Vauvan saamisen statistiikka

Oletteko koskaan olleet siinä hössötyksessä, kun jotkut tulevat ensimmäisen lapsensa kanssa isoäitien ja -isien luokse? Minä olin joulukuussa. Luulisi, että lapsen saannissa ollaan tyytyväisiä siitä, että lapsi on terve potra tyttö tai poika. Mutta väärässähän sitä on.

Vauvoille on vaikka mitä asteikkoja, joita vertaillaan sitten muiden synnyttäjien kanssa. Minun vauvani oli [jollain] asteikolla arvossa 7. Minunpa oli 8! Jo tässä vaiheessa toiset lapset ovat parempia kuin toiset..

Lisäksi ihmettelin, että onko synnytyksessä joku ottamassa sekuntikellolla erilaisten tapahtumien aikoja. Synnyttäjä ja aviomies muistavat supistuksen välit sekunnin tarkkuudella ja niistä keskustellaan asiantuntevaan sävyyn appivanhempien kanssa. Kilot ovat tärkeitä. Herra paratkoon, kunpa yhteiskunnassa oltaisiin myöhemmälläkin iällä sitä mieltä, että mitä enemmän kiloja, sitä parempi tyyppi. Tai no. Onneksi ei olla. Mutta vauvoille kilot ovat tärkeitä. Vauva ei koskaan paina neljä ja puoli kiloa, vaan 4549g.

Itse seurasin tapahtumaa sivusta ällistyneenä. Kuinka epämiellyttävän tarkkaan kaikki pitikään kuvailla.

Kaunis ilma tänään ja mitenkäs, olikos sulla niitä komplikaatioita?

Computer rage

Olen mm. käytettävyyttä käsittelevässä kandidaatintyössäni puhunut tietokonevihasta (Computer Rage). Kärsin siitä juuri itsekin. Pitää pitää hieman taukoa tuosta Wordistä ja kirjoittaa blogiin, tekee niin mieli käydä siihen fyysisesti käsiksi ja ravistella. Järjetöntä. Tiedän. Mutta järjetön tuo ohjelmakin on. Luulisi ettei voi olla, kun perustuu kerta pelkkään logiikkaan. Onko tuo sitä paljon puhuttua naisten logiikkaa?

Kirjoitan dokumenttia. Minulla on väliotsikot numeroituna. Kaikki toimii hienosti. Paitsi huomaan, että osa otsikoiden numeroinneista on kursivoituja. No ei siinä mitään, yritän muuttaa sitä tyyliä. Ei onnistu. Tyyliä voi muuttaa, mutta se muuttuu takaisin. Tai jotain. Poistan kaikki otsikoihin liittyvät tyylit ja yritän uudelleen. Sama juttu. Osa tulee kursivoituna.

Syy on varmaan minun, koska en osaa lukea Wordin jotain sielunelämää. En haluakaan. Haluan kirjoittaa dokumentin.

Perkele.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Juuri tässä olen koululla kevään viimeistä harkkatyötä väsäämässä. Tuli sopiva tauko työskentelyyn, kun en oikein tiedä miten edetä ja kysyin assarilta neuvoa :) Anyways, maanantaina olisi sitten samasta aiheesta (käyttöliittymät) tentti ja sitten alkaa kesäloma. Tosin kandityö vähän venähti ja sitä pitää viimeistellä, mutta..

Kunnes 15.5. palaan ruotuun ja työn teko alkaa. Lomaa on siis.. hmm. Monta päivää.

Sekalaista

Akismet on tappanut minun blogistani tähän mennessä 64 000 spämmiviestiä. Ilman mitään spam-filtteriä tässä olisi aika nesteessä.

EU jatkaa laajentumistaan. Vaikka usein puhutaan vain siitä, että se maksaa Suomelle, niin mitä luulette koko EU:lle lopulta käyvän? Kun 20 maata ei kykene päätöksentekoon, niin kuinka 25 tai 30 sitten kykenee? Vielä huonommin.

Outo juttu

Juttu on jo muutaman viikon vanha, mutta enpä ole muistanut kertoa. Se on jännää, kuinka tietotekniikka-alaa pidettiin aikoinaan niin kovin mediaseksikkäänä ja samaan aikaan kuitenkin niin nörttinä. Nykyään kuulen hämmästeleviä kommentteja, kun sanon ohjelmoivani työkseni. Ihmiset kysyvät, miksi minä teen sitä. Teen sitä, koska työstä saa korvauksen.

Siksi olikin piristävää kun kevät auringon lämmittämillä rinteillä eräs LTY:n naisopiskelija valitteli, kun ei saa koodata. Toisin kuin kaikki nyt luulevat, niin hän on kyllä ihan perusnäyttävä (ehkä enemmänkin ;) ) nainen. Ja onhan hän sentään hiihtäjä!

Jännä juttu

Tänään sain linkin irkissä prekariaatti.orgin keskustelupalstalle. Jos haluat tässä vaiheessa tutustua tekstiin, niin tutustu nyt.

Itse tutustuin koko säikeeseen ja pitkän aikaa alusta luulin, että kyseessä on vitsi. Mutta ei ollutkaan. Sitten luin tarkemmin, havaitsin varsin mielenkiintoisia mielipiteitä. Yhdessä asiassa olen foorumille kirjoittajien kanssa samaa mieltä. Haluaisin itsekin nähdä Suomessa enemmän kansalaisaktivismia, ettei maailmaa parannettaisi vaan blogeissa. Mutta palataan säikeeseen..

Prekariaatit, tai jotkut sellaiset, ovat jotain tyyppejä – ei minulle aivan selvinnyt – jotka vastustavat yhteiskunnan epätasa-arvoa ja yrittävät pitää heikon puolta. Tai jotain. Tuollaisen käsityksen lukiessani sain. He eivät ole johdettuja vaan organisoituneita. He käyttävät mielellään termiä kapitalisti ja vihaavat solmioneuvotteluita.

Eräs foorumin keskeinen hahmo sanoo:

Emme halua lisää työtä vaan lisää rahaa, asuntoja, yhteisiä tiloja, ilmaisia palveluja.

Kukapa ei haluaisi? Itsekin haluaisin paljon enemmän rahaa, en varsinkaan töitä. Palkkahan on korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Mutta jos töitä ei haluta tehdä, niin millähän nuo ilmaiset palvelut ja yhteiset tilat rahoitetaan? Prekariaattien mielestä kapitalisteilla on kyllä niin paljon, että he maksavat. Prekariaattien ei siis tarvitse tehdä mitään.

En edes jaksa käsitellä pidemmälle tuota foorumia, koska asiat ovat jotenkin niin ilmiselviä. Prekariaatit ovat joukko ihmisiä, joita ei kiinnosta tehdä mitään ja odottavat, että joku tekee sen heidän puolestaan. He sanovat, että ovat niin huonossa asemassa, etteivät voi mitään. Siksi on sallittavaa varastaa kaupasta kalliita tavaroita, vaikka halpoihin olisi varaakin, koska kapitalistillakin on varaa, ja prekariaatti ei ole kapitalistia huonompi. Kaikille sama palkka. Kansalaispalkka. Ja ties mitä.

Anteeksi nyt, mutta mitä vittua?