahtaa paikalleen joutuu odottamaan jopa 5-10sek, ennen kuin näyttö alkaa vastaamaan syötteeseen. Viestien kirjoittaminen harjoittelun jälkeen muuttui paljon miellyttävämmäksi ja kieli luonnollisemmaksi, kuin T9:iä käyttäessä. Yleensä muutamaa sanaa pitempien kirjoitusten takia otankin täyden näppäimistön käyttöön. Näppis tuntuu melko jykevältä ja luulenkin, että se voi kestää takuussa luvatut 2 vuotta, jos puhelinta ei pudottele.

Tänään koulussa käyttelin puhelimella WLANia, kotona olevaa WLANia en ole saanut vielä toimimaan, kenties SSID:n piilotus ja melko voimakkaat salaukset ovat luurille liikaa. Pitäisi selvitellä joskus. En tiedä johtuiko hitaus puhelimesta, vai lähettävästä serveristä vai huonosta signaalista, mutta Agile Messengeriä ladatessani vauhti oli vain noin 50-60kt/s. Tosin kännykkään tuo on aika hyvä vauhti jo. Hyvin toimi.

PC Suitea en ole vielä kokeillut, en tiedä mitä se tarjoaa, olen suoraan siirtänyt bt:llä noita kuvia koneille, joita olen kameralla ottanut. Varmasti sieltäkin löytyy melkoinen parannus verrattuna siihen todella vanhaan PC Suiteen, joka minulla oli käytössä 6600 kanssa.

Paljon jää varmaan kertomatta, voin jatkaa kommenteissa, jos joku haluaa kysyä jotain, mutta en nyt jaksa enempää kirjoitella. Jos lyhyesti sanotaan, niin hyvä puhelin ja olen tyytyväinen, vaikka melko kallis oli. 3. evoluutio S60:stä vakuuttaa kyllä. Kamerakin on hyvä, käyttötarkoitukseensa. Mitään huonoa en ole vielä löytänyt. Joten, jos olet teknispainotteinen, haluat uuden puhelimen ja rahaa on, niin suosittelen. Voi ne rahat huonompaankin hukata. En tiedä mihin, mutta joku keksii varmasti.

Tilanne

Loma alkaa vedellä viimeisiään, maanantaina olisi ensimmäinen työpäivä. Loma oli kyllä mukava, sai rakentaa taloa (näin muuraamisesta unta koko viime yön..), sai vähän matkailtua ja vähän levättyäkin. Niin – ja tehtyä töitä. Nyt loma kuitenkin alkaa olla ohi, huomenna suunta: Lappeenranta.

Ilosaarirockissa kun kävin kuuntelemassa erilaisia rock akteja ja tykkäsin niistä kaikista, aloin miettimään josko kitaramusiikki on sittenkin se minun juttu. Esimerkiksi kävin kuuntelemassa Carpark Northia ja tykkäsin todella todella paljon. Hyvä meininki, hyvä musiikki, jossa on otettu vaikutteita myös elektroniselta puolelta. Eilen kävin kuuntelemassa paikallisessa BePopissa Charonia. No onhan nimikin aika paljon pienempi ja niin edelleen, mutta silti. En hirveästi tykännyt. Ei mitään sellaista, että Charonin takia pitäisi lähteä pois paikalta, mutta todellakin sellaista, jonka takia en jaksaisi tulla paikalle. Odotin jännittyneenä, että saavatko Charonin pojat yksiäkään kylmiä väreitä menemään. Eivät saaneet. Ainut soittaja, joka välitti hyvää fiilistä, oli kalju kitaristi. Hän tuntui viihtyvän. Silloin, kun soittaja viihtyy, viihtyy yleisökin. Rumpalilla oli hd 25-1.

Katselin CDONista Carpark Northin cd-levyä, mutta ainakin toinen heidän levyistään on kuuntelusuojattu, onkohan toinenkin? Olisivat halvalla tarjolla.

