Engelbergissä meno jatkuu rauhallisena

Simon keittiössä tänään: herkkuja!Meno Engelberg Freeride Campillä jatkuu rauhallisena. Tämän päiväinen kevyt yläpilvi sekä vuorilla että muualla antoi hyvän syyn rauhalliseen raukeuteen. Itse en tänään hiihtänyt laisinkaan, mutta pojat kävivät vähän suksimassa. Huono oli kuulemma.

Huomenna tuleekin jo ensimmäinen ”viikkoasukki” viideksi viikkoa, joten meininki taas lähtee pyörimään! Ei paljon raportoitavaa, facebookkiin melkein tulee lyhyesti kommattua kaikki tarinat. Ehkä blogikin vielä elpyy, jos alkaa jotain majoria tapahtumaan!

Vuoristohiihtokokemuksia

Olen käynyt ennen tätä vuotta vain 2 kertaa vuorilla hiihtämässä. Kummatkin kerrat ovat olleet Engelbergissä ja lähiseudulla. Tänään isoja kenttiä alaspäin suihkiessamme ilman näkyvyyttä tuli vain yhtäkkiä muutamia asioita mieleen. Pitää niitä tässä kevyessä afterski-hengessä perata.

Nimittäin ainakin itseäni vuoret ovat pelottaneet kovasti. On jyrkänteitä, ikäviä kallioseiniä ja tietenkin myös mahdollisuus lumivyöryihin. Aikaisemmat kaksi kertaa ovat jääneet voimakkaasti vuoripelon varjoon. Vaikeissa paikoissa meni jotenkin täysin kyvyttömäksi, ja taitotaso oli vain 50% todellisesta. Toisaalta taas suoritustasoa ylläpiti voimakas adrealiinivirta, jonka pelko / jännitys toi tullessaan. Rentoudesta ei voinut puhua ja nauttiminen oli vaikeaa, joskin joskus se onnistui.

Tänä vuonna asia on ollut eri. Syitä on monia. Vaihtunut välineistö tuo rentoutta, pienempi laskuporukka ja kolmas kerta samoissa (tutuissa) pakoissa varmasti auttaa. Ja tänä vuonna en ole lamaantunut vielä kertaakaan, vaan olen pystynyt toimimaan normaalilla taitotasolla ja ilman ylimääräistä kuumotusta. Tämä ei siis tarkoita riskien ottoa, vaan lähinnä parantaa turvallisuutta.

Olen tänä vuonna ehkä noin 4kg kevyempi kuin viime vuonna, kuntopohja lienee aika samanlainen. Viime vuonna olin liikenteessä maaliskuussa, nyt on päällä selkeästi viileämpi tammikuu. Näiden yhteenlaskuna saadaan osatotuus sille, että olen jaksanut aika hyvin Oikeiden Alppiuroiden kanssa hiihtää. Olen saanut traveille vähän rentoutta reisiin (ei ’jäkitystä’ niin paljoa) ja olen löytänyt sopivan vauhdin itselleni esimerkiksi skinnaukseen. Jaksaa vaan paljon paremmin kuin viime vuonna. Siihen tietysti vaikuttaa ylläoleva ja myös se, että tähän saakka olemme hiihtäneet aika lyhyitä päiviä, kun ei ole ollut mitään överiolosuhteita.

Tuomas tänään skinnaili trekkereillä edelläni, itse siis telluilla perässä. Ei kyllä sitä linkuttelua katsellessa juuri jäänyt alppisuksea ikävä. Telemark on muutenkin tarjonnut minulle paljon enemmän offarilla onnistumisenelämyksiä jo tähän mennessä kuin olisin ikinä uskaltanut odottaa. Vaikeissa paikoissa olen toki nesteessä. On minulla Pimpit mukana, mutta saapa nähdä tuleeko laskettua..

Hyvä fiilis on kyllä tästä hommasta!

