Uutta televisiossa, ammattilaiset viihdyttää

Olen katsonut Tähdet tähdet -ohjelmaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Ensimmäinen jakso meni ohi, eikä kiinnostanutkaan, mutta toinen jakso tuli nähtyä kuin vahingossa.

Siis mitä, lauluohjelma jossa ammattilaiset laulaa? Tätä ei ole kuultu sitten Tangomarkkinoiden.

Minusta on merkillepantavaa, kuinka ammattilainen Sillanpää on. Imagoon ei Vain Elämässä tai Tähdet Tähdet -ohjelmassa ole tullut yhtäkään pientä säröä. Lisäksi hän pystyy heittäytymään uusiin juttuihin tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa.

Ja myös muut on osoittaneet aika kovaa ammattitaitoa Tähdet Tähdet -ohjelmassa. Paljon hyviä esityksiä.

Mutta joku vähä-älyinen päätti tehdä siitä kilpailun. Että katsojat nyt äänestää omaa suosikkiaan ja saadaan rahaa äänestyksestä. Ilmeisesti jotkut ovat äänestäneet, mutta noille kilpailijoille voitolla tai tappiolla ei oikeastaan mitään väliä ole, niin en tajua miksi tässä pitää olla joku “kilpailu”.

Ehkä se on vaan formaatin kehittäjän yksioikoisuutta, ettei pysty käsittämään, että kaikkien lauluohjelmien ei tarvitse olla kilpailuja. Ehkä suomalaisen version tekijät miettivät kovasti, olisiko Vain Elämäässäkin pitänyt olla puhelinäänestys..

Aika keski-ikäisten ohjelmahan tuo Tähdet Tähdet on, mutta keski-ikäisiähän tässä jo ollaan. Ohjelma olisi kuitenkin ollut paljon kiinnostavampi, jos mm. Stig ja Mr. Rautiainen olisi laulaneet Reggaeta ja muita erikoisuuksia.

Ehkä sellainen olisi ollut liian radikaalia, Tartu Dikkiin on myös kilpailu, vaikka ketään ei kiinnosta kuka voittaa.

Suomi säästää

Olen jo jonkin aikaa miettinyt näitä säästöohjelmia. Ilmeisesti aina näin maaliskuussa tulee sellainen olo, ettei kestä enää.

Kun Suomi säästää, säästöt kohdistuvat aina valtion peruskäsitteen peruspilareihin. Poliisiin, armeijaan ja terveydenhuoltoon (ja pelastuslaitokseen). Näitä kaikkiahan me jumpataan.

Poliisissa säästetään. Yhdistettiin liikkuva poliisi paikallispoliisiin ja kuviteltiin sillä saavamme säästöjä. Viimeisimmät tiedot poliisihallinnon suunnasta ovat lähinnä päinvastaisia, kulut kasvavat. Koko muutoksessa ei ollut ainakaan median välittämän tiedon mukaan muuta syytä kuin säästöt ja niitä ei saavuteta. Onnistunut uudistus siis.

Entä pelastustoimen puolella? Hätäkeskukset on siirretty suurempiin yksiköihin, näin saadaan säästöjä. Samalla päivitettiin hieman järjestelmiä ja hätäkeskuspäivystäjiltä otettiin harkintavaltaa pois. Enää päivystäjä ei pysty helposti vaikuttamaan siihe, ketä kahden auton kolariin lähetetään. Vaikka soittaja sanoo, että kaikki hyvin, tarvittaisiin vakuutuksia varten poliisia, niin ei. Kone päättää ketä lähtee, tarvittiin siellä ambulansseja ja paloautoja tai ei. Kai se jotenkin on mahdollista, vaan ei helposti.

