JB testaa: Pyhä 2013

Telluleikkuri
Telluleikkuri

Suosittu JB testaa -sarja jatkuu taas. Tällä kertaa taas Pyhällä (ks. Pyhällä vuonna 2010).

Talviloman vietto jäi tänä vuonna huhtikuuhun ja tapahtui Suomessa Pyhällä. Pyhällä siksi, että se ei ole niin synkkä paikka kuin Ruka, tuo hiihtopaikkainhokkini. Siksi Suomessa, kun on tuota 5kk ikäistä jälkikasvua ja siksi Pyhällä, ettei tarvitse ajaa Leville tai Ylläkselle saakka. Ja Pyhällä on potentiaalisesti hyvää offia.

Tarjolla on ollut lunta kolmella tavalla: Jäisenä, korppuna ja jonain vielä synkempänä shittinä. Käytiin ensimmäisenä päivänä katsastamassa Pyhän runsaat offarivalikoimat Isokurun, Aittakurun ja pohjoisrinteiden pohjoispuolen osalta. Näiden kokemusten perusteella emme jaksaneet kiivetä Noitatunturille tai Karhunjuomalammelle. Mutta potentiaalia on. Pitäisi joskus osua hyvällä kelillä taas Pyhälle..

Pyhällähän on uusi kuuden hengen tuolihissi, joka on EU-rahalla rakennettu ja jonka ansiosta vissiin on sitten voitettu vuonna 2011 vuoden hiihtokeskus titteli. Tuo titteli on kyllä komea, sen saamiseen ei vissiin tarvita kovin paljoa, valintaperusteet olisi hieno löytää jostain. Muta se siitä. Tuolihissi muuttaa tunturin luonnetta merkittävästi, käytännössä kaikki muut hissit, pohjoisankkuria lukuunottamatta ovat turhia. Neljässä minuutissa toppiin, tehokkuutta.

Rinteethän Pyhällä on hyvät ja monipuoliset. Ei tylsiä jollotuksia, vaan jokaisessa rinteessä on jyrkkyyden vaihteluita. Keppiapinat on aidattu omaan harjoitusrinteeseensä, eivätkä häiritse harrastelijoita. Rinteet oli ihan ok kunnossa, joskin laelta alkoi jää paistamaan läpi kun tuuli yltyi viikon loppupuolella. Rinteitä ei tosin ole kovin paljoa, näin viikon mittainen rinnelaskusessio pikkusen alkaa näyttämään puutteita rinnevalikoimassa. Tai ehkä enemmänkin vain lukumäärän puutetta.

Hinnathan Pyhällä oli samat kuin Rukallakin, eli aika kallista leikkiä. Mutta sen se ottaa. Ihmiset on mukavia, niitä on aika vähän ja ei tule näyttäytymisen tunnetta. Enemmän näitä yleisiä juttuja voi lukea vuoden 2010 postauksesta, ne eivät ole muutuneet miksikään.

Tällä kertaa testasin myös Pyhän vuokraamon. Nyt täytyy kyllä sanoa, että valikoima on aika ohuen ohut. Itse asetan tietysti haasteen koon 25 monovaatimuksella, mutta ”parempia” suksiakaan ei ollut tarjolla kuin yksittäisiä pareja. Kaksi tuntia 22e, kolme tuntia 30e.. Ei ole halpaa leikkiä tuo suksien vuokraaminen.

Mutta oli se antoisaa. Vuonna 2007 tuli täräyteltyä edellisen kerran alppisiteillä varustetuilla suksilla Engelbergissä ja silloin kävi niin, että auraillen piti tulla alas, kun en vaan meinannut päästä. Jälkikäteen Henkki rikkoi kyseiset sukset, kiitos siitä. Nyt Pyhällä sitten otettiin alppikamat vuokralle ja kokeilemaan, onko taidot laskematta jättämällä parantuneet. Joku Atomicin puikkari alle ja vuokraamon kumisaapasmonot jalkaan ja menoksi. Kaksi tuntia puikkaria sai kyllä hyvän fiiliksen päälle, homma jotakuinkin sujui ja oli jännää.

