politiikka | Jasmon blogi

Yrittäminen on uskaliasta

Olen säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt tamperelaisessa Kahvila Valossa brunssilla. Olen yhden omistajan kanssa moikkatuttu ja ”tukenut” kahvilaa aivan perustamisesta lähtien. Nyttemmin kahvilaa ei sinänsä ilmeisesti tarvitse tukea. Brunssille on enemmän tulijoita kuin sisään mahtuu.

Vinkki sunnuntaibrunssaajille: Varatkaa pöytä, jos haluatte brunssin heti klo 11, tai tulkaa vasta klo 12 jälkeen. Krapulavuorossa klo 14 jälkeen on yleensä jo varsin vapaata, mutta alkaa olla jo melko myöhäinen ajankohta aamupalalle.

En tiedä yrityksen rahoituspohjasta, mutta voi tuntea tiettyä tyytyväisyyttä omistajien puolesta, kun kahvila on sen verran kannattava, että työvoimaa voi palkata ja asiakkaita tuntuu riittävän – ainakin silloin, kun minä olen ollut paikalla. Oma-aloitteisuutta, mikroyrittämistä ja oikeaa, kestävää, yrittämistä. Ei sitä startup vouhotusta, joka on nyt trendikästä.

Maukasta sämpylää tänää mussuttaessani Valossa mietin juuri tuota yllä linkkaamaani Muxlim tarinaa ja ylipäätään näitä valtion Tukiaisia. Paljonkohan tukia on käytetty ravintolan avaamisessa ja hoitamisessa?

Yhä toistuvasti kuulen tapauksista, joissa pienyritykset haaveilevat kasvusta ja kaipailevat siihen rahoitusta. Valtio eli Tekes tarjoaisi mielellään rahaa, jos ajatus on järkevä. Tai ainakin tarpeeksi iso.

Olen kuullut tarinoita, joissa pienyrityksen on haluttu käyttää projektin suunnitteluun 100 000 euroa tekesrahaa, joka tarkoittaa silloin sitä, että yrityksen itsessään on panostettava omaa rahaa suhteessa merkittävästi, tuet kun eivät ole 100% rahoituksia. Tällä suunnittelurahalla sitten maksetaan konsulteille, jotka suunnittelevat että kuinka haetaan lisää rahaa. He tietävät, mitä projektissa pitää suunnitella, mihin kuluja saa ohjata ja mihin ei. He tietävät, mistä nimikkeistä älähdetään ja mistä kiihotutaan. Suunnittelun aikana saattaa joku miettiä myös sitä, mitä tässä nyt sitten tehtäisiin, mutta pääpaino on siinä, kuinka siihen saataisiin valtiolta lisää tukea siihen toteutukseen. Ja, että osataan täyttää niitä seurantaraportteja.

Ajatus on järjetön ja mahdoton pienille yrityksille, jotka ei voi tukiaisten tavoittelussa polttaa omaa rahaansa kymmeniä ja kymmeniä tuhansia. Onneksi löytyy myös joustavampia tukimuotoja, aina tuhannen euron ”buusteista” lähtien. Sitten eri luukulta löytyy enemmän rahaa, tuollaisiin 10-50k projekteihin, jos toimiala sattuu olemaan käynnissä olevan ”ohjelman” mukainen. Sitten rahaa saa vielä ELY-keskuksista, sadasta muusta paikasta ja Tekesiltä.

Kannatan yritystukien antamista, erityisesti pienien tukien. Näkemykseni kumpuaa tietysti siitä, että olen elämässäni seurannut lähinnä pk-yritysten tarpeita ja toiveita. En tiedä miksi Nokian pitää saada aina Tekesiltä miljoonia, tosin he tukevat yliopistoja ja maksavat veroja Suomeen ihan riittävästi, joten tukien antamisella ei rahallisesti sinänsä ole väliä. Ideologian tasolla asiaa ihmettelen.

Muutaman tuhannen euron tuet ovat juuri niitä, jotka mahdollistavat pienyrityksiä ostamaan toisilta pienyrityksiltä niitä palveluita, joita tarvitsevat, mutta jotka eivät ole heille sinänsä elintärkeitä. Tyypillisesti jonkun järjestelmän kehittäminen, henkilöstön kouluttaminen tai markkinoinnin parantaminen.

Yleensä pienet tuet ovat vielä sidottu paikallisesti niin, että toteuttavan tahon täytyy olla paikallinen yritys. Näin tuetaan työllisyyttä, sekä tuen saavassa firmassa että varsinaisessa suorittavassa firmassa. Koska rahat ovat niin pieniä, ei tarvitse järjestää seurantaa tai muuta raportointikyykkyhyppelyä. Jos yritys saa parin tonnin kädenojennuksella jotain hyötyä toimintaansa, maksaa se valtiolle itsensä takaisin nopeammin kuin kukaan edes kerkiää paperille kirjoittamaan.

Isommat tuet ovat ongelmallisempia, koska ”ilmaiseen” rahaan liittyy aina väärinkäyttöriski ja rahan käyttöä halutaan seurata. Tietysti Suomessa on saatu tehtyä tästä melko byrokraattinen killutin – josta en edes kauheasti tiedä – ja EU-rahan ollessa kyseessä, puhutaan todella massiivisesta paperiduunista.

