Hiihtokausi odottaa jo ovella. Erilaisia valmistautumisia on jo tehty. Tässä taas yksi:
Sponsored by: paitashop.fi
Kategoriat
Avainsana: hiihto
Kategoriat
Tampereen rinteet
Kävin eilen katsastamassa Tampereen rinteet. Jyrkältä näyttää näin kesäaikaan. Pituus vaikutti olevan aika paljon vielä rajoitetumpi kuin Myllymäessä, mutta kukapa tietää.
Ala-asemalta mäkiä katsellessa iski hetkellisesti voimakas kaipuu hiihtoon. Pienihän se kukkula on, mutta sitä on hiihdettävä mitä on.
Samalla tsekkausreissulla suoritimme 12 kilometrin kävelylenkin.
Kategoriat
Sport Conrad
Kaverini tilasi joulukuussa Sport Conradista itselleen telemark-välineet. Kengäksi Scarpan T1, siteeksi Rottefellan Cobra R8 ja sukseksi Dynastar Legend 4800. Näillä hän aloitti opettelemaan telemarkin ihmeitä.
No hyvinhän se onnistui. Ja laskija innostui.
Sitten olikin jo helmikuu ja viimeinen mäkipäivä Kolilla ennen kuin lähdin Sveitsiin. Oli sopiva välimallin keli ja sain lainata kyseistä settiä, kun oli tehnyt jo kauan mieli kokeilla. Ainut ehto oli, että hajoittaa ei saa. Olin kuitenkin siis omalla Garmontin kengälläni. Ja siinäpä ongelma olikin. Olen monesta ääreispaikasta rajoittunut, eritoten jaloista. Käytän laskukenkinä koon 25.5 kenkiä, eli monilla naisilla on isommat kengät. Tämä ei yleensä laskusuoritusta ole pahemmin haitannut, mutta tällä kertaa haittasi. Nimittäin R8:t olivat varustetut pitkillä tangoilla. Kuitenkin ruuvaamalla tangot niin lyhyiksi (virhe!) kuin mahdollista, kenkä asettui siteeseen napakasti.
184 senttiä pitkä Legend tuntui todella hyvältä sukselta. ~19m kääntösäde tarjosi uutta ihanuutta ja suksi oli helppo laskettava. R8 oli omaan G3 Targaani verrattuna todella jämäkkä ja hyökkäävä. Ensimmäinen lasku meni totutellessa, mutta toisella laskulla pääsin jo varsinkin loivemmilla osuuksilla yrittämään kanttaamista tosissaan. Leikkaavampi suksi oli jotenkin helpompi ajaa agressiivisemmin, tai ainakin se tuntui siltä. Kolmannella laskulla sitten ilo loppui.
Pielisen erittäin jyrkässä keskikohdassa vaihtaessani vasemmasta käännöksestä oikeaan käännökseen tunsin vaihdoin aikana vasemman siteen löystyvän ja menettävän tuntumansa. Horjahdin, mutta sain pidettyä tasapainon nojaamalla terveeseen sukseen koko painollani ja aurailemalla hitaasti alas. Luulin, että side oli vain auennut. Näin ei kuitenkaan ollut.
Alhaalla tutkimme vahinkoja. Vasemman siteen vasen tanko oli korkannut kierteiden läpi. Eli ne kierteet, jotka paljaassa kappaleessa (jossa ei ole sitä muovia päällä) ja jotka pitävät setin kasassa, olivat pettäneet ja vastakappale oli pamahtanut koko tangon läpi. Kierteet olivat menneet aivan tasaisiksi eikä niissä ollut enää ollenkaan pitoa. Rikki menivät. Toisestakin suksesta löytyi ongelma. R8 tankoja ei kuulemma saa koskaan kiertää loppuun saakka kiinni, kun niissä on sellainen ominaisuus, etteivät aukea. No, tätä ei kuitenkaan ohjeissa kerrota enkä sitä tuona päivänä tiennyt. Niinpä meillä oli sukset, joista toisen side oli rikki ja toisen side säädetty minun kengälleni. Kaverini ei näillä ihan hirveästi tehnyt.