Tässäkin säästössä todennäköisesti kokonaiskulut lähinnä kasvavat. Palomiehet, sairaanhoito ja poliisi ajavat yhä enemmän keikkoja. Syyt ovat minun tietämyksen ulkopuolella, kun en pelastustoiminnasta mitään tiedä. Ainoastaan sen, että ne keikat jotka ennen ohjeistettiin ensiapuun vaikka taksilla, ajetaan nyt kiireellisyysmerkinnällä ambulanssilla. Palomies ei myöskään voi paikalle ensimmäisenä saapuessaan ja tilanteen todetessa perua ambulanssia, koska.. niin, en tiedä miksi. Vaikka paikalla ei olisi mitään, niin sääntöjen mukaan ei voi silti perua.

Tampereellaki pörrää lääkärihelikopteri. En tarkkaan ottaen tiedä, miten tähän tilanteeseen on jouduttu, mutta aiemmin heikosti toiminut järjestelmä saatiin toimimaan vielä heikommin (rahassa mitattuna). Taas säästettiin. Ollaan päädytty siihen, että on järkevintä Tampereella sijoittaa ensihoitolääkäri Pirkkalaan, josta hän lentää helikopterilla keskustaan. Tällainen maalainen kun pysähtyy hetkeksi miettimään, niin.. niin. Länsi-Savossa meiningistä puhutaan älyllisenä epärehellisyytenä.

Entä terveydenhuolto. Siellä on “säästetty” jo vaikka kuinka paljon ja nyt esitetään että pidennettäisiin työpäivää/viikkoa/jotain 15 minuutilla. Samalla sairaspoissaolojen kulut ovat yli miljardin luokkaa. Eri paikoista kuultuja tarinoita kun ynnäilee, niin minimaaliset resurssit ja järjetön säästäminen aiheuttaa tietyn välinpitämättömyyden ja ihmiset ovat huvikseen saikulla. Jos olet esimiehesi kanssa eri mieltä, seuraavaksi uhkaat olevasi 2 viikkoa sairaslomalla. Sairaslomaahan saa jokainen, jolla on laisinkaan järkeä päässä. En kuitenkaan väitä etteikö saikuttamista harrastettaisi myös muualla kuin sairaanhoidossa. Pointtini on, että kun “perusduunarit” potkitaan säästöjen takia pihalle ja sairaanhoitajat huomaavat petaavansa petejä ja pesevänsä lakanoita työaikana, niin aika nopeasti kyllä itsekin menettäisi kaiken kiinnostuksen siihen, miten ko. pulju pyörii.

Niin kävisi varmaan myös yksityisellä sektorilla, mutta siellä sentään joku seuraa kokonaiskuluja, ei vain omaa laatikkoaan.

Yhteistä näissä valtion säästöohjelmissa on se, että katsotaan jotain tiettyä karsinaa, vaikkapa hätäkeskuksen kuluja ja niitä ruvetaan alentamaan. Kokonaiskuvaa ei kukaan katso. Mitä jää jäljelle, kun nyt Tampereelle pelastuslaitos laajentaa omaa tilannehuonettaan, koska ei saa enää niitä palveluita hätäkeskuksesta kuin ennen. Tietojärjestelmät, muutto, organisaatiouudistukset.. Olisi kiva nähdä missä vaiheessa säästöjä alkaa syntymään ja missä muodossa. Ja nimenomaa kokonaisuutena Suomelle, ei jollekin yksittäiselle laatikolle budjetissa.

Minulla on eräs kaveri joka on harrastanut hommailua puolustusvoimissa (ja ties missä) ja poliisissa. Joskus häneltä kysyin, että kuinka kauan siihen menee, että laitostuu niin paljon, ettei koko aikaa vituta. Sanoi, että jonkun aikaa, mutta kyllä siihen tottuu.

Cry on camera, get a new school

Auttamisen vaikeus

Cry on camera, get a new schoolMinulla on taas kerran hieman vaikeaa. Televisiossa Unicef moralisoi huonossa kunnossa olevalla afrikkalaislapsella. Hänellä ei ole kuulemma tulevaisuutta, jos minä en anna rahaa Unicefille.

Samaa mieltä on tietysti Greenpeace, Nenäpäivä ja ties mikä. Ruikuttajia riittää. Minulla on kuitenkin ongelma.

