Digiboksi

Oletteko koskaan pohtineet digiboksien, varsinkin noiden Topfieldien, hintoja?

Jos lasketaan loppukäyttäjän ostamia komponenttihintoja, niin nyt itse ostamani USB-liitäntään menevä HDTV kykenevä digitv-viritin maksoi kaikkine oheiskrääsäneen noin 40e. Parhaassa Topfieldissä virittimiä on kaksi, loppukäyttäjähinta 80e.

Sitten Topfieldistä löytyy myös 250 gigatavun kiintolevy. Loppukäyttäjälle 250Gt SATA-levy maksaa noin 70 euroa. Tässä vaiheessa hintaa olisi siis 150 euroa. Laitteesta puuttuu edelleen kaukosäädin, sisäiset piirilevyt ja ohjelmisto. Uskallan olla julkea ja arvioida massatuotannossa olevan laitteen sisuksien yhteenliittämisen ja oheiskrääsän maksavan korkeintaan 100 euroa. Jos laitetaan kuljetuskustannuksiin ja muuhun reilusti vielä 50 euroa, niin tuotteen kustannuksiksi hyllyyn mennessä ei varmasti kerry ainakaan enempää. Nyt siis koossa olisi 300 euroa. Vaikka luvut ovat noin hatusta vedettyjä ja takuulla ylisuuriksi arvioituja, niin kappas vaan: Topfieldin 250Gt kiintolevyllä ja kahdella virittimellä varustettu boksi pitää hintalappunaan 599 euroa. Jäähän siitä jotain toki vähittäiskauppiaallekin, mutta mutta.

Tällaisella pienellä laskutoimituksella voidaankin osoittaa, että kun Suomi pakottaa ihmiset ostamaan digiboksinsa, niin siinä menee johonkin rutkasti rahaa. Suomeen sitä ei juurikaan jää.

Topfieldin digibokseja olen testaillut kaupassa, ne ovat kuulemma laadukkaita ja totta totisesti helppoja käyttää. Mutta. Yhdellä virittimellä ja kiintolevyllä varustetun digiboksin saa alle 200 eurolla. Jos käyttää sitä nauhottamiseen ja ostaa satasella sellaisen digiboksin, jolla ei voi nauhottaa: hups vaan, käytännössä samat mahdollisuudet, mutta rahaa säästyi juuri 300 euroa. Digiboksejahan voi linkittää tuolla tavoin peräkkäin (jos scart-paikat vain riittävät), sillä tavoinhan se on Topfieldissäkin tehty.

Tyhmäähän se olisi Topfieldin / maahantuojan kannalta laskea hintoja, kun kysyntä on kova ja ei ainakaan hiipumassa. On vain käsittämätöntä, miten markkinoilla ei ole mitään toista merkkiä, joka tarjoaisi samat ominaisuudet ja käynnistäisi hintakilpailun.

On totta, että jos ostaa kaksi boksia, niin tulee kaksi kaukosäädintäkin. Itse olisin valmis hankkimaan All-in-One kaukosäätimen ja ohjaamaan kahta boksia, jos säästäisin siinä (kaukosäätimen hankinnan jälkeen) vielä yli 200 euroa. 200 eurolla lentää Sveitsiin ja takaisin. Kahdesti.

Miksi kopiosuojaukset ovat käytännössä turhia

Kopiosuojaukset ovat käytännössä turhia sellaisissa medioissa, jotka voivat toimia ilman internetyhteyttä. Ainoastaan keskuspalvelinjärjestelmät, kuten esimerkiksi WoWissa tai EVEssä, voivat pelaajan kopiointia rajoittaa, mutta musiikin kuuntelussa tai elokuvien katselussa se vaan ei toimi. Käyttäjälle on pakko tarjota myös purkuavain, jotta hän voi katsoa / kuunnella ostamaansa tuotetta. Purkuavaimen voi piilottaa, mutta etsivä löytää jne. Niin kävi taas. Milloinhan yritykset ottavat opiksi?

Sarjakauppa

Olen katsellut Shieldiä televisiosta viimeaikoina. Nyt Nelonen on vissiin ylittänyt itsensä, sunnuntai-iltaisin tuleva jakso on ilmeisesti eri tuotantokaudelta kuin tämä tiistain alkuillan jakso? No, pieni hämääminen on vain hyvästä. Itsellä on jäänyt katsomatta pääosa Shieldistä. Mitkä tuotantokaudet Suomessa edes nyt pyörivät?

Jos oletetaan, että tilanne olisi sellainen, että voisin jostain nettipalvelusta vaikka kuukausimaksua vastaan katsoa näitä sarjoja, niin mikä etten sellaista käyttäisikin. Periaate olisi siis sama kuin DailyMotionEpisodesilla, mutta laillista.

Edes iTunes ei taida sellaista tarjota.

Lumetus

Nyt on kyse siis siitä perinteisestä tykillä tehtävästä lumetuksesta. Sitä voi nimittäin tehdä niin monella tavalla. Alla esimerkit Myllymäen meiningistä.

