Jone Nikula kävi eilen puhumassa koululla. En kuullut hänen koko esitystään, sillä tulin paikalle puolituntia liian myöhään ja esiintyminen kesti vain tunnin, mutta kerkisin tehdä jotain huomioita.
Jone tietysti esitti asioita pääasiassa levy-yhtiön puolelta, mutta vaikka järjellä ajateltuna se nimenomaan on bisnestä, niin itseäni vähän harmitti se bisneslähtöisyys ja artistien tuotteistaminen, josta Nikula puhui. Mutta sitähän se todellisuudessa on.
Jone yllätti minut sillä, ettei ainakaan puheen loppupuolella lähtenyt syyttämään piratismia oikeastaan mistään. Hän totesi kyllä, että levyjen myynti on laskenut, mutta samaan aikaan sähköinen levitys avaa valtavat mahdollisuudet. Esimerkkeinä hän esitti kännyköiden soittoääniä, joista epäili esimerkiksi Bomfunk MC’s:ille tulevan enemmän rahaa kuin levymyynnistä. Toisaalta taas back catalog mättöä myydään verkkokaupoissa. Nämä kummatkin ovat artistille ja levy-yhtiölle (varsinkin artistille) ilmaista rahaa, kerran tehty työ maksaa itsensä uudelleen.
Jone yllätti toisellakin tavalla. Hän ei ollut vain julkkis, joka käy näyttämässä naamaansa, vaan hänellä oli ihan näkemys, sanomaa ja logiikka jutuissaan.
PS. Kuunnelkaapa Bomfunk MC’s:n In Stereo -levyn niitä biisejä joista ei tullut ikinä hittejä. Ne on edelleen varsin tuoreita ja hyviä. Eikä varsinkaan puhkisoitettuja.
Vastaa