Lukemani ja kuulemani mukaan en ole mitenkään varma, että pitkäaikaiset ongelmat esimerkiksi Afrikassa ratkeavat sillä, että viemme sinne rahaa tai jotain tavaraa. Tänään Helsingin Sanomissa oli juttua katastrofipaikoilla pyörineestä lääkäristä, joka on omin silmin nähnyt kaikenlaista hölmöilyä.

Ongelmani on se, etten usko että lahjoitettuja rahoja käytetään tehokkaasti ja että ne menee oikeaan kohteeseen. Hyviä kysymyksiä on esitetty esimerkiksi Haitista, johon lahjoitettiin miljardeja euroja, mutta paikallisten tarinoiden mukaan jälleenrakentamista ei juurikaan ole aloitettu. Tai sellainen kuva ainakin internetistä välittyy, sen täytyy olla oikea.

Unicef yritti kyllä valaa uskoa minuun, kun keskustelin asiasta twitterissä. Heidän sivuiltaan löytyy kaikenlaisia auditointeja rahan käytöstä. Joka taas herättää kysymyksiä. Feissareille ja auditoijille pitää kuitenkin maksaa palkkaa. Mikä on oheiskulujen aste ja millä rahalla tehdään hyvää?

Joku voi nyt tietysti todeta, että miten ihmisten hyvinvointia voidaan mitata rahassa? Vaikka kriisialueilla 50% rahasta menisikin vääriin käsiin, tarkoittaahan se edelleen että 50% menisi oikeaan paikkaan. Ja tämä on totta ja hyvä pointti. Toisaalta, se 50% menee todennäköisesti juuri katastrofin aiheuttajille.

Mutta sitten taas.. Ennemmin annan vaikka Meripelastusseuralle rahaa, kun tiedän mitä siellä tehdään. Muualla joudun luottamaan siihen, että kauniisti hymyilevä toiminnanjohtaja ei satu käärimään fyffejä takataskuunsa. Tai jakamaan kavereilleen. Jos samaa mietit, niin liityt kato Suomen Meripelastusseura Pirkanmaa Ry:n kannatusjäseneksi. Se maksaa vain 20e / vuodessa :)

Muualle hyväntekeväisyyteen en kaikessa kyynisyydessäni pysty rahaa antamaan, sillä minun täytyisi uskoa, että sillä rahalla on merkitystä ja että se menee oikeaan paikkaan.

PS. Oletteko nähneet mainoksia, joissa vaikka Libresse antaa jokaisesta myydystä tuotteesta 0,01 euroa hyväntekeväisyyteen? Siis firma, jonka liikevaihto on jotain satamiljaardia ja voittoakin tulee, antaa jonkun sentin myydyistä tuotteista, joiden kate% on 50? Kyllä on taas viherpesua. Tai.. Sosiaalipesua. Mitä lie.

 

Tampereella kaikelle on syynsä

Hieman aiemmin kommentoin tamperelaista tapaa rakentaa bussipysäkkejä. Linkitin postausta Tampereen kaupungille twitterissä ja he toivoivat minulta tarkempaa palautetta nettilomakkeen kautta. Tein työtä käskettyä.

Viikon päästä sain vastauksen. Maansiirtotyöt tehtiin Tampereen Infran toimesta, mutta koska katoksia ei silloin kaupungilla ollut saatavilta, sovittiin JcDecauxin kanssa, että he toimittavat katokset bussipysäkeille. Heilläkään niitä ei ollut heti valmiina, niin hiukan kesti sen vuoksi. En tiedä, miksi katoksia ei kenelläkään ollut tallessa, vaikka rakentaminen oli alkanut. No, näitähän sattuu.

Siinä siis syy, että hommat tehtiin osissa. Asiasta vastaava henkilö myöskin totesi, että normaalisti bussipysäkkejä ei rakenneta tuolla tavoin, vaan kaikki tulee Tampere Infran toimesta nopeammin.

