Kategoria: Yleistä

Kerrostaloasujan niksinurkka

Valitettavan moni minunkin blogin lukija on siinä tilanteessa elämässään, että kerrostalossa on asuttava. Vaikka kerrostalo voi parhaimmillaan olla varsinainen kansojen ja mielipiteiden sulatusuuni, asuminen siellä jännittävyydessään peitota parhaatkin jännityskirjat ja kotiin palatessaan ei ikinä tiedä mikä odottaa, niin voi asumisesta saada yksinkertaisilla vinkeillä vielä enemmän irti!

Hanki harrastus. Kun on ulkona huono ilma ja ulkoilu ei siksi huvita, on aika aloittaa uusi sisäharrastus. Poraaminen on yksi parhaista harrastuksista. Seiniä on vaikka kuinka. Voit aloittaa harrastuksen esimerkiksi kevyellä akkuporakoneella kello 13:00 suoritettavin koeporauksin. Kun olet edistyneempi harrastaja, olet siis päässyt ns. Sammonlahti-tasolle, voit hankkia sähkökäyttöisen iskuporakoneen ja tehdä reikiä esimerkiksi kello 05:30.

Bileet rappukäytävässä. On typerää tuoda ördääviä kavereitaan sisälle kämppään, vaikka rappukäytävässä on lähes yhtä lämmintä. Kaljat mukaan ja rappukäytäväbileet! Kotiin palatessa kaikki on siistiä, eikä oksennuskaan haise (ainakin jos pitää postiluukun visusti kiinni).

Oven läpi. Jos on ollut pitkä ja koste ilta ja kotiin palatessa huomaat, että ei olekaan avaimia – ei hätää. Naapurini näytti kätevän kikan, kuinka pääset silti sisään. Revi postiluukku irti, telo ranteesi teräviin metallikulmiin, hakkaa ovea, huuda ja pimputtele naapureiden ovikelloja. No Sammonlahdessa tämä ei toiminut, vaan kaverin piti sammua käytävään verilammikkoonsa, mutta jossain Oikeiden Ihmisten keskuudessa poliisit olisivat melko varmasti päästäneet lämpimään.

Kokkailu on kivaa. Erityisesti kerrostalossa kokkailun harjoittelu on kivaa. On luonnollista, että joskus palaa pohjaan siten, että savu nousee. Kannattaakin tukea postiluukku auki, jotta savut voivat poistua rauhassa rappukäytävään. Muista myös käyttää paljon mausteita, makumatka maailman ympäri on parasta, mitä kerrostalossa voi ilman porakonetta tehdä. Kaikki naapurisikin saavat nauttia aromeista.

Kyttää. Kerrostalokyttäämistä pidetään aivan suotta jotenkin paheellisena. Se on hauskinta. Aina, jos rappukäytävästä kuuluu ääni, juokse ovisilmään. Kannattaa muistaa sammuttaa sisältä valot ovisilmästä kurkkiessa, sillä muuten sinut voidaan havaita!

Lisätilaa rappukäytävästä. Isot bileet, ihmisiä alkaa väsyttää, mutta tilaa ei riitä. Kuulostaa tutulta. Ei hätää, kerrostalossa voi aina siirtyä rappukäytävään. Portaiden alta löytyy hyviä nukkumapaikkoja. Jos haluaa varmistaa sen, että muistaa minkä oven takana oli juhlimassa, voi myös nukahtaa oven eteen.

Uhkaile rikosilmoituksilla. Kunnon kerrostalohenkeen kuuluu liput ja laput ulko-ovissa, jossa väitetään nähdyn milloin mitäkin ja jos asiaa ei korjata, niin tehdään rikosilmoitus. Pidä erityisesti silmällä lintulautaa, mattotelinettä ja istutuksia etsiessäsi kohdetta rikosilmoitusuhkaukselle.

Hanki koira. Todellisella kerrostaloasukilla on aina koira. Mieluusti jokin melko iso. Päästä se aamuisin rappukäytävään ennen kuin itse saat vaatteet päällesi – koira saa siinä vähän lisää liikuntaa. Koiran paskominen rapunpieliin on ihan hyväksytty tapa, joten miksipä mennä merta edemmäs kalaan. Pelaa koirasi kanssa sisällä pallopelejä, lähinnä noutamista. Muista, että koira nauttii haukkumisesta (miksi ne muuten haukkuisivat?), joten anna vaan haukkua ramakasti.

