Ajat on kovat niinku Raylla. Ei, ei Raha-automaatti Yhdistyksellä.
Katsottiin viikonloppuna elokuva Ray. En ole siis matkannut tulevaisuuteen, vaan tämän päivän Rayn sijaan katsottiin ihan vuokraelokuva lauantaina.
En oikeastaan osannut odottaa taas elokuvalta mitään, se on yleensä paras lähtökohta nautinnolle. Musiikkipersoonien henkilökuvat ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja siksi ihan innolla tuli leffaa tarkistettua. Leffa on aika musiikkipitoinen, mutta ei siis todellakaan mikään musikaali. Aika paljon Ray Charlesin biisejä soitetaan, että jos ko. häiskän musasta tykkää, niin varmasti tykkää leffastakin.
Itselle Charlesin tuotanto ei ollut kovinkaan tuttua. Tämän myöntäessään pitäisi kai hävetä. Olen niin kuutamolla, etten kehtaa edes hävetä. Todella monta tuttua biisiä leffassa oli ja monta kertaa tuli olo, että ahaa, tämäkin biisi on tämän kaverin.
Leffa rullasi kuin yksiairoinen soutuvene vastavirtaan. Toisaalta oli mielenkiintoista tutustua kaverin elämään lähempää, mutta kovin jouhevaa tai dynaamista kerrontaa on turha odottaa. Mutta mielenkiinto kyllä säilyi koko ajan yllä, että huonoksi en elokuvaa kehtaisi sanoa.
Jos ei ole tänään mitään ihmeellistä tekemistä illalla, niin suosittelen tsekkaa: Ray @ MTV3
Kävin katsomassa pitkästä aikaa rähinää elokuvissa. Asia on kyllä vähän niin, että tiukasta ja älykkäästä draamasta voi nauttia hyvinkin kotona kotisohvalla, mutta sitten, kun aletaan puhumaan efektielokuvasta niin ei elokuvateatterin voittanutta.