politiikka | Jasmon blogi

Politiikan avoimuus puuttuu

Silencioo liimatukka jee jee Jos saisin muuttaa yhden asian suomalaisessa politiikassa, se ei liittyisi Euroopan vakausrahastoihin, ei liittyisi ydinvoimaan eikä se liittyisi verotukseen. Se liittyisi avoimuuteen ja vuorovaikutukseen.

Katsoin tänään maikkarilta jotain todella huonoa vaalitenttiä. Aikaa oli käytössä liian vähän ja juontaja oli aivan kivillä. Juontaja itse osallistui asenteellisesti keskusteluun, mm. puolustamalla Euroopan suunniteltuja vakausrahastoja. Käsittämätöntä pa.. huttua.

Tuollaiset ryhmävaalitentit on ihan hanurista. Jos tentissä on yli 3 vastaajaa, koko tentissä ei ole mitään järkeä. Puhevuoroja saa niin vähän, että sieltä heitellään jotain iskulauseita. Ei näin. Ilmeisesti rahat ei riitä pitämään useampia vaaliväittelyitä. Pitäisikö TV-lupamaksua nostaa?

Mutta asiaan. Merkillepantavaa tentissä oli se, kuinka Persut (T.Soini) ja demarit (Jugner) hyökkäsivät hallitusta vastaan siitä, että kun oppositiolle ei kerrota mitään. Hallituksesta tyynnytellään, että vakausrahaston ehdot ja säännöt ovat kunnossa. Soini ja Jugner siihen sitten, että olisi kiva kun heillekkin näytettäisiin. Keskustasta kommentoidaan, että kaikki on kunnossa, jostain nettisivulta voi käydä kattomassa jotain. Stubb heittää jonkun EU-triviaiskun.

Tätähän nettikansalaiset ja pienpuolueet ovat huutaneet jo kauan. Lakialoitteista tiedetään tuntia ennen niiden hyväksymisäänestystä. Maataloustukipaketissa viedään salassa tekijänoikeuslakeja läpi. Suunnitteilla olevista asioista ei ennen päätöstä ole tapana meidän hallituksessa keskustella, kuten M. Vanhanen sanoi. Nerokas kaveri.

Fiksumpi voisi jo funtsia, että eihän tämä mikään demokratia ole. On on – vastataan. On, koska sanotaan niin. Me päätimme että on. Ei teidän tästä tarvitse huolehtia, tämä on hoidossa. Kyllä me kerromme, jos jokin menee vikaan.

VIhreät yrittävät olla avoimempia kuin muut. Aika huonosti on onnistunut.

Piraattipuolue pitää puoluekokouksensa avoimena netissä, kertoo asialistansa netissä ja ehdokkaiden kanssa pääsee keskustelemaan foorumilla, sähköpostitse tai irkissä. Okei, varmasti eduskunnan päätäntätyön ulkopuolella olevan pienpuolueen etuja, mutta asioita joita arvostan.

Eduskunnassa edes oppositio ei tiedä, mitä hallitus suunnittelee – enkä tiedä tietävätkö hallituskaveritkaan, sen verran sekavia lausuntoja tuolta Keskustan suunnalta taas kerran tulee.

En kaipaa suoraa kansanäänestystä kaikista asioista kuten Sveitsissä, mutta haluaisin tietää mitä hallituksessa ja eduskunnassa oikeasti puuhataan. Politiikassa kun ei ole aivan poikkeuksellista puhua toista ja toimia toisin.

Ketä sitä pitäisi äänestää?

Vaalit tulevat, oletko valmis? En tiedä valmiudesta, mutta totta on se, että vaalit lähestyvät ja kampanjat käynnistyvät toden teolla. Nyt ihmisen pitäisi tietää, ketä äänestää. Tässä omaa listaa puoluetasolla, perinteiseen tapaan Jasmon blogissa: negaation kautta.

Puolueet, inhokkini ensimmäisenä:

Vihreät. Mitä etua olisit tämän hallituksen aikana saanut vihreiden äänestämisestä versus vaikka keskustan tai kokoomuksen äänestämiseen? Ei nyt tule mitään hyvää mieleen, pelkkä J.J. Kasvi ei ryhmäkurin kanssa paljon auta, enkä ole JJ:stäkään hirmu liekeissä. Vaikka menneisyys ei ole kai tae tulevasta, en kuitenkaan tähän soopaan ääntäni hukkaa.

Keskusta. Keskusta pettää aina. Vaalirahat. Paavo Väyrynen. Ei ääntä täältä.

Vasemmistoliitto. Ei ole nykyaikaa, jonka hiipuva kannatus onkin jo osoittanut. Ei ole mitään tarjottavaa minulle.

Kristilliset. Päivi Räsänen. Ei.

RKP. Pakkoruotsi. Ei.