Tässä siis vastaukset aiempiin kysymyksiin. Olen kohtalaisen tyytyväinen. Tampereen kaupungin sosiaalisen median osaaminen on myöskin erityisen noston arvoista. Siellä on joku tajunnut, mitä sosiaalinen media tarkoittaa. Useimmiten nämä #tampere tai @tamperekaupunki -tageilla varustetut tweetit tulee tehtyä silloin, kun kaikki asiat ovat väärin, bussipysäkit väärin rakennettu, lumet auraamatta, sähköt poikki tai jotain muuta. Mutta aina vastataan asiallisesti ja ystävällisesti. Hienoa toimintaa.

Nettikasinolla

Sen jälkeen, kun kävin vaimon kanssa Las Vegasissa, tietty kasinopelaamisen himo on jäänyt kytemään takaraivoon. Oli hienoa varata tietty kassa ja pelata se ilman paineita voittamisesta tai häviämisestä. Häviäminen tietenkin on oletusarvoista.

Suomessa RAY:n kasinolla joskus pelailin, mutta sen jälkeen kun minut hätistettiin 4kk ikäisen nukkuvan lapsen kanssa pois RAY:n Pelaamolta (mielestäni kyseessä oli pilkuntarkka pykälänviilaus ilman sitä kuningasajatusta), ajattelin että RAY ei rahojani kaipaa. Onneksi vaihtoehdoista ei ole pulaa.

Sellainen sivusto kuin Pelikassa listaa eri casinoita suomalaisille. Tällä hetkellä sivustolla on 22 kasinon arvostelut, joista kaikki käy suomalaiselle pelaajalle. Useimmat niistä ovat RAY:tä parempia voittoineen ja bonuksineen.

Itse olen pääasiassa pelannut CasinoEurossa. Aluksi kierrätin pokerirolliani CasinoEuroon Nettellerin kautta, mutta sen jälkeen kun voittojen tilittämiset tuli testattua ja hyväksi todettua, olen pelannut suoraan luottokortilla. CasinoEuro maksaa voitot nerokkaasti takaisin luottokortille, joka on ainakin minulle hyvä systeemi, koska rahojen nostoon ei näin tule mitään kuluja. Tietysti jos voittaa 5 miljoonaa, niin luottokorttilimiitiksi se on aika paljon. Mutta uskon, että viiden miljoonan voitossa tämä ei ole tuskallisimpia ongelmia.

Monta kertaa on tullut ajateltua, että onko nettikasinolla pelaaminen lopun alkua, ensimmäinen askel portitteoriassa kohti peliriippuvuutta ja täydellistä kadotusta. Ainakin yhtä monta kertaa on tullut ajateltua, että rahapelaaminen on ongelma vain, jos kassan hallinta pettää. Jos kerran kuussa laittaa parikymppiä kasinolle, niin ei olla vielä kovin vaarallisilla vesillä, paitsi Veikkauksen mielestä joka haluaisi rahat Lottoon. Lottolappuihin menikin aikoinaan helposti ainakin saman verran kuin nyt kasinoille, ainoana erotuksena, että kasinoilta tulee joskus jotain takaisinkin.

Vaikka tästä näköjään tulee nyt täysin Pelikassasivuston mainos, niin siellä oli hyvä kirjoitus otsikolla Omia kokemuksia kolikkopeleistä. Ajatukseni ovat samankaltaisia ja itseasiassa itselläni on MegaFortunessa käynyt samalla tavalla. Viimeisellä bonusrullalla mennään ja rullan hidastuessa tuntuu että viiden miljoonan voitto jää todella pitkäksi aikaa viisarin kohdalle. Tällainen rauhallinenkin mies siinä vähän jo kiihtyi. Valitettavasti ohi meni ja voitto oli vain 50e. Mutta sinä päivänä voitin CasinoEurolta heidän tarjoamalla yhden euron ilmaisilla kierroksilla yli 200 euroa.. Mutta niinhän se on kuin pokerissakin, vain voitot muistetaan.