Ei taida lunta paljon rinteeseen jäädä.. Jääköhän lumesta jotain muka rinteeseenkin?

Erityisen tehokasta meininkiä. Ehkä vieressä olevan hiihtostadionin käyttäjät olivat tyytyväisiä, kun vihdoinkin saivat lunta.

Sekalaista

Sekalaista tänään. Olen palannut Lappeenrantaan. Tänne vesisateen keskelle. Tiistaina oli onneksi hyvä päivä Kolilla vedellä, kuten myös maanantaina. Joten vielä ei harmita äärettömästi kakkakelit.

Viikon videovinkki. Salaliittotarinat eli teoriat jatkuvat. Tällä kertaa Loose Change (2nd edition), aiheena 9/11 ja asiat, jotka eivät olekaan aivan oikein. Suosittelen katsomaan. Suosittelen käyttämään omia aivoja, erityisesti sitä kritiikkiosaa. Jos elokuvassa esitetty salaliitto olisi tosi, eikö sen mahdollinen paljastuminen uhkaisi koko maailmanrauhaa? Valmistakin kritiikkiä leffalle on tarjolla, esimerkiksi LooseChangeGuide – tosin tämä guidekaan ei vaikuttanut oikein vakavasti otettavalta. Suosittelen silti ainakin elokuvaa.

Lappeenrannan Divassa on perjantaina sellainen tapahtuma kuin Konehuone. Sekaan vaan, sinne kyllä mahtuu!

24 : 4

Olen haukkunut blogissani sarjaa nimeltä 24 useaan otteeseen. Juuri eilen alkoi 5. tuotantokausi pyörimään mtv3 ja subtv. Sen kunniaksi päätin katsoa kaverini dvd:iltä 4. tuotantokauden (juuri, kun olisi pitänyt lukea tenttiin..(palautin tyhjän paperin..)) kokonaisuudessaan noin 30 tunnissa. Olin asennoitunut. Tämä on karu ja epälooginen sarja.

Olin oikeastaan väärässä. Olin jossain määrin väärässä haukkuessani sarjan tätä tuotantokautta aikaisemmin. Ydinasiat toimivat, joskus juoni vähän onnahtelee, mutta imuvoima säilyy aivan eri tavalla kuin 3. tuotantokaudella, joka on lähinnä ärsyttävä. Katsojan älykkyyttä ei myöskään halveksita raivostuttavilla naisrooleilla, joita 24:ssa on aiemmin nähty esimerkiksi Elisha Cuthbertin esittämänä. Onhan Elisha kaunis nainen, mutta hänelle kirjoitetut roolit tuntuivat keskittyvän hänen rintoihinsa enemmän kuin mihinkään muuhun.

Jos palataan 4. tuotantokauteen, niin se kuvaa mielenkiintoisesti valintoja. Erilaiset ihmiset joutuvat tekemään nopeasti valintoja. Itse valintaprosessi käydään nopeasti yleensä läpi, eikä katsojalle hirveästi kerrota valintojen perusteita, mutta seurauksia esitellään. Se on varsin piristävää.

Nostaisinkin 24 : 4 luokasta surkea luokkaan varsin hyvää viihdettä. Kai mielipidettään saa vaihtaa :)

Kai tuo 5. tuotantokausikin pitää tarkistaa, tosin televisiosta en jaksa seurata. Se nyt ei vaan ole enää nykyaikaa.

Ilkka Remes: 6/12

Tässä postauksessa saattaa aivan vähän valottua Remeksen uusimman romaanin juoni, joten jos et ole sitä vielä lukenut, niin kannattaa edetä varoen. Lyhyesti: en tykännyt.

Lapsellisesti 9/11 tyylisesti nimetty romaani on jotenkin kuin teinin kirjoittama. Henkilöhahmoilla ei ole syvyyttä ja lisäksi päähenkilöt käyttäytyvät oudosti ja epäloogisesti. Jo heti alussa alkaa epäloogisuudet. Oikeasti kirjan olisi pitänyt loppua 20 sivun jälkeen siihen, että iskuryhmä Karhun tarkka-ampujan luoti olisi tiputtanut pääpahiksen. Mikä idea: Kolme pahista, joista yksi pitää saada hengissä. Tarkka-ampujat ampuvat yhden pahiksen ja toisesta ohi(!) ja toinen ampuu silloin panttivankia (ainoaa). Tämän jälkeen tarkka-ampujat alkavat huutelemaan jotakin, että laske aseesi. No ok, luulisin että tässä vaiheessa olisi tullut jo luotia. No, sitten pahis vielä ammuskelee metsään (jossa tarkka-ampujat ovat) eikä vieläkään tiputtavaa luotia. Mitä ihmettä?