Muuta säännöllisesti. Samojen naapureiden katselu, haistelu ja kuuntelu alkaa nopeasti pitkästyttämään. Siksi kannattaa muuttaa usein. Kannattaa varata muutama ihminen muuttoon ja varata hissi koko päiväksi. Silloin voit rauhassa ilman kiirettä ruveta aamulla purkailemaan tavaroita ja viedä aina sitä mukaan hissiin, kun uusi asia irtoaa. Sitten, kun hissi on täynnä, niin ajaa sillä alas ja purkailee autoon kamat. Kätevää, eikä stressaa! Lisäksi siinä näkee naapureita, joille voi toivottaa hyvää loppuelämää.

Näyttele. Pitävätkö naapurisi sinua luuserina? Ei hätää. Aseta sänky patterin viereen, noin 5 cm irti patterista. Paukuta päivittäin 3 kertaa 30 minuuttia sängyllä patteriin tahtia vaihdellen. Muista hymyillä rappukäytävässä.

Toivottavasti näillä vinkeillä jokainen saa taas vähän enemmän irti kerrostaloasumisesta. Jos mieleesi tulee lisää hyviä vinkkejä, lisää ihmeessä kommentteihin!

Sekalaista

Ari meni ja voitti Idolsin. Tosimiehenä en voi tunnustaa seuranneeni kisailua, mutta pidin Aria hauskempana kuin Anna ”en siis oo pissis” Abreuta. Finaalilähetyskisakatsomossa taisin olla ainut, joka kannatti Aria. Niin, siis ihan sattumalta keräännyttiin television ääreen Idolsin aikaan. Ari on kunnon sukkahousu-ukko ja toi elävästi mieleen teini-ikäni, jolloin Stratovarius ja Sonata Arctica tosiaan oli kovin juttu. Sonata oli itseasiassa Ilosaarirokissakin joku vuosi tässä, oli varsin hyvä, vaikka soittivatkin keskellä päivää. Mutta ihmeellistä on se, että Suomen Idolsia on vissiin seurattu muuallakin maailmassa. HS: ”Iron Maidenin solisti Bruce Dickinson on jo omistanut Koivuselle biisin Maidenin keikalla Lähi-idässä.”.

Ilosaarirock tulee taas. Bändilista näyttää aika lupaavalta, vaikka omia suosikkeja ei mukana olekaan montaa. Todennäköisesti HIMin ja muiden megastarojen takia Ilosaarirockin liput eivät vanhene sitäkään vähää kuin ennen, joten kannattaa olla hereillä jo ajoissa, ettei jää ilman. Kaikki Jasmon Blogin lukijat ovat tervetulleita tapaamaan Kirjoittajaa Ilosaarirockissa. Löydyn päälavalta katsottuna oikealta sektorilta, noin 75m lavasta, heti uudella Carlsberg-viltillä tähtiasennossa aurinkoa ottavan kaverin välittömästä läheisyydestä. Erityisesti kivat (tellu-)tytyt ovat tervetulleita ;)

Pitkäperjantai ja pääsiäislauantai tuli hiihdeltyä Kolilla. Varustevalinnat menivät kyllä juuri väärin, pehmeellä kelillä olin alpeilla ja kovalla telluilla. Mutta så not, hyvä oli vedellä kumpanakin päivänä. Tietyllä tavalla ei jaksa enää tekniikkajuttuja hirveästi pohtia tai analysoida, vetelee vaan rennosti. Joskin takaraivossa ehkä oli laskuasennon muuttaminen pystymmäksi (selkä suoremmaksi), mutta pitää kai sitä aina jotain. Mutta mukavasti tellu toimi ja uskalti vähän taas nojaillakin. Kivaa oli myös hiihtäminen siksi, että tuntui siltä, kuin kaikki kolinkävijät olisivat olleet juuri nyt pääsiäisenä täällä ja mäessä. Kiva nähdä kaikkia tyyppejä, joita muuten tulee nähtyä todella harvoin. Levottomiksihan ne tarinat menee, mutta ei kai sillä ole enää tässä vaiheessa mitään väliä.

Laiskimmat kaverit tarvitsevat äkäisimmät valmentajat, siksi personal motivatorin tehtävät täksi kesäksi siirtyivät Stilulta Kispelle. Luvassa tiukat ajat ja urheiluvammoja. Ilmeisesti joutuisin kesällä juoksemaan yli 20 kilometriä pysähtymättä. Se on aivan uutta minulle, perinteisen Miesten Kolmosen kävijälle (*).

Tänään on se päivä, kun Techmu täyttää sen 10 vuotta. Etelä-Saimaa teki Techmusta jutunkin. Ei se laskennallisesti taida niin mennä, mutta bileet ainakin ovat tänään. Itä-Suomi aktivoituu ja siirtyy Kouvolan Divaan kuuntelemaan laadukasta tanssimusiikkia sekä house että trance (goa, jne) osastolta. Paikalla tarjoillaan rahaa vastaan myös uuden uuta Techmu-drinkkiä. Kyytijärjestelyitä Lappeenrannasta voi vielä kysyä irkissä (#techmu @ IRCNet). Bileet alkavat kello 22, joten vielä ei ole kiire. Nähdään siellä!