Otin toisenakin päivänä samat kumpparimonot (muuten todella synkät ja löysät pskat) ja vähän isommalla kääntösäteellä suksen, enää ei ollut niin hauskaa kuin edellisenä päivänä. Alkoi tämä iänikuinen kehittymisen vaatiminen, kun ei sisäsukselle saa vaan tarpeeksi painetta ja mikä on ja voi voi. Tosin tuuli oli sen verran paljastanut jään topissa, että itsevarmuutta testattiin tosissaan. Mutta tuli todistettua itselle kaksi asiaa: Alppikamoilla pääsee alas ja että en tuosta rinnelaskusta jotenkin saa kamalasti kiksejä (enää?).

Tuli myös huomattua, että tuollaisella vuokraamon löntsämonolla pystyi laskemaan ihan ok alppia. Miksi siis ottaa 150 flexillä oleva maailman jäykin ja pienin mono, mikä painaa joka paikasta, kun voisi ottaa tuollaisen jalkaan mukavan ja lämpimän monon.. Tosin sovittamaani naisten monoa (flex 70) kokeiltuani täytyy sanoa, että hieman jäykempi saisi kuitenkin olla, tarkoitus lienee kuitenkin, että monoon voi nojata (T1 Scarpa on jäykempi eteenpäin..)

SUMMA SUMMARUM

+ Asumus hyvällä paikalla
+ Kivat rinteet
+ Löytyi sopiva mono vuokraamosta
+ Hyvä offipotentiaali
+ Hyvä fiilis ja asenne

– Kallis
– Aika huono valikoima vuokraamossa
– Huonot lumet

JB SUOSITTELEE

 

Säästötalkoiden järjettömyys

Tehokkuutta valtion tapaan

Suomi nousuun valtion tehokkuusohjelmilla ja säästöillä. Saavutettu tehokkuus onkin aikamoista. Aika omalaatuista tehokkuutta.

Valtion ja kuntien toiminnassa on sellainen perusajatus, että jotta mitään saadaan tehtyä tarvitaan lisää resursseja, eli rahaa ja toisaalta sitten säästetään koko ajan. Esimerkiksi tämä paljon puhuttanut lapsimurhajuttu ja lastensuojelu nosti erilaisissa yhteyksissä kysymyksiä lastensuojelun puutteista.

Ei ole resursseja niin virheitä sattuu, sanotaan lastensuojelusta. Tarvittaisiin lisää rahaa, mutta rahaa ei ole. Eli mitään ei voida tehdä.

Toiminta on juuri niin järjetöntä kuin miltä kuulostaakin. Ajatellaanpa Suomen lääkäreitä. Tutkimukset ovat osoittaneet että lääkäri voisi hoitaa satoja potilaita enemmän kuukaudessa, jos ei tarvitsisi täyttää kaikenlaisia tilastointiin liittyviä lappuja ja jos tietojärjestelmät toimisivat ja olisivat jostain kotoisin.

Valtio sanoo, että ongelma on siinä, että lääkäreistä on pula, resursseja ei ole tarpeeksi ja rahaakaan ei ole. En ole vielä kuullut sellaista ehdotusta, että oheistyötä heitettäisiin pois. Ja jos se oheistyö on jotain sellaista, joka pitää tehdä, siihen ei varmaankaan tarvita lääkärin koulutusta.

Olisiko käsittämätön ajatus jos lääkärit keskittyisivät siihen ydinosaamiseensa (ai ai kuinka trendikästä) ja hoidettaisiin ne oheishämmelit sitten jotenkin muuten?

Suomen maahanmuuton jonot ovat edelleen naurettavan pitkät. Ei ole rahaa, resurssit eivät riitä. Pitäisikö töitä vähentää? Ei ole ihmisarvoista kohtelua, jos hätiköidään, mutta ei sekään, että ensin asutaan parakissa vuosi ja ihmetellään, että tuomitseeko joku avioliiton valeliitoksi, vai tunnustetaanko ihan oikeaksi avioliitoksi.

Lainsäädännöllä ollaan saatu asetettua kaikkia mahtavia systeemeitä, kuten hoitotakuu. Että kun ei ole rahaa, eikä resursseja niin asetetaan laki, että on pakko hoitaa. Silloin ei tarvita enempää rahaa eikä resursseja, koska eduskunta voi irrota aina tarvittaessa todellisuudesta.