Ostin uuden puhelimen, Nokian e70. Sain vanhasta 6600:sta 100e hyvitystä. En ehkä silti tingannut uutta puhelinta tarpeeksi, kalliiksi se jäi. Mutta onpahan nyt uusi puhelin ja 2 vuotta takuuta. Seuraavaksi pitäisi metsästää ne mielenkiintoiset softat siihen, joita haluan käyttää. Joku messenger -tyyppinen ratkaisu pitäisi saada ja irc. Opera Mini, josta on tullut versio 2.0, siirtyikin jo puhelimeeni. Puhelin on ollut käytössäni vasta muutaman päivän, akusta on kulunut yksi palkki, vaikka olen säätänyt ja kokeillut kaikkea. Ihan lupaavalta vaikuttaa. Puhelin ei edes ole aivan niin iso, kuin luulisi. Mahtuu taskuun.

Omassa kannettavassa on oikuttelua havaittavissa. Välillä häviää Bluetooth (kuten juuri nyt), välillä katoaa sormenjälkilukija. Aika ikävää, kun takuutakin on vain vuosi. Mutta enhän minä tätä vielä voi mihinkään takuuhuoltoon lähettää, kun pääasiassa nuo aiemmin mainitut toimivat, ainoastaan joskus feidaavat. Eihän se siellä takuuhuollossa kuitenkaan oikuttelisi. Odottelen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Muuten ei mitään valittamista ole, NC6320 on toiminut ripeästi ja moitteettomasti.

Elokuun alun Sunrise-bileet peruttiin Lappeenrannassa. Harmillista. Olisin kovin halunnut kuulla Puistokemistiä uudelleen ja Nuancea ensimmäistä kertaa. No, ehkäpä meidän täytyy odottaa Club Y -bileitä ja sen lineuppia.. Eihän sitä tiedä keitä siellä esiintyy ;)

Talon rakentaminen edistyy vauhdilla. Olin eilen taas auttamassa muurauksessa. Kohta talon vaihe on sellainen, että sisään tasoitellaan hiekat (jota muuten menee sinne noin 200 kuutiota) ja sen jälkeen perustus peitellään ja routasuojataan odottamaan parempaa aikaa. Tarkemmin ensi vuoden huhtikuuta, jolloin rakentaminen jatkuu.

Idoli maksoi osan Australian matkastaan, minä maksoin Sveitsin matkan. Enää ei tarvittaisi kuin majoitus.

Viikonloppu

Viikonloppu on kyllä aika pop. Työviikko on ohi, joskin koodailut jatkuu viikonloppunakin. Mutta stressi laantuu sitä mukaan, kun hommat alkaa toimimaan. Vaikka jotkut tahot yrittävät kyllä nukettaa minkä kerkiävät. Mutta ei mietitä työjuttui nyt. Tänää rentoudutaan DJ Flean parissa (linkittäisin jos Klubitus toimisi) Cannibalsissa. No pasa mesta, mut ehkä ihan kivaa musaa.

PS. Operasta tuli uus päivitetty versio Finalista (weekly)

Nyt on

Päätin toimia ennen kuin järki tulee peliin mukaan. Itselläni tuo järki juoksee niin hitaasti, että kun nopeasti toimii, se ei kerkiä tulemaan väliin ja estämään kaikenlaisia äkkinäisiä ostoksia.

Linksysin WRT54G (ei siis se Linux-versio) tarttui mukaan, kun adsl-purkki on, niin en (vielä ainakaan keksi) tarvitse toista moniporttista härpäkettä. Asennus sujui kuten Mac-maailmassa ikään. Johdot seinään ja läppäri ilmoitti löytäneensä avoimen WLAN-verkon. Sen jälkeen asennus-CD sisään, joka skannailee langallisen reitin tuohon WLAN-boksiin ja ottaa siihen yhteyden. Eipä muuta kun asetukset kuntoon ja siinä se.

Valmista ja verkko on WPA (AES) -salattu.

Ainut hankaluus oli web-kirjautumisessa. Eli boksiin voi ottaa yhteyden myös nettiselaimella ja sitä kautta saa mm. päivitettyä sen paljon puhutun firmwaren ja säätää muutamia ominaisuuksia, joita tuolla asennusohjelmalla ei voi. Koitin kauan kirjautua admin / admin parilla, kun ohjeessa niin luki. Vasta Google Groupsista löysin ikään kuin sattumalta vinkin, että se käyttäjänimi pitää jättää tyhjäksi. Ja sitten toimi. Sitten vaan SSID broadcastaus pois päältä, salasana uusiksi ja done. Mietin, että pitäisikö MAC-listaa käyttää, mutta jätin sen vielä ainakin pois käytöstä.

