Jone Nikula

Jone Nikula kävi eilen puhumassa koululla. En kuullut hänen koko esitystään, sillä tulin paikalle puolituntia liian myöhään ja esiintyminen kesti vain tunnin, mutta kerkisin tehdä jotain huomioita.

Jone tietysti esitti asioita pääasiassa levy-yhtiön puolelta, mutta vaikka järjellä ajateltuna se nimenomaan on bisnestä, niin itseäni vähän harmitti se bisneslähtöisyys ja artistien tuotteistaminen, josta Nikula puhui. Mutta sitähän se todellisuudessa on.

Jone yllätti minut sillä, ettei ainakaan puheen loppupuolella lähtenyt syyttämään piratismia oikeastaan mistään. Hän totesi kyllä, että levyjen myynti on laskenut, mutta samaan aikaan sähköinen levitys avaa valtavat mahdollisuudet. Esimerkkeinä hän esitti kännyköiden soittoääniä, joista epäili esimerkiksi Bomfunk MC’s:ille tulevan enemmän rahaa kuin levymyynnistä. Toisaalta taas back catalog mättöä myydään verkkokaupoissa. Nämä kummatkin ovat artistille ja levy-yhtiölle (varsinkin artistille) ilmaista rahaa, kerran tehty työ maksaa itsensä uudelleen.

Jone yllätti toisellakin tavalla. Hän ei ollut vain julkkis, joka käy näyttämässä naamaansa, vaan hänellä oli ihan näkemys, sanomaa ja logiikka jutuissaan.

PS. Kuunnelkaapa Bomfunk MC’s:n In Stereo -levyn niitä biisejä joista ei tullut ikinä hittejä. Ne on edelleen varsin tuoreita ja hyviä. Eikä varsinkaan puhkisoitettuja.

Sekalaista

Tuossa wanhan trancen perään haikailussa on kyllä yksi mutta. Tai siis, kun ihmiset ovat sitä mieltä, että nykyään tehdään ainoastaan huonoa musiikkia ja että 90-luvulla tehtiin vaan hyvää musiikkia. Sehän ei ole totta. Wanha trance toimii juuri siksi, kun ne mätäpaiseet on aikoja sitten unohdettu ja vain aikansa helmiä ja klassikoita soitetaan. Eikö?

Jokainen meistä on käynyt joissain bileissä. Sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi, paljonko miestyötunteja menee bileiden järjestämiseen. Tekemistä kuitenkin on paljon, varsinkin jos kaikki pitää tehdä itse. Niinhän Club Y:ssä esimerkiksi on. Totuttuun tapaan Techmu kuvasi Making-of videon (joka on valitettavan suuri, pääosin minun vikani..) ja siitä hyvin selviää se, että bileet eivät järjesty eivätkä varsinkaan purkaudu omin avuin. Kun hommaa tehdään vielä harrastuspohjalta, purkajia väsyttää ja huimaa edellisen illan jäljiltä, niin tehokkuus ei monesti ole maksimissaan.

Sen verran täytyy yhtenä Club Y:n pykääjänä kehaista, että työt eivät ole menneet hukkaan. Minun korviini (klubitus, jne) ei ole koskaan kantautunut yhtään valituksen sanaa. Mutta myös kävijät ovat ensiluokkaista porukkaa. Viime kerralla järjestetyissä bileissä kävi kaikkiaan noin 150 ihmistä, eikä yhtäkään järjestyshäiriötä. Mitään ei ollut myöskään rikottu.

Kukaan ei myöskään oksentanut valkoista nestettä.

Wanha trance

Olen aina tykännyt myös wanhasta trance-soundista, mutta en ole ollut sellainen henkilö, joka julistaa, että 2000-luvun trance on paskaa. En aio muuttua sellaiseksi henkilöksi vieläkään. Haluan vain ilmaista sen, miten hyvää wanha trance on. Orkidea soitti eilen Tiistain tanssi-illassa varsin maukasta trancea, jossa oli aika vähän uusia hittejä. Muutkin ovat tykänneet.

Lisäksi Spinnin10v bileissä Orionin soittama wanhan ja uuden trancen sekoitus kuulosti erittäin hyvältä. Jos muualla musiikissa 80-luku pyrkii takaisin, niin ehkä konemusiikissa palaamme 90-luvulle, enkä tarkoita nyt 90-luvun dancea.

Se ei välttämättä ole laisinkaan huono asia.

Spinni 10v

Oltiin porukalla Spinnin10v bileissä. Hauska roadtrip, hauskat bileet. Lisää kommentteja bileistä voi lukea klubituksesta.

Orion soitti itsensä sydämeeni. Oli niin hyvä, että ilman v-sanoja en sanotuksi saa. Siistiä, että hän laskeutui sieltä ylhäältä tavan kansan keskuuteen ja kenties jakaa laadukasta musaansa jatkossakin ihmisille. Sitä toivon. Oli: todella hyvä.

Huonot jutut paremmiksi

Huonot jutut paremmiksi mainostaa vakuutusyhtiö Pohjola NYT-liitteen Housenation-jutun yhteydessä. Mainos on kyllä osuva.

Olen jo muutaman kuukauden ajan ihmetellyt NYT-liitteen muuttumista. Käytiin vasemmistoliiton (tai vihreiden, tms) jossain puoluekokouksessa, tehtiin siitä juttu, mutta juttu on sisällöltään sitä, että ihmetellään puhujan pälvikaljua ja käydään läpi mitä ruokaa saatiin. Ja jutut on olleet myös negatiivisia sinänsä, että kaikkea periaatteessa haukutaan. Ehkä se on parodiaa. Ehkä ei. Niin huonosti se on huonosti tehtyä, ettei oikein saa selvää.