Minä kun olen yksinkertainen ihminen ja kannatan yksinkertaisia asioita, haluaisin myös yritystuista yksinkertaisia. Joku startup-jeesus joskus ehdotti, että tuet voisivat olla puoliautomaattisia. Haetaan rahaa, joku tarkistaa yrityksen liiketoimintaidean ja yrittäjän historian ja sitten raha myönnetään. Mutta raha ei olekaan vastiikkeetonta, vaan eräänlaista lainaa, jonka ehdot laukeavat yrityksen kasvaessa.

Esimerkiksi niin että Pertin Pajan halutessa tehdä parempia paskahuuseja, he esittävät ideansa tukilaitokselle, joka tsekkaa sen ja antaa rahaa, jos ajatuksessa on järkeä. Rahalla Pertti suunnittelee uuden automaattisen tuotantolinjan paskahuuseille ja ostaa markkinointiosaamista. Jos paska osuu pönttöön tuulettimen sijaan ja liikevaihto ylittää tältä osin miljoona euroa, pitää yrityksen alkaa maksamaan saamaansa rahaa takaisin maltillisella korolla.

Miksi näin, onhan meillä pankit ja bisnesenkelit? En tiedä innostuisiko perinteinen bisnesenkeli tai Nordea paskahuusibisneksestä tai olisiko näin riskipitoiseen sijoitukseen lähtemistä. Oletettavasti ei. Yritystuet puoltavat juuri tässä paikkaansa tarjoten yritykselle edullista lainaa, jonka kanssa ei joudu vaikeuksiin.

Tämä ajatus myös vähentäisi tukirahoituksen markkinahäiriötä. Oikeasti markkinarahoitteinen projekti elää kuitenkin erilaisissa reaaliteeteissa kuin tukirahoitettava projekti. Tämän kaltainen ajatus lähentäisi näitä kahta maailmaa, mutta ei niin paljoa, etteikö vielä pelottomiakin innovaatioita voisi tukirahoituksen turvin lähteä kokeilemaan.

Ja mikä parasta, tukea tarjoavalle taholle tästä tulisi yksiselitteinen ja helppo mittari. Paljonko rahaa maksetaan takaisin versus paljonko rahaa annetaan ulos. Jos rahaa maksetaan ulos paljon ja sisään tulee lähes yhtä paljon, pitäisi hakemusten käsittelijälle antaa lähinnä miljoonabonus. Taas jos rahaa ei mene ulos, eikä tule sisään, voidaan miettiä, miksei tämä meidän tukiviidakko toimikaan. Tai jos rahaa menee ulos, muttei tule sisään, pitäisi tutkia väärinkäytösten mahdollisuutta. Ja niin edelleen.

En kuvittele tietäväni asiasta kovin paljoa, eritoten detailitasolla, mutta pääpiirteittäin pointtini on se, että yritysten pitäisi saada rahaa helpommin, niiden pitäisi tietää mistä sitä saa(!), rahaa pitäisi saada juuri sopivissa määrissä ja rahan saamisen pitäisi olla yrittäjähenkistä. Ehkäpä rahoituksen uudistukset tuovat juuri näitä muutoksia.

Vaalit 2012

Tää vaalimeuhkaaminen on ollut minusta hauskaa. Vihdoinkin Suomeen on saatu poliittista ilmapiiriä takaisin. Kaikkiin kysymyksiin ei vastata vaan että ihan sama.

On ollut myös mukava nähdä, kuinka ihmiset ovat sosialistisessa mediassa taputelleet omissa ryhmissään toisiaan selkään niin pitkään, että ovat alkaneet silmittömästi uskomaan itseensä ja omiinsa, esimerkiksi niin, että joillekin tuli yllätyksenä Saulin voitto.

Nyt oman elämänsä somekonsultin onkin mentävä itseensä ja mietittävä, miksei tullut voittoa vaikka somessa meni niin hyvin. Siis mä retwiittasin kaikki Pekan twiitit ja fabossa mulla on 2000 kaveria, joita oon päivästä toiseen myrkyttäny pekkajutuilla. Miksei se muuttunutkaan kannatukseksi?

Ja tähän väliin on sanottava, että olen ehdottoman ilahtunut siitä, että näistä vaaleista saatiin keskustelua facebookiin ja twitteriin ja ihmiset olivat jotain mieltä. Ja uskalsivat kannattaa jotakin. Jopa sellaista, joka ei välttämättä voita. Ja se todella muuttui kannatukseksi – uskon.

No nyt kun tämä somekonsultti, jolla on toista sataa follouveria twitterissä, ei päässytkään voitonjuhliin, alkoi se ärsyttävä ininä. Oikeat politiikan toimijat ovat tottuneet, että aina ei voita ja että demokratiassa ei oma ääni aina kuulu koviten. Somessa sitä ei voi mitenkään kokea, koska jos joku haastaa mielipiteitäsi tai ei ole sinun turinoistasi kiinnostunut, heität sen pois ympyröistäsi. Ja sama toisinpäin.

Mekanismeja tappion käsittelyyn ei siis ole. Ja somekonsultti voi pahoin. Miksi näin kävi? Oi miksi? Saatana.

Vitun landepaukut ja muut suvaitsemattomat äpärät, jotka tätä Suomea haluaa viedä takaisin Neuvostoliittoaikaan. Kaikki pitäisi polttaa tulella. Suomi ei näköjään ole valmis homopresidenttiin. Tsemppiä kaverit, vielä me saadaan Suomi suvaitsevaiseksi. Tämä on murheen päivä, suvaitsemattomuus pyörittää maailmaa :(

Ja niin edelleen. Tätä paskaa esimerkiksi twitteri on nyt täynnä. Meidän suvaitsevaiset somekonsultit yrittää käsittää tuskaansa. Ja se on näyttävää ja ihanan narsistista. Voi teitä raukkoja tuskanne kanssa.