(*) En ole koskaan käynyt miesten kolmosella.

Väliaikatiedoitus

Ei ole nyt ollut oikein energiaa bloggailla. Lyhyesti ja ytimekkäästi:
– Techmu täyttää 10 vuotta sunnuntaina. Soittamassa mm. OlliS ja Orion
– Kolilla on edelleen talvi, välillä tullut vähän uutta luntakin. Tänään oli erittäin kivaa sohjohiihtoo. Pahin käännösten analysointi ja jännitys on jo jäänyt taustalle, lojottelee ja koittaa nauttia.
– Edelleen tämän hetken ykkösbiisi on Yellow Blackboard – Superfly (Andy Moor Mix)
– Huomenna taas hiihtoa.

Sport Conrad

Kaverini tilasi joulukuussa Sport Conradista itselleen telemark-välineet. Kengäksi Scarpan T1, siteeksi Rottefellan Cobra R8 ja sukseksi Dynastar Legend 4800. Näillä hän aloitti opettelemaan telemarkin ihmeitä.

No hyvinhän se onnistui. Ja laskija innostui.

Sitten olikin jo helmikuu ja viimeinen mäkipäivä Kolilla ennen kuin lähdin Sveitsiin. Oli sopiva välimallin keli ja sain lainata kyseistä settiä, kun oli tehnyt jo kauan mieli kokeilla. Ainut ehto oli, että hajoittaa ei saa. Olin kuitenkin siis omalla Garmontin kengälläni. Ja siinäpä ongelma olikin. Olen monesta ääreispaikasta rajoittunut, eritoten jaloista. Käytän laskukenkinä koon 25.5 kenkiä, eli monilla naisilla on isommat kengät. Tämä ei yleensä laskusuoritusta ole pahemmin haitannut, mutta tällä kertaa haittasi. Nimittäin R8:t olivat varustetut pitkillä tangoilla. Kuitenkin ruuvaamalla tangot niin lyhyiksi (virhe!) kuin mahdollista, kenkä asettui siteeseen napakasti.

184 senttiä pitkä Legend tuntui todella hyvältä sukselta. ~19m kääntösäde tarjosi uutta ihanuutta ja suksi oli helppo laskettava. R8 oli omaan G3 Targaani verrattuna todella jämäkkä ja hyökkäävä. Ensimmäinen lasku meni totutellessa, mutta toisella laskulla pääsin jo varsinkin loivemmilla osuuksilla yrittämään kanttaamista tosissaan. Leikkaavampi suksi oli jotenkin helpompi ajaa agressiivisemmin, tai ainakin se tuntui siltä. Kolmannella laskulla sitten ilo loppui.

Pielisen erittäin jyrkässä keskikohdassa vaihtaessani vasemmasta käännöksestä oikeaan käännökseen tunsin vaihdoin aikana vasemman siteen löystyvän ja menettävän tuntumansa. Horjahdin, mutta sain pidettyä tasapainon nojaamalla terveeseen sukseen koko painollani ja aurailemalla hitaasti alas. Luulin, että side oli vain auennut. Näin ei kuitenkaan ollut.

Alhaalla tutkimme vahinkoja. Vasemman siteen vasen tanko oli korkannut kierteiden läpi. Eli ne kierteet, jotka paljaassa kappaleessa (jossa ei ole sitä muovia päällä) ja jotka pitävät setin kasassa, olivat pettäneet ja vastakappale oli pamahtanut koko tangon läpi. Kierteet olivat menneet aivan tasaisiksi eikä niissä ollut enää ollenkaan pitoa. Rikki menivät. Toisestakin suksesta löytyi ongelma. R8 tankoja ei kuulemma saa koskaan kiertää loppuun saakka kiinni, kun niissä on sellainen ominaisuus, etteivät aukea. No, tätä ei kuitenkaan ohjeissa kerrota enkä sitä tuona päivänä tiennyt. Niinpä meillä oli sukset, joista toisen side oli rikki ja toisen side säädetty minun kengälleni. Kaverini ei näillä ihan hirveästi tehnyt.

