Paini

Katselin eilen painin MM-kisoja. Katsoin ehkä 3 – 4 ottelua, raskasta sarjaa (120kg). Toissapäivänäkin katsoin pari ottelua. Sillon oli kyseessä kevyemmät skundit. Yksi asia yhdisti molempia katselukertoja.

En nähnyt yhtään suoritusta.

Ei heittoja, ei vyörytyksiä, ei mitään. Näin siis noin 5-6 ottelua, enkä yhtään suoritusta. En laske puolustuspistettä suoritukseksi, nehän vaan makaa mahallaan toisen miehen hääriessä päällä, niinkuin maatalon emäntä hääyönään. En myöskään laske suoritukseksi sitä, että nojaillaan vastakkain sen verran, että toisen kantapäät menee alueelta ulos. Eikö se ole sumopainia?

Onko yhtään tyhmempää lajia siis? No varmasti, mutta katsomani ottelut ratkesivat arpaan, eli siihen kumpi on ensin perä pystyssä matossa ja kumpi saa tulla riehtomaan päälle ensiksi. Muistaakseni paini on ollut joskus viihdyttävämpääkin, tämä oli niin tylsää, ettei mitään rajaa.

Toisaalta, onhan niillä komeat trikoot.

Michael Connelly – Kadonnut Valo

Sain loppuun kesän lopussa ostamani kirjan Michael Connelly – Kadonnut Valo. Ei ollut aikaa aluksi lukea, nyt tässä pari päivää luin vähän enemmän ja kirja olikin ihan mukaansatempaava.

Kyseessä on siis taas yksi Harry Bosch kirja, tosin tällä kertaa yhdellä vanhan miehen terminaattorikohtauksella. Mukavan kevyttä ja loogista menoa. Ei herätä suuria tunteita, mutta toisaalta, mitä tuollaiselta paperbackiltä nyt kannattaa odottaa? Lentokoneeseen, junaan ja bussiin erinomainen valinta. On tullut luettua useita muitakin noita Harry Bosch -kirjoja, joten sikäli tämä oli minulle turvallinen valinta.

Shrek 3

Shrek 3Käytiin Hannan kanssa katsomassa viikko sitten Shrek 3. Ei mikään treffileffa muuten!

Ykkönenhän oli hulvaton. Tuore, kaunis, törkeä ja hauska. Kakkonen oli kauniimpi, juoni kantoi vielä, mutta varsinkin alku oli aika puuduttavaa. Kolmosessa draivi ei lähde päälle ollenkaan. Kaunishan se on kuin mikä ja kaltaiselleni animaation ystävälle sinänsä varmaan myös pakollinen ostos. Myös ennen niin oiva musiikki on nyt hyvinkin heikkoa eikä oivalluksia ole kovinkaan paljon.

Ei leffassa käymisen arvoinen, mutta kyllähän se jotenkin katsoa kannattaa. Ensimmäinen leffa, josta HD-versio olisi tosiaan mielenkiintoinen.

Suomalaiset hömppäsarjat

Kai tässä on itsekin tultava kaapista julkisesti, myönnän seuranneeni Salkkareita enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Mutta nyt tökkii. Tänä syksynä alkaneet uudet jaksot, joissa osa esiintyjistä vanheni 10 vuotta ja osa ei, eivät ole oikein vakuuttaneet. Tuntuu, että ohjelma alkoi taas ottaa itsensä vakavasti. Ja siihen ei kyllä niillä näyttelijäsuorituksilla ja sillä käsikirjoituksella ole varaa. Ei oo pystyny nauraa montaakaan kertaa.

Ei jaksa enää säännöllisesti seurata, ennemmin tekee jotain muuta. Tarvitsisi taas jotain räväkkää, esimerkiksi Sepon seisokki saunassa oli päräyttävä.

Katselin lauantaina Kotikatua. Ihan muutaman kokonaisen jakson olen katsonut aiemmin, pakon sanelemana, mutta nyt otin Lidlistä ostetun light siiderin (30 kcal / desi! what!) käteen ja katsoin ihan vapaaehtoisesti.

Ja voi että. Kyllä sielu lepää, kun katsoo näyttelijöiden toimia.. Salkkareissahan paras näyttelijä on Ossi (ei hajua oikeasta nimestä) ja hänkin vaan osaa näyttää kroppaansa. Ja hauskahan Kotikatu on, vaikken todellakaan skenessä olekaan. Suomalainen perustylsä huumori siinä kukkii ja naurattaa. Pitänee katsoa seuraavankin kerran, ihan vain siltä varalta, ettei tämä nyt ollut vain sattumaa, että oli hyvä jakso Kotikadussa.

Salkkarit on kyllä menny todella huonoksi, parannusta odottaessa. Kun muistelen, että keväällä se oli ihan hyvä.. Mikä tää Aaro/Eero -läppäkin on, eikö ne käsikirjoittajat ole tajunnu, että se ois pitäny lopettaa jo noin 5 viikkoa aikaisemmin kuin se edes alko? Morjes. Enää ei tarvita ku Taylor-tyyppisiä henkiin heräämisiä, niin johan päästään seuraavalle levelille..