Remeksellä on jotenkin suuria ideoita ja joitakin ihan tuoreitakin, mutta niiden sovittaminen Suomeen ja niiden toteuttaminen ontuu suuresti. Kun päähenkilö meinasi kuolla, niin keksittiin joku järjetön ja epälooginen syy siihen, että pahis ei tapakaan häntä. En pidä Remestä kovin taitavana kirjoittajana, joskin ainoana Tom Clancynä Suomessa (enkä pidä oikein Clancystäkään, mutta se taas johtuu pääasiassa patriotismista).

Toisaalta, jos haluaa kuluttaa aikaansa sen 10 – 15h, tai mitä kirjan lukemiseen meneekään, niin voi sen kuluttaa huonomminkin, mutta älä osta kirjaa. Lainaa tai saa lahjaksi.

Sekalaista

Kun hiihtämään nyt kerta alettiin, niin taas kerran suuntana Tahko. Olin skeptinen lähtiessä, aiemmilla kerroilla mäet olivat olleet huonossa kunnossa ja näkyvyys tykityksen vuoksi nolla.

Samalla mentiin alku. Tykit pauhaa, sinkki ja tasainen valo. Näkyvyys nolla. Rinne semiok, mutta palloa. Onneksi Specialissa mahtui hyvin laskemaan, ihmiset tuntuivat vetäytyvän Turistin puolelle. Päivällä tykitys lopetettiin, ei siksi että Tahkon henkilökunta olisi tajunnut, ettemme näe mitään, vaan siksi, koska ilma lämpeni niin paljon, että homma ei enää toiminut. Sitten olikin ihan hyvä näkyvyys ja loppupäivä ihan hyvää laskua.

Raapasin pannutkin täydestä vauhdista ja kaatusin olkapää edellä rinteeseen. Nyt käsi toimii vähän huonosti ja olkapää antaa välillä vähän kipuja tietyissä liikkeissä. Se ei kuitenkaan ole tänään enää niin kipeä kuin eilen, joten se ehkä paranee itsestään..

Koska olkapäähän sattui, niin piti käydä sitten vähän hakemassa puudutusta, sitä tarjosi tällä kertaa Joensuu ja GM. Oli varsin hauskaa, kotikaupungissa on paljon tuttuja ja yllättäviäkin sellaisia. Batteryjohdannaisten nauttiminen reiluina määrinä (tätä epäilen syyksi) vaan aiheuttaa sen, että tätä kirjoittaessa klo 22:00 on vieläkin varsin kummallinen olo.

Huomenna: Koli.

Tissivideot

Milloin musiikista tuli tissillä myytävä tuote? Puhun musiikkivideoista.

Onneksi musiikkivideokanava MTV ei enää lähetä musiikkivideoita, tai en minä niitä ainakaan ole nähnyt muualla kuin Beavis & Buttheadissa. Pimp my whatever kyllä tulee. Mutta, katsoopa sitten musiikkivideoita vaikkapa juutubesta tai mistä vaan, niin huomaa raivostuttavasti sen, kuinka kaikki musiikkivideot ovat täysin samanlaisia. Naiset keikuttavat pyllyään ja tyrkyttävät tissejään vähissä vaatteissa. Ei sillä, että minulla olisi sinänsä sitä vastaan mitään, mutta haluaisin kuitenkin, että musiikkia myytäisiin musiikilla, eikä siksi, että laulajalla tai laulajilla on tissit. Silikonia pomppii keskivertomusiikkivideossa enemmän, kuin asuintalossani on käytetty eristykseen.

Pahimmassa tapauksessa bändin nimikin on joku vihjaileva. Pussycat dolls (tjsp) on yksi hyvä esimerkki. Musiikki on niin geneeristä ja efektoitua kakkaa, että siitä ei kyllä paljon jää sanottavaa. Siksipä pitääkin pukea päälle tiukat nahkahousut ja pienenpieni toppi tai jotain. Ja sitten keikkua niin perkeleesti. Joskus aikoinaan se oli siistiä, nyt se on kyllästyttävää. Faithlessin Bombs ei ole ehkä biisinä aivan minun suosikkini (tosin, kun sitä kuuntelee enemmän, niin se on itseasissa ihan kiva biisi), mutta musiikkivideossa on muutakin kuin latinomammoja sheikkaamassa peräänsä.

Ajatellaan, jos meillä vielä olisi musiikkivideokanava, niin sitähän katsottaisiin musiikkivideoiden takia. Jos jokaisessa musiikkivideossa samannäköiset kuvankäsittelyohjelmalla brushatut mammat sheikkaa, niin kuka jaksaa? Voi olla, että Jay-Z heittää lainii edessä ja takana sheikkaa mammat. Mutta siinäpä vaihtelu olikin.

Konemusiikissa on se etu, että labelit ovat pieniä, ja suurin osa tuottajista on jossain määrin ug, tai ei ainakaan pärrää isoilla rahoilla. Silloin ei tehdä musiikkivideoita, tai jos tehdään, niin tehdään sentään huonoja (mikä remix tuo oikein on, sehän menee aivan käteen?).

Tukkarokkiaikaan sentään kuvattiin laulajien hiuksia. Se oli musiikkivideo.