Tamperelaista tehokkuutta

En tiedä onko tämä Tamsesterin ominaispiirre, mutta bussipysäkkien rakennusprosessia olen tässä seuraillut, enkä ole varma tehdäänkö se tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Nimittäin kun Mansesterissa aletaan bussipysäkin katoksen rakentamiseen, ensiksi kaivetaan kuoppa. Ennen kuopan kaivuuta tapahtuvista töistä minulla ei ole huomioita, sillä olen asunut tässä vasta noin puolitoista kuukautta ja kuoppa oli jo muuttaessani tänne.

Ensiksi on siis kuoppa. Kuoppa kaivetaan ja jätetään lippusiimalla erotetuksi paikalleen esimerkiksi viikoksi tai kahdeksi. Sen jälkeen joku tulee ja tiputtaa sinne betonielementin perustukseksi.

WP_20130913_08_11_17_Pro

 

Huomaa, että kuvassa menevä johto ei kuulut tähän perustusvaiheen työskentelyyn. Pelkkä betonihäkkyrä käydään tiputtamassa monttuun ja jatketaan matkaa. Sitten kuopan ja siellä olevan betonilaatan annetaan taas hengittää rauhassa. Kuitenkin jo parin päivän kuluttua tulee joku vetämään sähköjohdon, joka näkyy kuvassakin. Ja siitä seuraavana päivänä, joku tulee vetämään maadoitusjohdon (tai siltä se näyttää, en ole sähkömies). Huomattavaa on, että nämä tapahtuu eri päivinä, todennäköisesti suorittajat ovat eri ihmisiä.

Sitten pitää antaa taas hengittää noin viikon verran. Kunnes eräänä päivänä joku tuo paikalle varsinaisen katoksen.

WP_20130916_08_31_30_Pro

 

Mainostaulu on onneksi integroituna katokseen, niin ei tarvitse sitä erikseen lähteä hakemaan. Tuosta menee noin viikko (joku voi laskea kauanko oikeasti on mennyt) ja tänään kun tulin töistä, huomasin että pysäkin viereen oli pysäköity kaivuri ja kasa hiekkaa. Kaivuri ei kuitenkaan liikkunut, se oli vain tuotu odottamaan, että paikalle tulee joku, joka kääntää puoli kuutiota hiekkaa paikalleen ja lähtee sitten pois.

En tiedä, onko bussipysäkki sitten vielä valmis ja kieltämättä jännityksellä odotan tilannetta.

Mutta jos tämän homman hoitaisi yksityinen, sen tekisi kaksi miestä kahdella autolla kahdessa tunnissa. Mutta sillähän olisi työllisyyttä vähentävä vaikutus.

Olen varma että tämä on jokin valtiollinen tai kunnan säästötoimenpide, josta tärkeänä kikkeli täristen on puhujanpöntössä paasattu.

EDIT: Tampereen kaupunki vastasi ihmettelyyni, lue se täältä

Touareg

Vastaikkainasettelun aika on nyt

TouaregDemokratian suurin este on munattomat poliitikot ja sopulina käyttäytyvä kansa.

Ennen edellisiä eduskuntavaaleja joku toimittaja keksi kysyä puolueiden edustajilta kynnyskysymyksiä, joista ei missään olosuhteissa voitaisi luopua. Ja niin mentiin, Persuilla kyseisiä kynnyksiä oli niin runsaasti, että muidenkin puolueiden oli pakko niitä keksiä, oli niitä todellisuudessa tai ei. Hyvästi kompromissipolitiikka, tervetuloa päätöksentekokyvytön vastakkainasettelu.

Media kärjistää vastakkainasettelua tarkoituksella. Jos vaikka EK ehdottaa jotain, niin Iltasanomat ilmoittaa heti kuinka SAK:n pomo TYRMÄÄ ajatuksen, vaikka SAKista on sanottu vaan, että ei kuulosta hyvältä. Keskusteluahan ei käydä, vaan osapuolet kaivautuvat heti poteroihin heittelemään median välityksellä one-linereitä. Näin ainakin hallituksen päätöksenteossa tunnutaan tekevän.