Persut. Kiitos, mutta ei kiitos. Vaalikampanja saa puolueen rivit repeilemään, saatika jos pääsevät isompaan rooliin eduskunnassa. Ovat saaneet tuotua oman panoksensa maahanmuuttokeskusteluun, joka on mielestäni hyvä, mutta muuta annettavaa ei oikein ole.

SDP. Huomaan olevani demari. Tämä on todella pelottavaa, mutta useimmiten vaalikoneet antavat minulle demareita tarjolle. En voi kuitenkaan äänestää demareita, koska Jutta Urpilainen ei ole sellainen hahmo jota haluan kannattaa. Demareiden oppositiopolitiikka on ollut aika onnetonta, kuten mielipidemittauksetkin antavat ymmärtää. Ei minun ääntäni.

Piraattipuolue. Haluaisin äänestää piraattipuoluetta. En tiedä voinko. Olen seurannut heidän irkkikanaviaan ja toimiaan aika tarkasti. Heillä on kolme hyvää asiaa, patenttien vastustus, avoimuuden / läpinäkyvyyden lisäys politiikassa ja lisäksi yksityisyyden suojaa ei ehkä rapistettaisi koko ajan, jos PP olisi vääntämässä vastaan.

Puolue on kuitenkin aika ideologinen ja ainakin irkkikanavilla on hyvin neo-kommunistinen ajatusmaailma sellaisesta maailmasta, jossa kaikki olisi vapaata, ilmaista ja kliffaa. En kannata myöskään lataamisen sallimista, koska rajanveto olisi vaikeaa. Toisaalta olen PP:n kanssa samaa mieltä suoja-aikojen lyhentämisestä, hyvitysmaksusta ja monesta muustakin asiasta. Heillä ei ole politiikan ammattilaisia, mutta se ei ole pelkästään huono asia – ainakin itse olen melko kyllästynyt näihin politiikan ”ammattilaisiin” jotka siellä vuodesta toiseen hämmentävät.

Mutta koska PP ei todennäköisesti pääse eduskuntaan, meneekö ääneni hukkaan?

Kokoomus. En oikeastaan tiedä miksi Kokoomus on tässä kohtaa listaani. Mutta tunnustettava on, että on todennäköisintä että äänestän kokoomusta, vaikka ehdokasta en tiedäkään. En tiedä, on tässäkin ongelmansa, kuten Suvi Linden. Lisäksi Kokoomus on mielikuvapuolue, joka sanoo vaalikampanjoissa mitä vaan päästäkseen valtaan.

Enkä tiedä oikeastaan yhtään syytä, miksi äänestäisin Kokoomusta. Ehkä yksi syy on Alex Stubb, joka on käsittänyt jotain politiikasta ja kansalaisista, vaikka Stubbille kirjataankin miinus idioottimaisesta kannasta Wikileaks -vuotoihin. Mutta vaikkei ole syytä äänestää, on toisia puolueita äänestämättä jättämiseen syitä reilusti.

Ehkä tämä tästä vielä selkenee. Ketä itse ajattelit äänestää?

Vähemmistömenoo

Katselin tänään uutta suosikkiohjelmaani, Pressiklubia. Se on ihan hauska ohjelma ja tykkään Rubenin kommenteista ja asenteesta ohjelmassa. Vieraana oli Eva Biaudet, vähemmistövaltuutettu. En lähtenyt katsomaan ohjelmaa Evan takia tai muutenkaan karvat valmiiksi pystyssä, mutta kyllähän se aika pysäyttävää oli.

Nimittäin ohjelmassa puhuttiin siitä, miten ulkomaalaisia pitäisi käsitellä uutisoinnissa. Että onko oleellista kertoa rikoksesta se, että onko tekijä kantasuomalainen vai maahanmuuttaja. Eva tietenkin oli sitä mieltä, että ei ole tarpeen koskaan mainita kansallisuutta, paitsi jos annetaan tuntomerkkejä. Kenties näemme kohta rikosuutisoinnissa kerrottavan, että tekijä ei ole ulkomaalainen. Sitten jos sitä ei sanota, tekijä on ulkomaalainen. Kyllä onkin parempi paikka maailma, kun ei ole enää rasismia!

Sitten Ruben esitti tiukan kysymyksen Evalle. Jos valikoidaan rikoksista sopivat ja huomataan, että raiskauksista on ulkomaalaisten tekemiä 20%, saako sen uutisoida? Ei. Ei saa. Saa silloin, jos kirjoittaa pitkät lätinät siitä, että suomalaiset kyllä raiskaavat paljon enemmän kuin tilastot antavat ymmärtää. Ja että tällaisella oletuksella (joku on arvannut, että vain 10% raiskauksita ilmoitetaan poliiseille, mikään tutkimus se ei ole) ulkomaalaiset eivät erotukaan raiskaustilastoissa.

Vähemmistöistä keskustelu ärsyttää minua aina vaan. Edes Ruben ei uskaltanut sanoa, mikä kansalaisuus on kärjessä Suomen ulkomaalaisten tekemissä raiskauksissa. Kaikki tiedot kyllä löytyvät tilastokeskuksesta. Vaikka se on totta, sen ei haluta olevan totta ja jotta se ei olisi totta, kukaan ei saa kuulla siitä.

