Yhä useammat pelaavat ammatikseen, voiko sillä tienata?

Pelaaminen ammatiksi?

Pelaaminen ammatiksi?

Ammattimainen pelaaminen nähdään usein negatiivisessa valossa, harvemmin vanhemmat haluavat lapsensa uppoutuvan videopelien maailmaan omassa huoneessaan, pelaten tuntikausia putkeen, jättäen sosiaaliset kontaktit minimiin. Tämän tyyppistä alan kasvua ei kovin moni osannut aavistaa edes muutama vuosi sitten, mutta tällä hetkellä suosituimmista peleistä voidaan saada kymmeniä miljoonia turnausvoittoina, eli rikastumaankin pääsee, kunhan on tarpeeksi lahjakas. Turnaukset ovat kuitenkin vain yksi tapa tienata pelaamisella, sillä yhä useammat pelaajat saavat myös mukavasti rahaa kasaan kuvaamalla pelaamistaan livenä, tai nauhoittaen, jolloin yleisöllä on mahdollisuus ihailla ammattilaisen jälkeä. Näistä videoista voidaan saada mainosrahaa hyvinkin, riippuen siitä kuinka paljon katsojia saadaan kasaan. Uutisissa nähdään jatkuvasti artikkeleja pelaajista, jotka ovat onnistuneet saada miljoonia vuodessa, mutta on kuitenkin muistettava myös se, etteivät kaikki pelaajat menesty läheskään niin hyvin. Yrittämisessä ei tule koskaan laskea alan parhaimpien tienaavia henkilöitä yhteen ja olettaa näiden saamaa palkkapussia, sillä usein miljoonat jäävät kaukaiseksi haaveeksi, vaikka laskettaisiin koko peliuran aikaiset tuotot.

Ratkaisevaksi tekijäksi nousee myös se, mitä peliä pelaaja pelaa. Tietyt pelit nousevat suosioon kerta toisensa jälkeen, kun taas toisten pelaaminen ei tule koskaan tuomaan edes maailmanmestarille kummoisia voittoja. Pelaajan on pysyttävä kärryillä siinä, mitkä pelit ovat suosittuja ja mistä peleistä on mahdollisuus voittaa, esimerkiksi juuri turnausten muodossa. Turnauksissa tulee myös huomioida omat seikkansa, on olemassa turnauksia joihin kuka tahansa saa osallistua, mutta suurimpaan osaan pääsee ainoastaan erityisellä kutsulla. Kun peliura on päässyt siihen pisteeseen, että kutsuja alkaa satelemaan, ollaan jo hyvin pitkällä. Tässä kuitenkin mukaan astuvat usein managerit ja tiimiläiset, joiden kanssa voitot tulee tietenkin jakaa. Ammattimainen pelaaminen ei siis missään nimessä ole helppo nakki, vaan vaatii jatkuvaa vaivannäköä ja hyvää suunnittelua, jos halutaan edes mahdollisuus meheviin voittoihin.

Intohimon seuraamisella on aina hintansa

Ammattipelaaja ammattina

Ammattipelaaja ammattina

Vaikka ammattimainen pelaaminen onkin usean mielestä varsin epävakaa ammatti, ei se eroa kovinkaan paljon esimerkiksi ammattiurheilijoiden uravalinnasta, tai muuntyyppisten pelaajien urista. Esimerkiksi shakin pelaaminen on ollut jo satoja vuosia ammatti, jossa parhaiten pärjäävät voivat tienata hyvin paljon kahisevaa. Alan huipulle on kuitenkin turha edes haaveilla, ellei peliin ole jo aikaisessa vaiheessa lahjoja. Useimmat ammattilaisista ovat harjoitelleet säännöllisesti hyvin nuoresta asti ja jatkuva henkisten, sekä fyysisten, taitojen kehittäminen on luonut edellytykset menestymiselle. Pelaajia vie eteenpäin intohimo lajia kohtaan ja kovalla työllä onkin mahdollista saavuttaa paljon. Rahantulo on silti epävarmaa ja osittain erityisesti shakissa, kyseessä on myös luonnonlahjakkuuksien hyödyntäminen. Vaikka shakki olisi kuinka lähellä sydäntä, jos looginen päättelykyky ei pelaa, eikä kantti kestä psykologisesti raastavia kilpailutilanteita, on ehkä järkevämpää jättää intohimo harrastukseksi.

Pelaamisen monet mahdollisuudet

Shakin pelaaminen

Shakin pelaaminen

Vaikka esimerkiksi videopelien pelaaminen ja shakin harjoittelu, tulisi aloittaa nuorella iällä, jotta parhaat edellytykset menestymiseen olisi tarjolla, on myös olemassa muita pelejä, joista voidaan tienata mukavasti, ilman että niihin on uhrattu koko elämää. Uhkapelaaminen ja vedonlyönti netissä erilaisilla nettikasinoilla on parhaimpia esimerkkejä. Tietenkin osa peleistä on täysin sattumanvaraisia, eikä minkäänlainen harjoittelu tai looginen päättelykyky voi antaa voittoa takaavaa strategiaa. Jos kuitenkin uhkapelaamiseen tutustutaan hiukan enemmän, voidaan huomata muutama tapa, jolla voidaan tienata oikeasti talouteen vaikuttavia summia kuukausittain ja nimenomaan omien taitojen avulla.

Pokerin pelaamisella voittoihin?

Pokerin pelaamisella voittoihin?

Pokeri

Pokeri on yksi niistä uhkapeleistä, joissa vaikuttaa sekä sattuma, että taito. Kun kyseessä on turnaukset, joissa pelataan muita pelaajia vastaan, on lähes kaikki kiinni vaan pelaajasta itsestään ja tämän kyvyistä arvioida muita pelaajia, hallita omia tunteitaan ja ajoittaa toimintansa oikein. Pokeri on myös siitä mainio pelivalinta, että säännöt on helppo opetella ja kokemusta karttuu pelatessa, jolloin myös ihmistuntemus kehittyy jatkuvasti, tehden pelaajasta entistä paremman. Varsinkin suomalaisten keskuudesta löytyy useita pokerin korttihaita , jotka pärjäävät vieläkin maailman parhaimpia pelaajia vastaan ja saavat huimia voittoja vuosittaisista turnauksista. Lisäksi harrastuksen aloittaminen on edullista, eikä siihen tarvitse upottaa lukemattomia vuosia ja alkupääomaa, esimerkiksi tarvikkeisiin. Netistä löytyy runsaasti sivustoja, kuten Reelbonanza.com, missä on esillä parhaimpia pokeriturnauksia tarjoavat kasinot, eli jopa kilpailemaan päästään omalta kotisohvalta. Onnen, jäätävän itsehillinnän ja tunteiden kurissapidon avulla voidaan kohota pokerimaailman tähdeksi lyhyessäkin ajassa, kunhan intohimoa löytyy ja taitavalle pelaajalle riittää vaikkapa muutaman euron alkupanos, mikä päästään muuttamaan tuhansiksi euroiksi.

