Kategoria: Yleistä

JB selvittää: Konemusiikki ummikoille

Muutama postaus sitten puhuin omasta levyjensoittoharrastuksesta hieman. Se aiheutti paitsi paljon kommentteja, niin myös blogin ulkopuolisia kommentteja siitä, että ei oltu oikein ymmärretty mistä on kyse. Koska Jasmon Blogin kirjoittajana minulla on vastuu tietenkin lukijoiden hyvinvoinnista, niin päätin kirjoittaa lyhyen käsitekartaston: Konemusiikki ummikoille.

Jumputus. Konemusiikki koostuu jumputuksesta ja muista äänistä.

Minimalistisuus. Jos jumputusta on vähän ja muita ääniä ei oikeastaan ollenkaan, sanotaan sitä minimalistiseksi musiikiksi.

Proge. Jos se jumputus on tylsää, sitä sanotaan progreksi.

Polkka. Jos jumputus on nopeaa, sitä sanotaan polkaksi.

Häppäri (Happy Hardcore). Jos jumputus on nopeaa ja siinä on jännän nopealta kuulostavia naisvokaaleja ja pianoita, sitä kutsutaan häppäriksi. (Eroaa Happy Hourista, tosin yhtä kivaa!)

Kiksu. Jos biisi kuulostaa hyvältä, ja tekee mieli tanssia, se on kiksua. Kiksu voi olla juustoista.

Rumpubasso. Jos jumputus ei olekaan tasaista pauketta, sitä sanotaan rumpubassoksi. Rumpubassoa monesti kutsutaan puhekielessä junkaksi, vaikkei se ihan niin menekään.

Nitku. Jos biisi on tylsä, eikä siinä tapahdu mitään, mutta dj on liekeissä, puhutaan nitkusta.

Biittaus (beat matching). Dj yrittää saada levyt soimaan samaa nopeutta siten, että jumputukset menevät päällekkäin. Tällöin kuuntelija ei periaatteessa tiedä milloin edellinen biisi loppuu ja uusi alkaa. Tästä siis käsite taukoamaton jumputus.

Laukka. Kun dj ei saa levyjen jumputusta menemään päällekkäin, vaan toinen biisi menee vähän nopeampaa (”karkaa”), niin sitä kutsutaan laukaksi. Se on myös synnyttänyt erityisen laukkabongareiden yhteisön, jotka tulevat konemusabileisiin spottaamaan biisejä ja juomaan kaljaa nurkassa ja kommentoimaan kavereilleen kuinka TAAS laukkasi.

Miksaus. Mikseriin tulee eri soittimista (levysoittimista, cd-soittimista jne) äänet sisään ja dj päättää mitä lähtee ulos. Voidaan tehdä myös hienoja kikkoja tai käyttää efektejä.

Kikka. Konemusaihmiset ovat sen verran kekseliästä väkeä, että jos dj soittaa vaikka hetken toista biisiä ja sitten väliin hetken toista biisiä, sitä sanotaan kikaksi. Myös muita hulvattomia kikkoja voi tehdä, polkassa erityisen suosittu on backspin.

Efekti. Käytetään erilaisia efektejä biisin elävöittämiseen. Efektejä voi olla esimerkiksi kaiun lisäys. Efekteistä tärkein on flanger, joka on suositeltavaa pitää päällä koko ajan.

Backspin. Kun dj:llä biisit laukkaa luureissa ja hän tajuaa, että vaihto ei tule olemaan sulava, hän satuttaa biisit sinnepäin ja pyöräyttää vinyyliä voimakkaasti taakse, jolloin siitä kuuluva erikoinen ääni hämää kuulijoita ja kun dj tuo seuraavan biisin sopivasti sisään, se kuulostaa ihan hyvältä vaihdolta. Joku väittää sitä ihan kikaksi, varsinkin polkassa.

Breikki. Jos jumputuksessa tulee hetken tauko, sitä kutsutaan breikiksi. On myös sellainen musiikkityyli, kuin breaks, jossa siis on enemmän kuin yksi tauko jumputuksessa.

Biisien spottaus. Tärkeää omien skenepisteiden kerryttämiseen.

Skenepisteet. Ainakin klubitus.orgista löytynee vinkit omien skenepisteiden laskemiseen. Tärkeää on mm. se, että ketä tunnet ja osaatko spotata jotain ihme biisejä labeleineen.

Label. Label eli lafka on siis levy-yhtiö, tai joku sen tapainen. Yleensä profiloituneita johonkin tiettyyn tyylilajiin. Voidaan puhua esimerkiksi Anjuna-kiksusta (Anjunabeats on se lafka).

Juusto. Kiksussa voi olla juustoisia (cheesy) melodioita. Sillä tarkoitetaan ällömakeita hehkutuksia. Kovin jätkä ottaa bileisiin juustohöylän mukaan ja vetää sillä ranteensa auki, jos tulee liian makeaa kiksua.

Jotain tärkeää varmaan jäi mainitsematta tässä muutenkin niin lyhyessä raapaisussa, mutta saavun joensuuhun, joten pakko lopettaa kirjoittaminen. Lisää omat kommenttisi.. yllättäen: kommentteihin!