Hyvin toimii :)

Turvatonta verkkoa hankkimassa

Datailuhankinnat jatkuvat vielä ainakin yhdellä tuotteella. Nimittäin kotiin pitäisi nyt saada viritettyä WLAN. Onko kellään lukijalla niin paljon kokemuksia jostain WLAN-routerista, että voisi sitä aivan suositella tai sitten jostain niin pahoja, että voisi vinkata, ettei sitä kannata ostaa. Tämä WLAN-purkki tulee siis kiinni tuohon meitin ADSL-mokkulaan ja mahdollistaisi tietysti läppärin käytön langattomalla verkolla, mutta myös puhelimen, kunhan nyt saan joskus hankittua sen E70:n.

Jos verkon turvalliseksi konffaaminen olisi semi-vaivatonta, en valittaisi. Kokemusta langattomista verkoista (siis niiden konffaamisesta) ei ole.

Kannettava tietokone

Lupasin Arsulle ja Laurille kertoa hieman ostamastani tietokoneesta näin pienen käytön jälkeen.

Hankin siis itselleni työkannettavaksi HelwetPackardin NC6320 (verkkokauppa info) kannettavan. En kuitenkaan siis ostanut verkkokaupasta, vaan Jyväskylästä Avecom Medialta.

Kone on syönyt 1,83Ghz Core Duo:n, gigan verran keskusmuistia, sata gigaa kiintolevyä, integroidun näytönohjaimen ja perus Centrino-setit. Ei mitään kummallista siis. Näyttö on melko tarkka 15″ ja 1400×1050. Näppiksessä hyvä tuntuma, joskin lyönti saisi olla aivan hitusen lyhyempi. Leikkikaluna sormenjälkitunnistin, joka jopa toimii :) Parasta vehkeessä on perusakulla luvattu (ja testattu) yli neljän tunnin käyttöaika. Lisäakulla voi ajan tietysti tuplata. WLAN-systeemeitä en ole oikein päässyt testaamaan, kun ei ihan kuulu tuo WLPR. Bluetooth toimi kivasti kännykän kanssa.

Njooh, siinä vähän speksiä. Kysykää jos haluatte tietää lisää. Olin ensin koululla töissä 5h jonka jälkeen täällä kotona koodijuttuja 7h, niin on pää aika jumissa. Ei jaksa kirjoitella. Jos vaikka irkkailis. :)

Ketterät menetelmät

Jostain syystä blogosfäärissä (tyhmä sana, siksi juuri käytän sitä) on puhuttu viimeaikoina useissa eri paikoissa ketteristä menetelmistä. Esimerkkinä otetaan Perse-Janne (kuten lehdistö ko. jamppaa puhuttelee) ja MBnetin net.nyt. Kirjoittajat kyllä tietävät mistä asiassa on kyse, mutta monille lukijoille ketterät menetelmät eivät ole tuttuja tai edes kiinnostavia. Kuitenkin kandidaatintyöni käsittelee ketteriä menetelmiä, kuten myös tämä työnkuvani täällä LTY:llä, joten koin tarpeelliseksi itsekin sanoa jotain, selvittää hieman asioita ja kertoa ehkä jotain uuttakin.

Ketterät menetelmät ovat siis ohjelmistokehityksen tapoja, usein niitä kutsutaan ohjelmistotuotannon menetelmiksi. Ne poikkeavat perinteisistä (kutsutaan myös formaaleiksi) menetelmistä hyvin erilaisten lähtökohtien vuoksi. Softaa ei suunnitella kerralla loppuun, kehitystä tehdään iteraatioissa (pienissä ’hyppäyksissä’) ja kehityksen aikaista dokumentointia vähennetään tehokkaalla sisäisellä viestinnällä. Ja mikä tärkeintä, testausta tehdään koko ajan, periaatteessa joka yönä käännetään uusi toimiva (joskin ominaisuuksiltaan todennäköisesti vajaa) versio ohjelmasta.