Hiihtelyä eberissä

Tänään oli monivaiheinen hiihtopäivä. Aamulla oli sinkkistä ja sateista kauan, mutta joskus ennen yhtätoista hyvin ravitsevan aamiaisen jälkeen lähdimme haqlisen kanssa tallaamaan kohti ala-asemaa. Sinkkiä oli, ekalla laskulla aika huono näkyvyys, lunta sateli. Varovaisesti mentiin ja en uskaltanut tehdä telemark-käännöksiä.

Sitten otettiinkin tauko ja kateltiin, josko keli aukeisi, kun sitä on vähän lupailtu. Välillä sitten tulikin aukkoja, joissa näki paremmin hiihtää. Ai että kun pääsikin tsippailemaan telemarkilla napakassa pyydassa, alkoi pääsemään vähä juonestakin kiinni, vaikka välillä pitikin syödä lunta. Lupaavan tuntuinen suksi tuo Elanin 999.

Huomenna ei näkyvyyttä ole varmaan tätäkään vähää, katellaan mitä tehdään.

Joulureissulta käteen jäänyttä, osa 1

Infopaketti:
Kolille tuli ensimmäinen rinne 1937. Ukko-Kolin jyrkkä, joka on ehkä Suomen jyrkin rinne, raivattiin vuonna 1938. Olympiavuonna 1952 rakennettiin kapulahissi pujottelurinteesen (joka siis rakennettiin 1937), joka nykyisin tunnetaan nimellä Pielinen.

Suomen hitain tuolihissi rakennettiin vuonna 1969. Rukalla rakennettiin tuolihissiä myös samaan aikaan, mutta Rukalle tuolihissi valmistui vasta vuonna 1970. Pyhälle kuitenkin jo vuonna 1964! Kolilla on siis Suomen ensimmäinen toinen tuolihissi. Ja sama on edelleen käytössä. Ja sen kyllä huomaa. Mutta mukavahan sitä on antiikkikapistuksessa ylöspäin hinautua. Hitaasti. Ja varmasti.

Ipatin jyrkkä ja ensimmäinen ankkurihissi Kolille valmistui vuonna 1983. Lumetusjärjestelmä Kolille rakennettiin vuonna 1985. Ipatin kierto ja toinen ankkuri tuli kaksi vuotta myöhemmin.

Tiedot etsittiin yhteistyössä Koliblogin kanssa.

JB testaa: Riihivuori 1.12.2007

Riihivuoren näkymätJasmon blogi tuntee vastuunsa suomalaisten ja miksei myös ulkomaalaisten laskettelukeskuksien testaamisessa. Niinpä tällä kertaa iskeydyimme testitiimin kanssa Muurameen ja Riihivuoreen, jonka nimi ehkä hieman heijastelee optimismia. Paikalla huolehdittiin testaamisesti sekä telluttajan voimin (minä) että alppikauriin näkökulmasta (matso). Olimme paikalla kello 14 ja testi pääsi alkamaan.

Makkaraperunoissa oli paljon nakkia. Ilmeisesti oli ostettu sen verran halpaa ihrapötkylää, että sitä kannatti ennemmin laittaa annokseen, kuin ranskalaisia. Rapeita uppopaistettuja mättöjä, perus. Oli niin nälkä ettei voi mitenkään arvioida ruuan laatua. Vuokraamossa / lipunmyynnissä oli rento ja hyvä palvelu, lisäksi lippuvalikoimassa oli kuuden tunnin lippu, mikä noin ajatuksen tasolla peittoaa koko päivän lipun mennen tullen. Hieman sellainen pienen paikan tuoksu oli ilmassa, vähän kuin Loma-Kolilla kävisi. Mutta ei se mitään, kunhan pääsee lipsuttelemaan.