Laatua DVD-asemassa

Käsittämätöntä kyllä. Minullahan on tämä kannettavat tietokone, HP Compaq (vai mikä se nyt onkaan) nc6320. Ehkä aavistuksen verran työläppärin suuntaan kallellaan oleva ratkaisu. Tällä oli tarkoitus soittaa häämusat (ulkoisen äänikortin kanssa).

No, ongelmiahan pitää tietenkin olla. Olin kuvitellut, että voin helposti soittaa musiikkia myös cd-levyltä, mutta sepä ei olekaan niin yksinkertaista. Nimittäin HP NC6320 DVD-asema pätkii cd-levyjen kanssa. Ääni pätkii ja hyppii. Koko kone menee solmuun. Virheentarkistuskin on ilmeisesti aivan kivillä.

Meikä onkin sitten vähän ihmeissään, että mitäs nyt tehdään. Ilmeisesti seuraavat päivät menee cd-levyjä rippaillessa.

PS. Ilmeisesti ongelma onkin tuossa Kosheenin Resist -levyssä (kopiosuojattu?). Ainakin DJ RX – Codex 4 tuntuu soivan ilman pätkimisiä. Jos muutkin levyt – kuin polkkalevyt – soivat koneessa, niin huh, tästähän selvittiin! Tutkimuksia jatketaan.

Levyjen soiton lyhyt historia

Olen käynyt bileissä 18 ikävuodesta lähtien. Ensin Joensuussa järjestetyissä Kosmos-bileissä (RIP), sitten polkkailtiin Säteissä ja Lahdessa Furyissä Impulseissa. Kaikenlaisia ulkomaanstaroja on nähty, aikoinaan Joensuussa kävi Secret Simba, Helsingissä käytiin katsomassa DJ Tiëstoa ja Lab-4:ää ja sitten Lahdessa tykitettiin Alex Calverin tahtiin (sillä kaverilla kyl pesukone linkosi kivasti..).

Sitten löysin LTY:stä Techmun. Parin vuoden sivusta katsomisen jälkeen aloin ujuttautua toimintaan mukaan. Sen jälkeen tietoni konemusiikista on kasvanut räjähdysmäisesti, mutta olen silti pystynyt pidättäytymään nurkkapöydistä ja biitinvieruksien spottailuista..

Sven Sonite :)Lopulta uskaltauduin Techmun järjestämälle DJ-kurssille, jossa Caro² opetti minulle soittamisen perusidean, biittauksen perusidean ja mikserin perusidean. Siitä on käsittääkseni nyt vähän reilu vuosi. Sen jälkeen kävin kesän keskenäni harjoittelemassa ylioppilastalon kellarissa. Laitteet olivat kyllä aika kammottavat (Numarkin ”jotkut” cd-vispilät ja Stantonin skf-2 mikseri), erityisesti biisin lähettämisessä oleva random-viive ja bendauksen käsittämätön epätarkkuus aiheuttivat harmaita hiuksia.

Kesällä innostuin trancen lisäksi myös teknosta. Tykkään sellaisesta pesukoneteknosta, jossa on jotain tapahtumia, mutta silti tarpeeksi monotonista. Osa Eric Sneon tuotannosta kolahti kympillä. Parhaimpina kesäviikkoina kellarissa kolisi kolmekin kertaa viikossa, kun yritin saada levyjen soitosta tolkkua.

Syksympänä pääsin käsiksi Techmun omiin kamoihin (Denon DN-D4000 & Behringer VMX200) ja vaikka mistään high-end kamoista ei todella vieläkään puhuta, muuttui soitto kamojen myötä paljon helpommaksi. Miikkag antoi lisää opastusta varsinkin mikserin käytöstä, mutta myös soittotekniikasta. Niiden avulla biisi ei välillä laukannutkaan ihan hirveästi. Toisaalta, välillä laukkasi :)

Visiteerasin Miikkan luona säännöllisesti, sain vähän tuntumaa ja neuvoja. Soitettavana musiikkina trance (proge ja kiksu) ja joskus välillä vähän teknoa. Teknon soittaminen mikserillä, jossa oli jopa kolmialueinen EQ ja cd-soittimet, jotka pysyivät edes suunnilleen samassa vauhdissa (kellarin kamoissa pitchit hyppii..), oli hauskaa, vaikka tosimiehen mielestä teknoa ei tietenkään voida cd-levyiltä soittaa.

Soittelin sitten jenkkigaragee (eli enemmän tai vähemmän laukkamusaa..) Techmun sisäisissä (Miikkag synttärit, pikkujoulut) tapahtumissa ja myös Club Olohuoneessa. Samaan aikaan Deca patisti minut teknareiden pariin. Ensimmäisen vinyylivaihdon ihan tuurilla sattuessa vähän sinnepäin olin liekeissä. No, todellisuus kyllä iski naamaan heti seuraavassa hetkessä. Sen jälkeen syksyn ja varsinkin nyt kevään aikana olen käynyt Decan luona soittelemassa vinyylejä, lähinnä vanhaa HH-polkkaa ja junkkaa. Tuollainen rumpubasso on muuten harvinaisen vammasta soittaa kaikkine breikkeineen :) Mutta niin hienoa musiikkia.