Sitten mietitään Persujen kannatuksen kohoamista. Heidän on tavattoman helppo tehdä politiikkaa. Kukaan muu kuin Soinin porukka ei edes uskalla sanoa, että ulkomaalaiset tekevät rikoksia. Koska kukaan ei uskalla siitä edes puhua, ei ole mitään syytä olettaa, että asiaan saataisiin mitään järkevää ratkaisua. Persut pystyvät tarjoamaan helppoa ja ymmärrettävää lähestymistapaa, maahanmuuton rajoittamista. Kilpailevia ehdotuksia ei ole juuri kuultu. Ääripäästä toiseen.

Entä kuinka median itsesensuuri sitten toimii? Otetaan esimerkki, kun se yksi kaveri tulitti siellä mäkkärin autokaistalla niitä hahmoja. Lehdissä ei mielestäni mainittu mitään tuntomerkkejä miehestä, joka oli jo itsessään niin epäilyttävää, että sosiaalinen media tiesi 5 minuuttia tapahtuman jälkeen ampujan romanitaustan ja myös MTV3 uutisoi siitä.

Entä Sellon ampuja? VIranomaiset eivät halunneet kertoa ihmisen taustoja, joten heti epäiltiin ulkomaalaiseksi. Ja yllättäen ulkomaalaistaustat löytyivät. Taaskin sosiaalinen media spekuloi jo kauan ennen virallista totuutta asialla. Melko varmaa tietoakin saatiin.

Onko siis parempi, että suomalaiset arvuuttelevat kansalaisuutta (tai syntyperää) eri foorumeilla vai pitäisikö sanoa suoraan kaverin syntyperä ja spekulaatiot voitaisiin lopettaa. Eikö pitäisi tunnustaa tilastolliset tosiasiat ja yrittää tehdä jotain asioiden parantamiseksi? Nyt pyritään keksimään asioita vääristämään tilastoja ja siten tulkita, että ulkomaalaiset eivät teekään rikoksia. Tai jos se tilastossa näkyy, niin herranjumala, ei nyt ainakaan kansalaisille kerrota.

Ne sivistymättömät juntithan polttaisivat ulkomaalaiset roviolla.

Demokratia

Lisäsin tekstiin tissit, jotta se olisi vähääkään kiinnostava

Luin jonkin aikaa sitten erittäin hyvä ajatuksen otsikolla Politiikka pois ammattilaisilta. Juttua enempää referoimatta, kyse on siitä, kuinka demokratia on nykyisin sana, mikä kuvastaa jotain, mikä on hyvin kaukana todellisesta päätöksenteosta eri maissa. Toki maiden välillä on vaihtelua.

Mutta pidätkö vaikka Pölhölän vaalisysteemiä demokraattisena? Iso maa on jaettu tarkkoihin vaalipiireihin ja osan äänillä ei ole käytännössä mitään merkitystä ja osa taas päättää enemmän – asuinpaikan mukaan. Sattuman mukaan. Vaalipiirisuunnittelijoiden mukaan. Suomessa ei kuvio ole ihan niin räikeä, mutta samaa asiaa täälläkin tulee esiin.

Kansanedustajat ovat nykyisin kaikkea muuta kuin kansan edustajia. Kansa kyllä periaatteessa valitsee heidät, monimutkaisella vaalitavalla, mutta sen jälkeen kansalaiset eivät osallistu päätöksen tekoon seuraavan neljän vuoden aikana. Samaan aikaan kansanedustajat kahmivat edustusrooleja kirkollisvaaleissa, kuntavaaleissa, HOK Elannon tehtävissä, jne. Edustajilla, erityisesti ministereillä, pitää olla loppumaton lista istumapaikkoja erilaisissa luottamustehtävissä (tästä saa nallekarkkeja). Tässä valossa, eikö tunnu ihmeelliseltä, että edustajat valittavat, esimerkiksi Jyrki Kasvi (Virh ja mm. HOK), kuinka aika ei riitä hoitaa kaikkia asioita niin hyvin kuin pitäisi. Kuinka aika ei riitä perehtyä kaikkiin edustajan tehtäviin niin hyvin kuin pitäisi. Ja kuinka he aina laiminlyövät perheensä. Tai kuulutaan johonkin hallituksen ohjausryhmään (vai mitä ne on), joissa ei kuitenkaan käydä kertaakaan. Eikö sitäkin hommaa voisi tehdä joku, joka kerkiäisi käydäkin paikalla? Ja paneutua asioihin?

