Avainsana: Bileet

Omaa elämäänsähän voi pilata monella tavalla. Yksi mahdollinen tapa on koko ajan korvissa kuuluva ujellus. Muutama kuukausi havahduin vaan yhtäkkiä siihen, että minullahan tinnittää (mikä lie se oikea verbi). Kyseinen ulina on kuulunut hiljaisuudessa jo kauan. En tiedä mistä se on tullut. On kuitenkin muutamia mahdollisuuksia.

Sodassa, eli armeijassa, oli muutamakin tilanne, josta lievä tinnitus olisi voinut alkaa. Ensimmäinen niistä tapahtui alokasleirillä, kun eräs alokas teki tyhjälaukaus-varmistus lipas kiinnitettynä aseeseen. Kuulo ei ollut suojattuna. Toisaalta en usko, että yksi rynkyn paukahdus todellisuudessa voi aiheuttaa tinnitusta. Olin kuitenkin usean metrin päässä, enkä piippulinjan edessä.

Toinen sotatilanne, josta tinnitus olisi voinut alkaakin, sattui eräässä taisteluharjoituksessa. Jouduimme yllätetyksi (kouluttajan vika!) ja ryhmänjohtaja avasi takaani tulen. Olin ehkä noin 1,5 – 2m metriä piippulinjan edessä. Muistan tunteneeni hieman kipua korvassa, mutta en mitenkään paljon. Sain suojattua kuuloni välittömästi. Ehkä tällä voi olla vaikutusta, ehkä ei.

Todennäköisimpänä syynä kuitenkin pidän bileitä ja levyjen soittoa. Joskus pienessä etkoilufiiliksessä soittaessa kääntää luurien äänenvoimakkuuden huomaamatta verrattain kovalle. Olen kuitenkin yrittänyt huolehtia siitä, etten luukuta korviani ja verrattuna esimerkiksi muutamaan muuhun Techmulaiseen, luureistani ei kuulu koskaan juuri mitään.

Bileissä olen pyrkinyt suojaamaan kuuloni aina, kun tulpat ovat vaan olleet mukana. Ne eivät vaan aina satu mukaan ja olen saanut nauttia bileiden jälkeisestä ulinasta useinkin. Se on kyllä poikkeuksetta loppunut seuraavana päivänä, joten mitään ultimatepaineita en kai ole korviini saanut. Muistan jonkun haastattelun, tai foorumipostauksen, jossa Proteus mainitsi kärsineensä usein monen päivän ulinoista korvissa bileiden jälkeen. Voin vain kuvitella millaiset äänenvoimakkuudet hänellä on käytössään luureissa & monitoreissa.

No, tilanteeni ei kuitenkaan ole mitenkään dramaattinen. Tinnitus ei vaikuta normaaliin elämään, lähinnä nukkumaan mennessä sen voi kuulla kun keskittyy. Mutta tilannetta ei ole syytä päästä pahenemaan, joten muistakaanhan pojat ja tytöt suojata myös korvianne!

Kuinka usein kuuntelet musiikkia siten, että keskityt siihen? Onko musiikki lähes poikkeuksetta vain taustamusiikkia?

MP3-soittimet toivat vihdoin musiikin jokaiseen paikkaan, mihin ihminen keksii vain mennä. Nyt voit kuunnella musiikkia bussissa, kävellessä, lenkillä, salilla – missä vaan. Onpa ihanaa.

Mutta mitä käy itse musiikille? Onko tärkeämpää vain kuulla jotain ääntä, ettei urbaanin elämän taustaäänet pääse häiritsemään? Vai onko kuunneltava musiikkia, jotta saa olla yksin, ilman että ajatukset häiritsevät menoa?

Musiikki häviää esimerkiksi elokuville siinä, että ihminen ei voi katsella jotain keskittymättä siihen. On vaikeaa katsoa elokuvaa ja seurustella jonkun kanssa. Mutta musiikki mahtuu taustalle, se täyttää vaan sen tyhjän tilan – hiljaisuuden. Mutta onko musiikin käyttö mielekästä siten? Eikö musiikin kuuluisi tulla kuulluksi?

Tänään kävellessäni koulusta kotiin huomasin, että mp3-soittimeni soittaa todella hyvää musiikkia. Todella hyvää. Kunnon kiksuhittiparaatia. Sellaista, jonka pitäisi aiheuttaa jokin reaktio. Tosi puristille tietysti yökötysreaktio. Mutta en ollut tajunnut edes aikaisemmin noita biisejä ja soitin on ollut päivittäisessä käytössä tuolla sisällöllä varmaan 2 viikkoa. Jos musiikkia kuulee, mutta ei kuuntele, niin eikö olisi sama jättää soitin kotiin ja olla kiusaamatta korviaan?