Siinä vaiheessa mieleen tuli takuu. 5. laskupäivänä ei ole suotavaa kamojen korkkailla ihan miten sattuu. Kiinni ruuvaamista ei voinut tietää, joten takuuseen sekin ja jännittämään. Viestien vaihto Sport Conradin kanssa alkoi. Kaverin englannin kielen taito oli sen verran huono, että minä hoidin sähköpostittelua. Kuitenkin tuollaisista tangoista ja kierteistä puheminen oli ulkomaankielellä aika vaikeaa ja saksaa äidinkielenään puhuvat aspaajat Sport Conradin päässä eivät tienneet mistä puhun. Yritimme selvittää asiaa kuvin ja lisäviestein, mutta parhaimmillaankin he saivat vain osittaisen kuvan tapahtuneesta ja ongelmasta. Sitten he soittivat kaverilleni, joka puhuu ihan ok saksaa, mutta kuulemma ei osaa kirjoittaa (!). Asia jotenkin selvisi ja he pyysivät kaveriani lähettämään tangot heille.
Tänään sieltä soitettiin takaisin. Tangot oli tutkittu ja todettu vialliseksi. Takuun piikkiin lähti uudet tulemaan. Hiihtokaudesta katosi kuukausi, mutta joka tapauksessa takuuseen tulee uudet. Sport Conradilta hyvää palvelua. Todennäköisesti sinne suuntaan tulee jatkossakin siirtymään rahaa, joten tämän asian hoitaminen asiakasta tyydyttävällä tavalla hyödytti pitkällä tähtäimellä pääasiassa Sport Conradia.
Sport Conrad on siis turvallinen nettikauppa. Voin suositella.
Kategoriat
Kommuuniasumisen alkeet
Jokainen meistä asuu joskus isommalla porukalla samassa talossa. Olipa kyseessä mökkikeikka, hiihtoreissu tai vaikkapa sukulaisissa käynti. Paljon ihmisiä saman katon alla ja joustoa tarvitaan. Seuraavassa hyvä ja ytimeksä (eli: lyhyt) vinkkilista asujille.
Pidätä ja puserra. Koska vessoja on yleensä tarjolla aivan liian vähän väkimäärään nähden, on tärkeää, ettei vessassa vietetä kauaa aikaa. Siksi pitää vessatarpeita pidätellä viimeiseen saakka ja pusertaa tilanne aivan kriittiseksi ennen vessaan menoa. Silloin toimituksen voi suorittaa räjähtävällä nopeudella ja täsmällisyydellä ja tilanne on ohi hetkessä.
Käy yöllä vessassa. Vessavinkit jatkuvat. Jos haluaa nautiskella vessassa, tai joutuu tekemään pidempikestoista henkilökohtaista huoltoa, niin yöllä on oiva aika suorittaa kyseisiä toimia rauhassa. Laita kello herättämään 01:30 ja paukkaa vessaan. Unikin maistuu sitten paremmin.
Siveysvalli. Jos joutuu nukkumaan parisängyssä ja naapuri on joko päällekäyvä öisin, tai sitten pitää varmistaa se, ettei itse tee unissaan mitään paheellista, on ratkaisuna siveysvalli. Otetaan yksi tai kaksi kappaletta jotain täkkityyppisiä ratkaisuja ja tehdään nukkujien väliin valli. Kädet pysyvät paremmin omalla puolella. Kätevää ja helppoa.
Alkoholin käyttö. Silloin, kun muut juovat: juo. Muuten hermot kuluvat loppuun alta aikayksikön. Jos joillekin meinaa jäädä ns. ajo päälle, etkä itse jaksa enää, niin viinapullojen piilotus on hyvä kikka. Aamulla vapinoissaan tyypit eivät kuitenkaan muista, mitä ovat tehneet, joten eivät osaa syyttää ketään piilottamisesta.
Tee halailumamma. Jos tarvitset läheisyyttä nukkuaksesi, mutta vieressä nukkuvaa karvaista miestä ei huvita halailla tai siveysvalli tappaa mahdollisuudet, voit taitella ylimääräisistä peitteistä ja tyynyistä tiukan halailumamman. Se kainalossa on sitten hyvä nukkua ja nähdä unia. HUOM! Ainoastaan halailukäyttöön!