Vedonlyönti

Vedonlyönti on toinen uhkapelaamisen laji, jossa onnettaren lisäksi vaikuttaa taito. Jotta vedonlyönti onnistuisi, tulee pelejä seurata tiuhaan tahtiin, tuntea joukkueet, niiden pelaajat, vahvuudet ja heikkoudet, kunkin pelin sijainti ja säätiedot, sekä lukemattomat muut muuttujat, jotka vaikuttavat ottelun lopputulokseen. Vedonlyönnin opettelu voi ehkä olla hiukan haastavampaa, kuin esimerkiksi pokerin, mutta vedonlyönnissä hyvänä puolena on runsaammat mahdollisuudet. Jos ei heti lähdetä hakemaan suuria voittoja, vaan tyydytään vaikka panoksen tuplaamiseen, voidaan helpoilla vedoilla tienata nämä rahat vain hetken perehtymisellä. Varsinkin suurimmat vedonlyöntisivustot ja sportsbookit netissä ovat pullollaan tuhansia eri vedonlyönnin kohteita ja satoja eri tapoja lyödä vetoa. Esimerkiksi suomalaisiin peleihin erikoistunut uhkapelaaja voi tienata hyvin makoisasti, koska kaikilla sivustoilla ei keskitytä tarpeeksi hyvin suomalaisten omiin lohkoihin, jolloin tarjolla on niin sanottuja ylikertoimia. Tämä tarkoittaa sitä, että sivusto ei tajua tietyn lopputuloksen todennäköisyyttä oikein ja tarjoaa pelaajalle erityisen hyvän mahdollisuuden tienata kahisevaa, vain muutaman napin painalluksella. Ja netin ansiosta taaskaan ei tarvitse panostaa alkuun kauhean paljoa, vaan muutamilla euroilla voidaan nauttia taas isommista voitoista.

Miksi valita epävakaa ura?

Pelaamista ei kuitenkaan voida pitää mitenkään vakaimpana ammattina, oli tilanne mikä tahansa ja taidot kuinka hyvät tahansa. Loppupeleissä riskejä on huomattavasti, mutta kuten useiden unelma-ammattien kanssa, ne kuuluvat kuvaan. Lopputuloksena voi olla suurten voittojen haaliminen, omana herrana oleminen, jatkuva matkustelu eksoottisiin kohteisiin ja sellainen elämäntyyli, mitä ei perinteisellä palkkatyöllä tulla koskaan tienaamaan.

Mielipidepolarisaatio

Minua on jo hetken aikaa mietityttänyt se, että voisiko jotain pähkähullua saada menemään päätöksenteossa läpi, vastustamalla sitä aivan urpoilla argumenteilla.

Eli otetaan case raitiovaunu Tampereella. Siitä käytiin pari vuotta keskustelua ja ainakaan omaan silmään ei ollut aivan selvää, että pitääkö se nyt olla vai eikö se pidä olla. Asiassa on paljon puolia ja toisin päättämälläkin olisi varmasti pärjätty. Mutta se ei ole pointti.

Minun mielipiteeni epävarmuudesta raitiovaunun kannattajaksi vaihtui kokolailla niinä hetkinä, kun alkoi tulla julkisuuteen politiikassa vastustajien mielipiteitä. Kuurot jää alle, audimiesten autot naarmuuntuu, keskusta kuolee, työttömät muuttaa lähialuielta ajamaan ratikalla jne.

Aivan järjettömiä juttuja. Nyt jos olisin julkisesti edes puoliksi myöntänyt ajattelevani kriittisesti raitiovaunusta, olisi ihmiset mielessään verranneet minua lähinnä Kiemunkiin tai johonkin muuhun änkyrään. Joten en voinut. Siksi aloin kannattaa raitiovaunun rakentamista, vaikka mielestäni päätös ei ollut mitenkään ilmiselvä.

Miettikääpä, missä muualla maailmassa tällaista tapahtuu?

Voiko Suomessa esittää mitään kritiikkiä maahanmuuttoa kohtaan tänä päivänä? Ei, koska persut ja muut natsiliikkeet ovat vammauttaneet keskustelun. Jos mietit, pitäisikö jotain asiaa kiristää, muut keskustelijat tulkitsevat sinut persuksi, liimaavat hakaristin otsaan, eivätkä enää koskaan kuuntele mitä sanot.

Tämä tuskin on suunnitelmallista, mutta leimallista nykyiseen mediailmapiiriin ja somekohkaamiseen. Jos joku saisi masinoitua kaikki natsit kannattamaan kovaan ääneen Niinistöä, niin voisikin käydä niin, että vaalivauvasta huolimatta esimerkiksi Haavisto saattaisikin antaa kovan vastuksen.

Ehkä.

Mutta jännä ajatus.

Pelailua netticasinolla

Ja taas mennään. Netticasinoilla on kummallinen vetovoima. Pelit houkuttelevat varsin ansiokkaasti, kun pitäisi tehdä ihan jotain muuta ja muutenkin. Ihme vekottimia. Laitoin hieman tutkien tuota kummallako sitä oikeasti kannattaisi pelata, noilla markettien kolikkoautomaateilla vai tietokoneen tai mobiililaitteen netticasinoilla. Moni asia puhuu näiden nettikassujen puolesta, yllättävän moni.

Veikkausen rahojen jakamismalli on mielenkiintoinen. Tällä hetkellä Veikkauksen peleistä menee iso siivu kaikenlaiseen tukemiseen (mm. meripelastukseen) ja sillä perustellaan monopoli. Jostain syystä vapaampi markkina, jossa vaikka kerättäisiin pelijärjestäjiltä lisenssimaksua (meripelastukselle :) ) ei käy ollenkaan. Koska Veikkaushan suojelee pelaajia? Vai mitenkähän se olikaan. Edelleen, sanon että hieno systeemi ja niin poispäin, mutta jos asiaa oikein ajattelee pelaajan kannalta, niin onko se oikeasti pelaajien tehtävä tukea jotain taidenäyttelyä pelaamalla jotain kolikkopeliä marketin aulassa?