NRJ

NRJ, tuo ihana 30 biisin soittolistalla varustettu radiokanava. Jakaa ilmeisesti mielipiteet aika tehokkaasti. Itse kyseistä kanavaa vihaan kyllä koko sydämestäni. Ok, joskus tulee ihan hyvää musaa, että esimerkiksi autolla ajaessa voi sen 30 minuuttia jaksaa kanavaa kuunnella. Mutta entäs työpaikkaradiona?

Aamulla tulee se joku aamushow, joka onkin todella omaperäinen idea. Jotkut Renni ja Sunni ja ties mitkä kertovat toinen toistaan tyhmempiä juttuja, itsellä silmät ja korvat vuotavat verta niitä kuunnellessa. Äänenlaatu NRJ:llä on jotain ihan käsittämätöntä, puheäänessäkin tuntuu olevan joku erikoinen filtteri ja subbari jytisee, kun ukko NRJ:llä puhuu. Kammottavaa. Ehkä se vetoaa tiettyyn kansanosaan.

Kun siirrytään päiväohjelmiin, jutut eivät ainakaan parane, mutta samat biisit alkavat tulla jo 3 kertaa uudelleen. YleXillä tässä vaiheessa vasta toista kertaa. Mielestäni tuo soittolistaradiomeininki on kyllä just sieltä ja syvältä, onneksi YleX lähettää noita erikoisohjelmia (Mestarisaundi, TTI, jne.).

Siinä missä YleXin pissikakkahuumori (varsinkin iltapäivässä) on hauskaa, koska se on niin erikoista, niin NRJ:llä se on lähinnä tylsää, koska jutut eivät siitä parane koskaan. En tiedä tehdäänö NRJ:llä taustatoimitusta ollenkaan, tuntuu siltä ettei. Ei ole ehkä yllätys että Henkka Hyppöstä ja sen aisaparia lukuunottamatta kaikki julkisuuteen ja televisioon paremmin päässeet tulevat YleXiltä, tosin Ylellä radiosta televisoon siirtyminen on tietenkin aika paljon helpompaa, kuin esimerkiksi NRJ:llä.

Itsellä on nuo Sennheiserin kaks-vitoset aina läppärilaukussa mukana siltä varalta, että jos pomo työpaikalla haluaa kuunnella NRJ:tä. Kaks-vitoset kuitenkin vaimentaa ilmeisen hyvin (25-30dB?) ja ovat sikäli herkät, että läppärilläkin niillä saa luukutettua niin kovaa, että Rennet ja muut Urpot jäävät kuulematta.

Kuulo lähtee, mutta järki säilyy.

Jericho

JerichoKatsoin viime viikolla Neloselta tullutta Jerichoa (ensimmäisen kauden toinen jakso) ja idea oikeastaan viehätti minua. Sain käsiini ennakkoversion DVD-boksista..

Ideana on kuvata pienkylän elämää sen jälkeen, kun tusinassa amerikkalaiskaupungissa on jysähtänyt ydinpommi. Ei ole hallintoa, ei ole kommunikaatiovälineitä, eikä pikkukylässä tiedetä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Ollaanko sodassa, kuka hyökkäsi, tuleeko apua ja niin edelleen. Maailma valuu kohti Mad Max -elämää.

Vaikka aluksi idea tuntuu aika perinteiseltä, niin valittu näkökulma on loistava. Epätietoisuus. Erinomaisesti kuvataan sitä, kuinka ihmiset ovat epätietoisia siitä, mitä tapahtuu ja kuinka jotkut yrittävät ottaa kaikkensa siitä, ettei lakia ja järjestystä oikeastaan ylläpidetä. Ok, onhan tässäkin sarjassa ongelmansa ja oma Jack Bauerinsa, mutta toisaalta se on vain hauskaa. Muutama käyttämätön jännittävä mahdollisuus sarjassa on ja vähän harmittikin, kun sitä tietä ei menty.

Ensimmäisissä jaksoissa salaisuuksia ja epäselvyyksiä oli pelottavan paljon. Ajattelin, että tämä on taas uusi Lost. Mutta eipä vaan ollut. Ensimmäisellä tuotantokaudella vastataan lähes kaikkiin oleellisiin kysymyksiin (paitsi ei tietenkään siihen suurimpaan) ja toisella kaudella pitäisi olla vain 7 jaksoa ja that’s it. Ei loputonta jatkumoa, vaan alku ja loppu. Mikä olisikaan hienompaa? Vihaan Lostia. Mielestäni se sarja on aivan sieltä ja syvältä.

Suosittelen tarkastamaan, vaikka sitten Nelosen tahtiin, tai jotenkin muuten.

7 faktaa -meemi

En ehkä ole mikään meemien ihmelapsi, enkä niistä hirmu innostunut ole, mutta koska ninnu minut haastoi, niin pitäähän se ihan kohteliaisuuden takia vastata. Tarkoituksena oli listata 7 faktaa itsestä. Paljastuksia paljastuksia.

  1. En käynyt alaikäisenä baarissa, paitsi vähän aikaa 16 vuotiaana.
  2. Karvoitustani on poistettu vahaamalla
  3. Sain ajokortin vasta toisella yrityksellä. En ollut samaa mieltä tarkastajan kanssa. Seuraavalla vedolla oli uusi ukkeli ja sille kelpasi.
  4. Minulla on käytössä naisten kenkiä
  5. Katson salattuja elämiä, ainakin seurassa
  6. Keräilen DVD-elokuvia ja -sarjoja
  7. Olen tänä kesänä jo alkanut näkemään hiihtounia..