Vältä liharasismia. Älä hiippaile mestoilla ilman paitaa. Laukaiset liharasismireaktioita.
Omia lisäyksiä voi kertoa vaikka kommenteissa!
Kategoriat
JB testaa: Rukan avaus 2006-2007
Ruka on yksi suosituimmista suomalaisista hiihtokeskuksista. Se on myös edistyneen lumetusrjärjestelmänsä vuoksi yleensä se keskus, joka avaa rinteensä ensimmäisenä. Kuten myös tänä vuonna. Rukalla laskettiin jo edellisenä viikonloppuna, mutta viralliset avajaiset olivat nyt viikonloppuna joten testitiimi suuntasi Rukalle.
Testitiimiin kuuluivat:
- Jasmo (tellut ja alpit)
- Luomu (Ratalaudat)
- Riina (sekä pehmeä lauta että ratalauta)
Kello 07:00 testitiimi lähti tehokkaalla kulkupelillään Joensuusta kohti Kuusamoa ja Rukaa. Lähtökeli oli epäuskoinen, vettä satoi ropisten ja se oikein korosti aamun pimeyttä. Kolmen hengen varusteet (neljä ratalautaa, yksi pehmeä lauta ja tellut ja alpit) mahtuivat tehokkaaseen tila-autoomme hyvin, koska boksi oli niin hieno.
Ensimmäinen stoppi oli hieman ennen Juukaa, jossa kävimme kysymässä yhden pehmeän laudan mukaamme ja vähän tietotaitoa telemark-siteen asentamisesta. Lauta kyytiin ja tien päälle.
Matka meni ongelmitta. Sisätilat olivat hyvät ja mahtui hyvin istumaan. Lisäksi Battery kolisi päässä ja matka taittui. Ennen Valtimoa alkoi näkyä ensimmäisen kerran lunta. Samassa näimmekin jo rekankin ojassa. Ilmeisesti ei henkilövahinkoja, autonosturit olivat juuri saapumassa paikalle. Kävimme tankkaamassa Suomussalmella, jota voi suositella muillekin edullisten polttoaineiden vuoksi. Kahvi / tee naamaan ja menoksi. Lisäkofeiini ei ainakaan vähentänyt levottomuutta.
Viimein pääsimme perille luovimaan Audi Q7:en sekaan. Olen testiporukastamme se, joka ei ole käynyt aikaisemmin Rukalla kuin kerran. Minulla oli myös valmisteltuna testi Rukan välinehuollolle. Siteiden asennusta kaksin kappalein. Kun menin huoltomiehen luo, tunnelma oli kireä. Hänen hieno suksien huoltokone oli särkynyt. Lisäksi hänellä ei olisi valmiita sapluunoita tarjoamiini suksiin / siteisiin. Kuitenkin ammattiylpeys pakotti hänet auttamaan. Paperisapluunan avulla ja paljon mittanauhaa käyttämällä G3:n Targa-side saatiin kuin saatiinkin sukseen kiinni. (Kuka tuo G3:sta maahan? Ruka olisi valmis vastaanottamaan sapluunat siteisiin!) Aikaa meni 40 minuuttia. Huoltomiehellä kuitenkin huumori kesti, vaikka välit työkavereiden kanssa taisivat olla vähän tiukalla. Koko ajan joku olisi halunnut huollattaa suksia, mutta kone ei toiminut. Ja kone ei korjaantunut, sillä miehen aika meni minun suksieni kanssa. Asiat tärkeysjärjestykseen.
Vanhan mallinen Atomicin 614 side oli myös ikävä yllätys. Tai ei muuten, mutta sen siteen sapluuna on tarkoitettu vaan joihinkin murtomaasuksiin. Itsellä suksi oli mallia hieman leveämpi, niin sapluunaa ei saanut sukseen kiinni. No, käsivaralla sitten, toinen pitää sapluunaa paikallaan ja toinen poraa. Itse en suostunut olemaan kumpikaan. Siteet onnistuneesti kiinni. Työaika yhteensä varmasti tunti. Hinta kuitenkin sama, kuin muillekin. Pisteet tästä!