Tyhmä maalainen voisi tässä kysyä, että miksi niitä tehtäviä on sitten tullut kerättyä niin paljon? Ja miksi suomalainen lainsäädäntö ylipäätään sallii moisen. Jännittävää, että Tommy Tabermann ei saanut olla Uutisvuodossa vakionikkarina viikottain, kun istui samalla eduskunnassa, mutta luottamustehtävien kahmiminen ei sen sijaan haittaa. Ollaan milloin minkäkin nuorisoseuran puheenjohtajia, vähän myönnetään itselle ja kavereille vaalirahaa ja niin edelleen. Mutta televisiossa ei saa olla.

Onko tässä meidän hallintotavassa oikeasti mitään järkeä? Maassa on työttömiäkin ja kansanedustajat ehkä pärjäävät nykyisellä (alkaen) 6000 euron kuukausipalkallaan ilman muita edustustöitä. Miksi heidän on sallittua tehdä muita edustustehtäviä? Eikö ole jo monta kertaa, varsinkin parin viime vuoden aikana, huomattu miten tämä tehtäväkirjo aiheuttaa jääviystilanteita ja sekoilua pääministeritasolla saakka. Eikö maatamme johdettaisikin paremmin, kun ei samaan aikaan oltaisi kaikissa marttakerhoissa mukana?

Minusta tämä on erinomaisen tärkeä kysymys ja pointti, jonka alkuperäisenä lähteenä on alussa viitattu juttu.

JB:n homoiluilta

Katsoin viime viikolla TV2 homoiluiltaa ihan sattumalta. Minua jotenkin perverssillä tavalla viehättävät nuo tuollaiset taistelukeskusteluohjelmat ja usein niissä saadaan ihmiset sanomaan mitä kummallisimpia asioita. Homoiluilta meni minunkin kokemuksella varustetulta kaverilta välillä sen verran yli, että oli pakko lepuuttaa itseään toisella kanavalla.

Olen seurannut asiasta virinnyttä keskustelua ja olen palanut halusta tuoda jotain omaa näkökulmaa asiaan – en ole vain keksinyt mitään, mitä ei olisi jo sanottu. Ajattelin kääntää oman, mielestäni melko liberaalin, arvomaailmani päälaelleen ja kirjoittaa blogijuttu siitä, kuinka hallitsevat ryhmät, kuten valkoinen heteromies tai kristillinen kirkko ei voi samaan tapaan arvostella muita, kuin muut arvostelevat sitä.

Mutta vaikka olen sataprosenttisesti tuon ajatuksen takana, niin aika vaikea sitä on tähän yhteyteen yrittää ympätä. Ei ainakaan sen jälkeen, kuin suosikkikansanedustajani ERÄS ilmoitti että hän hyväksyy kyllä homot, mutta se homoilu on vitun ällöttävää.

Joten se siitä sitten.

Miksi kukaan äänestäisi Vihreitä?

Vihreiden suurin julkkis täällä interwebissä on tietysti JJ. Kasvi, jota on pidetty internetin vapahtajana ja ihmisten oikeuksien puolustajana. Yksi ja ainoa niistä, joka Arkadianmäellä tietotekniikasta ymmärtää. Joskus JJ oli vielä tasavertainen, ei ollut kauaa siitä, kun Kasvi oli vielä harrastanut Klingonin kieltä ja oli internetin oikea käyttäjä. Nyt Kasville on tapahtunut se, mitä yliopistossa tapahtuu opiskelijoille, jotka rupeavat assariksi, valmistuvat, rupeavat tekemään jatkotutkintoa, joista tulee ehkä yliassareita ja niin edelleen. Eli, vaikka kosketuspinta todellisuuteen joskus oli vielä hyvin terävä, opiskelijan arki on unohtunut kaikkien vuosien varrella.

Huomaan joitain asioita tapahtuneen itsessänikin, opiskelijan arki ei tunnu mahdottoman läheiseltä ajatukselta enää. Mutta samaa vaivaa on myös vihreissä. Vaikka JJ ei varsinaisesti internetiä vastaan vielä kampanjoi, on hänestä tulossa vanha ukko, joka hakee vain turvallisuutta itselleen ja lähimmäisilleen. Ja mikäs siinä, sehän on varmasti geneettisessä koodauksessa ihmiseen nakerrettu, että ei tarvitse olla sankari koko ikäänsä. Ellei ole Chuck Norris. Mutta politiikkaan se ei oikein sovi, ehdotuksista tulee järjenvastaisia.

Viimeisin osoitus tästä on se, kun JJ haluaa aseiden omistajat liittää harrastusseuroihin pakolla, kytkeä RFID-tarroja aseisiin, jotta poliisit voivat lukea oven takaa, mitä aseita sinulla on, mahdollistaa poliisien kotikäynnit aseiden valvonnan suhteen (vrt. kotietsintä) ja paljon muutakin melko mystisiä hommia. Etkö usko? Lue itse.