Siksi Jutta ei voi pidentää työuria, mutta voi tehdä ehdotuksen ja säännön seuraavalle hallituskaudelle, että sitten pidennetään. Ihan kuin tuossakin virityksessä olisi jotain järkeä. Ja kuka oikeastaan on sitä mieltä, että niin pitää tehdä. Epäilen että järkiargumentteja kuuntelevat (ei siis hihhulit) on aika helposti pyörrettävissä eläkeiän noston puoltajiksi. Se on jotenkin yksinkertaista.

Tosin luulin, että ydinvoimaa ei voi vastustaa, jos tutustuu taustamateriaaleihin ja onnettomuuksiin. Mutta kovasti sitäkin vastustetaan. Siitä ei toki ole apua, että Fukushima vuotaa mereen jonkun sata tonnia radioaktiivista jätettä päivittäin..

Kaipaisin sellaista asennetta päätöksentekoon, että eturyhmäajattelusta päästäisiin kohti yhteistä hyvää. Se voi olla vaikeaa. Kun työttömille on ehdotettu 300-400e lisätienestimahdollisuutta, joku näkee senkin hyvätuloisten salaliittona – nythän hyvätuloiset voivat kyykyttää köyhiä vielä edellistäkin kierommilla pätkätöillä!

Ensimmäinen askel olisi avata päätöksenteon tapahtumat yleisölle. Ne paikat ja tilanteet, jossa asiat valmistellaan. Se tilanne, missä Jutta, Arhis ja Käteinen juttelevat toisilleen normaalisti, ilman one-linereitä ja punchlaineja. Niitä tilanteita, joissa niitä päätöksiä yritetään tehdä. Kompromissejä. Ja syitä päätöksille.

Syyt ja taustat eivät kiinnosta uutisoinnissa, kun kansan syvät rivit eivät niitä halua lukea. Siksi olemme siinä uskossa, että EU aivan käsittämättömässä tyhmyyden puuskassa on määrännyt kurkun käyryyden tai kieltänyt veneiden tervauksen.

Ketäpä syyt kiinnostaisi, kohkataan vaan niin perkeleesti. Ja mielipidettä ei ainakaan järkiperusteisiin vedoten vaihdeta.

 

Uutta politiikassa

Ja Jasmon Blogi on palannut. Kaksi kokoomuslaista sai sen aikaan! Uskomatonta.

Nimittäin esiteltiin uskomattoman upea idea! Tyhmien lakien hukkaaminen. Se oli niin vallankumouksellinen keskustelunavaus, että jonkin proffankin piti se jo kehua, joskin myös vähän haukkua, että voi asettaa itsensä muiden yläpuolelle.

Olen ainakin livenä messunnut tästä jo kauan. Sinä päivänä kun aloin seuraamaan Tuomas Enbusken, joskus ehkä aika trollihenkisiä liberaalitwiittejä, aloin ajattelemaan minkälaista elämä on, jos ei ole säädelty sitä, milloin saa ostaa kaljaa tai minkämuotoinen ikkuna pitää olla ullakkohuoneistossa.

Olen unelmoinut sellaisista keskustelunavauksista, jonka kokoomuslaiset nyt tekivät. Myös poliisin sektorilta on kommentoitu aiemmin anniskelulakien järjettömyyttä. Asioita on luvattu johtoportaassa miettiä, ei parane hätäillä..

Lakien säätämisessä on se ongelma, että säännöt tarvitsevat aina lisää sääntöjä. Hyvä esimerkki on alkoholi. Koska ihmisiä alkoholi kiinnostaa ja mitään luontaista muutosta ei haluta tai keritä odottaa, laaditaan jatkuvasti uusia lakeja alkoholin hankinnan vaikeuttamiseksi. Samalla tuetaan tietysti laivaliikennettä, hyvähän se on niitäkin tukea.

Mitä jos alkoholilainsäädäntö suoraviivastettaisiin eurooppalaiseksi? Paljonkohan noihin erilaisiin valvontoihin ja byrokratiaan palaa rahaa.. Mietin vaan.