Agile Manifesto vuonna 2001 toi menetelmät rysäyksellä suuremman yleisön tietoon. He esittelivät idean lyhyesti ja ytimekkäästi. On tärkeämpää tuottaa laadukas ohjelmisto ajoissa, kuin nyhrätä byrokratian kanssa ja tehdä samoja asioita yhä uudelleen. On parempi mukautua siihen, että ohjelmistovaatimukset muuttuvat, kuin yrittää runnoa väkisin muutosta vastaan.

Suomessa ensimmäisiä yrityksiä, joka on lähtenyt täysillä ketteriin menetelmiin mukaan, on F-Secure (lue juttu). Toki tuon tiedon ilmestymisen jälkeen löytyi ties minkä kiven alta puku-ukkoja, jotka väittivät olleensa ketteriä jo vuosikymmeniä, mutta unohdetaan heidät. VTT ajaa Suomessa voimakkaasti ketterien menetelmien kehitystä ja käyttöönottoa.

There’s no silver bullet kuuluu joku nörttiläppä. Ja oikeassa on. Valheellisesti uutisoinnissa annetaan sellainen käsitys, että ketterissä menetelmissä ei ole mitään ongelmia. On niissä. Mutta ongelmat ovat erilaisia kuin perinteisissä vesiputousmalliin pohjautuvissa. Ne ovat voitettavissa olevia.

Varsinkin näin tuoreen ideologian ja menetelmän (-tavan toimia) kanssa ovat ongelmina tietysti ihmisten asenteet, opitut tavat ja niiden pois oppiminen. Unohtaminen. Mikä ikinä olisikaan hyvä sana. Ihmisten vastuualueet ja työtavat muuttuvat merkittävästi, kun ohjelmistotiimi vaihtaa perinteisestä toiminnasta ketteriin menetelmiin. Tiimit ovat itseohjautuvia, projektipäällikkö ei ole enää se ruoskija, vaan se, joka huolehtii asiakaskommunikaatiosta, seuraa ohjelmiston kehitystä, mittaa sitä ja keskustelee ja palaveroi joka päivä ohjelmistokehittäjien kanssa. Ylipäätään koko ketterät menetelmät -ideologiaa kuvaa yhteisöllisyys ja yhteistyöhalu. Perinteiseen protect the barriers systeemiin ei haluta lähteä ja siihen yritetään löytää vastakeinoja.

Asiakkaan osuus koko projektissa kasvaa huomattavasti. Useimmat ketterät menetelmät (erilaisia menetelmiä jotka luokitellaan ketteriksi on useita, jopa kymmeniä. (ks. agile.vtt.fi)) haluaisivat pitää asiakkaan edustajan jatkuvasti läsnä (on-site). Tämä on toinen mittava ongelma. Kuinka moni asiakas on valmis lähettämään jonkun yrityksen keskijohdosta (koska asiakkaan edustajalla on oltava riittävästi valtaa tekemään päätöksiä) pitkiksikin aikaa ohjelmistoyritykseen. Lisäksi asiakkaan pitäisi olla yhteistyöhaluinen, eikä pitää prosessiin osallistumista pakollisena pahana. Tämä on ongelma, mutta esimerkiksi Mobile-D (ketterä menetelmä) ei vaadi asiakkaan jatkuvaa läsnäoloa.

Koodin tekemisessäkin on eroja. Extreme Programming (XP) esittää kahden koodaajan ideaa, eli koodia työstetään parityönä. Toinen varsinaisesti kirjoittaa ja toinen seuraa vierestä, antaa ideoita ja yrittää löytää virheet. Parikoodausta pidetään keskeisenä asiana ketterissä menetelmissä, vaikka se ei todellakaan ole sitä. Muita koodaamiseen liittyviä asioita ovat koodin omistajattomuus, eli kuka tahansa voi muokata mitä tahansa osaa ohjelmasta ilman massiivista sähköpostin lähettelyä. Se on helppoa, koska ketterissä menetelmissä painotetaan (suullisen) informaation liikettä, pyritään saamaan koko ohjelmistotiimi samaan avoimeen tilaan ja pidetään päivittäin edistymiskokouksia (kestoltaan noin 15min). Jotta kaikki tietäisivät mitä muut tekevät (tätä korosti myös Pirjo Ståhle tietojohtamisen kursseillaan).