Mikä näiden juttujen tarkoitus on? Housenationista kertovassa jutussa saadaan bileet vaikuttamaan hirmuiselta kuosaamiselta. Ihmiset pukeutuvat huumeisiin, tanssivat huumeissa, soittavat huumeissa, oksentavat huumeissa… Tottakai, onhan kyseessä koneskene, siellä kuosataan niin perkeleesti. Ilmeisesti toimittajatkin ovat pommin tai kaksi tiputtaneet, ennen kuin juttua ovat lähteneet tekemään.

On väärin tanssia rivitanssia. Se näyttää tyhmältä ja kuka tahansa voi tuollaista tum-tum-tumia tanssia. Anniina joraa Neo Psy Stagella. Kas kun ei bailaa. On silti siistiä, että lehdessä käytetään termejä kuten psyke, polkka ja kiksu. Junkka jäi pois, mutta sitä kai ei Housenationissa ollutkaan. Toisaalta se ei olekaa tasaista tum-tum-tumia.

On jutussa muutama oikeakin huomio. Nykykiksun ja -progen valenostatukset ovat yleensä tylsiä, paljon kivempaa on mennä kortit avoimena täysiä. Sekin on totta, että trance perustuu aika pitkälti yhteen ideaan. Mutta valenostatukset ei se idea kyllä ole. Idea on käyttää huumeita, mutta se kyllä myös jutussa kerrotaan.

Jutussa jotenkin kaikki ne kliseet, joista olisi voitu tehdä hauskoja, on painettu sellaisenaan lehteen ja loppu täytetty omilla mielipiteillä ”tekno on paskaa”. Välillä saadaan aikaan jotain, esimerkiksi juuri nuo nostatukset yms, mutta välillä ollaan niin yössä että. Onko trance monotonisempaa kuin tekno? Ei minusta. Onko psyke välttämättä nopeaa? Ei minusta. Onko Darude kiksua? Ei minusta. Pukeutuvatko bileissä kävijät sankoin joukoin douppipaitoihin? Ei minusta.

Jutusta olisi voinut saada hauskan sillä, että olisi ensin osoitettu, että konemusiikista ymmärretään jotain ja sitten vasta käytetty ironiaa. Nyt juttua lukiessa tuntuu, että kirjoittajat ovat yksinkertaisesti ammattitaidottomia, pohjatyötä tekemättömiä ja hevimusiikkia kuuntelevia tyyppejä, joiden on pakko jotenkin täyttää lupaamansa palstametrit, vaikka sitten ihan pelkällä tuuballa jos ei muutakaan keksi. NYT ei ole muutenkaan viimeaikoina oikein vakuuttanut. Onkohan toimituksessa tehty tietoisia päätöksiä, vai onko lehti vaan ajautunut tuollaiseksi?

Mutta nyt tiedän miten hoidan kiksukarvat. Jes.

Hesarin palautefoorumi jutusta
Klubituksen Housenation-keskustelu
Klubituksen keskustelu mm. NYT-liitteen uutisesta

Talvea odotellessa

Jokaiseen asiaan kuuluu tietyt musiikkikappaleet. Siinä missä on kesämusaa, on myös talvimusaakin. Ja siinä missä on kesän odotukseen liittyvää musiikkia, on myös talvelle omat vastaavat kappaleet. Itse tanssin lumi & pakkas -tansseja kotonani seuraavien biisien tahtiin:

1. Carpark North – Best Day
2. Dislocated Styles – Possessed by Demons
3. Disturbed – Voices
4. Dope – Take Your Best Shot
5. Drowning Pool – Bodies
6. Hellacopters – By The Grace Of God
7. Looptroop & Petter – Topp doggz
8. POD – Alive
9. Promoe – These Walls Don’t Lie
10. Saliva – Click Click Boom
11. Saliva – Superstar
12. Spineshank – New Disease
13. Spineshank – Synthetic
14. Spooks – Things I’ve Seen

Biisit eivät varinaisesti ole kovin lumisia. Mutta niihin liittyvät oheiselämykset tuovat tavalla tai toisella hyvinkin lumiset näkymät silmien eteen. Kaikkein ylivoimaisesti eniten talvibiisi on numeroitu kohtaan 14. Spooks – Things I’ve Seen on kovinta hiihtomusaa mitä on.

Kopiosuojaukset

Ostin vähän aikaa sitten loistavan tanskalaisen bändin Carpark Northin levyn All Things To All People. CDON ei ilmoittanut sen kopiosuojausstatuksesta mitään, mutta koska muissa levyissä oli merkitty kopiosuojaus erikseen, oletin että tässä sellaista ei ole.

Oletin väärin. Firmana Emi Music Denmark ja CopyControlled. Selvä. Enää tähän taloon ei tule yhtäkään ison levylafkan levyä. Se on nyt saletti. Suorastaan vituttaa, kun huolellisen tutkimisen jälkeenkin rahani sujahtivat yritykselle, joka tunkee kopiosuojauksia meidän maksavien asiakkaiden niskoille. Mutta ei enää. Ei. Koskaan.

Onneksi on Beatport, Audiojelly ja Finrg.

Ikäväähän asia on sen vuoksi, että ostin levyn tukeakseni bändiä, josta tykkäsin. Mutta jos bändi antaa levy-yhtiönsä huijata asiakkaitaan, niin ei tarvitse odotella minun senttejäni.

PS. Levyn rippaaminen ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Ilmeisesti juuri tein pahimman luokan rikoksen.