Kuukausi: tammikuu 2006

Teknopuolue

Nykyisestä menosta suivaantunut Henri Aalto on päättänyt yrittää laittaa teknopuolueen pystyyn. Puolue ottaa vielä ensimmäisiä askeleitaan, eikä esimerkiksi nimeä ole vielä päätetty. Kiinnostava idea silti. Asetun varovaisesti kannattamaan syntyvää liikettä, tosin annan itselleni oikeuden vetäytyä, jos Suomen versiokin alkaa näyttämään piraattipuolueelta.

Korkeassa puussa on se tilanne, että suomalainen teknopuolue on voimissaan ja vaikuttaa. Mutta oikealla asialla Aalto on, kaikki eivät voi ajatella vain seuraavaa vuosineljännestä.

Spekulointi mahdollisesta kannatuksesta on tietenkin alkanut jo blogeissa. Järjestöllä olisi hyvät mahdollisuudet saada nuorien ääniä ja protestiääniä, mutta taas valtakunnallinen kannatus on mahdoton ajatus. Jos puolueessa ei ole ketään vanhaa poliitikkoa, jolla on valmiina suhteita ja yhteyksiä, on eteneminen alussa kovin verkkaista. Lisäksi pienellä puolueella ei ole jokaiseen vaalipiiriin ehdokasta, jolloin puolueen kokonaisäänimäärä pysyy pienenä. Mutta yhden voisi saadakin läpi.

Yksi ei voi vaikuttaa paljoa, vaikka miten ärisisi ja olisi vihainen, kuten Tony Halme. Mutta onhan se alku. Uutta verta puolustamaan sähköisiä oikeuksiamme, JJ. Kasvi on aika kulunut naama jo niissä piireissä.

Mielenkiintoinen asetelma silti. Pitää seurata tilannetta.

Naama punottaa

Ei, en ole turvoksissa viinan juonnista.

Eilen Kolilla tuli vähän ahnehdittua. Suksi kulki niin mukavasti, että innostuin hieman, enkä ollut varautunut siihen, että rinne muuttuukin pehmeäksi. Suksi painuu rinteeseen, mono ottaa pintaan kiinni, kantti nousee pois rinteestä, ote rinteeseen häviää. Hieman hoippumista, kunnes sukset töksähtävät. Jatkan suuntaan tan (x). Sukset häviävät, tipahdan naamalleni rinteeseen. Valun noin 20 metriä rinnettä alaspäin naama rinteessä. Pahemmin ei sattunut ja laseihinkaan ei tullut naarmuja. Naama vähän oli turtana ja illalla huomasin ihon menneen hieman rikki.

Nyt se punottaa mukavasti.

Jospa jonain päivänä oppisi laskemaan mäkeä, ettei tarvitsisi naamallaan mennä..

Tarkistus elämän realiteeteista ja muuta..

Jotenkin autoilevan ihmisen pysäyttää kolaripaikalle tuleminen. Ensin ihmetellään vilkkuvaloja, sitten odotetaan jännityksellä, mitä siellä on tapahtunut ja sitten lopulta nähdään, yleensä epämiellyttävä, itse tilanne. Tällä kertaa hirvi oli juossut tielle vähän Simpeleestä Lappeenrannan suuntaan. Kuolonuhreja ei vaikuttanut olevan.

Vanhemmiten olen alkanut innostua noista hälytysajoneuvoista. Joskus juniorimpana en ymmärtänyt, kun vanhemmat ihmiset puhuivat kauniista paloautoista tai hälytysajoneuvoista yleensä. Nyt viime vuosina olen huomannut itsessänikin sen, että kun saadaan paljon vilkkuja katolle, niin homma alkaa näyttämään mielenkiintoiselta. Tänään väistelimme tuon kolarin yhteydessä yhtä hälytysajoneuvoa, joka tuli meidän takaa ohjaamaan liikennettä.