Loppumatkan kuuntelin musiikkia. Kävelyyn ja kuunteluun voi keskittyä yhtäaikaa. Tosin en meinannut tunnistaa vastaantulevia kavereita, vaikka kuinka heiluttelivat. Olin keskittynyt musiikkiin. Tässä vähän aikaa olen miettinytkin, että onko trancessa tai konemusiikissa ylipäätään sittenkin jotain vikaa, kun se ei aiheuta enää samoja oireita (vipattavia jalkoja ja käsiä, hymyä jne) kuin ennen. Syyksi ilmeisesti osoittautuikin se, että olen sen verran turtunut tuohon pörinään jo, että se ei jaksa taustamusiikkina säväyttää. Mutta kun sitä kuuntelee ajatuksella.. Edelleen toimii. Juuri samalla tavoin kuin silloin kerran teininä..

Merkkaahan jo kalenteriin: CLUB Y 10.2.2007. Muistatko miten hauskaa se oli silloin nuorena? Psyken ja HappyHC:n (ja tietysti myös trancen) parissa on hyvä nuortua. Ja nauttia. Musiikista.

Tuossa wanhan trancen perään haikailussa on kyllä yksi mutta. Tai siis, kun ihmiset ovat sitä mieltä, että nykyään tehdään ainoastaan huonoa musiikkia ja että 90-luvulla tehtiin vaan hyvää musiikkia. Sehän ei ole totta. Wanha trance toimii juuri siksi, kun ne mätäpaiseet on aikoja sitten unohdettu ja vain aikansa helmiä ja klassikoita soitetaan. Eikö?

Jokainen meistä on käynyt joissain bileissä. Sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi, paljonko miestyötunteja menee bileiden järjestämiseen. Tekemistä kuitenkin on paljon, varsinkin jos kaikki pitää tehdä itse. Niinhän Club Y:ssä esimerkiksi on. Totuttuun tapaan Techmu kuvasi Making-of videon (joka on valitettavan suuri, pääosin minun vikani..) ja siitä hyvin selviää se, että bileet eivät järjesty eivätkä varsinkaan purkaudu omin avuin. Kun hommaa tehdään vielä harrastuspohjalta, purkajia väsyttää ja huimaa edellisen illan jäljiltä, niin tehokkuus ei monesti ole maksimissaan.

Sen verran täytyy yhtenä Club Y:n pykääjänä kehaista, että työt eivät ole menneet hukkaan. Minun korviini (klubitus, jne) ei ole koskaan kantautunut yhtään valituksen sanaa. Mutta myös kävijät ovat ensiluokkaista porukkaa. Viime kerralla järjestetyissä bileissä kävi kaikkiaan noin 150 ihmistä, eikä yhtäkään järjestyshäiriötä. Mitään ei ollut myöskään rikottu.

Kukaan ei myöskään oksentanut valkoista nestettä.

Olen aina tykännyt myös wanhasta trance-soundista, mutta en ole ollut sellainen henkilö, joka julistaa, että 2000-luvun trance on paskaa. En aio muuttua sellaiseksi henkilöksi vieläkään. Haluan vain ilmaista sen, miten hyvää wanha trance on. Orkidea soitti eilen Tiistain tanssi-illassa varsin maukasta trancea, jossa oli aika vähän uusia hittejä. Muutkin ovat tykänneet.

Lisäksi Spinnin10v bileissä Orionin soittama wanhan ja uuden trancen sekoitus kuulosti erittäin hyvältä. Jos muualla musiikissa 80-luku pyrkii takaisin, niin ehkä konemusiikissa palaamme 90-luvulle, enkä tarkoita nyt 90-luvun dancea.

Se ei välttämättä ole laisinkaan huono asia.

Tällaista meininkiä Nuance tarjoili Club Y:ssä. Valitettavasti klipit ovat aika lyhyitä, hmm, kuvaaja ei ole ollut aivan järjissään. ..

Oltiin porukalla Spinnin10v bileissä. Hauska roadtrip, hauskat bileet. Lisää kommentteja bileistä voi lukea klubituksesta.

Orion soitti itsensä sydämeeni. Oli niin hyvä, että ilman v-sanoja en sanotuksi saa. Siistiä, että hän laskeutui sieltä ylhäältä tavan kansan keskuuteen ja kenties jakaa laadukasta musaansa jatkossakin ihmisille. Sitä toivon. Oli: todella hyvä.