EdgeMäki (rinne 6, musta rinne) oli tietenkin jo kello 15 vähän kulunut, keskeltä ajautunut jäiseksi ja toisessa laidassa oli jo puikkatreeniä. Riihivuoressa ilmeisen aktiiviset kumparejampatkin olivat paikalla treenaamassa ja lisäksi sitten muutamia turisteja, joiden osalta välillä näytti siltä, että rinne viettää vähän turhan voimakkaasti. Matso kanttasi rinteeseen crossisuksellaan ja itse lyhyen arvioinnin jälkeen päätin jättää leikkaavat käännökset niille, jotka ne osaavat. Suksenani oli Matsolla myynnissä olevat Mojo 90, joka kyllä tuntuu hiton hyvältä sukselta. 22m kääntösäde osittain jäisessä, osittain kumpuisessa viettävässä ja kapeassa rinteessä ei kuitenkaan ollut mieleeni, joten tosiaan otin lipsuttelulinjan.

Mutta hiton hyvä. Ei sitä tule oikeastaan tellulla noita luisutteluja normaalisti paljon tehtyä, kunhan nojailee vaan kantilta toiselle. Nyt sai haettua hissinousijoille vähän jännitystä tsippailemalla ihan hissilinjan vieressä, siihen kun oli keräytynyt rinteestä pehmeämpää lunta muutama sentti. Ja tilanneharjoituksia, oppimisen kannalta hiton hyvä päivä.

Matso sen sijaan kyllästyi käännöksiin ja haki autosta toiset (heh heh, tottakai) sukset, Dynastarin vähän pulleamman Legend Pro Riderin. Kääntösäteellä 30m+ on hyvä jyrätä kaikki vastaan tuleva. Huippunopeus sata, maksimikäännökset rinteessä 6kpl. Oivat rinnepelit!

PerusaffeHiton hyvä reissu, joka ei ainakaan huonontunut siihen, kun piti pysähtyä Jämsän kohdilla huoltoasemalla matka-affen substansseja varten. Sitten vähän säätöä, käyn kotona suihkussa, vaihdan vaatteet, kusetan koiran ja syön ja aikaa tähän oli varattu hieman reilut 10 minuuttia. Aika napakasti ja määrätietoisesti joutui toimimaan, mutta kerkisin. Sepaluskin tuli kiinni. Sitten Matson mansioniin, Tangerine Dream pyörimään ja vihdoin rentoutumista erilaisten makujuomien kanssa. Siitä sitten Sohoon muutaman Tampereen suksimyyjän kanssa lätisemään kaikkea uutta ja ihmeellistä. Hiton hyvä päivä.

Yhteenveto:
Hyvää
+ Rinne oli mielenkiintoinen ja haastava
+ Riihivuoressa ihan hyvä meininki
+ Asiallisen rentoa palvelua
+ Hyvät affelätinät

Huonoa
– Ei noin kapeaan rinteeseen voi laittaa tuossa vaiheessa keppejä
– Helsingistä tulleet keppiurpot omistavat maailman
– E70 kamera huonoissa valaistusolosuhteissa.

JB testaa: Rukalla taas

Tampereella oli vielä synkkää ja kosteaa, matka oli ainoastaan kostea ja Rukalla olikin jo lunta.Noniin, kun Tampereen vesisadekeli jäi taakse ja matka kohti Rukaa pääsi alkamaan, alkoivat tunnelmatkin kohota. Tällä kertaa ydinporukkaan kuului Rytsis ja Matso, mutta muita ihmisiä (tai no.. pääosin teekkareita) oli bussi täynnä ja seurueeseemme liittyi Luomu vielä Rukalla. Porukkaa oli. Hiihtoa oli tiedossa kolme päivää.

Talvi alkoi vasta Oulun jälkeen, mutta Oulussa kai ei paljo koskaan lunta olekkaan. Oulun jälkeen alkoikin jo väsyttää ja heräsin vasta vähän ennen Kuusamoa. Poroja ei näkynyt. Oltiin Rukalla vasta neljän maissa. Aika lyhyet yöunet oli tulossa. Ja huonot. Oli käsittämätöntä, että vaikka kävin matkan jälkeen vielä suihkussa ja yritin rentoutua lukemalla vähän, niin silti en saanut oikein unta. Vaikka nukuin bussissa vain tunnin ja kello oli yli neljä aamuyöllä! Lisäksi heräsin siihen, kun ilmeisesti helsinkiläiset saapuivat klo 08, enkä saanut enää unta. Vaikka olin nukkunut vain 4 tuntia! Ehkä hiihto jännitti niin kovin!