Työttömyystoimistossa osaaminen on sillä tasolla, että se on käytännössä hyödytön viritys. Näkemykseni on toki vähän akateemisesti painottunut, mutta jos käsittelijä ei tiedä onko työtön nuorisotakuun piirissä, eikä tiedä mikä on Linkedin, niin mitähän on odotettavissa? Onneksi avautuvista työpaikoista tulee aina kirjepostilla tieto, että hae tuonne. Kun työpaikkaan on sitten tullut haettua, pitää soittaa jonnekin valvontapuhelimeen, jossa joku kirjaa että olet nyt hakenut ko. työpaikkaan. Jollet soita, saat penaltia.

Miettikää, joku vastaa työkseen noihin puheluihin.

Suomessa oleva kilpailutuslainsäädäntö on niin monella tavalla päin persettä, että kaikki tietää sen. Jos ajattelee aivan boksin ulkopuolelta, voi olla että yhteiskunnan kannalta aivan yhtä hyvät tulokset saataisiin, jos koko kilpailutuspakko heitettäisiin roskakoriin. Esiteltäisiin sen sijaan aivan uskomattoman omaperäinen ratkaisu, eli virkamiehen vastuu. Sellaisesta ei ollakaan sosiaalidemokratiassa ennen kuultu. Jos ostat kaikki palvelut kaveriltasi, niin vastaat siitä perseelläsi.

Rahaa säästetään yhdistämällä kuntia. Aivan mahtava systeemi. Säästetään poistamalla hallinnon päällekkäisyyksiä, mutta luodaan sitten syntyvään suurkuntaan ne samat pestit kaikille, ettei kukaan joudu työttömäksi. Tuo on demokratian ongelma. Päättäjillä on aina oma lehmä ojassa ja itsellä menetettävää, niin päätökset eivät ole koskaan ajattele yhteistä etua vaan päättäjien etua. Tee siinä sitten sellaisia päätöksiä, jotka oikeasti vähentävät päättäjiä.

Rahaa kaatamalla nämä asiat eivät ratkea, vaan pitäisi antaa työntekijöiden käyttää omaa järkeään. Tulee mieleen se ruotsalainen keittäjä, joka sai potkut kun ei tehnyt sellaista ruokaa kuin käskettiin, vaan oikeasti hyvää ruokaa. Tästä tismalleen on kyse myös Suomessa, isommassakin mittakaavassa.

Siinä on veronmaksajan taas mukava nukkua yö ja miettiä mitä järkeä tässä kaikessa on.

Voinko tehdä jotain kaikkien hyväksi

Ehkä se alkoi aikoinaan Engelbergissä, kun alakylien pikkukeskuksessa dumppipäivän jälkeen keksittiin tehdä hissimiehen avuksi lumityöt. Miksipä ei, mukavaahan se oli.

Tai ehkä se on aikuisuus, joka kummittelee. Tulin hyvälle tuulelle, kun autorekisteri.fi -palvelun ja Eniron avulla selvittelin sateeseen ikkunat auki jääneen auton omistajan ja omistaja (luonnollisesti) oli onnellinen. Ikkunat olivat ilmeisesti kaukosäätimen sekoilun vuoksi auenneet kaatosateessa.

Olen myös löytänyt itsestäni sen kaverin, joka tykkää vähän katsoa yleisten paikkojen perään, nostaen roskia roskiin ja sillai. Todella pimeetä hommaa.

Tietysti sen jälkeen kuin aloin puuhaamaan Pirkanmaan Meripelastajissa, tällainen auttamisajatus on kasvanut edelleen päähän. Ei me yleensä ajeta pillit huutaen pitkin jär.. meriä, vaan huomataan laiturissa kanssaveneilijän vene täynnä vettä ja tyhjennellään se pois. Toki myös niitä jännempiä keikkoja on. Pirkanmaan tehtävälistauksesta voi katsoa lisää.

Mutta sellaista olen pyöritellyt päässäni, että jos edes suurin osa ihmisistä oikeasti välittäisi vähän, mitä näille ”yhteisille” tiloille ja asioille tekee, niin jutut vois toimia aika paljon paremmin kuin nyt. Ja muutenkin kanssaihmisen huomioonottamisen lisääminen ei tekisi pahaa kellekkään.