On todella hyvä että Sauli voitti. Ei sillä, olisin huolinut Pekan presidentiksi, vaikka äänestinkin Saulia. Vaikuttaa fiksulta mieheltä. Mutta nuo Pekan kannattajat. Ne äänekkäimmät somekonsultit, jotka tekee hashtagianalyysiä Pekan impaktista twitterissä. Niiden takia on hyvä, että Sauli voitti. Kukaan ei olisi jaksanut sitä mellastusta, mikä olisi tullut jos Pekka olisi voittanut. Pekan voitto olisi noin yhdessä millisekunnissa käännetty – ei suvaitsevaisuuden – vaan somen voitoksi.

Että kun somekonsultti retwiittasi näitä Pekan kampanjatiimin twiittejä, niin oikeastaan oli tän somekonsultin ansiota, että voitto tuli.

No ei tullut. Onneksi.

Nyt seuraavaksi somekonsultin pitäisi vetää päänsä sieltä suvaitsevaisuusperseestä ja alkaa suvaita tätä vaalitulosta. Osa äänestäjistä äänesti muutakin kuin homoutta, vaikka se ilmeisesti oli somekonsultin pääpainopiste.

Uskonnoista maailman kehityksen seuraava askel

Vanhenemisen huomaa. Nykyään sitä meinaa Aku Ankka jäädä lukematta viikoiksi, mutta Suomen Kuvalehti tulee tankattua tarkkaan. Ei hyvin mene.

Mutta tänään luin uusinta Suomen Kuvalehteä ja siinä oli näkökulmajuttu uskonnoista ja niiden kehittymisestä. Ja sain pienen ahaa -elämyksen. Kannattaa muuten lukea jutun kommentit alhaalta, siinä on hyvä otanta tästä nykyisestä uskontojengistä..

Maailmassa on (Wikipedian mukaan) reilusti yli 5 miljardia jotain uskontoa enemmän tai vähemmän tunnustavaa ihmistä. Merkittävä osa ihmisistä siis. He kuuluvat eri uskontoryhmiin ja pitävät omaa uskontoaan ainoana oikeana. Heillä on tietty eettinen koodisto, jota noudattamalla pääsevät paratiisiin, olipa siellä sitten neitsyitä tai vain ikuinen elämä.

Nyt SK:ssa kerrottiin, kuinka Islam on kannatuksen lisääntymisen myötä (noin miljardi uskojaa) myös muuttunut sisällöltään siten, että entiset panotukset hengellisiin ja opillisiin velvollisuuksiin ovat muuttuneet painotukseksi yhteiskunnalliseen hyvinvointiin ja köyhien auttamiseen.

Uskonnot yhdistävät kansoja läpi rajojen ja repivät kansoja rajojen sisällä. En tiedä voiko se ikinä muuttua, mutta mitä jos uskonnoissa siirrettäisiinkin painopiste siitä kuoleman jälkeisestä jutusta tähän elinaikaiseen touhuun. Esimerkiksi Buddhalainen Soka Gakkan porukka ei niinkään tee sitä julistustyötä vaan pyrkii edistämään maailmanrauhaa, naisten oikeuksia ja uskontojen välistä vuoropuhelua. Ja kannustaa ihmisiä ajattelemaan.

Varsinkin viimeisenä mainittu on uskontojen osalta ollut yleensä hyvin pannassa.

Myös Helluntalaisuudessa, joka on viimeisen päälle pelastajalafka, on muodostunut porukkaa, jotka eivät olekaan enää niin innostuneita kuoleman jälkeisyydestä ja pelastuksesta (no on ne melko kiinnostuneita), vaan enemmän huolehtivat sairaista, köyhistä ja syrjäytyneistä.

Tämä kehitys vie uskontoja lähemmäksi politiikkaa. Kiinnostukset koskevat elävää elämää ja halutaan vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Se ei välttämättä tarkoita Sharia-lain ottamista käyttöön, kuten joku persu varmasti oli tulossa jo huutamaan. Mutta kuitenkin se lienee tarkoittaa sitä, että islamipuolueen ja kd:n lisäksi meillä on Suomessakin kohta muitakin firmoja ajamassa omaa agendaa.

Ja itse pidän tätä vain ja ainoastaa hyvänä asiana. Jos puolet siitä energiasta, joka käytetään taivaaseen pääsemiseen, saataisiin käytettyä johonkin konkreettiseen hyvään, voitaisiin tällä pallolla saavuttaa kokonaisuutena jotain järkevää. Uskonnossa voisi sittenkin olla jotain järkeä.

Näillä ajatuksilla kohti vuotta 2012.

Ruotsiko siellä pakottaa, vai muutenko vain olet iloinen?

Kuuntelin tänään Tuomas Enbusken uusinta pressavaaliehdokashaastattelua, Eva Biaudet puhukseli RKP:n näkökulmia. Suosittelen kaikille, jotka ovat jotain mieltä ruotsin opiskelun pakollisuudesta, kuuntelemaan uusimman jakson Yle Areenasta.