Kyllähän ne rahat pitäisi ottaa ihan jostain muualta kuin pelaajien selkänahasta. Lähinnä käy hieman sääliksi niitä hieman vanhempia henkilöitä joita näkee joka päivä laittamassa niitä euroja toisensa perään sinne yksikätisen rosvon syöveriin. Ja nimenomaan rosvon, jos näitä aparaatteja vertaa näihin nettikasinoiden peleihin. No, välttämättä näillä vanhemmilla henkilöillä ei ole mahdollisuutta pelata pelejä tietokoneilla tai varsinkaan mobiililaitteilla. Ja osakseen tuo pelailu on varmasti kiva tapa tavata tuttuja peliautomaattien äärellä.

Palautusprosentti. Hieno sana, joka paljastaa isosti totuuden kummalla sitä oikein kannattaisi pelata. Useat kotimaisen monopolimme kiinteät kolikkopelit omaavat alle 95% palautusprosentin, jotkut jopa alle 90%. Loton palautusprosenttia en kehtaa edes mainita, ottakaapa selvää.

Palautusprosenttihan on se, jonka pelaaja voi teoriassa saada takaisin pelistä pitkässä juoksussa. Okei, eihän tämä kaikkien kohdalta mene näin, jotkut voivat voittaa isosti, jotkut vähän vähemmän, mutta sitten on näitä hieman enemmän ja todella paljon häviäjiä. Ja kun palautusprosentti on pienempi kuin nettikasinoilla, niin näissä peleissä se häviäjien määrä on isompi ilman sen kummempaa matematiikkaa. Nettikasinoiden peleissä palautusprosentit hipovat siellä 97-99 prosentin hujakoilla, jotkut pelit tarjoavat jopa yli 100% palautusprosentteja. Ja nettikasioilla näitä eri pelejä on satoja, joidenkin peliportaalien katon alle on ängetty jopa yli 1000 peliä.

No mutta Veikkauksen netticasino, eikös se ole ihan kiva juttu? No kyllä tietenkin, mutta siitäkin on kyllä sanottavaa. Ensinnäkin pelit pyörivät Playtechin ehkä jo hieman retrolla pelimoottorilla, useimmat huippukassut kuten vaikkapa 21 Casino, käyttää NetEntin ja Microgamingin ja yli kymmenen muun pelintuottajan huippulaadukkaita pelejä. No mutta toiset tykkää Ferrarista, toiset McLarenista, ei siinä mitään. Molemmilla pääsee maaliin jos oikein hyvä päivä sattuu.

Entä ne paljon puhutut ensitallettajan bonukset tai netticasinon ilmaista pelirahaa –tarjoukset. Ei meillä Veikkauksella, mutta muualla kylläkin. Mikäköhän tässäkin on takana? Halutaan suojella pelaajia mutta tarjotaan kuitenkin palveluita. Kyllähän tämä on se ainoa oikea ratkaisu vai mitä? Vähän sama juttu kuin tämän toisen monopolimme, alkoholin kanssa? Yli 4,8% – 5,5% juomat ovat maitokaupassa vaarallisia, mutta Alkossa ei? No, tämä lienee sitten toisen avautumisen asia.

No mutta, ehkä sitä on parempaakin tekemistä kuin pohtia näitä asioita? Täytyykin käydä kokeilemassa osuisiko se miljoonapotti tällä kertaa kohdalle, hieman pienempikin toki riittäisi. Toki voisi kokeilla pelata pelejä vaikka ihan ilmaiseksi, leikkirahalla pelien pelaaminen on aika mukavaa hupia.

V#tun puhelinmyyjät

Minule soitettiin jostain soittelufirmasta taas kerran ja myytiin lehteä. Aku Ankkaa. Olen tilannut joskus Aku Ankkaa, Roope-Setää ja Extraakin.

Olen nyt 33v. 30-kriisissä lopetin akun tilaamisen ja ilmoitin kaikille soittelijoille, että ei, en enää halua lukea Aku Ankkaa, mulla tuli 30v kriisi. Olen hokenut sitä nyt kuukausittain 3 vuotta ja vieläkään se ei ole mennyt jakeluun. Puhelinluukutuksella toimiva lehtimyynti on todella turhauttavaa kaikessa tehottomuudessaan.

Puhelinluukutushan toimii suunnilleen niin että kustantaja jakaa eri puhelinmyyntifirmoille listat ihmisistä joille tyrkytetään jotain tiettyä tuotetta. Parhaat firmat sitten saavat paremmat listat kuin huonommat ja sankariteoilla näissä ryhmissä liikutaan ylös-alas firmojen välillä. Niiltä soittofirmoilta ei lähtökohtaisesti ole mitään palautekytköstä kustantajille, eli kun sanot että en ole kiinnostunut enää tästä aiheesta, niin ensi viikolla eri firmasta soitetaan ja tarjotaan samaa. Kuinka tehokasta!

Kustantajalle on ihan sama mitä soopaa se laittaa puhelinmyyntifirmat soittamaan läpi, koska vain kaupoista maksetaan provikka. Kiukun saa kokea asiakas.

Minulla on henkilökohtaisia kokemuksia myös Hesarista. He aina soittivat minulle digi-lehden kauppaamiseksi ja sitten yhden kerran kun tilaus loppui, he eivät enää soittaneetkaan. Nettisivuilta sai palvelua ostaa täyteen hintaan (ostaako joku noita oikeasti täyteen hintaan?). En ostanut. Vaimolle onneksi joku soitti ja vaimo otti sitten halvennuksella Hesarin digipaketin.

Tää on jotenkin niin kovin tuskallista. Miksi kustantajat haluavat maksaa välikäsille provikat, kun voisivat nykyaikaisella verkkopalvelulla hoitaa homman itse? Tai yrittävät hoitaa nytkin itse, mutta ahneuksissaan listahinnoilla, niin eihän niitä kukaan osta. Ja listahintoja ei voi pudottaa, koska sitten puhelinmyyntitarjoukset eivät olisi enää houkuttelevia ellei niitäkin pudottaisi.

En tajua mitä hyötyä kustantajalle on siitä, että he ensin maksavat jollekin välikädelle minun tilauksestani provikan, myyvät lehteä alennuksella minulle ja sen jälkeen vielä pakottavat minut soittamaan heidän aspaan, jossa jonkun aikaa kulutetaan siihen, että perun tilaukseni. Kaikki vaan sen vuoksi, että jos vahingossa unohtaisinkin perua tilaukseni ja maksaisin täyttä hintaa vaikka pari vuotta. Tai tehdään irtisanomisesta niin vaikeaa että siksi jatkaisin sikahintaista tilausta. Tätä harrastaa mm. Suomen Kuvalehti.