Niin, tässä samassa vaiheessa muut olivat jo laskemassa. Ensituntumaa rinteeseen minulla ei edes vielä ollut, kun he tulivat jo tauolle. Vaihdoin laskukamat Pisteen takana olevalla parkkipaikalla (siinä päätien varressa) päälle (lihaa oli näkyvillä!), oli muuten kylmä tuuli. Luomu sponsoroi minulle karkuremmin telemarkkeihin, monot jalkaan ja sukset kantoon. Ja sitten.. Pisteeseen.
En kuitenkaan seurannut BMW X5 kuskien perässä suoraan kaljahanalle, vaan menin kertaamaan testisuunnitelmaa muun testiryhmän kanssa. Nälkäkin oli, mutta kytö oli sen verran kova, että oli päästävä. Joten kamat kasaan ja kohti Saaruaa. Alusta rinne oli jäinen, mutta sitten tasainen. Kaikin puolin hyvässä kunnossa. Tuuli kävi hieman vastaan, mutta ei vielä tässä vaiheessa pahasti. Rinteen pituus oli pienoinen pettymys, vasta tässä vaiheessa sisäistin tosiasian, että Rukavaara, jota virheellisesti mm. Haluatko Miljonääriksi -ohjelmassa kutsuttiin tunturiksi, on pienempi nyppylä kuin Koli, ja että Saarua ei edes lähde korkeimmasta kohdasta.
En kuitenkaan ole kaksinen hiihtäjä telemarkilla, joten rinteen pituus ei sinänsä haitannut. Lisäksi intoa kauden avaukseen on enemmän kuin järkeä, joten siltäkin osin homma on kunnossa. Mutta. Vaikka Rukalla oli avajaisviikonloppu ja Mercedes-turisteja niin paljon, kuin vaan ikinä voi olla, niin silti keppiukkojen oli annettu vallata joka rinne. Aina, kun jostain löytyi kalteva taso, oli siellä joku sponsoritarroihin verhoutunut mies poraamassa keppejä pystyyn. Valitettavasti Vuosseli ei ollut vielä auki, joten oli tyydyttävä kohtaloon. Ihmisiä paljon, vähän jonoakin. Lippu ei toiminut oikein kunnolla (Skicard). Perjantain laskut loppuivat kuitenkin ajoissa, koska tuuli yltyi niin kovaksi, että rinnettä ei päässyt enää alas ilman skinejä. Päätimme siirtyä majoitukseen.
Majoituksen tarjosi RukaSuites. Neljän hengen huoneisto, jossa kaksi makuuhuonetta, olohuone ja keittiö, sekä sauna ja kookas parveke. Samassa rakennuksessa (ei tarvinnut mennä edes ulos) oli Spar, Alko, jotain kauppoja jne. Rinteeseen noin 100m. Eli olimme pelipaikoilla. Majoitukseen kuuluivat petivaatteet ja pyyhkeet.
Viettelimme affea siinä kämpillä ja kävimme vähän saunomassakin. Päätimme lähteä testaamaan, mitä Ruka tarjoaa illan vietoksi. Poets of the Fall oli vetänyt Pisteen täyteen. Jonoa oli, ilmeisesti lippuja vielä sai. Emme olleet testin puolesta valmiita jonottamaan, joten siirryimme toiselle puolelle, jossa mainoksista päätellen oli Tellubar, Suomipop-bar ja vaikka mitä. Ovella iski poke vastaan, 7e + narkikka 1,5e. Tellubar aukeaa 30min päästä. Siihen asti voimme kuunnella viereisen baarin karaokea, juuri joku keski-ikäinen nainen kaiteesta kiinni pidellen lauloi silmät kiinni Aikuista naista. Testitiimi päätyi yksimielisesti palaamaan lähtöpisteeseen. Vietimme iltaa sitten huoneistossamme ja juhlistimme hiihtopäivää kuohuviinillä.
Aamulla pienen päänsäryn lisäksi päätä sekoitti myös astianpesukoneen varsin outo ohjelmavalitsin. Joku käytettävyyden ihmelapsi oli sen suunnitellut. No, käänsimme sitä sopivasti ja laitoimme astiat pesuun.