Oikeasti suosittelen. Siinä Eva esittelee poliittista puhumisen taitoaan kiertelemällä asiaa, johon hänellä ei ole yhtään järkevää argumenttia. Kuunnelmassa päädytään mm. kauhistelemaan sitä, että joissain maissa tytöt ei pääse kouluun ollenkaan ja siksi suomessa pitää olla pakkoruotsi. Tuomas yrittää ainakin 5 kertaa eri näkökulmista lähestyä suurta kysymystä: Miksi pitää olla pakko opiskella ruotsia, miksei pakollinen kielenoppiminen riitä. Eva väistää joka kerta kysymyksen, ilmeisesti ääneen sanottuna pakkoruotsi kuulostaa niin pahalta, että hän välttää sitä tarkoituksella. Ja muut opiskeluvaihtoehdot on pakko ohittaa kommentoimatta, sillä ne ovat niin paljon fiksumpia, kuin pakkoruotsi.

En ole pakkoruotsin kovimpia kannattajia. Oikeastaan pakko-etuliitteellä lähes kaikki on rankasti perperistä. Jos unohdetaan Suomen kaksikielisyys, joka on tabu, niin ruotsin pakko-opiskeluun on vaikea löytää järkevää syytä.

Edes englantia ei ole kouluissamme pakko opiskella. Vaihtoehtona on myös saksa. Eli jos pystymme mitenkään ohittamaan ajatuksen, että koska perustuslaki, niin ruotsin pakollisuus on kovin vaikeaa hahmottaa. Jopa RKP:n edustaja voinee myöntää, että keskivertosuomalaiselle tulee olemaan enemmän käyttöä englanninkielelle kuin ruotsin.

No, RKP:n on tietenkin pakko kannattaa pakkoruotsia, koska se edesauttaa ruotsalaisen kulttuurin tai jonkun vastaavan leviämistä ja hyvinvointia Suomessa ja pakkoruotsin poistaminen olisi ensimmäinen askel kaksikielisyyden poistamiseen tai sen uudelleenarviointiin.

Kun kuuntelin Evaa, niin tajusin että RKP:lla ei olisi tosiaan yhtään kannatusta, jos he eivät olisi kielipuolue. Eva on täysin yössä, kauhistelee esimerkiksi vihapuhetta, mutta kieltäytyy analysoimasta sitä. Eikä muutkaan RKP:n edustajat ole minua koskaan vakuuttaneet – eikä heillä ruotsinkielisyyden lisäksi mitään agendaa olekaan, mikä on tietysti hyvä hallitusnäkyvyyden puolesta.

Pakkoruotsin sijasta meillä voisi olla kilpailukykyä lisäävää, tehokasta järkevien kielien opiskelua, jossa opiskelijalla on motivaatiota ainakin sillä perusteella, että valitsi itselleen valikoimasta pienimmän pahan (jos valikoima olisi vaikka ruotsi, venäjä, ranska). Mutta tämä ei käy, koska kukaan ei voi nuorena tietää mitä kieltä tarvitsee. Tämä on RKP:n vasta-argumentti. Kukaan ei voi tietää, mitä kieltä sitä tarvitsee.

Miksi sitten pitää lukea ruotsia, kun sen tarviimisesta ei ole tietoa? No tässä vaiheessa Biaudeet tai muu kertoo jonkun anekdootin kummitytönkaimasta, joka oliki muuttanu Ruotsiin joskus! Siis uskomatonta, että joku on tarvinnut sitä ruotsia oikeasti?

Tääkin keskustelu menee jotenkin sillä tasolla, että Jasmon Blogin pitää tähänkin puuttua tällee hei oikeesti apinat. Mietinkin kuunnellessani Biaudeeta, että soittamalla 10h päivässä tuotakin haastattelua radiossa, nousisi persujen kannatus varmaan 40%:iin. Siinä määrin järki lähtee päästä.

Persu sitä, persu tätä

Media ei ole vieläkään palautunut persujen vaalivoitosta. Ja minua se alkaa jo ketuttamaan. Oikeasti persujen vaalivoitto on paljastanut mediasta ja ihmisistä siinä järjestelmässä enemmän kuin Suomen kansasta. Siltä ainakin tuntuu.

Mikael Jugner (SDP) sanoi Tuomas Enbusken showssa, että aluksi persut olivat melko levällään, mutta nykyisin jo paremmin ruodussa – pikkuhiljaa oppivat käyttäytymään siinä ympäristössä, jossa kaikkea sanottua voidaan lainata ja tehdä otsikoita. Kaikki muut paitsi Suomen urpoin sahuri, jolle asia ei valkene. Olen Mikaelin kanssa samaa mieltä.

Tuomas, joka normaalisti on erinomainen haastattelija, hyökkäsi haastattelussa persuja vastaan, syyttäen heitä vaikka mistä. Tuomaksen varsin selkeä kokoomuksen puistoliberaaliosasto (näin tulkitsen?) ei vaan voinut sulattaa persujen pärjäämistä tässä hiton ankeassa demokratiassa. Hyväkin toimittaja sortui apinamaiseen käytökseen ja – tietenkin – hävisi sitten Soinille, kun yritti alkaa haastamaan.