Vaihtoehtona olisi jostain digipalvelusta vaan myydä suoraan lehteä halvemmalla ilman irtisanomiskikkailuilta. Eikö kuulostaisi aika simppeliltä?

PS. tiedän, että voisin liittyä puhelinmyynnin estolistoille, mutta miten minä sitten seuraisin alan kehittymistä?

Kolme helppoa askelta ehdokkaan valintaan

Kuntavaalit

On taas aika kuntavaalien! Jasmon blogi tuntee vastuunsa ja täytyy tietysti heti olla neuvomassa, kuinka pitää toimia.

Kuntavaalikoneita on ainakin kaksi merkittävää. Hesarin todella huono vaalikone ja Ylen pikkuisen parempi vaalikone. Yhteistä niissä molemmissa on, että niissä kysytään melko paljon kysymyksiä, joista osa myös melko vaikeita.

Olen sitä mieltä, että useimmiten äänestäjät käyttävät vaalikoneita väärin. Sen sijaan, että panostettaisiin oman maailmankuvan näyttämiseen vaalikoneelle, suhtaudutaan siihen kuin tietokilpailuun.

Esimerkki: Pitäisikö valitusoikeutta rajoittaa kaavoittamisen osalta? -Hmm, ei mitään hajua, mutta ei varmaan mikään rajoitus ole hyvästä, sanotaan siis että todennäköisesti ei.

Vaalikoneen hienokaan tekniikka taustalla ei auta, jos vaalikonetta täyttäessä ehdokkaat tai äänestäjät ovat hölmöjä. Siksipä Jasmon blogi antaa nyt lyhyen listan, jolla vaalikonetta käytetään oikein.

  1. Vastaa vain kysymyksiin, joista todella olet kiinnostunut tai joista todella tiedät. Jos joudut miettimään, että kuinkahan on, niin ohita suosiolla.
  2. Jos et ymmärrä kysymystä, ohita suosiolla.
  3. Ei haittaa vaikka vastaisit vain neljään kysymykseen neljästäkymmenestä. Saat silti paremman tuloksen, kuin jos vastaat neljään ja arvaat jotain kahteenkymmeneen.

Noin. Mitä vähempiin kysymyksiin vastaat, sitä enemmän mielipiteesi niissä kohdissa korostuu.

Nyt saat listan ehdokkaista, jotka ovat sinun kanssasi niistä asioista samaa mieltä, joista tiedät jotain. Lue seuraavaksi potentiaalisimpien vastaukset läpi, myös siltä osalta kun puhutaan asioista, joihin päätit olla vastaamatta. Kenties opit jotain.

Kuinka sitten valitset ehdokkaan? Muista, että kuntavaalissa valitaan edustajia, jotka edustaa meitä lähtökohtaisesti puolueen viitekehyksessä. Mitä tiedät puolueesta, johon ehdokas kuuluu? Tiedätkö juuri mitään? Onko puolueista vaalikonetta?

Lähtökohtaisesti sinun tulee valita puolue ja sieltä jokin järkevä ehdokas. Ei toisinpäin. On turha äänestää ehdokasta, joka ilmoittaa kannattavansa torinaluspysäköintiä ja planeettojenvälistä matkailua, kun tiedät että siellä edustajistossa ei ole yhtäkään samoin ajattelevaa.

Näin valitset ehdokkaan

  1. Tee vaalikone, tutki tuloksista top 3 puolueet
  2. Tutustu puolueisiin ja ehdokkaiden vastauksiin
  3. Valitse se puolue joka jotenkin edes etäisesti kuulostaa järkevältä
  4. Valitse sitten top 10 ehdokkaista se oma sopiva, joka kuuluu tuohon järkevään puolueeseen.

Noin.

Auton varaosat ja rauhoittunut mieli

Internetissä vastaani tuli AutonvaraosatPro.fi. No mitäpäs siitä, kysytään innokkaiden lukijoiden – jos niitä yhä on – toimesta?

No tähän liittyy videoita, kuten tämä niiden esittelyvideo:

No tämäkään ei vielä ole kovin jännittävää. Mutta katsokaapa muita videoita, joita Google ehdottelee. Jollain tavoin tulee mielenrauha katsoessa korjaamista, kun a) tila on valoisa b) työkalut ovat oikeat ja c) joku ainakin näyttelee osaavaa korjaajaa.

Nimittäin tuli mieleeni se, kun omaan Fordiini yritin vaihtaa etuvaloa, kun paloi lamppu. Ei ole mitään  hulluja hifivaloja meillä, joten toki mietin, että tämä on sellainen jokamiehen homma.

No, ohjekirjaa kun alkoi selaamaan, niin ilmeni että etupuskuri pitä vetää irti ja lampun kotelo irrottaa ja sen jälkeen saa lampun vaihdettua. Tunnin jumuamisen jälkeen tämä onnistui ja takaisin paikalleen se meni 20 minuutissa. Jonka jälkeen sai vaan todeta, että lamppu oli kiinnitetty paikalleen niin löyhästi, että puskuria paukuttaessa kiinni, se tipahti kannoiltaan ja näytti aivan päin .. honkia.

En purkanut uudelleen.

Niin siksi on seesteistä katsella autojen korjaamista ihan rauhassa, kotisohvalla.

Milloin kannattaa lotota?

Longplay ja hidas journalismi on kuulemma trendikästä. Entäs Jasmon blogin longplay ja hidas bloggaus..? Kerran vuodessa on valittu tahti..

**

Lotto ja Eurojackpot ja muut pottipelit ovat luonteeltaan mielenkiintoisia. Minusta on mielenkiintoinen ajatus pelata lottoa, jossa elämä tosiaan voi muuttua. Mihin suuntaan, se on ainakin toistaiseksi minulle arvoitus.

Hold’em buumin aikaan juttelin ihmisille Loton pelaamisesta. Lotossa tai lottopeleissä ei ole sellaista hehkua, kuin kenties muissa uhkapeleissä. Se on vähän vanhanaikaista ja laskennallisesti se on tappavan tylsä. Kukaan ei voi yrittää perustella pääsevänsä voitolle jollain aikavälillä – jotain mitä aikoinaan holdemin pelaajat laskivat innoissaan.

Yleensä pääosa tappioista oli syytä unohtaa.

Aikuisella iällä minulle tuli yksi läpipelauskriisi. Tai ei se mikään kriisi ollut, vaan ajatus siitä, että mitä seuraavaksi.