Lauantaina ruuhka oli vielä pahempi kuin perjantaina. Väline-esittelijät olivat vallanneet eturinteen alaosan. Joku avausrieha oli käynnistymässä, Taru Valkeapää ja joku toinen oli juontamassa. Koska testiryhmämme koostui pääasiassa murjottajista, päätimme lähteä hetimiten takamaastoon, eli Saaruaan. Yöllä tuulen kanssa tullut lumi oli tehnytkin yhteen kuoppaan 20cm lunta. Ooh, pyydaa! Rinteet olivat alkupäivästä hyvässä kunnossa. Mutta sitten jo tulkin keppiurpot ja blokkasi puolet rinteeestä. Laskijoiden määrä oli iso, ja sekaan mahtui monenlaista menijää. Aika tarkistaa Vuosseli. Vuosseli oli kovin jäinen yläosastaan. Telemark-suksi oli sen verran kesäterässä, että kaltaiseni kaverin, joka ei saa kuormitettua kanttia kunnolla, oli vaikea lipsutella alas. Kokeilin myös naamallani valumista, se onnistui hyvin.
Koska majapaikkamme oli niin lähellä, niin ruokailun pystyi suorittamaan huoneessa, näin säästäen muutaman euron. Iltapäiväksi otettiin DV-kamera mukaan ja vähän hiihtoklinikkaa pystyyn. Harmi, kun rinne oli jo sen verran möykyllä, että en saanut oikein kunnolla pysyttyä suksella. Jos sukset laittaa takaa ristiin, silloin voi kaatua. Todisteena videonauha. Provetäjät veteli laudoillaan videolle parempia pätkiä. Vuosselin pikahissi oli ihan kiva, tuuli meinasi vähän käydä, oli hyvä, että sai kuomun päälle.
Henkilökohtaisesti siirryin laskupäivän jälkeen suoraan affeen, ilman mitään ruokajuttuja. Testiryhmämme toinen puoli valmisti herkullista ruokaa. Itse kompensoin tilannetta rohmuamalla heidän sipsinsä. Tälle illalle olimme varautuneet paremmin, Technicolorin keikalle oli hankittu etukäteislippu. Ilta meni perinteisesti, ilman kummempia juttuja. Ihmisiä oli. Kartoitimme hiihtäjätilannetta. Varsin erilaisilla harrastepohjilla oli ihmisillä, erityisesti tytyillä, tämä hiihtäminen. Piste ei ole mikään halpa paikka. Erityisesti ihmetytti se, että affen aikaan juomat ovat normaalihintaisia. Kahdesta siideristä 11 EUR on mielestäni aika paljon. Tosin, oli Crowmooree. Nam.
Sunnuntai ja samalla viimeinen hiihtopäivä käynnistyi kellon kääntämisen salliessa tunnin pidempien yöunien jälkeen. Huone piti luovuttaa jo kello 12, joten pakkasimme kamat ja puoli kahdentoista aikaan nousimme hissiin. Tällä kertaa itsellä suksena alppisiteellä oleva läpykkä. Suksi oli tullut suoraan koneesta, joten kantti kyllä piti hyvin. Testiryhmän jäsen Luomu voitti ylivoimaisesti lautasarjan Suomi Slalomissa. Onnea vielä. Ihmiset poistuivat mäestä yhden kahden välillä, ilmeisesti hyppäsivät lentokoneeseen ja ajoivat Helsinkiin. Saimme laskea tyhjässä rinteessä viimeiset tunnit, kunnes viimein tuli meidänkin aika lähteä.
Tullessa teillä poukkoili poroja todella paljon. 5-6 kertaa jouduttiin väistämään, yhden kerran melkein pysähtymään. Metsissä ja pelloilla vilisti poroja minkä kerkisi. Onneksi tehokkaassa autossamme oli myös tehokkaat jarrut ja taitava kuljettaja, joten edes vaaratilannetta ei tullut. Onneksi. Reissu oli takana.