Tänään Hesarissa sama meininki jatkui yhdessä sisäsivukolumnissa, otsikolla Soini ei saanut joukkojaan kuriin. Ai että kun Hanna Kaarto, hesarin uutispäällikkö, saakin kerättyä kivan helppoja pisteitä voihkimalla, että jo se on kauheaa kun Halla-aho ja Hakkarainen. Ja lopuksi vielä hieno klausuuli, kuinka näyttää siltä, että Timo Soinin porukka hajoaa presidentinvaaleissa ja Soini ei saa kannatusta – tämä johtopäätös ilmeisesti tulee tuolta Halla-aho / Hakkarainen sektorilta.

Tänään Hesarissa oli myös valopilkku. Etusivun Merkintöjä -osiossa Kuukausiliitteen esimies, jolla on vissiin sen verran jo pisteitä kerättynä, että uskaltaa sanoa jotain järkevää, ihmetteli, miten Halla-ahon kreikkaläpästä saatiin suurenneltua sellainen kuin siitä tuli. Myös suosikkiohjelmassani Pressiklubissa ollaan asiaa jo pari kertaa käsitelty. Persujen käsittely mediassa on juuri sellaista, minkälaiseksi haukkujat taas haukkuvat persuja.

Minulle tuli yllätyksenä, että Kreikan sotilasjuntan aika (1967-1974) on Suomessa yhä niin kipeä asia, ettei siitä saisi Facebookissa laskea leikkiä. – Lauri Malkavaara

Ja annahan olla, Jussi Halla-Aho sanoi tänään lehdessä (HS edelleen), että voisi kannattaa kuolemantuomiota joissain tilanteissa, mutta ei halua sitä Suomeen. Radio Rock tänään: Haastattelemme Jussi Halla-Ahoa, joka haluaa Suomeen kuolemantuomion.

Radiosta lisää. YleX ja erityisesti Radio Milleniumin kirjoittajat ovat ehkä sotajalalla persuja vastaan. Toki se on huumoria ja sarkasmia, mutta vitsit on sitä tasoa, että Tässä on herra Ar Jalainen, joka haluaa neekerit affenanmaalle. Tätä on ollut jo kauan – mielestäni jo liian kauan. Persujen valinnasta eduskuntaan on puoli vuotta, eikö vitseissä pitäisi olla jo jotain substanssia? Tosin, olen tietty jotenkin nyt herkistynyt tälle persupaskalle viimeaikoina ja varmaan tulkitsen tämän väärin. Ovathan kaikki puolueiden edustajat stereotypioitu huumorissa, aina Nalle Walhroosista lähtien (erinomainen hahmo Milleniumissa muuten!)

En ole Halla-aholainen, persu tai oikein mikään muukaan, mutta kyllä minua kivistää tämä taso, millä persuja käsitellään. Politiikasta viis, varjobudjeteista viis, se sano et neekeri!!11. Vahvalla pohjalla mennään. Uutisoinnin taso tuskin ainakaan nousee, kun pressavaalit ja ainainen EU-vääntö alkaa.

Ruokakauppaketjut

Ruokakauppaviritys Suomessa on kyllä hyvin sekava viritys. Miettikääpä nyt. Meillä on kaksi isoa ketjua, joiden hallituksissa ja päätöksentekoelimissä istuu kunnallis- ja valtionpoliitikkoja kampittamassa mahdollista kilpailua. Lidlille ei rakennustilaa löydy, mutta 6 jalkapallokentän kokoinen Prisma voidaankin rakentaa.

No, tuo asia minua ei edes kiukuta. Naurattaa vaan nämä Suomen maan tavat, joita muualla kutsuttaisiin korruptioksi, mutta Suomessa maan tavaksi, sillä meillä ei ole korruptiota.

Vielä enemmän ihmetyttää se, kuinka ihmiset ovat onnellisia ostellessaan paratiiseissa kuten K-kauppa, Citymarket tai Prisma. Niissä ei ole halpaa ja tuotteet ei ole kovinkaan ihmeellisiä. Stockmannin herkussa ei ole halpaa, mutta tuotteet ovat hyviä. Hyvä esimerkki noista hinnoista on meidän perheestä.

En oikeastaan tiedä mitä tapahtui kesällä (ehkä naimisiinmeno vaikutti?), mutta bonusostomme putosivat dramaattisesti. Normaalisti kannoimme S-ryhmään rahaa melkein 500 euroa joka kuukausi, nyt yhtäkkiä vain pari hunttia. Lähikauppamme on S-Market. En tiedä mitä tapahtui, paitsi että aloimme kokeilemaan vähän erilaisia ruokailujuttuja, mutta ei kai se niin paljoa luulisi vaikuttavan.

Lisäsimme myös Lidlissä käyntiä. Ei dramaattisesti, mutta lähinnä siten, että pyritään käymään Lidlissä aina kun voidaan. Tässä koko hämmennyksessä on ollut sellainen tulos, että meidän yhteisellä pankkitilillä, johon laitamme molemmat ruokarahat yms. joka kuukausi, ei enää vilkkasekkaan pohja, vaan rahaa on alkanut kertymään. Ei paljoa, mutta sillä tavalla, ettei kuun lopussa tarvitse laittaa lisää.

Tämä lienee kertoo ”bonusjärjestelmistä” kaiken oleellisen. Lidlin bonusjärjestelmä on eittämättömästi paras. Sitä ei ole.