Myös tuttuja biisejä olen päässyt koettaa soittaa vinyyliltä, kun Putte hankki Serato Scratchin. Kieltämättä tuollainen Serato on varsin jännä peli.

Jo syksyllä innostuin ihkujunkasta. Se on siis rumpubassoa, jossa on naisvoksut, jossa ei ole kuolemasonareita, joka ei välttämättä ole ihan tajuttoman nopeaa ja jossa on kesäinen halailufiilis [TJEU: Cris Paul & Mia V – All Alone [@ Beatport]. Sitä on tullut muutama biisi osteltuakin. Tällä hetkellä siis musiikki, jota tykkään soittaa, koostuu trancesta, teknosta ja ihkujunkasta.

Ihkujunkkaa pääsinkin soittamaan Techmun järjestämässä Chilligrillissä [video] viime sunnuntaina. Kun CD-vispilöinä olikin tällä kertaa Pioneerin CDJ-800, niin huh huh, miten erilaista soitto olikaan! Uuden käyttöliittymän opetteluun meni hetki, mutta kohtuullisen nopeasti sen sisäisti. Soittimien tarkkuus oli noihin edellisiin kokemuksiin verrattuna aivan järjetön. Se teki soittamisesta aika paljon helpompaa ja toisaalta myös hauskempaa. Illan aikana sain muutaman välistä vedon myös teknon pariin, kun oikein kunnolla änkesi. Kivaa oli.

Katsotaan mitä seuraavaksi.

Intervep 2.0 palvelut

En tajua kaikkia uusia kohuttuja Web 2.0 palveluita. Jotenkin tuollaiset yhtesölliset palvelut, joissa mainitaan vielä web 2.0, pääsevät aivan kritiikittömästi bloggaajien puheisiin ja kirjoituksiin. Uusin juttu on Jaiku.

Olen itsekin välillä seurannut Jaikua, kun eri bloggaajilla on käytössä niitä. Esimerkiksi Kari Haakanan jaikuja olen lukenut. Ja myös muita. Ja mitä on jäänyt käteen? Ei mitään.

Esimerkiksi Kari Haakana raportoi Jaikuun kuin tekisi muistiinpanoja. ”Matilla oli viikset puhuessaan.” Kiinnostavaa? Ei todella. En lue blogeja, joissa on yhden lauseen postauksia, tai postaus koostuu linkkivinkeistä tai yhdestä kuvasta. Luen blogeja, joissa on jäsenneltyä tekstiä jostain minua kiinnostavasta asiasta. Olen kuullut jonkun kehuvankin Jaikua juuri tuon tajunnan virran vuoksi. Mutta ketä kiinnostaa? Katselin tänään Jaikun etusivua, jossa näkyy uusimpia jaikuja ympäri maailman. ”Odotan lentokentällä lähtöä”, ”Päivitän lifeblogia”, ”Lauantaiaamu, onpa mukavaa”. Mikä näistä voisi olla edes etäisesti kiinnostavaa? Miksi kiinnostuisin yhdestäkään noista ilman mitään kontekstia?

Sisältö puuttuu. En innostu Jaikuista. Aivan turhaa. Pysyn blogien lukemisessa, joissa lukijaakin on ajateltu, eikä vain oksennettu jotain jaikuun, kun kaikki muutkin niin tekevät. ”Kävin vessassa.”

Vähän samalla linjoilla on myös Perse-Janne (vissiin virallinen nimitys..), harmittaa, kun hän kerkisi oman postauksensa kirjoittaa ennen minua, kun etsin motivaatiota kirjoitukseen niin kauan.

Eclipse

Varoitus, datailua!

Tilannehan oli nyt tämä, että halusin siirtyä PHPEclipsen käytöstä PHP IDE (nykyisin PDT) käyttöön. Samalla päivittyisi Eclipsekin versiosta 3.1 versioon 3.2.

Ongelmia oli kaksi. Ensinnäkin PDT ei osannut lukea vanhoja tiedostoja oikein. Ääkköset eivät näkyneet. Eclipsen irkkikanavalla neuvottiin menemään Window -> Preferences -> General -> Content Types
ja vaihtamaan PHP-tiedostojen charsetit sopiviksi. Defaulttina ne on UTF-8. Muutettuani ne ISO-8859-1, niin ääkköset palautuivat. Jee!

Seuraava murhe oli Code Assist ja Outlinet. Ne kun eivät meinanneet toimia. Kauan hakkasin päätä seinään, kunnes sattumalta eclipsen news-palvelimelta löytyi lohtu ja linkki apuun. .project tiedostoihin oli jäänyt kummittelemaan PHPEclipsen haamuja, joten homma ei tietenkään pelittänyt. Cakebakerista löytyy ohjeet, kuinka asian voi korjata.

PDT:ssä on sellaisia ominaisuuksia (parempia), joita PHPEclipsessä ei ollut ja lisäksi Eclipse 3.2 tuntuu paljon nopeammalta kuin 3.1.