Meillä on lakeja, jotka vaikeuttaa alkoholin hankkimista, mutta valtio omistaa viinatehtaan ja antaa verokannustimia pienille panimoille?

Olisi todella piristävää, jos poliittinen ilmapiiri heilahtaisikin sinne suuntaan, että odotettaisiin ihmisen pystyvän huolehtimaan itsestään? Mitä jos ei yritettäisi lainsäädännöllä antaa “viestejä”, kuten polkupyöräkypäräpakko tai estää tekemästä virheitä, kuten pikavippikielto tai 100% rahoitusosuus asunnon ostossa?

Oppimismotivaatio

Mitä yhteistä on pakkoruotsissa ja intissä? Molempiin osallistuvista todella isoa prosenttia ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ihmisen oppimispotentiaali on aivan huikean hyvä, jos hän on motivoitunut. Koin tämän viimeiseksi Meripelastusseuran koulutusleirillä, kun 5 toisilleen kohtuullisen tuntematonta ihmistä kerääntyi opettelemaan uudenlaisen veneen (ja propulsion) ajoa ja puolitoista vuorokautta myöhemmin ajoi veneellä yhtenä yksikkönä haastaviakin tehtäviä.

Viime keskiviikkona Värikkään, Haltun ja Vapaa Pudotuksen kesäjuhlilla kävi Ilkka Halava puhumassa muun muassa koulun tulevaisuudesta. He olivat kokeilleet, mitä tapahtuu kun oppilaat saavat lähestyä jotain asiaa omasta näkökulmastaan. Hän kertoi esimerkin, jossa toisesta maailmansodasta tutkimusta vapaasti tehneet oppilaat joka kerta tulivat opettaneeksi myös opettajaa.

Tämän olen kertonut jo monta kertaa, mutta intissä meillä oli itäkaluston tunnistamista, parhaille tuli kuntoisuuslomaa. En olisi ikinä oppinut niistä monisteista T72, ZSU-23-4 Shilka jne olisi menneet hieman ohi. Palkinto (yksi kuntsari) ei välttämättä takaa motivaatiota.

Sen sijaan harrastin Battlefield Desert Combat -peliä vapaa-aikanani, johon olin valmis kuluttamaan aikaa ja jota pelasin innoissani. Kuinka ollakaan, sieltä tutut laitteet toivat minulle sitten kuntsarin intissä.

SPR pitää EA-koulutuksia vanhalla koulumetodilla. EA1 sisältää: Kylkiasennon, pp-elvytyksen, painesiteen, potilaan kohtaamisen, kantositeen ja joitain muita juttuja. Jos haluat nuo oppia, kauanko luulet tarvitsevasi aikaa? 3 tuntia, jos harjoitellaan? Niin. Spärrällä tähän varataan 16h. Suurin osa EA-kurssin kävijöistä on työntekijöitä, joilta työnantaja (tai ammattiliitto) vaatii EA-pätevyyden.

Pirkanmaan Meripelastusseuralla kävi niin, että viime vuonna kiinnostusta esittäneistä karsittiin haastatteluin 6 kaikkein motivoituneinta kokelasta. Se aiheuttikin kouluttajille yllättävää painetta, kun kokelaat halusivat ja vaativat koulutusta ja opetusta.

Kun 3 vuotta sitten päätin opetella uimaan ja se onnistuikin sitten nopeasti ja helpohkosti, niin olen alkanut miettimään myös, pitäisikö käydä kansalaisopistossa tai jossain opiskelemassa ruotsia. Ihan vain osoittaakseni, että voiko motivoitunut ruotsin opiskelija puolessa vuodessa  saavuttaa saman tason, mitä peruskoulussa ja lukiossa korvaan kaatamalla yritetään saada aikaan.

Tosin sitä varten pitäisi löytää kurssi, jossa perusoletus ei ole että osallistujat ovat epämotivoituneita idiootteja. Se voi olla haaste.

Jasmo tietää paremmin