Oletteko muuten huomanneet, kuinka yksinkertaista koijataan noiden bonussysteemien kanssa. Tarkista tästä bonuskertymäsi, jotta voit tarkkailla pääsetkö seuraavalle askelmalle. S-ryhmällähän askelmien erot ovat 0,5%. Pirkanmaalla jos on bonuskertymä 480e, niin saa 2,5% bonusta, se taitaa olla melko tarkkaan 10e. Jos osteleeki vähä lisää, et pääsee seuraavalle levelille (20e -> 500e), saakin 3% bonusta! Eli meleko tarkkaan 15e! Eli 20e panostuksella saa 5 euroa takaisin. Nimittäin!

S-ryhmässä ainut hyvä on S-pankki ja sen palvelut. Niistä tykkään.

Norjan tragedia

Norjassa ammuttiin. Tapahtumia varmaan turha käydä tarkemmin läpi, kun uutisointi on varmaan kaikille tuonut asian selväksi. Vaan kuinka tätä tragediaa on kommentoitu?

Media ei ole minua vielä ärsyttänyt tämän tapauksen osalta, he ovat uutisoineet ihan järkevästi ja sammakot ovat tulleet lähinnä muiden suista.

Eikö ketään häiritse se, että oikeistopuolueiden pitää erikseen tuomita iskut? Että kun muuten luultaisiin, että hekin suunnittelevat tällaista? Vai onko tuomitseminen vain median keksimä termi sille, kun joku ei voi ymmärtää iskuja. Eikö uutinen voisi olla että kokoomusnuoret ovat äimistyneitä iskusta: ”Tätä ei voi ymmärtää”. Joku tuomitsee iskut. MIksi? MItä hyötyä siitä on kenellekään? Jos minä en tuomitse, pidänkö sitä siis silloin hyväksyttävänä?

Poliitikot saadaan sanomaan tässä samassa hötäkässä todella outoja juttuja. Päivi Räsänen alkoi puolustelemaan kristinuskoa uutisissa, että ei tällainen tappaminen kristinuskoon kuulu. Hellurei.

Itse en ajatellut tuomita iskuja. Koen, että ilman tuomitsemisvouhotustakin voidaan ymmärtää, että tätä ei nyt kukaan järkevä ihminen pysty edes ymmärtämään.

Mutta tuomitseminen on vain pieni kauneusvirhe viestinnässä. Pahinta on oman asian ajaminen.

Ei niin pientä tragediaa tai onnettomuutta, tai niin suurta, etteikö siitä joku keksi omalle asialleen perusteluja. Ihmisen aivothan toimivat (ihan oikeasti) siten, että ne pyrkivät hakemaan ympäristöstä vahvistusta jo muodostetuille käsityksille. Tähän kun lisätään täysi empatiakyvyttömyys ja opportunismi, niin saadaan poliitikko tai eturyhmän edustaja.

Ja niin, Erkki Tuomioja jo vikisee, että Suomen aselakia pitäisi taas tiukentaa. Että kun hän tykkää tästä omasta ajatuksestaan, niin aletaan nyt jo politisoimaan, vaikka ruumiita edelleen etsitään. Norjan ampuja oli suunnitellut tekojaan 9 vuotta. Jos hän ei olisi saanut aseita luvallisesti, uskaltaako kukaan veikata, olisiko saanut ilman lupaa? Paitsi ihmisten ampuminen luvattomilla aseilla on tietenkin laitonta. Erkki on funtsinu asian tarkkaan.

Pitäisikö lannoitteetkin kieltää?

Samaa oman asian heristämistä nähtiin heti pommituksen jälkeen, kun erilaiset asiantuntijat olivat ihan vakuuttuneita että Al-Qaida hyökkäsi Norjaan, kun norjalaisia lentokoneita on Libyassa. Ja sen vuoksi kaikki ulkomaalaiset pitäisi eristää ja tuhota hallitusti.

No sittenpä kävikin niin, että ampujan manifesti on kuin perussuomalaisten ja ruotsidemokraattien märkä uni. Sittenpä herääkin vasemmisto ja viherliikkeet vaatimaan oikeistoa/populisteja tuomitsemaan ampumisia, kun sehän on niiden vika. Timo Soiniltakin on varmaan kysytty jo mielipidettä ja vaadittu tuomitsemista.

Unohtumaan pääsee se, että 100 ihmistä tappava kaveri ei ole mieleltään ehkä ihan täysin läjässä, joka ilmeisesti manifestistakin ilmenee. Että onko sillä nyt väliä onko hän poliittiselta näkemykseltään vasemmalla vai oikealla? Tästä tuskin voidaan keskivertoäänestäjän stereotyyppiä rakentaa.

Tämä oman asian tuominen ja poliittisten irtopisteiden kerääminen on niin kuvottavaa, että en voi keksiä mitään törkeämpää rienausta tapahtunutta kohtaan. Japanissa kuoli 16 000 ihmistä, puoli miljoonaa evakoitiin ja muutenkin meni vähän huonosti ja Suomessa ja koko Euroopassa alettiin vaan hölisemään jostain ydinvoimasta. Kuinka se on niin vaarallista. Ja nyt aselaista.

Mutta nyt täytyy paljon haukkumalleni P. Räsäselle antaa pisteitä. Suomi ottaa osaa tänään suruliputukseen Norjan uhrien puolesta. Oiva tapa osoittaa tukea ja myötätuntoa, ilman että täytyy jotenkin yrittää kalastaa itselleen poliittisia pisteitä.

edit: Samasta aiheesta kirjoittaa myös Mikko Rautalahti

Timo Soini tietää

Kreikan ja Portugalin ja vähän Irlanninkin rahoituskriisissä Timo Soini on ollut koko ajan oikeassa. Myös markkinat ovat olleet hänen kanssaan samaa mieltä, kuten analyytikotkin. Ainoat, jotka Timpan kanssa eivät ole samaa mieltä, ovat poliitikot. Niitä on kahdenlaisia.