Aikoinaan joku toi minulle Tuomiokirkonkadulla parkkimaksutositteen, jossa oli vielä 10 minuuttia aikaa. Että kun hän on tämän jo maksanut, niin jos tämä piisaa, niin ota pois. Ja sehän piisasi. Mahtava kokemus, jotenkin kulttuurinvastainen.

Ja nyt olen kuullut jo monelta muultakin, että on antanut tai saanut parkkilipun tuollaisessa tilanteessa. Pienet asiat tekevät meidät onnelliseksi. Eikä se ole keneltäkään pois. Paitsi kaupungin kassasta.

Linkki: Vapaaehtoisia kannustaa auttamisenhalu ja julkinen arvostus .. Tämän vuoksi minunkin pitää kaikille mainostaa, miten erinomaisen hienoja hyväntekeväisyystöitä olen tehnyt ja miten muutenkin olen hyvä ihminen.

Autoilun ihanuus

Tänään Joensuusta Tampereelle ajaessa luontoäiti antoi melkein kaikkea mitä tarjota saattaa: Jäätävää tihkua, pöllyävää lunta, kovaa tuulta, räntää, vesisadetta, pimeyttä. Kenttämestarit olivat lisäksi käyneet kylvämässä suolaa teille. Aura-autoa ei nähty tälläkään reissulla.

Kun keli on monipuolinen, erottuu myös kanssa-autoilijoista jyvät ja akanat. Varkaudentiellä alkoi satamaan jäätävää tihkua ja tienvarret alkoivat hiljalleen täyttymään ikkunoitaan skrapaavista autoilijoista. Eikä siinä mitään, onhan se aika perusedellytys autoilussa, että näkee eteensä. Vaan ei kaikille. Kun äijjä lähtee mettästä ja huomaa että ikkunan vetää umpeen ja pyyhkijät eivät enää toimi, käännetään lämmitys täysille ja kun matkaa on vain 10km, niin ajetaan sitten varovasti viimeset 10km Warkauteen. Ei haittaa vaikkei ulos näe.

Puoli kilometriä taaempana, pitkässä jonossa, sinisessä Touranissa istuu kuljetta, joka miettii voisiko autoon asentaa mitään urpohakuista ohjuslaitteistoa, jolla moiset äpärät saisi räjäytettyä kiertoradalle.

Warkauden jälkeen jäätävä tihku loppui ja autoilu sujui mukavasti, kunnes Hankasalmen jälkeen löytyy ystävämme venäläisautoilija Honda CRV:llä, joka ei uskalla ajaa satasta, vaan pitää enemmän 60 km/h rajoituksesta. Erityisesti mutkissa pitää hidastaa. Tässä vaiheessahan keli on jo perus talvikeli, joskin alkaa hämärtää. Taivaalta tulee vain vesitihkua. Vastaantulijat pitävät Tourankuskin omalla kaistallaan, mutta kynnet pureutuvat ohjauspyörään. Eikö noita rajoja voisi sulkea?

Sitten jarruttelijat. Jos joku voi ärsyttää paljon on se, että kun ajetaan jonossa, niin pitää hieroa niin lähellä sitä edellä olevaa, että jos siinä autossa pierastaan, on pakko heti painaa jarrua. Ja sitten vihaan myös sitä edellä mainitun takana tulevaa, joka painaa heti jarrua, kun edessä oleva hipaiseekin. Loistavasti saadaan jarruvalot vilkkumaan jonossa tauotta, eikä kukaan tiedä onko kyseessä oikea jarrutus vai jarrun hivoittelu. Tarvitsisin yksityistiet.

Liikenneturva mainostaa turvaväliä maantielle. Jos oikein kuulin, niin maantienopeudessa (80-100km/h oletan) turvavälin pitäisi olla 7 sekuntia. Sehän on satasen vauhdissa melkein 200 metriä! Siinä on kohtuullinen turvavälivaatimus.. Muutenkin näppärä etäisyys, kun lyhyillä valoilla ei enää nää koko matkaa edellä olevaan autoon ja pitkät polttaa etummaisen verkkokalvot. Toki jos edellä ajava ajaa jarruttamatta suoraan seinään ja pysähtyy äärettömän nopeasti vauhtiin 0, niin kyl saattaa maksimiliukkaalla tulla kiire vielä 200m päästäkin jarrutella. Mutta perus talvikelissä jarrutusmatka ei kyllä mahda 100km/h vauhdista olla ikinä sataa metriä.