Miksikö? Koska jotain on tehtävä, kun näitä kouluampumisia ja muita tulituksia tähän saakka on ollut. Viis siitä, vaikka kouluampujat ovat laskelmoivia, kylmäpäisiä sunnittelijoita, jotka olisivat vaikka räjäyttäneet koulun, jos asetta ei olisi ollut saatavilla (Myyrmanni anyone?). Viis siitä, vaikka Porvoon räiskijä ampui luvattomalla aseella, nimittäin luvan omistaja oli myynyt aseen pimeille markkinoille. Ja tämä ei ollut yllätys, tiukentuneiden lainsäädäntöjen vuoksi aseiden jälkimarkkinat ovat käytännössä nollassa ja jos aseen omistajalle tulee rahapula, ostajaehdokkaat ovat ainoastaan laittomia hankkijoita. Hups. Mutta jotain olisi taas tehtävä. Pitäisikö kieltää pienikaliiberiset aseet, kun ammunnat ovat tähän saakka tapahtuneet niillä? Eivät uhritkaan kidu niin paljoa, kun seuraava tapaus tulee metsästyshaulikon kanssa kouluun.

Mutta kuten sanottu, ei ole tärkeää, mitä tehdään ja että onko siinä jotain järkeä, tärkeämpää on että tehdään jotain, että voidaan sitten jeesustella, että asian eteen on tehty töitä. Samaan aikaan nuorten psykiatria edelleen rämpii rahatta.

No, se aseharrastuksesta. Kasvi on kasvattanut itselleen viimeaikoina myös inhottavan ominaisuuden, pikkumaisen ruikutuksen. Hän kiukuttelee Twitterissä, että miksi Vihreitä aina dissataan, miksi media on vihreiden kimpussa. No, kun Vihreiden hallitusaikana rakennetaan ydinvoimaa lisää ja Kokoomus on Suomen kuuluvin vihreitä arvoja ajava porukka, niin on ehkä syytäkin vähän kuittailla Vihreille. Mikä heidän virka oikeastaan on? Ehkä vihreiden vaalivaltit ovat monikulttuurisuus ja perustulo, jotka eivät tällä hetkellä ole kovin kovassa huudossa kumpikaan.

Uusimmassa blogahduksessaan Kasvi ruikuttaa taas Perussuomalaisista, kai se alkaa harmittamaan, kun toiset puolueet menevät vasemmalta (vai oikealta?) ohi. Nimittäin kun Timo Soini oli mennyt sanomaan, että jospa ei huononnettaisi enemmistöjoukon (luterilaiset) oloja sen vuoksi, että jokin tasa-arvopykälä muka täyttyisi muiden uskontokuntien kesken. Nimittäin kun 500 oppilaan koulussa on 450 luterilaista, 30 kirkkoon kuulumatonta ja loput 20 eri hajauskontoja, niin on ihan väärin, että noille jämille ei järjestetä yhtä joustavasti opetusta kuin enemmistölle. Että näin. Olen nyt tietysti rasisti ja maahanmuuttovastainen ja varmaan paljon muutakin, kun enemmistön edustajana olen sitä mieltä, että Timo Soini on nimenomaa oikeassa. Että järjen käyttö on sallittua myös tasa-arvokysymyksissä, vaikka sitähän se ei ole. Vaan pitää olla äärimmäisen korrekti. Sairaanloisen korrekti.

Hauskaa tuo vähemmistöjen huomioon ottamisen jeesustelu Kasvilta, kun samaan aikaan Vihreät kannattavat vaalien minimikannatusrajan nostamista, joka karsii huomattavasti uusien pienpuolueiden pääsymahdollisuuksia eduskuntaan. Mutta mitä tietysti voi odottaa, kun tuo edustaminen on tullut siihen pisteeseen, että on yhtäaikaa kansanedustaja, HOK-Elannon edustajistossa, Tekniikan Akateemisissa ja muissa luottamustehtävissä. Se ei ole Kasvin mielestä edes ongelma, se kun on maan tapa. Maan tavastahan me kaikki tiedämme.

Mutta ei kaikki ole Kasvin vika, tietenkään. Vihreissä riittää kaikenlaisia sankareita, kuten surullisen kuuluisa Kaisa Rastimo. Siinä elokuva-alan ihminen, joka on niin pihalla, että jopa Vihreät itse häpeävät häntä. Tämä on huikeaa. Epäilemättä hän haastaa minut kunnianloukkauksesta oikeuteen tämän postauksen takia, kuten tapoihin kuuluu. Ainakin jos samassa yhteydessä on joku pelottava sana. Lapsiporno.

Vihreät eivät minun ääntäni saa, ennemmin äänestäisin vaikka RKP:ta. Enkä sitäkään kovin mielelläni.

Uudistuva alkoholilainsäädäntö

Hyvä siideri, Fizz Dry Inkeri Kerola, tuo Keskustan Kätyri, johtaa valiokuntaa, joka on luomassa uutta alkoholilainsäädäntöä. Lapsia suojellakseen, miksi muutenkaan. Lainsäädännöllä olisi tarkoitus estää alkoholin mielikuvamainonta.