Kotimaan poliitikot eivät voi olla Timon kanssa samaa mieltä, koska aiemman mielipiteen kääntäminen samaksi kuin Timon mielipide on poliittinen itsemurha. Näinpä poliitikot toivovat, että joku ihme tapahtuisi ja rahoituskriisit loppuisivat, vaikka mitään mittaria joka sellaista näyttäisi ei ole.

EU-poliitikot ovat pakkoraossa Saksan ja Ranskan ja muiden maiden kanssa jotka pelkäävät pankkien pääomittamista. Toivotaan että syytämällä (toisten) rahoja kriisimaihin, se auttaisi jotain. No, ei auta.

Aikaa tässä on saatu pelattua ja pankit ja sijoittajat ovat voineet tavallaan rauhassa kirjata alas tappioita ko. maiden luotutuksesta. Että sinänsä tästä rahoitushämmennyksestä on varmasti ollut hyötyäkin.

Muilta osin tässä hommassa ei ole mitään järkeä. Kun Kreikka ei enää lainaa saa, ottavat maat jotka sitä vielä saavat lainaa heidän puolestaan ja antavat rahat Kreikalle. Ja Italialle. Ja Portugaliin jne. Jos joku miettisi yli 6kk eteenpäin voisi nähdä tässä ongelman.

Talousanalyytikot pitävät aivan selvänä ja itsekin tähän yhdyn, että jos esimerkiksi Kreikka ei joutuisi velkasaneeraukseen vaan pääsisi jotenkin legendaarisesti edes vähän jaloilleen, se ilmottaisi, ettei aio maksaa loppuja velkojaan ja että aloittaa puhtaalta pöydältä. Se olisi Kreikan kannalta ainoa järkevä teko siinä hetkessä.

Meillä muilla mailla ainoa viisas teko on lopettaa kriisimaiden tukeminen ja varautua siihen, että täällä voi kohta taas vähän mullistaa. Mutta ei ehkä mullistakkaan. Ja kriisimaatkin voivat päästä joskus jopa jaloilleen, kun velkaa ei ole enää 200% BKT:sta. Tämä nykyinen systeemihän yrittää tehdä kriisimaista aivan täysin kehitysvaltioita, jotka elävät vaan meidän ihanien eurooppalaisten hyvästä tahdosta.

Luulen, että Italiaan Suomi ei uskalla enää rahaa punkea.

Pyydetään kommentteja: Euromaiden tukirahoitukset

Mä en vaan tajua tätä EU-maiden tukipakettia. En sano, että se olisi huono idea tai ettei se toimisi, vaan että en tajua.

Kreikalla on jotain 160% BKT:sta velkaa ja pyytää lisää rahaa. Ei ole yksinkertaisesti mahdollista, että Kreikan kaltainen valtio saisi sellaisen kasvuvaihteen päälle, että tuo velka saataisiin kuitattua, jo korot ovat aivan naurettavan suuret.

Portugalin velkaantumisprosenttia en tiedä, mutta ilmeisesti sekin on suuri.

Kohdemaat itse eivät usko vakauspaketteihin, he eivät aio myydä omaisuuttaan tai luovuttaa kultaa /vast. vakuudeksi näihin tukipaketteihin. Ei, koska se olisi rahan heittämistä hukkaan. Kunhan hallittu saneeraus alkaa, voidaan kultaa / omaisuutta realisoida sitten ja saada kuitattua velkoja.

Ei tässä tosiaan Kreikkaa tai Portugalia olla pelastamassa, vaan suuret EU-maat pelastavat itseään ja pankkejaan (eli itseään). Jos Portugali kaatuisi, tulisi esimerkiksi Saksan pankeille luottotappiot, todennäköisesti joutuisivat turvautumaan valtion apuun ja Saksa joutuisi maksamaan ehkä jopa enemmän, kuin mitä nyt tukitoimissa.

Ei tähän asti Kreikkaan pumpatut rahat hukkaankaan ole mennyt, tilanne on saatu edes hieman rauhoittumaan ja kaatumiskaaokseen ei ole jouduttu. Tilanne on kuitenkin ollut mikä on jo aika kauan – kysymys kuuluukin nyt, että eikö nämä suuret pankit ole kerinneet mitenkään varautua tähän mahdolliseen velkasaneeraukseen? Vai pankit vain jatkavat perinteistä menoaan ja luottavat siihen, että valtio sitten antaa rahaa (vastikkeellista toivotaan) kun alkaa mittarit näyttää punaista.

Tuntuu siltä, että kaikki asiantuntijat, analyytikot ja muut epämääräiset tittelit lehdissä ja televisiossa pitävät maiden velkasaneerausta 95% varmana. Se, saadaanko tilanne hoidettua ilman katastrofeja sillä, että heitetään sinne Etelä-Eurooppaan parisataa miljardia, on sitten eri asia. Ja toivottavasti saadaan.

Huomionarvoista on, että jos tukea ei anneta ja maat kaatuvat, häviää EKP:lta aika hitokseen massia. Ja EKP:n massit ovat.. jäsenvaltioiden masseja. Eli säästämällä tukipaketissa miljardi, voi olla että joudumme pääomittamaan EKP:ta vaikka 15 miljardilla.

