Avainsana: Yleistä

Mukava oli neljän aikoihin ajella pyörällä baarista kotiin kohti auringon laskua ilman ollessa lämmin ja tyyni ja linnut laulavat.

Noniin, nyt on sitten uusin Star Wars katsottu. Täytyy myöntää, että vaikka teatterista puuttuikin äänitehosteista ja kuvanlaadusta, niin silti yllätyin ehkä positiivisesti. Hahmojen dialogi oli paikoittain kyllä aika hirveää ja Anakinin kääntyminen pimeälle puolelle jotakuinkin säälittävä. Mutta monta pikkuasiaa pisti silmään joita pitäisi nyt sitten tarkistaa EP4:sta.

Tuli katsottua tänään pari leffaa.

Ensimmäisenä oli Sky Captain and the World of Tomorrow, huikeaa visuaalista näytöstä. Tykkään kyllä tyylistä, jolla leffa on tehty. Juoni aika yksioikoinen kyllä. Loppua kohti tiivistyy silti. Jännän näköisiä kohtauksia, ihmisetkin on jotenkin filtteröity siten, että ne muistuttavat tietokoneella tehtyjä.

Seuraavaksi oli vuorossa Criminal. Pari huijaria ja kekseliäitä temppuja. Viihdyttävä raina. Ei ehkä mitään todella hienoa, mutta kuitenkin sujuvaa kerrontaa ja hauskoja tilanteita. Toista pääosaa näyttelee Meksikolainen Diego Luna.

Viimeinen katsottu leffa oli The Woodsman. Tämä oli näistä leffoista se, joka herätti ajatuksia. Kuinka pedofiliasta tuomion saanut voisi palata takaisin normaaliin elämäänsä. Leffa luotaa hyvin ennakkoasenteita, joita suurimmalla osalla meistä on ja muutenkin käsittelee aihetta monelle katsojalle varmasti aika vaikeasta kuvakulmasta – pedofiilin silmin. Suosittelen kyllä jos jaksaa katsoa leffaa jossa ei tapahdu mitään.

Katselin taas pari päivää sitten samaista ohjelmaa, mikä kertoi aiemmin Geniestä. Tämä oli siis aivan sattumaa, en vieläkään tiedä edes mikä ohjelman nimi on. Tällä kertaa haastattelussa oli Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes . Häneltä kysyttiin monia asioita, mutta mieleenpainuvin oli kysymys Missä valta on ja kuka sitä käyttää. Suvi-Anne mietti hetken, eikä oikeastaan osannut aivan varsinaisesti osoittaa sitä paikkaa, missä valta on – missä päätökset syntyvät. Minusta tässä on yksi ongelma, valta ja vallankäyttäjät pitäisivät olla selkeästi osoitettu. Tai demokratian ollessa kyseessä, niin ne tilanteet, missä päätökset tehdään. Mutta ainakaan Siimes ei osannut paikkaa osoittaa, siksi luulen, että minunkaan on turha lähteä viisastelemaan.

Jännä juttu muuten, että vaalikoneet näyttävät minulle aina top 5:ssa kommunistista puoluetta ja perussuomalaisia. Perinteisessä paletissahan nämä jakautuvat aivan laidalta toiselle. Syynä tähän on varmaankin NATO. Mielestäni NATO on pelkkä hyökkäysliitto sekä paperiorganisaatio, johon liittyminen ei millään lailla parantaisi Suomen turvallisuutta, päinvastoin. Muuten luulen omaavani aika oikeistolaisia mielipiteitä. Mutta politiikka ärsyttää, harvoja yksittäisiä valopilkkuja on Alex Stubb. Vaikka en ole lähellekään kaikissa asioissa hänen kanssaan samaa mieltä, hän on kuitenkin nuori ja siinä hän on minun kanssa samankaltainen. Hän oli myös samaa mieltä siitä, kun ilmaisin hänelle huoleni vanhojen jäärien muutosvastarinnasta Suomen eduskunnassa. Kuulemma Brysselissä muutosvastarinta on vielä kovempaa.