Testaus on nostettu ajavaksi tekijäksi ohjelmistokehityksessä ketterissä menetelmissä. Ehkä suorastaan vallankumouksellinen idea kehittää ensin testit ja sitten ohjelmistot, jotka läpäisevät testit, on keskeisenä ketterissä menetelmissä. Tällä tavoin rajataan koodaajan innovaativisuutta väärässä paikassa (eli poistetaan featureviidakon mahdollisuus (featureviidakko = paljon ominaisuuksia, jotka ovat kehittäjän mielestä kivoja, mutta joista yhtäkään ei ole tunnistettu määrittelyssä / vaatimusten keräämisessä)) ja pysytään paremmin aikataulussa.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ketterät menetelmät ovat paljon kaikkea muuta kuin koodaustapojen muutos, joskin se muuttaa myös toteutustapaa. Testaus on tärkeää, johdon asema muuttuu ratkaisevasti, ohjelmistotiimille annetaan valtaa muuttaa oma-aloitteisesti toimintaansa parantaakseen tehoa ja niin edelleen. Perinteiset sudenkuopat, jotka johtuvat viime vaiheen testauksesta, pyritään välttämään jatkuvalla testauksella ja lyhyellä iteraatiovälillä.

Kirjoja ja julkaisuja ketteristä menetelmistä on kirjoitettu paljon ja niitä tulee kiihtyvällä vauhdilla. Jos kiinnostus tietää lisää heräsi, Google Scholar auttaa. Erityisesti voin suositella alkukatsaukseksi Abrahamssonin ja kumppaneiden julkaisua Agile software development methods

FON

Olin jo viimeisessä tilausvahvistuksen kohdassa tilaamassa FON Social Routeria (kuulostaa aika kommarilta, kun ottaa huomioon, että se on kuitenkin minä, joka tuota on tilaamassa..), mutta sitten tuli stoppi. Onko kenelläkään tietoa, josko tuota voi käyttää myös toiseen WLAN-verkkoon yhdistämiseen? Olen tässä ihan lähellä WLPR.netiä, mutta koska tuossa ikkunan vieressä pojottaminen ei jaksa huonon signaalin haistelussa kiinnostaa, voisin laittaa siihen jonkun pöntön, joka minulle sen signaalin tuohon wlpr:ään hankkisi.

Tuosta pitää ottaa selvää.

Keskustelun kauneus

Ehdotin tietokone.fi:n eräässä blogissa, että uutisiinkin avattaisiin kommentointimahdollisuus. Minulle vastattiin asiallisesti, että ei avata, koska sinne tulisi häirikköviestejä. Häirikköviestit kuulemma vähenevät, jos jokainen kirjoittaa omalla nimellään.

Tämä vastaus oli siis Tietokone.fi blogissa, johon saa kirjoittaa nimimerkillä ja jossa häiriköintiä ei ole tapahtunut. Ei siinä muuta, mutta kaikkein ärsyttävintä maailmassa on 1000 nettisivua, joihin voisi kerran kommentoida jotain, tai kysyä jotain ja johon sen takia pitäisi rekisteröityä, vahvistaa rekisteröityminen kaikenlaisten sähköpostikierrätysten kautta ja sitten voit käydä kirjoittamassa muutaman lauseen. Yritän käyttää bugmenotia aina kun mahdollista.

Omaan blogiini tulee kymmeniä spämmiviestejä päivässä, mutta niistä kaikista huolehtii Akismet, eikä minun tarvitse tehdä mitään.

Juhannus

Juhannus alkaisi olemaan sitten vietetty. Oli oikein rattoisaa, sopivasti rentoutumista ja sopivasti biletystä. Itselle toimi hyvin kyllä. Välillä viikonlopun jälkeen tuntee itsensä jopa hieman levänneeksi.

Perjantaina käytiin teknoilemassa. Taas kerran oli paljon tuttuja, hyvä bilefiilis ja parhaat bileet Joensuussa aikoihin. Tempon (!) äänentoistoakin oli saatu sen verran piristettyä, ettei tarvinnut lahota.

Tänään pitäisi sitten lähteä siirtymään kohti Lappeenrantaa, tavalla tai toisella. Huomenna saan läppärin postista!