Ajatelkaapa. Jokin aika sitten olette kakanneet vaippaan ja suuri saavutuksenne oli päivä, kun aamulla heräsitte ilman vaippaa kuivina. Se oli varmasti hieno hetki, ainakin vanhemmille. Seuraavaksi kouluun, opit lukemaan ja laskemaan. Ehkä ala-asteella ensimmäinen ihastuminen ja sen pakoilu koulun diskossa, ylä-asteella ensimmäiset kokeilut alkoholilla tai ehkä jopa pussailua.

Lukio, tai mikä tahansa toinen aste, itsenäistymistä hiljalleen ja täysikäisyys! Voi sitä juhlaa, täysikäinen joka pääsee baariin! Ja baarissa voi vokotella pimuja ja ottaa Asterixia. Rahaa ei ollut paljon, mutta ei sitä mihinkään mennytkään. Paitsi baariin ja asterixeihin. Ei ollut huolta huomisesta, eikä eilisestä. Mutta odotukset oli kovat. Tietysti 20v ikää piti odottaa, että sai Finlandia Vodkaa Alkosta. Kohta alkoi koulukin eri paikkakunnalla ja sotajoukot kutsui myös luokseen.

Itsenäistyminen, aikuistuminen ja hetki ilman, että olet vastuussa kestään muusta kuin itsestäsi. Mutta olet kuitenkin vastuussa. Periaatteessa aika paljon aikaa käytettävissä ja melko vähän rahaa. Opiskelija.

Kohta työläinen opiskelujen ohessa. Välillä vähän töitä, siitä sai vähän rahaa, sitten oli aika paljon aikaa ja pikkuisen vähemmän vähän rahaa.

Vakityöt, kenties valmistuminen (joillain se tulee jo tässä kohtaa), rakkaus ja koti. Oma koti, iso laina. Velkavankeus ajaa päivätöihin. Oravanpyörä. Lapsia, autoja ja koiria. Omaa aikaa vähän, rahaa periaatteessa vähän enemmän, mutta kaikki menee. Sanotaanko, että liikevaihto aivan toista luokaa kuin opiskelijana mutta 30 päivän välein kassa tyhjä.

Lapsi kasvaa, itse harrastelet. Inkrementaaleja. Elämä edistyy sieltä täältä hiljalleen, jos on edistyäkseen. Joskus vaihtuu auto, toisinaan työpaikka. Mutta elämäntilanne ei enää vaihdu.

Olen keskimääräinen perheenisä, jolla on vaimo, lapsi, kaksi koiraa, rivitalonpätkä, farmariauto. Ja tulevaisuus näyttää samalta. Peli on pelattu läpi.

Tämä kuulostaa masentavalta, mutta ei ole tarkoitettu niin. Haluan vaan vähän korostaa tärkeitä kohtia. Mikä enää voisi mullistaa elämää siten, kuin muuttaminen opiskelukaupunkiin kotoa? Tai mikä mullistaisi elämää, kuten muuttaminen töiden perässä kaupunkiin ja rakastua?

Ja nimenomaa hyvällä tavalla. En ole kiinnostunut spekuloimaan ikäviä muutoksia elämässä, vaikka nekin ovat tietysti aina mahdollisia.

Yhtenä päivänä lauteilla istuessani ajattelin näitä ajatuksia ensimmäistä kertaa ja se vavahdutti. Ihan kuin olisin suuremmankin viisauden keksinyt. Mitä sitten pitäisi tehdä seuraavaksi?

Työ, koti ja perhe sitoo ihmisen tiettyyn muottiin. Jos näistä kaikista haluaa pitää kiinni, ei päähäni ole tullut muuta leveluppia, kuin lottovoitto.

No nyt kun alkaa miettimään lottovoiton todennäköisyyttä, joka on verrattain pieni, niin ajatusmaailma pyörähtääkin kenties eri asentoon, kuin pelkkään todennäköisyyslaskentaan. Yhdelle henkilölle voiton sattuminen on erittäin epätodennäköistä, mutta toisaalta joku sen useimmiten voittaa.

Joten kannattaako lotota? En lottoa säännöllisesti, joka on tuon ajatusmallin jälkeen järjetöntä. Koska juurihan ajattelin, että lotto olisi pakollinen osa seuraavaa leveliä. Mutta toisaalta, jos tällainen levelup on haaveissa, niin voiko siinä muuten onnistua kuin lottoamalla? Vaan veikkaamalla voit voittaa, vai miten se meni.

Tän takia mun mielestä lottoon ei päde perinteinen todennäköisyysajattelu, vaan se on enemmänkin tällainen unelmajahti, joka pysyy hengissä kun välillä lottoilee.

Mutta todennäköisyyslaskenta taisi lukiossa olla ainut matematiikan kurssi josta arvosana oli 8. Muiden kurssien arvosanaa en kehtaa tässä mainita ;)

JB arvioi: Radio

Tässä blogissa on ajanmittaan arvosteltu ja testattu kaikenlaista. Nyt blogi herää talviunesta kommentoidakseen radion nykytilaa.

Kauan siitä tuli puhuttua, kuinka soittolistaradiot eivät puhuttele mua ja kuinka tyhjäpäinen jaarittelu ei radiossa vetoa minuun. Silti olosuhteiden pakosta esimerkiksi autoillessa tuli radiota kuunneltua. Kaikkia kanavia paitsi ei YLE1 tai Radio Nova.

Kulutin sisältöjä kyllä, mutta en ollut tyytyväinen.

Sitten tapahtui lyömättömät YleX:ssä. Äijät laitettu radioon ilman, että he tietävät miten radiossa pitää käyttäytyä tai miten laitteet toimivat. Freestyle on joo näppärää, mutta eniten minua viehätti se, kuinka radiossa oltiin. Aivan sikinsokin. Muistan alkuajoilta jonkun kilpailun, jossa annettiin lippua jonnekin bileisiin. Solonen vain tokaisi yhtäkkiä, että ei hän nyt jaksa tässä mitään kisaa järjestää, se saa tän lipun, joka tänne ekana soittaa.

Myös muut ketterät ideat kuten yhdessä räppääminen soittajien kanssa yms olivat erittäin viihdyttävää kamaa. Musiikkikin menetteli. Nyttemmin Lyömättömät ovat kenties vähän kotiutuneet radioon ja nämä kulmat ovat hioutuneet. He ehkä itse ajattelevat, että ovat tulleet paremmaksi radion tekijäksi (varmasti ovatkin), mutta mun mielestä mielenkiinto on vähän alentunut. Ennen ei yhtään tiennyt mitä tapahtuu seuraavaksi.