Yhtiöt keventävät organisaatioitaan pysyäkseen keveämpinä ja pystyäkseen mukautumaan paremmin kilpailutilanteeseen. Samaa ei näytä olevan tapahtumassa valtiojohdossa. Ylipäätään yhteiskunta työllistää tällä hetkellä enemmän ihmisiä kuin koskaan aikaisemmin, trendi on ollut nouseva jo kauan. Ja mikään ei tunnu muuttuvan. Vaaditaan radikaaleja toimia niin opposition kuin hallituksenkin puolelta, mutta ainut mitä saadaan aikaan on ehkä 2% veronkevennys, joka kaatuu siihen, että kunnat nostavat omaa verotustaan. On ainakin väitetty, että eläköityvä ikäluokka on vaara Suomen taloudelle ja kehitykselle. Miksei siltikään mitään kouriintuntuvaa tehdä?

Vanhukset. Vanhoja pitää tietysti kunnioittaa, mutta vanhuksilla tarkoitan nyt poliittisia jääräpäitä, Paavo Lipposia ja – voi hyvänen aika – Päivi Räsäsiä. Lipposen aikaan asiat tuotiin käsittelyyn niin hyvin esivalmisteltuina, että niitä ei tarvinnutkaan enää muuttaa ja ne voitiin suoraan hyväksyä. Niinpä.

Joten kun tulee seuraavia vaaleja ja muita, niin koittakaa äänestää nuoria, vaikka yli puoluerajojen. Onhan se harmi, että juuri se nuorelle osoitettu ääni voi sitten mennä kuitenkin Paavon tai Erkin pussiin, mutta se nyt on vain vallitseva vaalikäytäntö.

Olipas paatosta.

Häät oli.

Överit.

Meillä on käytössä Polarin joku vanhempi sykemittari, josta oli loppunut patteri. Vein sen (sattumalta) Joensuussa sellaiseen liikkeeseen, jossa on noiden valtuutettu huolto. Tänään soittivat sitten sieltä ja kysyivät missä se on ennen käynyt patterin vaihdossa. En muistanut. Jossain kelloliikkeessä vastasin. Olivat kuulemma särkeneet edellisessä paikassa tiivisteitä, patterin kannan ja muutamia muita kohteita.

Aika jännää että tuollaista tapahtuu.

Kuten mainostettua, kävin eilen kirjastossa. Vanhat ajat tulivat mieleen, kun koppasin muutaman Lucky Luken sarjakuvista mukaan. Löysin myös Ilkka Remeksen kirjan Pedon Syleily, sekä yhden suosikkikirjoittajistani, Donald E. Westlaken, kirjan Älä Turhia Kysele, joka vaikuttaa juuri niin hyvältä kuin Westlaket yleensä ovat olleet. Nauraa kihersin eilen lukiessani sitä. Jotenkin se huumori on tarpeeksi älykästä, mutta silti niin suorasukaista. Suosittelen kaikille kyllä Westlaken kirjoja. Ne ovat kuin Terry Pratchettin, mutta sijoittuvat perinteisempään ympäristöön. Kannattaa lukea myös Pratchettia.

Otin toki kirjastosta vielä yhden SQL-kirjan, mutta se ei ole erityisen hauska, tai koominen. Korkeintaan surkuhupaisa.

Luen jonkun verran. Nuorempana olin kovakin lukija, mutta muutettuani pois kotoa tietokone ja dvd:t ja vastaavat ovat kuluttaneet lukemiseen käyttämäni ajan aika vähiin. Joskus silti saan lukupuuskia. Talvella luin elokuvasta innostuneena medusa-sarjaa Robert Ludlumilta ja olen myöskin Ilkka Remeksen tuontantoa lukenut. Karjalan lunnaat, Uhrilento ja Hiroshiman portti on luettuna, noista paras ehdottomasti oli Uhrilento. Heikoin, tosin ei missään nimessä huono, on ollut Hiroshiman portti, minusta jotenkin yksioikoinen tarina.

Nyt kun sataa vettä, niin tekee mieli lähteä kirjastoon. Enköhän tässä päivän lopuksi kirjastossa poikkeakin, jos saisi jonkun hyvän kirjan vaikka haettua.