Sain lainaksi Matsolta sukset, Mojo 90, kun en millään halunnut raahata Joensuusta saakka väärään suuntaan omia Super Stinxejäni. Hiton hyvät sukset nuo Mojot. Ovat muuten myynnissä. Ostaisin itse, mutta ei ole oikein varaa.

Lipsuttelu sinänsä oli aika normaalia, eikä vaatine valtavaa analyysiä. Rinnehiihtoa uudella suksella, sain vähän asentoa kavennettua, niin oli rennompi ajella kantilla. Ja varmuutta sain ehdottomasti lisää. Telemark on ihanaa. Hyvä että NTN testiä odotellessa sain Matsolta sukset lainaan, kiitosta vielä!

Hiton kivat kämppikset oli, rytsärin ja matson lisäksi myös lari ja carita. Oikeenlaisia ihmisiä, joiden kanssa voi rentoutua olemalla oma itsensä ;) Naapuriinkin sattui tosi kiva, ennalta tuntematon, porukka. Heidän kanssaan oltiinkin bussissa ja Rukalla aika paljon tekemisissä.

Iltaa vietettiin normaalisti Pisteessä ja kämpillä, perjantaina käytiin racletella. Se oli minulle täysin uusi kokemus, mutta hiton hyvää mättöä. Tosin, tykkään kuitenkin vielä fonduesta enemmän. Lauantai-iltana sitten alkaakin jo väsyttää, kun yöt ovat olleet niin lyhyitä. Mutta tupa ei anna armoa. Väsynyt Jasmo raahataan jatkobileisiin vielä klo 05. Ja millaiset kekkerit ne olivatkaan…

Yksi huomionarvoinen seikka oli se, että todella paljon telluttajia oli! Ei siinä enää paljon porukasta telemarkilla erotu. Ja joku veti feikkinä todella hyvin!

Yhteenveto
Hauskaa
+ Hiton hyvä porukka
+ Uusia kavereita (ainakin facebookiin!)
+ Hyvää hiihtoa
+ Hauskaa
+ Järkihintainen

Huonoa
– Rukalla on tietty meininki

JB testaa: Rukan avaus 2007-2008

Jo melkein pitkittäistutkimukseksi miellettävä Jasmon Blogin rukan avauksen testaus pyörähti tänäkin vuonna päälle. Edellisestä vuodesta ei ollut muuttunut monetkaan asiat. Paitsi, että lähtiessä ei satanut vettä. Ja lähtö tapahtui jo torstaina, mutta tällä kertaa ihmisten aikaan.

Testitiimiin kuului edellisvuotisten lisäksi myös ghnomb ja maj. He päättivät suorittaa alppisuksianalyysin, sillä minulla oli mukana ainoastaan telemarkit ja luomulla ja riinalla lautoja (ja telemarkit).

Joensuussa näkymä oli vielä aika lohduton - tällä kertaa ei kuitenkaan satanut vettä!Rukan web-kamerat olivat edellisen viikon rankassa syynissä, että riittääkö lunta meille saakka. Torstaina siis sitten lähdettiin, sama tehokas perheauto oli alla kuin viime vuonnakin. Tällä kertaa, kun ihmisiä oli enemmän, oli kuitenkin hieman ongelmia aerodynamiikan kanssa. Nimittäin valtavaa tehoreserviä käytettäessä downforce muodostui niin kovaksi, että esimerkiksi Valtimo-Kajaani -pätkän motocross-rata aiheutti takarenkaiden pohjauksia.

Reggaetonin pauhatessa nakersimme hiljalleen kohti Kuusamoa ja Rukaa. Pientä nestetankkaustakin koetettiin, mutta siitä muodostuva armoton virtsaamisen tarve meinasi koitua kohtaloksi.