Oon ollu aina vähän fanipoika. En tiedä onko noloa fanittaa suomalaista DJ:tä, varsinkin silloin kun mr. Orion ei vielä ollut kukaan. Siinä vaan kävi niin, että herra oli soittamassa kaikissa niissä bileissä missä kävin ja aina sai mulle hyvän fiiliksen päälle. Olin liekeissä, kun Orion sai oman iltaohjelmansa radiosta, silloin taisi olla nimeltään tiistain tanssi-ilta. Koska tottakai, täähän on parasta. Ja tavallaan onkin ja ei ole. En tiedä miksi en koskaan jaksanut säännöllisesti kuunnella Orkideankaan lähetyksiä. Kenties sen vuoksi, koska näissä ohjelmissa musiikki on pääosassa. Vaikka musiikki sinänsä kolahtaakin allekirjoittaneelle, niin radiossa haluan näköjään muita asioita kuin pelkkää musaa.

Vähän sama vika Matin ysärishowssa. Se oli aluksi kivaa, mutta sittemmin muuttunut vähän puuduttavaksi. Autoillessa kyllä mielellään kuuntelee, mutta ondemandina en juuri koskaan.

Mutta sitten Matti ja Orion lykkäsi hynttyyt yhteen Disko2000-ohjelman parissa. Aluksi olin skeptinen yhteistyöstä. Ja alkuun lähdettiin ehkä vähän hitaasti. Tekonaurumiehet veti käsikirjoitustaan viikosta toiseen, biisit oli hyviä, mutta vaara puuttui.

Se on viimeaikoina muuttunut. Juska on rentoutunut ja kofeiinin yliannostuksessaan jauhaa uskomattomia läppiä ja välillä lipsahtaa. Meinasin teloa itseni, kun salilla kuuntelin toverusten sekoilua radiosta ja yhteen kohtaan Juska vaan huutaa Matille, että äitis on niin läski, että [jotain]. Repesin, Matti repesi ja Juskakin pikkuhiljaa tajusi et tää tuli aika puskista. Hyvää settiä. Kofeiininarkkailu on saanut ohjelmasta erittäin hyvän. Sitä tuleekin kuunneltua ondemandina lähes joka viikko.

Olen oikeastaan lopettanut musaradioiden, Looppien, NRJ:n yms. kuuntelun. Kuuntelin kerran Yle Puhe -radiota, jossa Peltsi jututti tunnin kaikessa rauhassa Kakia ja Perttua (tai jotain sellaisia nimiä, BB-naamoja). Olin myyty. En olisi ikinä voinut uskoa, että ko. jampoilla olisi mitään kiinnostavaa sanottavaa. Mutta olihan niillä, kun ei tarvinnut heittää pelkkiä punchlinejä biisien välissä, vaan oli aikaa jaaritella. Tykkäsin.

Suomipopin aamun löysin, kun reilu vuosi sitten menin Värikkään toimarin kanssa johonkin asiakaskeikalle ja radiosta oli suomipop päällä. Jaajo puhui juuri niin mauttomia asiattomuuksia (jotain siitä, kuinka hän haluaisi vetää jotain salkkarinäyttelijää ”pakaraan”), että olin heti myyty. Eihän tällaista saa radiossa sanoa. Ja mikä radio-ohjelma se edes on, että kolme henkilöä kertoo lähinnä omasta elämästään keksittyjä kaskuja ja kääntää kaikki kaksimielisyydeksi. Aivan käsittämätön konsepti. Toimii kuin puukko mummoon.

Mutta Suomipopin musiikki. Sitähän tulee aika paljon. Arttu Wiskari siellä pumppaa kahvimaitoa ja muita kuolemattomia hittejä. Niitä en pysty kuuntelemaan. Olenkin korjannut asian heidän podcast-softallaan (Supla), josta voi kuunnella joka aamu edellisen aamun parhaat palat (~1,5h) ilman musiikkia tai uutisia. Kun ei ne siellä studiossa kuitenkaan juttele mitään ajankohtaista, niin sama mennä näin. Säilyy mielenterveyskin, kun ei tarvitse kahvimaitoja kuunnella.

Niinpä onkin käynyt siten, että minun autossa live-radion kuuntelu on nykyisin joko Yle Puhe tai sitten Radio Classic (suosittelen kokeilemaan, välillä tulee kovaa timanttia). Jos ajomatka on pidempi, tai en ole autossa, niin ondemandina Disko2000 ja Aamulypsy. Jos aikaa jää vielä yli, niin sitten DJ Orion ja jos vielä sittenkin pitää samalla viikolla jotain kuunnella, niin Parasta ennen. Yle Areena kyllä rokkaa tän homman.

Koska musiikkia voin kuunnella Spotifystä, niin radiolta ja ”toimittajilta” kaipaan lähinnä hyvää viihdettä. Ja erilaisuutta.

Hyvä Aamulypsy! Hyvä Juska ja Matti!

 

Media rikki, politiikka rikki, Suomi rikki?

Everything is borken

Tätä meininkiä on kyllä ollut melkoista seurata viime aikoina. Meininki on lähtenyt ihan lapasesta nimenomaa tämän uuden hallituksen virkaanastumisen jälkeen.

Enää kukaan ei ilmeisesti hae konsesusta, vaan punchlinejä someen tai loukkaantumisvoivotteluja. Stubb taisi sanoakin, että konsensuksen aika on ohi. Ehkä hän ei tarkoittanut ihan tätä.

Kirjaanpa muutamia havaintojani:

Onko opposition käytös aina ollut samanlaista kuin nyt on ollut? Että vaikka itse on oltu tekemässä päätöksiä, joita nyt on jatkettu tai pantu liikkeelle, niin nyt kaikki asiat haukutaan? Erityisesti Vihreiden Ville Niinistö on muuttunut järkipoliitikosta huutavaksi räksyttäjäksi, jonka myötä ainakin minun silmissäni hänen arvostuksensa on merkittävästi laskenut. Aikaisemminhan Ville oli älymystösektorissa.

Oppositiossa Vasemmistoliitto valitti asioista heti uuden hallituksen tullessa valtaan, vaikkei itse ollut edes puhunut niistä aiemmalla kaudella, jolloin oli itse (kyvyttömässä) hallituksessa. Todellisia vaihtoehtoja ei kuitenkaan esitetä, ainakaan tarkempia vaihtoehtoja kuin että ”me elvyttäisimme”.

Valitusten sisältö opposition suunnalta on ollut ihan typerää. Tarkoitan sitä, että vaikka monissa opposition jutuissa on varmasti järkeäkin, niin ne esitetään siihen tapaan, että mitään rakentavaa niistä ei saa.

Viimeisin älynväläys tietysti AKT:n lakkoilu ja uhittelu, että Demarit saisi tuntea olevansa voimansa tunnossa.