Ei oo helppo olla autoilija, kun niin suuri osa muista autoilijoista on niin paljon huonompia kuin minä.

Sähköinen äänestys

Sähköinen äänestäminenVietin tässä välipäivätkin lomaa, sen ansiosta ja kunniaksi on ollut aikaa sitten ajatella kaikenlaisia visioita, varsinkin kun jälkikasvu keksi aloittaa öisin puoli neljän aikaan aina valvomishetken. Tuli siinä mieleen sähköinen äänestys.

Sehän ei viime kerralla mennyt ihan nappiin. Mutta nyt asiat ovat vähän muuttuneet, toimintaympäristön rajoitukset ovat osittain poistuneet.

Nimittäin enää ihmiset eivät välttämättä haluakaan olla vaalisalaisuuden suojissa. Edelliset kunnallisvaalit, ennen kaikkea presidentinvaalit, olivat hyvä esimerkki siitä, kuinka suuri osa suomalaisista oli valmis luopumaan vaalisalaisuudesta. Ehdokkaita kannatetaan ylpeänä sosiaalisessa mediassa. Miksipä siis stressata sähköisen äänestämisen vaalisalaisuuden ongelmista?

Suuri ongelma aikaisemmassa järjestelmässä oli se, että kun oli ensin nähty vaivaa, ettei äänestäjää voitu kohdistaa ääneen, niin tarkastuslaskentaa ei voitukaan tehdä. Lisäksi – myöhemmin selvisi – että äänestäjä voidaankin yhdistää ääneen. Mahtava tietotekninen projekti muuten.

Nyt tämä pelleily voitaisiin jättää välistä ja hoitaa äänestäminen internetissä pankkitunnistuksella. Äänestäjän ääni voidaan tunnistaa annetuksi tietylle henkilölle.

Kun äänen anonyymius poistetaan, yhtäkkiä koko järjestelmän teko onkin melko triviaalia. Äänestystiedot tuhotaan kuukauden kuluttua äänestämisestä, eli sen jälkeen linkkiä äänestä henkilöön ei enää ole, eikä tietoa myöskään siitä, onko äänestänyt vai ei. Tulostiedot kuitenkin pysyvät, eli 100 vuoden päästäkin tiedetään montako ääntä kukakin sai.

Kenenkään ei olisi tätä pakko käyttää, jos ei uskalla omaa äänestyskäyttäytymistä paljastaa mahdollisesti jollekin tarkkailijalle, toki listojen tarkkailu olisi laitonta. Äänestäjän ei tarvitsisi pelätä äänensä paljastuvan joskus myöhemmin, sillä ne tiedot tuhotaan tarkistuslaskentojen jälkeen.

Solved.

Minusta valokuvauksen hankkiminen on hankalaa

Mister Photographer

Työn puolesta hoidan joskus valokuvauskeikkojen tilauksia. Vakiintuneet suhteet valokuvaajiin ovat toiminnan selkäranka. Ja kun kerran ei vakkarikuvaajat olleetkaan saatavilla, meinasi järki lähteä.

Meillä oli eräässä autokaupassa kuvauskeikka, firmassa tarvittiin markkinointikuvia. Lähetin useille uusille valokuvauskontakteille sähköpostia. Tarvitsisin nopeasti valokuvausta, asiakkaan tiloissa, asiakas järkkää systeemit, sijainti on tämä ja tässä on esimerkkejä kuvista, joita on aiemmin firman markkinoinnissa käytetty. Eli samaa linjaa pitäisi jatkaa. Valokuvaukseen on käytettävissä 1-1,5h. Tarvitaan kuviin oikeudet kaikkeen markkinointikäyttöön. Eli kuvat siis ns. markkinointikuvapankkiin. Olisiko arviota mitä maksaa?

Tämän jälkeen vaikeudet alkoivat. Kuvaajilla on jokin kummallinen käsitys siitä, että kaikki mahdollinen pitää etukäteen määritellä. Esimerkiksi, montako kuvaa otetaan. Joku kysyi, kuka hoitaa mallien meikkauksen. Kukaan ei pystynyt vastaamaan ensimmäiseen viestiini mitään järkevää hintaa. Kaikilla oli sekavia kysymyksiä ja pykäliä. Kukaan ei vastannut, että tässä on tuntihinta. Kaikilla oli kummallisia pykäliä ja kuluja. Myös aiemmin kuvaajien kanssa olen törmännyt samaan.

