Musiikin kuuntelu ei ole helppoa

Elektronisen musiikin kuuntelijat ovat naurettavaa väkeä. Suuri osa heistä tuntee itsensä jotenkin junttikansaa paremmaksi kuunnellessaan jotain muuta Matti Nykäsen uusimman sijaan. Kuulun itse juuri näihin. Hajoan täysin tilanteissa, joissa menen esimerkiksi Giggling Marliniin ja suomipop puolella soi Pelimies ja kymmenet hyvin juopuneet naiset ja miehet roikkuvat kuin apinat katosta.

Mutta entä jos tällainen Aarne Tenkasen näköinen suomijuntti viedään teknobileisiin? Polkkabileissä ihmiset nytkyvät naurettavasti, näyttävät naurettavilta ja kuuntelevat vaan jumputusta, joka ei muutu mitenkään. Kiksubileissä ihmiset pukeutuvat naurettavasti, näyttävät naurettavilta ja kuuntelevat vaan jumputusta, joka ei muutu mitenkään. Housebileet nyt on muuten vaan paskaa. Psykebileissä… Sait ehkä pointin?

Olen yrittänyt muuttaa omaa suhtautumistani. Luottaa siihen, että kun ikää tulee lisää, voi mielipiteistään pyöristää jyrkkiä kulmia. Ja minulla onkin ollut hauskaa ihan normaaleina baari-iltoinakin. Tosin rajat ovat edelleen olemassa. Kun Techmu soitti teekkareille musiikkia siten, että kahden tunnin ajan joka toisena biisinä oli Pelimies ja ihmiset olivat joka kerta yhtä pähkinöinä pelimiehestä, herää kysymys rajoittuneesta älykkyydestä uudelleen. Sama toimisi varmaan myös Haddawayn – What Is Love -biisillä.

En siis ole täysin päässyt elitistisestä asenteestani eroon.

Konemusiikin sisällä voin kehaista olevani avomielinen. Joistakin biiseistä tykkään ja joistakin en, riippumatta genrestä. Oikeasti tykkään kyllä housestakin, haluan vain kiusata suosikkiajattelijaani Caro²:sta dissaamalla housea. Suosikkiajattelijani oma näkökulma on sitäkin suppeampi, mutta ei mennä siihen..

Vanhat konemusajyyrät ovatkin hauskoja tapauksia, vaikkeivat itse sitä ehkä tajua. Enää ei bileissä kuulemma ole samaa meininkiä, kuin 10 vuotta sitten, kun he ensimmäisen kerran menivät bileisiin. Itse menin ensimmäistä kertaa bileisiin vain 4 vuotta sitten ja minustakin tuntuu siltä, että samaa meininkiä ei enää ehkä ole. Mitä luulette, vaikuttaakohan iän kertyminen ja tilanteen tuttuus asiaan? Elektroninen musiikki ottaa askeleita kohti mainstreamia, pidettiin siitä tai ei.

Kaikkein kuuleinta tällä hetkellä tuntuisi olevan psyken ja junkan / rumpubasson kuuntelu. Kaikkein kuuleinta on kiksun sekä polkan dissaus. Uuden vuoden aattona päädyin erään lappeen Rantalaisen bilettäjän kanssa siihen lopputulokseen, että ihmiset alkavat dissaamaan kiksua ja polkkaa siinä vaiheessa, kun eivät enää mahdu kireisiin ja näyttäviin polkka / kiksuvarusteisiin. Polkka on paskaa on toteamus, jota ei tarvitse mitenkään perustella. Se vain on. Jyyrät ovat keksineet termin nykykiksu ja nykytrance, jotta voivat kuunnella 90-luvun lopun trancea hyvillä mielin ja dissata uutta.

Jos tämä olisi keskustelu, eikä minun oma saarna / monologi, olisi tässä vaiheessa otettu puheeksi jo esimerkiksi psyken erinomaisen hienot musiikilliset rakenteet. Rakenne on niin nerokas, ettei siihen koskaan voisi kiksussa päästä. Polkka nyt on muutenkin piriurpojen musiikkia. Kiksussa rakenne on simppeli ja kuorrutettu juustolla älykkyyttä halveksien. Polkka on pitsattua kiksua.

Jos kiksun julkaisussa otettaisiin juustohöylät käteen, mitä jäisi jäljelle? Luulisin, että suuri joukko ihmisiä, jotka kuuntelevat kiksua juuri sen, joskus hyvinkin mauttomien, nostatusten ja voksujen takia. Ei niinkään kehittyneen rakenteen ja jännittävän progression takia. Kiksua kuunnellessa kaikki tietävät mitä tuleman pitää. Mutta kiksun soittajatkin ovat epäilyttävää porukkaa, mitä lie dj-mp3-poikia.