Majoitus oli – kuten viime vuonnakin – Ruka Suitesissa, tällä kertaa huoneisto oli yhden huoneen isompi. Sijainti oli hieman heikompi kuin viime vuonna, mutta samassa rakennuksessa kuitenkin, joten sinänsä sillä ei ollut mitään väliä. Matkan jälkeen saunaan ja vähän matkustamisessa puutuneita paikkoja venyttelyyn. Huomenna sitten ensimmäiseen hissiin, lipunmyynti alkaa respasta saatujen tietojen mukaan 9.15 ja hissit aukeaa 9.30.

Muita ei vielä siihen aikaan näkynyt.. Myykää nyt meille jo lippuja, hiihtoa hiihtoa!Seuraavana aamuna olimmekin kamat olalla odottamassa lipunmyyntiä 9.05. Näkymä eturinteeseen oli aika lohduton, lunta ei juuri ollut näkyvissä missään. Viime vuonna sentään koko seudun peitti parin sentin luonnonlumi. Ensimmäinen pettymys tänä vuonna oli lipunmyynti. Se ei auennut klo 9.15. Eikä 9.20. Vaan vasta 9.30, kun jo kaikki muutkin tötteröt olivat jonottamassa! Toinen pettymys oli Rukan hiihdä halvalla konsepti. Olisihan ne hinnastot olleet netissä saatavilla, kun olisi viitsinyt katsoa, mutta hiihdä halvalla ja päivälippu yhdestä saaruarinteen rännistä 29 EUR. Normaalihintaisena en kyseisessä paikassa kyllä uskalla käydä. Onneksi pahaa oloa pystyi hienosti purkamaan lipunmyyjälle, jonka vika asia ei toki ole.

No, rahaa menee ja hissiin. Sukset pitikin olla sylissä, kun lunta ei ollut odotettavissa yläasemallakaan. Eipä siinä. Saarua itsessään oli ihan hyvässä kunnossa. Tummentumia siellä täällä, mutta niihin oli henkisesti varauduttu. Lumi pehmeää, kun keväällä ikään. Hiton mukava. Aamulla pehmeää ja tasaista eli helppoa tellulunta ja luomukin lähti telluilla ja oli innoissaan. Hyvää hyvää hiihtoa. Keskipäivällä paikka alkoi uhkaavasti täyttyä porukasta ja se olikin oiva aika lähteä käymään kämpillä syömässä. Tulimme vähän liian aikaisin takaisin rinteeseen, sillä oli jo vähän hämärää, mutta valot eivät näyttäneet vielä. Patikkohiihto oli kuitenkin jo tosiasia, mutta nähnyt ei ja se aiheutti pieniä ongelmia. Kun valot alkoivat näyttää, muuttui hiihto nautinnoksi, mutta äkkinäisellä oli jo reidet aika hapamana. Tuona päivänä saarua hinkattiin se 32 kertaa ja verttiähän siitä kertyy siihen 3500m paikkeille.

Saaruan hissinousu. Aikamoinen rännihän se :)Todella paljon oli telluttajia. Jos sukkahousuihin pukeutuneita alppinistiurpoja ei lasketa, niin telluttajia oli melkein saman verran kuin alppisuksituristeja. No ei ehkä ihan, mutta paljon kuitenkin. Jokainen telluttaja, joiden kanssa satuin samaan hissiin, jutteli avoimesti ja iloisesti, toisin kuin nuo alppisuksijurottajat ;) Kannustin jotain nuorta poikaa tellun iloihin (hänellä oli 2. päivä tellua menossa) ja otin oppeja joltain tellutellervolta siihen, miten lasketaan lyhyttä käännöstä ja patikkoa.