Ostaminen yhtäkkiä tuntunutkaan kovin helpolta. Onko spekseissäni jotain vikaa?

Ilmeisesti valokuvauksessa on jokin sopimuspohja valokuvien oikeuksien myöntämisestä. Ja siihen täytyy sitten friikkukuvaajan hirttäytyä. Nimittäin kun annat ”kaikki oikeudet” kuviisi, joita otat jossain autokaupassa, menetät varmasti suuren taiteellisen potentiaalin. Ja ei siinä mitään, jos se nostaa tuntihintaa niin antaa nostaa, mutta ei tehdä siitä hirvittävän vaikeata sopimuslomaketta, jooko?

Nimittäin minä haluaisin hankkia kuvaajan, joka ilmestyy paikalle, hoitaa homman ja laskuttaa järkevästi. Siinä kaikki.

Lopulta hermostuin ja otin yhteyttä kuvaajaan, joka on meille kuvannut aiemminkin (http://www.nakedeye.fi/). Hän oli ilmoittanut, ettei ole saatavilla, mutta laitoin viestin, jossa sanoin, että hänen ”kilpailijoiltaan” on niin vaikea ostaa, että voisiko hän mitenkään hoitaa keikan.

Saan sopimaan. Hinta on tämä, sisältää kaikki kulut. Onko ok?

Noin minä haluan kuvaamista ostaa. Annan vinkin. Anna kuvaustoiminnallesi tuntihinta. Sillä hinnalla kuvaat kohteessa ja toimitat vedoskuvat asiakkaallesi. Jos kuvia tulee paljon, voit sitten asiakkaasi pyynnön mukaan jälkikäsitellä ne kuvat, jotka halutaan ottaa käyttöön. Voit tästä velottaakin. Useimmiten kuvia tulee kuitenkin sen verran maltillinen määrä, että voit tuon jälkikäsittelykulunkin laskea omaan perustuntihintaasi.

Näin minä ostajana tiedän heti mitä itse kuvaus maksaa. En halua tietää montako kuvaa tai millaisia kuvia otetaan ennen tilausta tai sopimusvaiheessa, se on naurettavaa. Eikö paikalle voi ilmestyä sovitulla kalustolla ja varata sovittu aika ja avot?

Ei kai lehtikuvaajatkaan myy yhtä tai kahta kuvaa? He menevät keikalle, ottavat triljoona kuvaa ja kuvatoimittaja sitten suvaitsee valita jonkun ehkä lehteen. Ja sitten lehti jyystää kakkoseen soppareilla.

Ilmeisesti se, että toimistomme nimessä lukee ”Mainostoimisto”, aiheuttaa kuvaajille sen, että maalaisjärki pakenee päästä. Onneksi tähän saakka olemme löytäneet sellaiset yhteistyökumppanit, joiden kanssa hinnat ovat loogisia ja neuvottelut minimaalisia. Ja ei se aina ole siitä hinnan pienuudesta kiinni.

Enemmän kyse on siitä, että meneekö minulla 5 minuuttia, 15 minuuttia, puoli päivää vai viikko kuvauksen järjestämiseen. Kun yleensä kuvataan kuitenkin jotain markkinoitimateriaalia dokumentoimisperiaatteella, ei mitään mainoskuvia studiossa. Ja sen kyllä olen muistanut spekseissäni mainita.

Muistakaa kuvaajat, että te myytte palveluanne ja mitä helpompi sitä on ostaa, sitä enemmän sitä teiltä ostetaan.

Kaikkia kuvaajia, joita nyt alkoi kiukuttaa, kannustan kertomaan kantansa kommenteissa!

Älä äänestä, jos ei kiinnosta

Älä äänestä

Kuntavaaleissa äänestysprosentti oli pieni, vain reilut 50%. Se kirvoitti laajan keskustelun siitä, miksi näin on ja mitä voitaisiin tehdä että äänestysprosentti nousisi. Hesarin yleisönosastolla on jaettu kaikenlaisia erilaisia syitä ja ratkaisuja homovastaisuudesta äänestyspalkkaan.

Mutta miksi äänestysprosentin pitäisi olla suurempi? Miksi ihmisiä, joita ei kiinnosta nyt, pitäisi jotenkin saada motivoitua äänestämään?