Kansa polkkaa yhä mielissään. Itse en ole hetkeen päässyt bileisiin, mutta Klubituksen kalenteri näyttää, että Furyjä ja Rusheja ja Säteitä järjestetään yhä, eikä ainakaan hiipumista näy. Polkka on silti paskaa, oikeasti bileisiin mennään nurkkapöytiin imemään kaljaa ja spottaamaan biisejä. Tietenkin vihelletään ja taputetaan, jos DJ:llä käy hassi ja pörähtää pikku laukka. Sitä on oikea musiikin kuuntelu.

Junkkauskovaisten suunnalta olen kuullut myös uskomattoman korneja tokaisuja. Kiksuhan on mainstream paskaa ja se on selvä. Polkasta ei enää puhuta edes, unohdetaan se, että vuonna -99 polkattiin niin maan .. paljon. Se on mennyttä, nykyään ainoa oikea ™ musiikki on junkkaa. Olenkin hieman huvittuneena seurannut, kuinka DnB nousee UG-tasoltaan hitaasti ylöspäin ja kuinka junkkamiksausten määrä klubituksessa ja bileiden määrä Suomessa on kasvussa. Kohta junkkakin on liian mainstreamia. Silloin tulee vaikeita valintoja. Joko todetaan kuten nyt trancemiehet, että nykyjunkka on paskaa (ja se on sillä fakta) ja kuunnellaan vain vanhoja biisejä ja vanhojen artistejen uusia. Uudet kaikki haukutaan. Toinen vaihtoehto on alkaa kuuntelemaan erilaisia äärimmäisiä musiikkityylejä, jotka eivät koskaan tule kiven alta esiin. Tällaiset musiikkityylit tunnistaa loppuliitteestä –core.

Sitten tulee kaikkein hauskimmat tyypit. Ne jotka asettuvat kaikkien yllä kerrottujen yläpuolelle ja syleilevät koko konemusiikkia, vähintään siinä missä Tarja Halonen syleilee maailmaa. Se ei haittaa, vaikka kukaan ei syleilisi takaisin. Kaikki joilla on jokin mielipide jostain genrestä ovat idiootteja. Nämä tyypit kuuntelevat omasta mielestään kaikkea, mutta ovat oikeasti vielä rajoittuneempia kuin muut. Nämä henkilöt tunnistaa helposti siitä, että he kirjoittelevat elitistisiä kirjoituksia nettiin siitä, kuinka he kuuluvat hyvin pieneen ryhmään, jotka eivät ole elitistejä. Paskoja jätkiä.

Asiakaspalvelua etsimässä

Urheiluliikkeistä minä ja kaverini olemme löytäneet paljon luontaan työntäviä ja epämiellyttäviä myyjiä. Jotkut eivät kykene tunnistamaan, minkä tason välineitä ollaan hakemassa. Toiset eivät egosentrisestä asemastaan voi ymmärtää olevansa väärässä. Kolmansia asiakaspalvelu ei vaan kiinnosta, saman palkan tästä kuitenkin saa. Niin, toisin kuin virheellisesti luullaan, urheilukauppojen myyjillä ei ole provisiopalkkausta.

Tämä tuli esiin muutamissakin tapauksissa.

Kävin ostattelemassa uusia monoja Joensuun Sportiasta. Aluksi tein jonkun harjoittelijan, joka oli nuori ja palvelualtis poika, kanssa sopimuksen hinnasta ja lupasin tulla seuraavana päivänä hakemaan monot. No poika ei ollutkaan paikalla ja varsinainen myyjä tuli sitten myymään. Kysyin häneltä hintaa ja sain vain alle puolet siitä alennuksesta, mitä harjoittelija oli luvannut. No, mainitsin asiasta ja hinta saatiin kohdalleen. Katselimme monoa siinä vähän vielä ja arveltiin, että otetaanpa hinnasta vielä tyhjät pois. Tässä vaiheessa jo paikan omistajakin tuli paikalle. Kysyimme pariin otteeseen hintaa alas, kun tiedettiin, että on siinä vielä kate tallella. Ei. Ei senttiäkään. Paikan omistaja uhkasi jopa olla myymättä koko kenkää minulle, kun olen niin vaikea asiakas. Kuulemma edellisen kauden kengän voi laittaa ihan hyvin hyllyyn ja myydä ihan normaalilla hinnalla. Niin varmasti. Omistaja oli kerinnyt jo käydä Itävallassa hiihtämässä, josta hän muisti kyllä mainita. Kysäisimme häneltä, että mitenkäs kun forecastit näyttävät, että Itävallassa ei ole vielä edes lunta. Kuulemma 1-2 cm riittää hiihtämiseen. Huikea mies. Valitettavasti Joensuun valikoima on juuri se, miltä kuulostaakin ja monot oli otettava. Suksiasioissa tämän paikan omistaja tuntuu olevan niin yössä, kuin vaan voi olla. Hän myy 14m kääntösäteellä olevia suksia suurpujottelusuksena. FIS:n säännöissä lukee, että suurpuikkasuksen kääntösäde ei saa olla alle 21m.