Mikä jottei, lapsiahan pitää suojella kaikelta. Mutta minkälaista on mainonta, joka ei ole mielikuvamainontaa? Saadaanko faktoja kertoa?

Juodessasi Fizz Extra Dry siideriä, tunnet helmeilevän omenan maun suussasi ja parin tölkin jälkeen sinusta tulee hyväntuulinen, sosiaalinen ja puhelias. Liian monen tölkin jälkeen väsynyt, sammaltava ja urpo.

Kuinka moni kerkisi jo ajatella, että ei kaikki alkoholia käyttävät tule sosiaalisiksi ja hyväntuulisiksi? Eikö ylläoleva siis olekaan faktaa?

No, siitäpä ei onneksi tarvitse peistä taittaa, sillä faktuaalinen mainontakin on pannassa, jos lakimuutos menee läpi. Eikä nytkään käsittääkseni saa mainostaa viinasta tulevaa kivaa tunnetta? Tai en minä tiedä, jos saisi, niin kai joku mainostaisi?

Jatkossa mainostaa saisi vain tuotetiedoilla. En tiedä miten se voidaan lukea mainokseksi.

Tuotesisältö:Vesi, ohramallas ja humala. Carlsberg Lite.

Hienoa ja innovatiivista alkoholimainontaa tulossa. Ei varmaan liian montaa miljoonaa kaljafirmat enää maksa mainostamisesta televisiossa lakimuutoksen jälkeen. Mutta siihenhän lakimuutus pyrkiikin. Että tavoite lakimuutoksella varmaan saavutetaan.

Esimerkit

Vaikeat asiat on syytä selkeyttää esimerkein. Useat meistä ei matematiikan tunnella tajunnut todistuksista yhtään mitään, ei välttämättä edes sitä, miten ne liittyivät varsinaiseen laskemiseen. Laskut kyllä osattiin, sehän oli yksinkertaista, tietyt lainalaisuudet pätivät ja sitten vaan napu napu.

Netissäkin tietyt lainalaisuudet ovat tosiasia. Mutta ne ovat helposti epäselviä ja ideologisia ja niitä ei saada purettua ilman esimerkkejä.

Kun Piraattipuolueen Pasi Palmulehto oli kylässä Pressiklubilla, niin häneltä kysyttiin, mikä Suomen tietoverkkoihin koskevista laeista on eniten päin seiniä. Palmulehto vastasi (tietenkin), että lapsipornosuodatuslaki. Tällöin Stiller aivan oikeutetusti puuttui puheeseen ja oli, että hetkinen – Hesarin puolelta taidettiin nimitellä pedofiilipuolueeksikin. Palmulehdolta pyydettiin selostusta. Palmulehto sanoi, että lapsipornosuodatuslaki on perseestä siksi, koska se lakaisee ongelman maton alle ja itseasiassa helpottaa lapsipornon löytämistä internetistä.

Palmulehdon omasta näkökulmasta asia on varmasti tällä katettu. Hän tietää, mitä maton alle tarkoittaa ja hän tietää, kuinka sitä lapsipornoa löytyy suodattimen avulla internetistä. Mutta kuulijat eivät tiedä. Tarvitaan esimerkki. Kun Timo Soini puhuu, hän ei puhu abstrakteista asioista, vaan konkreettisista, jotka voidaan sitten laajentaa suurempaan mittakaavaan. Ihmisen on helpompi ymmärtää tai edes esittää ymmärtävänsä. Otetaan esimerkki tästä lapsipornosuodattimesta.

Nythän kun KRP jonkun salaisen reittinsä kautta saa tiedon lapsipornosivusta, laitetaan se lapsipornosuodattimeen ja sillä hyvä. Suomalaiset suodattimen käyttäjät eivät pääse sivulle. Kuinka ihanaa! Ongelmia tässä on muutamia.

KRP:n suodatinlistalla on samoja sivuja vuodesta toiseen. Se tarkoittaa sitä, että niitä ei oteta alas. Sen sijaan, että sivustot suljettaisiin ja nähtäisiin vaivaa tekijöiden kiinni saamiseen, näkyvyys estetään teippivirityksellä Suomessa. Se lapsi on edelleen hyväksikäytetty ja hyväksikäyttäjä on edelleen vapaana.
KRP:n listalla on myös suomalaisia sivuja, joilla ei ole lapsipornoa. Sivu lapsiporno.info ei sisällä lapsipornoa, vaan osoittaa puutteet ja väärinkäytösten mahdollisuudet suodattimessa. Kuinka ollakkaan, ko. sivusto joutui suodatinlistalle. Se on sensuuria. Se on väärinkäytös.
Mihin tarvitsemme suodatinta? Oletko joskus nähnyt lapsipornoa internetissä, jos irc.fi:tä ei lasketa? Suodatin toimii siten, että ne jotka haluavat löytää lapsipornoa, löytävät sitä. Ne jotka eivät halua, eivät sitä kohtaa muutenkaan ja samalla häviää niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin oikeita ja laillisia sivuja, kuten sen jonkun prinsessan muistosivu. Nykyisin yksikään operaattori (Elisa, Sonera ja ne muut) eivät pidä enää suodatinta pakollisena päällä, mutta sitä kai voi käyttää halutessaan jotenkin.
Suodattimeen jouduttuaan ei voi valittaa minnekkään. Tämä ei kuulu suomalaiseen demokratiaan, sori vaan.
Teknisesti valveutunut kaveri voi kysyä suodattimelta, että mitä sivuja sulla siellä on. Ja kas näin, meillä onkin pari tuhatta lapsipornosivua tarjolla. Hienoa! Hyvin toimii suodatin.