Koska minä olen oikeassa ehdokasvalinnan suhteen, juuri minun ehdokkaani on oikea, niin on vain ja ainoastaan hyvä asia, kun ihmiset eivät käy äänestämässä vain sen takia, koska pitää äänestää. Näin minun ääneni on laskennallisesti tehokkaampi.

Ja miksi ihmisiä, jotka eivät seuraa politiikkaa, eivät seuraa yhteiskuntaa eikä politiikka kiinnosta, pitäisi ruoskia äänestämään ja aiheuttamaan kaikkien Tony Halmeen kaltaisten sankareiden pääsyä politiikkaan? Onko se jotenkin kansan ääni?

Jos epäilyttää tai ei kiinnosta, älä äänestä.

Tyhmimmän ehdoilla

Jo jokin suomiräppäri aikoinaan voihki sitä, kun aina mennään tyhmimmän ehdoilla. En nyt valitettavasti muista kuka. Mutta siltä tuntuu taas.

Vapaushan tarkoittaa vastuuta itsestäsi. Olet vapaa tekemään paljon asioita, mutta sinun pitää olla kykeneväinen ottamaan teoistasi vastuu. Olipa se rikosoikeudellinen tai taloudellinen.

Tämä tuntuu olevan tämän päivän suomalaisilta päätöksentekijöiltä kadoksissa.

Pikavippien (käytännössä) kieltäminen tuntuu jotenkin oudolta. Mitä jos minä tarvitsisin 100e lainaa nyt heti, että pääsen taksilla kotiin, kun auto meni rikki yöllä? Enpä saa, kun pikavippiä ei tähän aikaan saa myöntää. Mitä jos haluaisin juhlistaa vasta syntynyttä lasta pienellä skumpalla kotona illalla. Ei onnistu, tähän aikaa ei alkoholia enää saa myydä.

Mitä jos olen töissä, vaimo on töissä ja maksamme vuokraa 800 euroa kuukaudessa. Uusin lakitekninen viritys olisi se, että en saisi ostaa omaa kämppää 100% rahoitusosuudella, vaikka kuukausilyhennys olisi pienempi kuin 800 euroa. Koska joku on joskus joutunut siitä vaikeuksiin, että on lainaa enemmän kuin asunnon arvo.

Mistä kaikesta muusta joku on joutunut joskus vaikeuksiin? Pitäisikö olympialaislippujen ennakkomyynti estää, kun SM-tason miesurheilija joutui ostamiensa tikettien kaupittelusta putkaan illaksi? Pitäisikö autot kieltää, koska amislippa ajoi sen katolleen ja joku toinen sai parkkisakot.

Vertaukset ovat kaukaa haettuja ja aika kökköjä, mutta ajatus on kuitenkin tuo.

Itse kun en ole rikkaasta suvusta, eikä vaimokaan, niin ainakin meille tuo 100% rahoitusosuus kämppää hankkiessa oli todella hieno juttu. Muuten asunnon hankkiminen olisi viivästynyt ainakin vuoden pari, joka noin rahan puolesta tarkoittaa sellaista 10-20keuron tappiota (maksettua vuokraa vs. lyhennettyä lainaa).

Ehkä tämä on itsekäs ajatus, mutta minua koko ajan mietityttää, että miksi minä en voi tehdä jotain asiaa x siksi koska jollekin toiselle se asia voi olla ongelmallinen. Tämä koskee niin laina-asioita kuin alkoholiakin.

Hakataan päätä seinään vai annetaanko periksi?

Sisuksistani löytyy joskus vähän oikeistolaisempaakin ajatusmaailmaa. Tällaisina säästön vuosina, millä näitä vuosia myöhemmin varmasti käsitellään, jotenkin tervettä oikeistolaisuutta kaipaisin ihan kaikkiin asioihin.

Valtion ja kuntien tapa säästää kun on viritetty erityisen hienoksi. Säästetään yhdistämällä kuntia, mutta ei kuitenkaan irtosanota  päällekkäistä johtohenkilöstöä vasta kuin 5 vuoden ylimenoajan jälkeen. Ilmeisesti, jos viiden vuoden aikana yhdistytään vielä jonkun muun kunnan kanssa, laskuri nollataan. Säästöä tulee!