Miksi tämä homma on näin lapsellista? Ei se ollut näin lapsellista vielä 10 vuotta sitten, vai muistanko vain väärin?

Yksi median tekemä hieno viritys oli tämä, kun Sipilä totesi, että aina löytyy dosentteja vastustamaan, ihan sama mitä tekisi. Tästä kielikuvasta sitten alettiin vääntämään ja alettiin haastattelemaan dosentteja, että mitäs nyt ootte tästä mieltä. Media aisti, että nyt tässä on vastakkainasettelu, nyt uutisoidaan tästä!

Tämä on minusta merkillepantavaa. En yritä puolustella Sipilää, hänen kokemattomuutensa on tässä puolen vuoden aikana taitanut vähän näkyä. Sipilällä oli ideoita ja toimeenpanoideoita, mutta ei ehkä käsitystä siitä, miten tämä härveli toimii tai nimenomaa ei toimi.

Mutta takaisin vastakkainasetteluun. Enää ei ole tärkeää se, että mitä henkilö tarkoitti, vaan se, että voidaanko sanoista vääntää joku tulkinta, josta joku voi loukkantua. Ehkä Sipilänkään lausahdus ei ollut oikeasti dosenteille suunnattu, vaan siihen, että tässä maassa uudistuksia on yritetty nyt jonkin aikaa tehdä ja ihan jokaista joku taho, oli professori tai ei, vastustaa. Vastustettiinpa rikesakkojen korotustakin eriarvoittavana asiana.

Ja kaikki varmaan ymmärsivät tämän. Mutta dosenttijahdilla saatiin kai klikkauksia. Tämä on niin vähä-älyistä hommaa, että en keksi mitä pitäisi tehdä. Kun ei niitä uutisia voi varmaan jättää lukemattakaan.

Ainut joka tässä koko kentässä on loistanut edukseen kuin majakka, on Vihreiden Osmo Soininvaara. Hän kirjoittaa säännöllisesti Suomen Kuvalehteen pohdiskelevia kolumneja, joissa harvoin lausutaan absoluuttisia totuuksia. Kaipaisin politiikkaan ja mediaan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ainoastaan hae itselleen voittoa, vaan oikeasti yrittävät parantaa maailmaa. Kokoomuksen ja Keskustan SOTE-kiistasta hienosti selvisi, että vaikka uuttakin verta ko. puolueissa on, niin vanhat jarrut haluaa edelleen pelata valtapelejä, ihan sama mitkä ovat panokset.

Ja samaa hommaa tekee nyt sitten AY-liikkeet, EK ja ties mitkä edunvalvojat, jotka kaikki ovat ilmoittaneet tietysti heti suureen ääneen, että mistään eduista ei luovuta ja siten tekevät heti läpsystä neuvottelut mahdottomiksi. Siitä sitten työelämää uudistamaan. Mutta kuitenkin on muistettava vastustaa hallituksen ajamia pakkolakeja, koska ne on tosi ikäviä. Vaikkei itsekään saada mitään aikaan.

Tämä on hämmentävää. Nyt tarvittaisiin oikeasti valtiomiehen liikkeitä, nyt pitäisi varmaankin Saulin astua kuolevaisten joukkoon ja alkaa luovimaan hommia siten, että eri osapuolet pystyisivät tekemään jotain muutakin kuin keräämään pisteitä. Presidentin sekaantuminen asioihin saattaisi olla niin poikkeuksellista, että se oikeasti auttaisi.

Tai sitten ei. Ehkä AKT-menisi lakkoon, varmuuden vuoksi vaikka.

Stubbin aivopierun jälkeen somessa ja jossain uutisessakin puhuttiin faktojen tarkistamisesta. Suomessa on faktabaari mutta sillä ei valitettavasti ole tarpeeksi resursseja. Faktoja kun pitäisi tarkistaa paitsi poliitikoiden puheista, niin myös lehdistöstä. On hämmentävää, että media ei haasta poliitikkoja juurikaan, vaan lähinnä painaa sen, mitä he sanovat, ja jos tarkentavaan kysymykseen ei vastata, niin sen ei anneta häiritä.

Miksei mikään lehti uutisoinut, että ”Jos Stubb olisi nainen, hänet olisi pakotettu jo eroamaan”. Tai jotain vastaavaa. Miksi mikään lukemani kunnollinen lehti ei selkeästi ja suorasanaisesti tuominnut Stubbin tekoa? Tai sana ”tuomita” on huono, koska yhdessä lehdessä tuomitaan tätänykyä ainakin 50 eri asiaa jokaisessa painoksessa. Yleensä tyhjänpäiväisiä Anttilan verkkokauppatuomitsemisia. Tässä tapauksessa olisin halunnut, että pääkirjoitukset olisivat täyttyneet selkeistä kannanotoista, eikä hymistelystä.

Mediassa ei uskalleta olla mitään mieltä, koska ajatellaan, että se ei ole median tehtävä, median pitää olla tasapuolinen ja -painoinen. Sen vuoksi rokotusuutisessa pitää tasapuolisuuden nimissä sitten aina haastatella jotain hullua, joka vastustaa rokottamista. Onneksi on alettu ymmärtää, että näin ei voi maailma maata. Korjausliikettä ei kuitenkaan ole vielä keksitty.

Toisaalta median on vaikea olla mitään mieltä, kun kukaan Oikeasti Merkittävä hahmo ei tunnu olevan mitään mieltä. Jossain lehdessä perättiinkin isojen yritysten edustajilta mielipiteitä julkiseen keskusteluun. Ne kun loistavat poissaolollaan, julkisessa keskustelussa yleensä suurinta ääntä pitävät ne, jotka tekevät sen toisten rahoilla ja lisäksi haluaisivat toisilta lisää rahaa ja jakaa sitä itsensä haluamiin paikkoihin.

Timo Soinille pitää antaa rispektiä tässä showssa. Hän on moneen kertaan hallituksen poukkoiluissa sanonut, että Perussuomalaisilla on oma kantansa, mutta että he neuvottelevat. Aivan. Syynä tietysti on perussuomalaisten tietty heikkous tällä hetkellä, mutta siitä huolimatta se olisi sellainen tapa toimia, mitä ehkä useammalta taholta toivoisi. Että ollaan valmiita neuvottelemaan ja jopa (oho) luopumaan joistain omista tavoitteista, jos ymmärretään, että se on kannattavaa kaikille. Ja että saadaan niitä itselle kaikkein tärkeimpiä asioita eteenpäin.