Noin. Vaikka maton alle lakaisu ja löytämisen helpottaminen sisälsi kaikki yllä mainitut kohdat, eivät kuulijat ymmärtäneet mitä kuulivat. Ei muutaman sekunnin aikana voi mitenkään pystyä prosessoimaan koko hommaa läpi. Siksi tällaisessa debattikeskustelussa pitäisi iskeä raflaavilla jutuilla, kuten että miksi hädässä ollutta lasta ei auteta, miksi pahantekijää ei pyritä ottamaan kiinni ja miksi lapsipornon löytämistä helpotetaan. Ei abstrakteilla tarinoilla.

Sekalaisuutta

Ennen ja muinoin kirjoitin usein otsikolla ”sekalaista”, kun en muutakaan keksinyt – jotain piti kirjottaa ja asiaa oli monesta pienestä jutusta. Niin nytkin.

Sain vihdoin hoidettua käsiini Tuomas Kilven kirjan Blogit ja bloggaaminen. Enhän minä muuten, mutta kun olin jo kauan sitten kuullut tarinat siitä, kuinka Jasmon blogi on kuin onkin noteerattu oikein kirjallisuudessakin. Kirjassa listattiin 50 parasta suomalaista blogia ja JB oli sijalla 49. Oli sentään kaksi huonompaakin sijaa tarjolla, 50 ja poissa listalta.

Tiurakin on poissa listalta, kun kukaan ei ota hänen touhuistaan selvää. Tiura on kuin Timo Kalli vaalirahoitussotkussa, mutta Tiura sotkee vain omat kuvionsa, kun Kalli sai koko Suomen sekaisin. Ässä pimu, varmaan samasta poliittisesta tallista Suvi ”golfkenttä” Lindenin ja Anneli ”faksi” Jäätteenmäen kanssa.

Katsoin eilen laatudokumentin MTV3 Faktalta, kun oli tuo OpenAntenna (eeh). Nimittäin tuli pokerista dokumentti, Al Roker tutki pokeria. Komeasti pokeri saatiin yhdistettyä peliriippuvaisuuteen siten, että ensin puhuttiin pokerista yleisesti ja sitten haastateltiin peliriippuvaisia. Pokerin pelaaminen saatiin yhdistettyä mm. huumekauppaan, joka on jo ihan hyvää dokumentaatiota. Näitä huonoja ja tarkoitushakuisia dokkareita kun aikansa katsoo, ei voi välttyä fiilikseltä, että Maailman Lihavin Dokumentaristi Michael Moore ei välttämättä kuvaa maailmaa aina aivan sellaisena kuin se on.

Paras juttu dokkarissa oli, kun siinä korostettiin sitä, että vain yksi voi voittaa turnaukset (esimerkkinä oli WSOP). Että mitä niille muille siinä turnauksessa käy, finaalipöytään pääsee 10 breineintä tyyppiä mutta vain yksi voittaa. Tämä jotenkin osoittaa sen, että pokeri on tuuripeli. Tämän sanoi haastattelussa itseasissa joku uhkapelaamisen tohtori, ehkä arvo on hankittu 10 dollarilla Uzbekistanista. En tiedä miten tämä osoittaa sen, että pokeri on tuuripeli, mutta eikö finaalipöydän viimeinenkin saa jo useita 100k chippejä.. Tuskin se elämän kauhein päivä on.

Itsekin olen kokeillut joskus nettipokeria. Jonkunhan on annettava rahaa puolilaillisille veroparatiisiyrityksillekin. Mutta ei siitä sen enempää, WSOP:ssa ei nähdä.

Vanha mies kävi teknotansseissakin toissa viikonloppuna. Tampereella oli One ja meininki oli parasta aikoihin. Tutusti Orion hyppyytti lihapullaa eniten, Soro meni vähän ohisektoriin. Mutta kun Pellavasta (= bilepaikka) oli vain 400m kotiovelle ja matkalta sai pizzan, niin hyvä keikka siltäkin kannalta.