Koulumaailmassa säästäminen on kanssa huikeaa. Suomalaisille pakotetaan oppia päähän vanhan mallin mukaisesti. On mahtavaa, että minulle on opetettu reilut 6 vuotta ruotsia, enkä osaa sitä juuri laisinkaan. On hienoa, että kouluissa laitetaan sekaisin olevat (fyysiset ja agressiiviset) oppilaat samalle erityisluokalle oppimishäiriöisten kanssa, se varmaan auttaa oppimishäiriöisiä oppimaan.

Mutta periksi ei anneta. Pakkoruotsia ei saa poistaa, sillä sen opettamisen oikeus saavutettiin talvisodassa. Valinnaisuutta ei saa missään tapauksessa lisätä, sillä eivät vanhemmat tiedä lapsensa parasta. On mukavampi istuttaa oppilaita luokassa, jossa opetuksesta välinpitämättömät oppilaat varastavat shown ja sitten lukujärjestyksessä sitä kutsutaan ruotsintunniksi.

Mitä jos pakkoruotsin opettajien sijasta meillä olisikin koulussa pari erikoistilanteiden miestä ja naista, jotka puuhaisivat oikeasti vaikeiden tapausten kanssa? Tänään Hesarissa oli hyvä juttu koulumaailmasta. Hyvänä esimerkkinä systeemin hienoudesta on se, että jos oppilas vihdoin pääsee psykiatriseen hoitoon ja jopa sairaalakouluun, saattaa se tulla viikon päästä sieltä takaisin normaaliin kouluun saatekirjeellä että ”ei pärjätty oppilaan kanssa, hoitakaa te se siellä”.

Tämä on varmaan kipeä paikka, mutta jos vanhemmat ovat saaneet ala-asteelaisen oppilaan pään muussattua jo niin sekaiseksi, että aikuiset eivät pärjää oppilaan kanssa, olisiko syytä tehdä jotain? Jotain muuta, kuin opettaa sille ruotsia?*

Entä milloin saa luovuttaa? Milloin oppilaan toiminta on sellaista, että opetuksen sijaan pitäisi keskittyä siihen, että hänestä voisi edes periaatteessa tulla vielä joskus yhteiskuntakelpoinen.

Suosittelen lukemaan tämän päivän Hesarin, se koulujuttu oli kyllä hyvä. Nyt kun oppilashuollossa säästetään, niin 10 vuoden päästä saadaan nauttia vähän kalliimmista ongelmista. Mutta tämän päivän säästäjät eivät silloin enää ole vastaamassa visioistaan. Joten mitä väliä.

(* tiedän ettei ala-asteella kovin usein opeteta ruotsia)

Kuvaa säästökohde

Kaupin jalkapallostadion
Säästetään kaikesta

Nyt kun pitää säästää kaikesta, koska rahaa ei ole, niin Jasmon blogi kantaa kortensa kekoon. Nimittäin ihmetyttää hieman tämä säästämispolitiikka aina välillä. Säästetään vaikka vanhusten hoidosta, säästetään nuorison hyvinvoinnista ja ehkä poliisistakin.

Silloin tällöin kaltaiseni populistin eteen tulee kuitenkin samanlainen tilanne kuin eilen, jolloin pilkkopimeässä Kaupissa tuli vastaan valon satama, tyhjä jalkapallokenttä täydessä valaistuksessa. Ketään ei kuitenkaan ollut missään, en nähnyt itseni lisäksi kuin 2 henkilöä ulkona eilen illalla.

En tiedä montako euroa valaistuksen polttaminen maksaa ja paljonko niitä saa hoitajan palkalla polttaa, mutta periaate on tärkein. Miksei me ensin säästetä näistä aivan täysin typeristä kuluista, joita tulee vain siksi, kun ei ole hankittu vaikka etäohjausta, hämäräkytkintä tai jotain ihan vain käytäntöä sähkön säästämiseen? Joka esimerkiksi viikossa maksaa kulunsa takaisin.

Kannustan kaikkia kuvaamaan tällaisia vastaan tulevia kohteita ja herättämään keskustelua, että pitäisikö edes yrittää säästää jostain järkevästäkin, eikä vain  homekoulujen korjauksesta.

Mutta nämä ovat kamalan populistisia ajatuksia.