No tämähän ei vielä loppunut tähän. Joensuussa osataan ™ myös Intersportissa. Alhaalla, missä myydään takkeja ja vaatteita ja pyöriä, saa ihan hyvää palvelua. Yläkertaa kannattaa välttää. Kohta 30-vuotias, 90kg painava, koko elämänsä hiihtänyt mies käveli yläkertaan ja kysyi myyjältä, että onko heillä Atomicin B9:stä (laskettelumono) jäykempää mallia. Vastauksena oli tarviitkos sinä sellaista? Heh heh, hämäävää. Minusta ko. jampan olemuksesta on helppo aistia, että hiihdetty on ja sitä myöten tuollainen alentuva holhous olisi syytä jättää väliin.

Sama mies palveli myös toista tuttua. Ikää ei ollut aivan yhtä paljoa kuin edellisessä tapauksessa. Puhe oli siteistä. En muista tarkkoja malleja, mutta kyseessä oli kuitenkin joku side, jonka DIN-asteikko loppui 12:een. Kysymys kuului, eikö ole jäykemmällä jousella varustettua sidettä, kun tuo ei ehkä riitä. Vastaus oli uskomaton: Joensuussa on kaksi miestä, jotka tarvitsevat sellaisen siteen, etkä sinä ole kumpikaan niistä. Myyjän pitäisi osata ymmärtää, että jos laskija ymmärtää noista siteistä sen verran, että tietää pyytää jäykempää jousta, niin yleensä hänellä on siihen perusteet. Ja vaikkei olisikaan, miksi myyjän täytyy käyttäytyä noin? Kauppoja ei tullut silloinkaan. Kuriositeettina voitaneen mainita, että Joensuusta löytyy melko monta laskijaa, joilla on dinit yli 12. Itselläkin 11, ja olen tämmöinen rimpula. Silti suksi katoaa kaatuessa jalasta aivan huomaamatta. Kuten tietysti rinteessä pitääkin.

Intersportin yläkerrasta löytyy kauhutarinoita aivan jokaiselta, joka siellä on käynyt. Myyjät lähinnä vittuilevat asiakkaille. Se ei ole yksi tai kaksi ihmistä, jotka ovat asettaneet ko. paikan boikottiin.

Erä-Urheilusta olen saanut ihan hyvää palvelua, varsinkin silloin, kun etäisesti tunsin erään myyjän. Vaikkei tämä myyjä alakerrassa enää olekaan myymässä, niin en ole vielä joutunut siellä haukutuksi. Tosin Erä-Urheilun hinnoista voi olla montaa mieltä. Onhan se ihmeellistä, että kun Sportia myy ilman alennuksia ja Erä-Urheilu 20% alennuksella niin hinta on samalle tuotteelle sama.

Pyrin ostamaan kovat tuotteet, kypärät, sukset, sauvat, monot jne, tästä lähtien jostain muualta.

Teknopuolue

Nykyisestä menosta suivaantunut Henri Aalto on päättänyt yrittää laittaa teknopuolueen pystyyn. Puolue ottaa vielä ensimmäisiä askeleitaan, eikä esimerkiksi nimeä ole vielä päätetty. Kiinnostava idea silti. Asetun varovaisesti kannattamaan syntyvää liikettä, tosin annan itselleni oikeuden vetäytyä, jos Suomen versiokin alkaa näyttämään piraattipuolueelta.

Korkeassa puussa on se tilanne, että suomalainen teknopuolue on voimissaan ja vaikuttaa. Mutta oikealla asialla Aalto on, kaikki eivät voi ajatella vain seuraavaa vuosineljännestä.

Spekulointi mahdollisesta kannatuksesta on tietenkin alkanut jo blogeissa. Järjestöllä olisi hyvät mahdollisuudet saada nuorien ääniä ja protestiääniä, mutta taas valtakunnallinen kannatus on mahdoton ajatus. Jos puolueessa ei ole ketään vanhaa poliitikkoa, jolla on valmiina suhteita ja yhteyksiä, on eteneminen alussa kovin verkkaista. Lisäksi pienellä puolueella ei ole jokaiseen vaalipiiriin ehdokasta, jolloin puolueen kokonaisäänimäärä pysyy pienenä. Mutta yhden voisi saadakin läpi.