Siinä vaiheessa mieleen tuli takuu. 5. laskupäivänä ei ole suotavaa kamojen korkkailla ihan miten sattuu. Kiinni ruuvaamista ei voinut tietää, joten takuuseen sekin ja jännittämään. Viestien vaihto Sport Conradin kanssa alkoi. Kaverin englannin kielen taito oli sen verran huono, että minä hoidin sähköpostittelua. Kuitenkin tuollaisista tangoista ja kierteistä puheminen oli ulkomaankielellä aika vaikeaa ja saksaa äidinkielenään puhuvat aspaajat Sport Conradin päässä eivät tienneet mistä puhun. Yritimme selvittää asiaa kuvin ja lisäviestein, mutta parhaimmillaankin he saivat vain osittaisen kuvan tapahtuneesta ja ongelmasta. Sitten he soittivat kaverilleni, joka puhuu ihan ok saksaa, mutta kuulemma ei osaa kirjoittaa (!). Asia jotenkin selvisi ja he pyysivät kaveriani lähettämään tangot heille.

Tänään sieltä soitettiin takaisin. Tangot oli tutkittu ja todettu vialliseksi. Takuun piikkiin lähti uudet tulemaan. Hiihtokaudesta katosi kuukausi, mutta joka tapauksessa takuuseen tulee uudet. Sport Conradilta hyvää palvelua. Todennäköisesti sinne suuntaan tulee jatkossakin siirtymään rahaa, joten tämän asian hoitaminen asiakasta tyydyttävällä tavalla hyödytti pitkällä tähtäimellä pääasiassa Sport Conradia.

Sport Conrad on siis turvallinen nettikauppa. Voin suositella.

Todellisuutta tarkastellessa

Sveitsistä tultua olen koittanut pehmeästi laskeutua todellisuuteen. Kouluseminaarit odottavat, pari tenttiä olisi vielä keväällä ja töitä on tehtävänä reilusti.

Olo on kyllä ollut vähintään outo. Onneksi sitä samaa ovat valitelleet muutkin. En tiedä miten kausilaiset pääsevät takaisin elämänrytmiin. Ehkä sekään ei ole helppoa.

Berliinin välilaskulla alkoi tuntumaan jo oudolta, kun minua ympäröivät ihmiset puhuivat suomea. En tiedä miksi, mutta se tuntui oudolta ja vähän ehkä ahdistavalta. En jutellut kenenkään kanssa. No, lento sitten menikin Air Berlinin lentoemojen huonoa englantia kuunnellessa. He muuten puhuvat todella huonoa englantia. Onneksi tässä kieliasiassa helpottaa sijaintini Lappeenrannan Sammonlahdessa. Kaikkia muita kieliä täällä kuulee, mutta harvoin suomea.

Kelit eivät ole päässeet vielä satuttamaan, on ollut lämmintä ja aurinkoista niin kuin Sveitsissäkin. Stressiäkään en ole vielä ottanut, mutta kohta kai pitäisi. Kadut pölisee ja innokkaimmat (lue: tyhmimmät) rullaluistelijat ovat jo matkoillaan. Moottoripyörien pärinää kuuluu. Keväthän ei vielä voi tulla, Suomessa kuitenkin ollaan, eli kohta tulee taas reality check. Minkäs teet.

Viikonloppuna olin yhtenä päivänä Kolilla vähän hiihtelemässä. Telemarkkailu iltapäiväsohjossa oli kyllä varsin kivaa. Aamun betonihiihto ei taas minulle oikein sopinut. Koli ei tuntunut pieneltä, vaikka päivän laskemisella sai verttiä kasaan vain samaa luokkaa kuin kahdella laskulla Sveitsissä. Kiva oli nähdä taas kolilaisia. Kroppa on sen verran tottunut after skihin, että pakkohan se oli suorittaa – vaikkakin tosi vastahakoinen olin.. Matka-affe!

Nyt on sitten yöt nukuttu ja aurinko paistaa ikkunasta sisään. Läppäriä tässä naputellessa muistuu mieleen terassihetket, jossa lämpimässä auringonpaisteessa ja siideri kädessä mietittiin elämän tarkoitusta. Niitä hetkiä ehkä kaipaa vielä.

Sunnuntaina olisi Techmun 10 – vuotisbileet, jotka kyllä kiinnostaisivat, mutta toisaalta Joensuussa olisi taas jengi kasassa, ehkä hyvä ilmakin. Hiihtelisi ja viettäisi vapaa-aikaa. Ei kovin vastenmieliseltä kuulosta sekään.

Siistiä kyllä, kun aurinko paistaa.

Kiitoksia vielä sveitsikeikan järkkääjille Haqlinen ja Stilu. Kiitokset myös Johtajalle (ja vaimolle, joka päästi miehen reissuun!), Matsolle, Idolille ja muille, jotka olivat mökki/laskuseurana. Olen kuullut huhua, että aivan kaikille tämä ei vielä riittänyt, vaan lentokone suuntaa vielä muutaman viikon päästä takaisin kohti Sveitsiä. Heh heh. Asiaa!