Erityisesti AY-firmat ja EK pelaa nyt sellaista vanhan maailman peliä, jota nykytyöläiset (ainakaan nuoremmat) eivät tunne lainkaan omakseen. Arjessa työntekijä ja työnantaja ovat samalla puolella, pelaavat samaan maaliin ja on vaikea ymmärtää miksi liittotasolla asioista tulee niin vaikeita. Okei, työnantajia (kuten myös työntekijöitä) on monenlaisia ja yleistäminen on vaarallista, mutta olen sitä mieltä, että harva nuorempi yrittäjä / omistajakaan ajattelee, että hän voi kyykyttää työntekijöitä, vaan pitää työntekijöitä nimenomaa tärkeänä voimavarana.

*****

Aikamoista ajatusten virtaa tämä nyt oli, mutta jos jotain saisi pyytää joululahjaksi, niin se olisi maltillinen ja älykäs keskustelu eri tahojen kesken niistä asioista joista heidän pitää sopia, jotta Suomi 2020 on muutakin kuin kehitysmaa. Tämä koskee niin poliitikkoja, mediaa kuin työelämän liittojakin.

Mutta pelkään, että paketissa on pelkkiä risuja.

10 parasta itsensä kehittämiskirjaa, etkä joudu lukemaan niistä yhtäkään

Olen välillä lukenut itsensä kehittämiseen liittyviä kirjoja kirjoja.  Ne ovat minusta veikeitä. Sellaisen kirjoittaminen ei ole vaikeaa. Tämän postauksen lukemalla, saat selville kaiken näistä kirjoista, eikä sinun tarvitse lukea niitä. Koska tämän postauksen lukeminen on niin tehokasta verrattuna esimerkiksi 10 parhaan kirjan lukemiseen, säästät aikaa jopa 98%!

Kaikki kehityskirjat alkaa samalla tavoin. Ne kertovat, kuinka tulevat aivan kohta mullistamaan elämäsi. Ja kuinka helppoa se on. Yleensä tässä vaiheessa otetaan anekdootin omaisesti muutaman menestyjän kommentit, kuinka juuri tämä kirja on auttanut.

Lupaukset jatkuvat. Kohta päästään itse asiaan. Kohta paljastetaan kuinka tämä koko homma toimii. Noin. Ja sitten hehkutetaan vielä monta sataa sivua erilaisia esimerkkejä.

En tiedä onko mistään kirjoitettu niin paljon hömppää kuin law of attraction -ilmiöstä. Kymmeniä kirjoja, satoja ja satoja sivuja. Ja homman pihvi on se, että kun oikein konkreettisesti kuvittelet saavasi tai saavuttavasi jotain, saavutat sen.

Itse on kuunnellut Audiblesta yhden äänikirjan tähän law of attractioniin (siitä puhutaan myös nimellä the secret ..), jossa ideana oli se, että joku äijjä kanavoi jostain valoalukselta jonkun tyypin juttuja ja toinen kirjoitti sen kirjaan.. Eli tätä settiä on aivan laidasta toiseen.

Itse ajatukseen (en valoaluksiin) uskon – tavallaan. Scott Adams (Dilbertin piirtäjä) esitti ajatuksen minulle ensimmäistä kertaa jossain kirjassaan (ei siis sarjakuvakirjassa), kun olin teini. Hänellä oli tapana haluta asioita. Hän kirjoitti kerran päivässä kymmenen kertaa saman lauseen johonkin paperille: minä haluan xMahdollisimman konkreettisesti.

Pidin asiata ufona ja jonain mystisenä salaisuutena. En kuitenkaan teininä asiasta enempää ottanut selvää. Yliopistoaikaan tuli vastaan leffa The Secret ja sitten Audiblesta tuli joku noista hömppäkirjoista vastaan. Kaikissa täysin sama ydin. Kun jotain oikein kovasti kuvittelet, niin se saattaa onnistua.

Kuulostaa hömpältä ja onkin sitä. Mutta siinä on myös catch. Uskon siihen, että ihminen vaikuttaa paljon enemmän omaan elämäänsä kuin ehkä kuvittelee. En usko universumin värähtelyyn kanssani. Uskon kuitenkin siihen, että alitajuisesti tai huomaamattaan ihmiset estää monien asioiden konkretisoitumisen.

Jos kuitenkin oppii muuttamaan ajatteluaan ja harjoittaa tietynlaista ajattelumallia, uskon että omaa alitajuntaista toimintaa saa muutettua. Suosittelen jotain tuollaista law of attraction kirjaa kyllä kaikille, mutta varoituksena sanottakoon, että hömppäähän siinä on sitten aika hitokseen ympärillä.

Olen lukenut, kuunnellut ja ollut erilaisissa koulutuksissa, joissa näitä omaa ajattelua kehittäviä harjoituksia on tehty. Tuntuu siltä, että kaikki niissä läpikäytävät eri asiat ja uudet ”löydökset” ja hypekirjat pyörivät saman asioiden ympärillä.

Et voi muuttaa muita, jollet muuta itseäsi. Voit hallita tunteitasi. Kohtaa toiset ihmiset ihmisinä.

Minusta nuo ovat hyviä neuvoja. Ympärille kyllä on kirjoitettu paljon höpölöpöä, mutta sisuksista löytyy suunnilleen nuo asiat.

Lopuksi kaikissa huippukirjoissa kerrotaan siitä, mitä huippujuttuja ihmiset on saavuttaneet lukemalla tätä lööperiä. Niin tässäkin.

Tämä law of attraction tuli minulla taas pinnalle, kun silloinen työkaverini kertoi hänen kaveristaan, joka oli ollut jonkin aikaa työttömänä työnhakijana. Sitten tämä kaverin kaverini (tää on todella uskottavaa..) oli lukenut jonkun LOA-kirjan ja löytänyt hieman henkistä rauhaa sen avulla. Muutaman viikon päästä joku tuttu soitti hänelle, että tulisitko meille töihin, voit aloittaa heti. Sattumaako? Todennäköisesti.

Leadership and Self Deception kirjan kun aikoinani luin, niin siinä oli kyllä erittäin hyviä pointteja ihan normaaliin kanssakäymiseen. Ja työelämään. Silloin pitkäksi menossa oleva projekti saatiinkin takaisin aikatauluunsa, koska osasin kääntää omaa ajatteluani eri asentoon, enkä estänyt toisia onnistumasta. Ihan hieno kokemus.

Elikä onhan nuo kirjat osaltaan hömppää, mutta monessa on kuitenkin ihan järkevä ydin. Joskus se on peitetty paremmin joskus se on helpommin esissä. Audible ja automatkat, ne on tarkoitettu äänikirjojen kuunteluun. Ja miksei välillä kuuntelisi jotain tällaistakin hömppää?