Yksi ei voi vaikuttaa paljoa, vaikka miten ärisisi ja olisi vihainen, kuten Tony Halme. Mutta onhan se alku. Uutta verta puolustamaan sähköisiä oikeuksiamme, JJ. Kasvi on aika kulunut naama jo niissä piireissä.

Mielenkiintoinen asetelma silti. Pitää seurata tilannetta.

Naama punottaa

Ei, en ole turvoksissa viinan juonnista.

Eilen Kolilla tuli vähän ahnehdittua. Suksi kulki niin mukavasti, että innostuin hieman, enkä ollut varautunut siihen, että rinne muuttuukin pehmeäksi. Suksi painuu rinteeseen, mono ottaa pintaan kiinni, kantti nousee pois rinteestä, ote rinteeseen häviää. Hieman hoippumista, kunnes sukset töksähtävät. Jatkan suuntaan tan (x). Sukset häviävät, tipahdan naamalleni rinteeseen. Valun noin 20 metriä rinnettä alaspäin naama rinteessä. Pahemmin ei sattunut ja laseihinkaan ei tullut naarmuja. Naama vähän oli turtana ja illalla huomasin ihon menneen hieman rikki.

Nyt se punottaa mukavasti.

Jospa jonain päivänä oppisi laskemaan mäkeä, ettei tarvitsisi naamallaan mennä..

Tarkistus elämän realiteeteista ja muuta..

Jotenkin autoilevan ihmisen pysäyttää kolaripaikalle tuleminen. Ensin ihmetellään vilkkuvaloja, sitten odotetaan jännityksellä, mitä siellä on tapahtunut ja sitten lopulta nähdään, yleensä epämiellyttävä, itse tilanne. Tällä kertaa hirvi oli juossut tielle vähän Simpeleestä Lappeenrannan suuntaan. Kuolonuhreja ei vaikuttanut olevan.

Vanhemmiten olen alkanut innostua noista hälytysajoneuvoista. Joskus juniorimpana en ymmärtänyt, kun vanhemmat ihmiset puhuivat kauniista paloautoista tai hälytysajoneuvoista yleensä. Nyt viime vuosina olen huomannut itsessänikin sen, että kun saadaan paljon vilkkuja katolle, niin homma alkaa näyttämään mielenkiintoiselta. Tänään väistelimme tuon kolarin yhteydessä yhtä hälytysajoneuvoa, joka tuli meidän takaa ohjaamaan liikennettä.

Kaupungissa se on vaan niin siistiä, kun isot paloautot puikkelehtivat liikenteessä, ajavat liikenteenjakajien vääriltä puolilta ja kaikkea levotonta. Jo pelkästään se, että isot autot ajavat pillit päällä kaupungissa seitsemääkymppiä saa kylmät väreet kulkemaan selässä.

Olen ehkä outo.

Venäläiset valaisevat tietä

Tutumpiin aiheisiin koodauksesta. 12 tuntia nukuin viime yönä, se riitti ihan kohtuullisesti, väsyttää kyllä yhä, mutta eiköhän huomiseksi tilanne jo normalisoidu.

Käytiin tänään Kolilla. Oli ruuhkaa. Ihmisiä todella paljon. Myös venäläisiä on kovin paljon. Ennen uutta vuotta Kolilla olleet Venäläiset käyttäytyivät, nämä eivät. Jonotus on käsitteenä monelle ilmeisen tuntematon. Rinteessä yksinkertaisimmatkin säännöt unohtuvat ja out-of-control meiningillä mennään niin kauan, kunnes (toivottavasti) kaadutaan tai (toivottavasti ei) törmätään johonkuhun toiseen.

Aivan oma lukunsa on venäläisten parkkeerauskulttuuri. Jos autoja on riveissä rinnakkain, kuten Suomessa normaalisti on, ei venäläiselle se merkitse mitään. Autojen väliin oli parkkeerattu jonoihin, osa parkkeerauksista oli sellaisia, että auto oli vain survastu johonkin väliin. Selkeää poistumisreittiä ei parkkipaikalta ollut, vaan itsekin jouduimme labyrintissä harhailemaan päästäksemme pois. Useita, varmaan kymmeniä autoja oli myöskin jätetty siten, että muiden autojen pois pääsy blokataan kokonaan.

Jos joku kokee minut nyt rasistiksi, niin tervetuloa katsomaan. Huomenna Kolin alaparkki tulee olemaan kaaos, jollei pysäköintiä ole kukaan osoittamassa.

Ihmettelen, kuinka jossain Pietarissa voi kukaan päästä liikkumaan mihinkään, autoja siellä lienee satoja tuhansia. Vai jättävätkö Venäläiset järjen kotiin ja lähtevät Suomeen?