Kävin pääsiäisenä pousailemassa yhtenä päivänä Hervannan Alpeilla. Luntahan laskettelurinteissä vielä olisi, voisi aurinkoisena viikonloppuna tärräyttää Sappeeseen vetämään kauden viimeiset sohjot, ois nimittäin kelit varmaan sitä paljon pehmeät. Vaikka en tiiä saanko ketään houkuteltua mukaan, kun taitavat olla enemmän noita helihiihtäjiä nykyisin.

Tekopyhyys

Joulun aikaan sattunut ammuskelu ja sitä aiempi joululahjakausi sai minut mietteliääksi. Ei ehkä sillä tavalla, kuten kuuluisi, vaan enemmänkin mietin noita kaikkia kannanottoja ja lahjoja.

Kun muutama vuosi sitten Thaimaan seudulla rantautui muutamia vähän suurempia maininkeja, maailma oli kovin pahoillaan. Arviolta 250 000 ihmistä kuoli. Maailman johtajat surivat. Pentti Linkola tuuletti. Silloin ei ainakaan Suomessa twitterit ja facebookit olleet arkipäivää, siksi jokainen poliitikko ei päässyt omalla äänellään kuvailemaan kekseliäin adjektiivein kuinka järkyttynyt on tapahtuneesta. Silloin Suomi antoi virallisesti apua ja otti osaa paitsi pelastustyöhön niin muihinkin juttuihin Siellä Toisaalla. Ei vähiten siksi, että useita satoja suomalaisia oli kadoksissa. Me suomalaiset saimme kuulla kansanedustajien olevan pahoillaan lähinnä lehdestä ja sitten mielenkiinto keskittyikin miessukeltajapariskunnan toimintaan, kirjoittivatpa miehet kirjankin.

Kaikki eivät olleet kuitenkaan täysin järkytyksestä kyvyttömiä, avustusjärjestöille syydetyistä rahoista arviolta 750 000 euroa on kateissa.

Toista on nykyisin. Koska jokaisella yrityksellä ja ihmisellä on twitter, facebook, oma nettisivu, verkkokauppa ja suorasähköpostiohjelmisto, niin saamme nauttia kaikenlaisista tiedotuksista kaikenlaisilta yrityksiltä. Moniko yritys tai yhteisö lähestyi sinua nyt jouluna vain ilmoittaakseen, että tänä vuonna ei tule joululahjoja, annettiin kaikki joululahjarahat hyväntekeväisyyteen? Kiva juttu, mutta miksi minua pitäisi se kiinnostaa, kun en koskaan eläessäni ole yhdeltäkään firmalta saanut mitään joululahjaa (pl. Värikäs Oy, jossa olen töissä) . Herääkin kysymys, että mitkä rahat sinne hyväntekeväisyyteen lipsahtivat, kun joululahjoja ei ole ennenkään kuulunut? Mitään summia ei yleensä ilmoiteta.

Hyväntekeväisyys on hupaisaa silloin, kun kaikille pitää kertoa juuri tehneensä hyvää. Se on juuri sitä pyyteetöntä hyväntekeväisyystyötä. Google antoi 10 miljoonaa dollaria hyväntekeväisyyteen. Tätä tekoa he juhlistivat pistämällä pystyyn verkkosivun, jossa tuli rehvakkaasti mainittua et hyväntekeväisyyttä tehtiin. Rapakon takana hyväntekeväisyys on verotuksessa vähennettävissä olevaa toimintaa, joka on oikein kiva juttu, onpahan hyväntekeväisyysjärjestöillä enemmän varoja, joita kavallella.

Eniten minua kuitenkin alkoi riivaamaan tämä Sellon Tulikoura. Nyt poliitikot ja muut hahmot pääsivät oikein lennokkain sanankäntein voihkimaan sisäistä tuskaansa, kun joku henkilö, josta ei ole koskaan kuullutkaan, ampui neljä ihmistä, joista ei ole koskaan kuullutkaan, kauppakeskuksessa, jossa ei ole koskaan käynytkään, lisäksi vielä ex-naisensa, joka ei myöskään ollut tuttu ja itsensä, joka nyt ei varsinaisesti ketään harmittanut, koska oli inhottava ja ulkomaalainen. Sanat eivät riittäneet twitteröinneissä ollenkaan kuvailemaankaan sitä järkytystä. Vanhas Masa onneksi oli järkipäinen ja kerkisi jo vaatia heti aselakiin tiukennusta, mutta siitä sitten toisen kerran..

Kuinka moni tuosta ammuskelusta tai tsunamista oli todella järkyttynyt (pl. paikalla olleet ja omaiset). Onhan se ikävää, kun joku tappaa ihmisiä, mutta ihmisiä tapetaan laillisesti tai laittomasti tauotta ja yleensä se on aina murheellista läheisille. Enemmänkin tämäkin pahoittelu ja järkyttyneisyys tuntui olevan julkisuuskisaa. Taas yksi tapa päästä ääneen ja kuuluviin, kun Matti Nykänen kerkisi jo vallata otsikot.

Kuinka moni oli pahoillaan ja järkyttynyt, kun Masa siivutti Merviä?