SUMMA SUMMARUM:
Kiitämme
+ Aikaista avausajankohtaa
+ Hyvää ja ammattitaitoista palvelua suksihuollossa
+ Hyvän tasoista huoneistoa
+ Hiihtokoulu- ja hissipojut (ja -tytyt) olivat iloisia
+ Hiihtoseuraa (testiporukka)
+ Illalla tapahtuu
+ Kauppapalvelut
Moitimme
– Kepinkiertäjät valtaavat rinteet
– Ilmapiiri on kaikkea-muuta-paitsi-rento (bunny)
– Hintataso
Kategoriat
Outo juttu
Juttu on jo muutaman viikon vanha, mutta enpä ole muistanut kertoa. Se on jännää, kuinka tietotekniikka-alaa pidettiin aikoinaan niin kovin mediaseksikkäänä ja samaan aikaan kuitenkin niin nörttinä. Nykyään kuulen hämmästeleviä kommentteja, kun sanon ohjelmoivani työkseni. Ihmiset kysyvät, miksi minä teen sitä. Teen sitä, koska työstä saa korvauksen.
Siksi olikin piristävää kun kevät auringon lämmittämillä rinteillä eräs LTY:n naisopiskelija valitteli, kun ei saa koodata. Toisin kuin kaikki nyt luulevat, niin hän on kyllä ihan perusnäyttävä (ehkä enemmänkin ;) ) nainen. Ja onhan hän sentään hiihtäjä!
Kategoriat
Laskettelu
Kun on tarpeeksi sekopäisiä kavereita, niin pääsee itsekin todistamaan kaikenlaista. Haq halusi ehdottomasti päästä vielä viimeiset laskut vetää Kolille. Lunta ei ollut paljon, mutta se ei haitannut, ei muuta kuin sukset esiin ja koittamaan. Hyvinhän se sujuu vähässäkin lumessa. Huonona puolena täytyy sanoa se, että kun lunta oli niin vähän, niin laskijan piti kiivetä ylös.
.jpg){kind=link}
.jpg){kind=link}
Jokin seikkailuporukka (S-Selviytyjät osallistujia) katseli menoa hissistä ja epäilivät meidän älykkyttämme. Pitäisivät huolen omista asioistaan ;)
Kävimme myös katsomassa talvisia laskupaikkoja ja niiden lähtöpaikkoja. Kiviseltä näyttää näin kesällä.
Nyt on pääsiäinen sitten vietetty ja olen takaisin Lappeenrannassa. Mukavaa oli. Lauantaina kävimme tarkistamassa Vuokatin rinteet. Ihan hyviä olivat, ihmisä oli vaan aivan liian paljon. Olipa meillä ensikertalainenkin mäenlaskussa mukana ja aika hyvin hänkin pärjäsi. Yllättävän hyvin. Mitään kattavaa selvitystä pääsiäisen tapahtumista en ainakaan vielä jaksa antaa, olen vähän pyörällä päästäni, sain juuri äsken vasta ruokaakin kunnolla tänään.
Kiitoksia Iiris, Leena, Ankka, Mervi, Jouko ja Tapio. <3
Olipa harvinaisen kivaa Kolilla tänä viikonloppuna. Lauantaina olin menossa mukana läskeillä ja koitettiin etsiä vähän että löytyisi offaripätkää. Ja löytyihän sitä. Ei kovin paljoa, mutta jotain edes. Sitä, että mistä löytyi, en tietenkään paljasta.
Sunnuntaina oli luvattu tuulta ja pakkasta. Aamulla pakkasta oli kuitenkin vain kymmenen ja Koli – here we come. Kävin lauantai-iltana huoltamassa rinnesuksiani ja tänään oli niiden vuoro. Höyläsimme Kolia noin 5h innolla, jonka 2 viikon laskemattomuus aiheuttaa. Koitimme junioreiden keppiäkin vähän kiertää ja sekin oli hauskaa. Kaikki oli hauskaa. Suksikin toimi, vaikka itse niitä viilasinkin.
Testasin lauantaina Rossignolin B2:sta (vastaa suunnilleen mallia XX), enkä oikein tykännyt. Suksi saattoi olla ihan hyvä, mutta se oli päästetty todella huonoon kuntoon – kantit pyöreät ja pohja ei luistanut. Lisäksi suksi oli todella löysä. Freeski-suksi saa tietysti ollakin löysä, mutta itse en haluaisi ehkä aivan tuollaisia. Tosin haluaisin kokeilla kyseistä suksea myös hyvässä kunnossa.
haqulinen: Völklit lähtevät joo mukaan silloin, katsotaan selvitäänkö hengissä :)