Tellu Night -yöbaariNyt perjantaina oli Pisteessä Apulanta. Kello 23 alkanut sisäänpääsy-yrityksemme tukahtui vetämättömään jonoon. 15 euroa kuulosti sekin aika suolaiselta. Tällä kertaa suunnistimme viime vuonna väistettyyn Tellu Night -baariin. Rukalla yöelämää ei ole tarkoitettu köyhille. Melkein tyhjään baariin 7 + 1,5e maksettua voi ostaa tiskiltä btrvdka hintaan 8,10 EUR / lasi. Siinä aletaan olemaan jo ennätystasolla! Enpä ole koskaan ennen noin paljoa moisesta maksanut. Itselle tuo tellu tuossa nimessä olisi tarkoittanut rentoa ja vähän halvempaa baaria. Tällä kertaa olin täysin väärässä. Parhaat bileet olivatkin yläkerran tanssibileissä. Hitto, ku osais tangoa vedellä ni mikäs siinä. Seuraava ilta vietettiinkin Pisteessä, mutta sen hintatasosta ei henkilökohtaisesti ole kovin tarkkoja havaintoja.

Tuuli oli voimakas, ihan kuin isommallakin vuorella.Sunnuntaina kiivettiin Rukan huipulle kävellen, kun sateli vettä ja päässäkin oli kevyttä yläpilveä. Yllättävän paljolta tuntui portaiden määrä kiivetessä.. Kuhan pousailtiin ja kulutettiin aikaa, ei näyttänyt laskijoita olevan muitakaan kovin paljoa. Siitä sitten kamat kasaan, autoon ja Kuusamon ABC:lle syömään. Aika hitaasti tuli ruoka-annokset, seisova pöytä ei viehättänyt tällä kertaa. Sinappipossu oli kuitenkin ihan hyvää. Samalla huomasin, että edellisen illan riennoissa olin joko purrut kieleen tai polttanut sen jossain. Joskus voi käydä niin. Vesisateessa ajeltiin kohti Joensuuta. Reissu ohi ja kausi auki! Kuukauden päästä uudelleen.

Hyvää:
+ Rinne auki
+ Perjantaina hiton hyvää hiihtoo, lauantainakin ok
+ Hyvä påsse
+ Hiihto on vaan niin hienoa
+ Hyvä huoneisto

Huonoa:
– Kallis kuin mikä
– Alko meni kiinni jo kello 17
– Illasta puuttuu sellainen hiihtohenkisyys

Hiihtokauteen valmistautumista / 2

Vetoketju kestää taas kiinni!Laskutakkina minulla on tällä hetkeltä Haqliselta poistettu kaksi vuotta vanha Milletin K-Jacket. Vetoketju oli temppuillut jo ensimmäisenä käyttövuotena ja minulla viime vuonna oli kanssa vähän ongelmia sen kanssa. Tänä syksynä otin rotsin taas käyttöön (muuta viileän kelin takkia ei oikein edes ole..) ja kas vain, tyyppivika iski jälleen: vetoketju korkkasi. Sen lisäksi, että vetoketju liikkui huonosti, saattoi juuttua välillä ja niin edelleen, se ei myöskään enää pitänyt alapäästä kiinni. Lähdin kyselemään tuotetakuun perään.

Ensimmäisenä otin selville kuka tuo Millettiä maahan. Helpointa oli laittaa vaan Millet hakukoneeseen ja etsiä joku sopiva verkkokauppa. Sellainen oli tässä tapauksessa Lohenette. Lähetin sinne asiakaspalveluun kyselyn, että kuka tuo Millettiä maahan, kun olisi tällainen tuotetakuuasia. Ystävällisesti paikan myyjä Marjaana Pirha ilmoitti, että ota yhteyttä Vandernet.comiin.

Vandernet on sivuiltaan vähän kuolleen oloinen. En antanut sen kuitenkaan häiritä, kun käsityksenäni oli, että he tuovat kyseistä merkkiä maahan. Lähetin kuvauksen ongelmastani Vandernetin yleiseen sähköpostiosoitteeseen ja paikan myyjä Anu Ahlroos vaan totesi, että lähetä rotsi tänne vain. Tein työtä käskettyä.

Lähetin rotsin menemään sinnepäin asiakaspalautuksena syyskuun lopussa, ja 10.10. takki olisi ollut haettavissa Lappeenrannan postin toimipisteestä uusine vetoketjuineen. Napakkaa palvelua ja vetskarikin toimii.

Hommasta jäi erittäin hyvä maku. Sain hyvää palvelua koko ajan. Se yllättää aina.