Siitä huolimatta, tuntuu aivan järjettömältä elätellä sellaista ajatusta, etteikö minkään tasoiseen velkasaneeraukseen jouduttaisi. Jos valtiolla on vajaa 200% bruttokansantuotteesta velkaa ja sekin rapialla 15% korolla, ni mukavapa sitä on maksella. Kohdemaat haluaisivat varmasti saneeraukseen, eri asia on päästääkö muut maat niitä.

Tämä ei ole ilmeisesti aivan yksinkertainen asia, jotkut muutkin tätä ovat pohtineet ja näkökulmia on aika monia. Mutta monet tahot ovat sen ilmaisseet, että mitä nopeammin saneerauksiin päästään, sitä vähemmän rahaa menee ”hukkaan”. Hukasta voidaan sitten olla montaa mieltä.

Iso Jytky!

Tuli iso jytky! Perussuomalaiset, basic Finns, oli suurin vaalivoittaja. Tämä tuskin on kenellekään uutinen enää. Nyt kolme päivää jytkyn jälkeen pitää vähän kommentoida.

Piraattipuolue oli suurin eduskunnan ulkopuolisista puolueista jollain puolen prosentin kannatuksella. Sekin oli kiva juttu, mutta erityisen hyvältä on näyttänyt Piraattien meininki vaalien jälkeen – palautesilmukka on alkanut ja jos ehdotettu kehitys puolueessa etenee, voi olla että saavat minun ääneni myös kunnallisvaaleissa.

Kurhisia sun muita bordellimiehiä vaan ei jaksa toista kertaa äänestää.

Mutta sitten jytkyyn!

Olen melko huvittuneena seurannut vihreiden katkeraa tilitystä ja toisaalta itseään fiksuina pitävien ihmisten kauhistelua persujen menestyksestä. Muuttopalvelu Niemen linkkaaminen oli ihan hauskaa, mutta ihmisten vuodatus siitä, kuinka suomesta pitäisi nyt muuttaa pois, osoittaa kyllä melkoista vihjeettömyyttä.

Ei, Timo Soinista ei tullut diktaattoria. Ei, persut eivät ole suurin puolue. Ei, ei ole varmaa, onko persut edes hallituksessa. Ei, Timo Soinista ei todennäköisesti tule pääministeriä.

On tietysti hauskaa naureskella persuille, Kike kerkisikin jo ilmoittautua ministeriksi ja kauhistella ydinvoimaloiden rakentamista mannerlaattojen päälle. Onko Kike sen huonompi vaihtoehto kuin Silmälasisankari tai alusvaatemalli tai golfratakikkailija? Hän ei vain ole vielä kerinnyt oppia puhumaan kuin poliitikko ja lapsuksia tulee varmasti jatkossakin.

Toinen persujen voimakas argumentti on, että Portugalin kriisirahoitus pitäisi lopettaa ja antaa noiden maiden mennä velkasaneeraukseen. Tätä on kokoomus ja keskusta voimakkaasti vastustaneet, SDP pitänyt takin puoliksi päällä, jotta kääntö on helppoa. Mutta media on jotenkin saanut ihmisten päähän sellaisen ajatuksen, että koska persut vastustavat rahan työntämistä vakausrahastoihin, ne ovat tyhmiä.

MIT:n kansantaloustieteen proffa lyttää vakauspakettipuuhastelun
Ålandsbankenin varainhoitaja sanoo, että Kreikka ajautuu velkajärjestelyyn joka tapauksessa
Aalto-ylipostin kansainvälisen talouden proffa sanoo, että kriisimaiden velkasaneeraus ei ole vieläkään myöhäistä.

Ja varmasti samanlaisia professoreita löytyy myös puhumaan asian puolesta. Tässä nimenomaan ei ole sellaista toimintamallia, jota voitaisiin varmasti pitää parhaana. Mutta media on saanut persut näyttämään tyhmiltä junteilta, jotka eivät tajua Suomen parasta. Oikeasti he tarjoavat vaihtoehtoa. 10 vuoden päästä tiedämme, mitä olisi kannattanut tehdä.

Vihreiden vaalitappio ei varmaan ollut minun ansiotani, vaikka olinkin hyvilläni siitä. Vihreät puolueena on tällä hetkellä täysin turha, sillä he yrittävät pitää ekomiehen ja -naisen imagoa yllä, vaikka oikeasti annettavaa on lähinnä sosiaalipoliittisella puolella. Mutta siitä ei puhuttu, tärkeämpää oli vaahdota ydinvoimasta ja kieltää kaikki muutkin tavat, joilla energiaa voidaan tuottaa.

Keskustan vaalitappio oli vielä hienompaa. Vaalirahasotkussa niin täysin ryvettynyt puolue jos menettää vain 16 paikkaa, niin siinähän pitää olla jo tyytyväinen. Paavo Väyrynen ei päässyt eduskuntaan, uskon että pelkästään tämä asia saa Suomessa oikein kehityksen kulta-ajan käyntiin.

Tiurakaan ei päässyt eduskuntaan. Mahtaa ketuttaa.

Kunhan Stubb pysyy ulkoministerinä, niin Suomessa on kaikki ihan hyvin. Jännityksellä sitten katsotaan, kauanko Perussuomalaiset on olemassa.