Kaupungissa se on vaan niin siistiä, kun isot paloautot puikkelehtivat liikenteessä, ajavat liikenteenjakajien vääriltä puolilta ja kaikkea levotonta. Jo pelkästään se, että isot autot ajavat pillit päällä kaupungissa seitsemääkymppiä saa kylmät väreet kulkemaan selässä.

Olen ehkä outo.

Venäläiset valaisevat tietä

Tutumpiin aiheisiin koodauksesta. 12 tuntia nukuin viime yönä, se riitti ihan kohtuullisesti, väsyttää kyllä yhä, mutta eiköhän huomiseksi tilanne jo normalisoidu.

Käytiin tänään Kolilla. Oli ruuhkaa. Ihmisiä todella paljon. Myös venäläisiä on kovin paljon. Ennen uutta vuotta Kolilla olleet Venäläiset käyttäytyivät, nämä eivät. Jonotus on käsitteenä monelle ilmeisen tuntematon. Rinteessä yksinkertaisimmatkin säännöt unohtuvat ja out-of-control meiningillä mennään niin kauan, kunnes (toivottavasti) kaadutaan tai (toivottavasti ei) törmätään johonkuhun toiseen.

Aivan oma lukunsa on venäläisten parkkeerauskulttuuri. Jos autoja on riveissä rinnakkain, kuten Suomessa normaalisti on, ei venäläiselle se merkitse mitään. Autojen väliin oli parkkeerattu jonoihin, osa parkkeerauksista oli sellaisia, että auto oli vain survastu johonkin väliin. Selkeää poistumisreittiä ei parkkipaikalta ollut, vaan itsekin jouduimme labyrintissä harhailemaan päästäksemme pois. Useita, varmaan kymmeniä autoja oli myöskin jätetty siten, että muiden autojen pois pääsy blokataan kokonaan.

Jos joku kokee minut nyt rasistiksi, niin tervetuloa katsomaan. Huomenna Kolin alaparkki tulee olemaan kaaos, jollei pysäköintiä ole kukaan osoittamassa.

Ihmettelen, kuinka jossain Pietarissa voi kukaan päästä liikkumaan mihinkään, autoja siellä lienee satoja tuhansia. Vai jättävätkö Venäläiset järjen kotiin ja lähtevät Suomeen?

Käytettävyys

Käytettävyydestä puhutaan. Niko Nyman (Paremmin tunnettu ehkä osana Slusnik Lunaa) kirjoittaa blogissaan paljon käytettävyydestä ja varsinkin Nokian Symbian-puhelinten käytettävyydestä. Nikolla on paljon hyviä näkemyksiä asioista ja hän osaa osoittaa ongelmakohdat tehokkaasti.

Käyttettävyydessä ja käyttöliittymissä onkin yksi ominaisuus, joka kannattaa huomata. Ongelmia voi osoittaa kuka tahansa. Siihen ei tarvita kuin kokemusta ja kykyä käyttää analyyttisesti jotain laitetta tai ohjelmistoa. Mutta entä ne korjaukset? Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että korjausehdotusta ei anneta. Eikä ole mitenkään epätavallista, että annetussa korjausehdotuksessakin on joku, kirjoittajan aikaisemmin eri yhteydessä kuvaama, käytettävyysongelma.

En halua tässä mollata ketään käytettävyydestä kirjoittavaa, teenhän sitä itsekin, mutta haluan muistuttaa kaikille, kuinka vaikeaa hyvän käytettävyyden suunnittelu oikeasti on. Käytettävyyssuunnittelu ja -toteutus usein kilpailee samasta ajasta ominaisuuksien luomisen kanssa ja markkinavalttina käytettävyys tai easy to use on jo puhkikulutettu tuotteilla, jotka olivat kaikkea muuta.

Olen silti samaa mieltä Nikon kanssa Symbian käyttöjärjestelmästä:

I’m slowly getting brainwashed to the nerdy possibilities of N90, although I still think it (and Series 60 OS itself) is an early adopter thing not suitable for people who just want a phone. Or just want to take pictures. Or just do anything else, without the hassle of operating a matchbox-sized computer disguised as a handset.